Posted at 21:32h
in
Yleinen
Rv 18+2, kun käytiin ultrassa moikkaamassa ekaa kertaa pitkästä aikaa vauvaa ja nyt meillä on sukupuoli selvillä. Muutama viikko sitten käytiin selvittämässä meidän pikku papusen sukupoli, kun päätettiin ottaa yksityinen rakenneultra Perhe Artessa! Neiti papunenhan sieltä meille vilkutteli (ei nyt ihan kirjaimellisesti 😀 ), mutta liikutteli kovasti kyllä siellä käsiään ja jalkojaan sekä kääntyili. Oli niin jännää nähdä kuinka sydän löi ja harjoitteli siellä hengittämistä. Liikutteli myös suutaan kuin kala kuivalla maalla ja nieleskeli kuulemma lapsivettä. <3 Papunen oli 220g, joka vastasi viikkoja 17+6. Kätilön mukaan en tule onneksi isoa vauvaa synnyttämään oman pienen kokoni vuoksi, ja kun kerta ultrassakin kasvu oli hyvin maltillinen. Kätilön silmään ei myöskään pistänyt mikään poikkeavuus eli terve pitäisi olla, joka on pääasia! Eli näillä näkymin pieni terve tyttö tulossa. <3
Yksityiselle ultraan
Hetken harhailtuamme löydettiin Perhe Arten uusiin tiloihin Malmille ja meitä oli oikein ihana kätilö vastassa. Huone oli todella mukavan oloinen ja tiloista tehty viihtyisät. Tuntui, ettei meillä ollut ultratessakaan kiire minnekään ja ultraamisen jälkeen kätilöllä oli vielä aikaa vastailla mua askarruttaviin kysymyksiin. Vasta käynnin jälkeen tajusin kuinka tärkeetä mun oli saada tällainen hyvä ultrakokemus ja jakaa se Markuksen kanssa. <3
Eilen oli jo rv 19+6 ja tänään päästiin viikoille 21, eli tasan raskauden puoliväliin asti! Mun mielestä se on hurja ajatus, kun siitä ei kauaa ole kun tein vasta positiivisen raskaustestin. En kyllä vieläkään unohda sitä tärinää, kun seisoin vessan lavuaarin yllä ja toistelin vaan itsekseni, että kaksi viivaa siinä kyllä näkyy! ? Juurihan tämä vasta tapahtui ja nyt tuo meidän pieni tyttönen jo heittelee kovasti kuperkeikkaa, eikä arvosta äidin rakkoa ollenkaan, vaan tykkää ennemmin sitä potkusäkkinä käyttää. 😀
Rakenneultra
Eilen tosiaan kävin Bulevardilla rakenneultrassa ja Papunen potki taas koko matkan menemään rakkosäkkiä. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla ultran suhteen, mutta kun iloinen ja ystävällinen kätilö kutsui mua huoneeseen ja käynti aloitettiin sanoilla “käy vaan istumaan, miten olet voinut”, niin mulle tuli jo tosi hyvä olo koko käynnistä. Ensimmäinen ultra alkoi sanoin “ja sitten vaan housut alas ja pedille”. Kun sitten aloitettiin ultraaminen, niin kätilö ihanasti selitti kokoajan mitä ruudulla näkyy ja itsekin naureli papusen ihmeellisille asentovirityksille 😀 . Parasta koko eilisessä ultrassa oli se, kun papunen oli laittamassa sormea suuta kohti ja me molemmat naisina ääneen hehkutettiin, että “no nyt menee sormi hienosti suuhun!”, ja todellisuudessa papunen teki ensimmäiset facepalmit (kuva alla) 😀 . Drama queen siis tulossa (toivottavasti ei 😀 )! Kaikki oli niin kuin pitääkin ja pelot suulakihalkioista, kampurajaloista ja sydänvioista haihtui ilmaan ja muutama kyynel siinä taisi vierähtää helpotuksesta. <3 Sydäntä ultrattiin siinä kaikista pisimpään, kun neiti tykkäsi olla juuri sellaisessa asennossa, ettei kunnon selkeää näkyvyyttä sydämeen saatu oikein mistään. Lopulta hetken taukojumpan ja hyppimisen jälkeen hyvä kohta löytyi ihan mun kyljestä ja nähtiin, että kaikki on niin kuin kuuluukin. Painoakin tytöllä oli jo 323g ja oli kuulemma aivan käyrien mukainen. Kunnan järjestämä ultra oli nyt viimeinen, mutta eiköhän me käydä vielä yksityisellä neitiä moikkailemassa, ennen kuin syyskuussa nähdään. <3
Kumpaa sukupuolta on veikattu?
Mulla oli jostain syystä poikafiilis ja luulen, että mun oman isäni enneunet siitä, että poika olisi tulossa vaikutti aika paljonkin 😀 . Töissä kun veikkailtiin vauvan sukupuolta, niin suurin osa veikkasi myös poikaa. En oikein taida itse uskoa noihin raskausoireista pääteltyihin sukupuoliveikkauksiin. Kuulemma voimakkaampi raskauspahoinvointi voi tarkoittaa ennemmin tyttö kuin poikaa (itse oksensin toisella kolmanneksella viikon sekä ensimmäisellä kolmanneksella kerran yövuoron jälkeen bussipysäkille), myöskin äidin vahva tunne siitä kumpi on tulossa pitäisi yleensä paikkansa (en ajatellut, että voisi olla tyttö, vaikka mitään selitystä mulla ei tähän ollutkaan). Poikaraskauksissa taas sanotaan, että äiti söisi enemmän (syön ihan kokoajan jotakin ja ihan vähintäänkin kahden tunnin välein). Äidin ja isän ikä vaikuttaisi myös sukupuoleen siten, että yli 35-vuotias saisi todennäköisemmin tytön (olen itse nuori äiti eikä Markuskaan ole vielä yli 35-vuotias ?). Stressi myös lisäisi pojan todennäköisyyttä ja viime talvi olikin yksi kiireisimmistä talvista töissäkin, eikä se mikään salaisuus ole, että stressitaso oli huomattavasti korkeampi. Lista vain jatkuisi ja jatkuisi, mutta jos näistä päätelisi niin poika olisi näillä perusteluilla tullut. Kaikkea netistä lukemaa ei siis kannata uskoa ja tällä hetkellä olen niin onnellinen, että saadaan tyttö. <3
Juteltiin Markuksen kanssa myöhemmin ultran jälkeen tästä sukupuolesta, kun Markuksella ei mitään vahvaa mielipidettä sukupuoleen ollut ja hyvä näin. Totesi kuitenkin ultran jälkeen, että ehkä kuitenkin helpompi näin päin. Liekö kuvitellut jo pitämässä tyttöä sylissä. 🙂 Innostuin myös jo ostelemaan tytölle ihania vauvan vaatteita netistä ja ihania mekkoja ja jumpsuitteja on jo matkalla postissa! ? Vauvalle on jo sänkykin hankittu. Laittelen siitäkin kuvaa vielä myöhemmin, kun ollaan saatu muutettua ja sisustettua se meidän väliaikainen koti. <3
Ja vielä tähän lopuksi pienet valitukset näistä lonkkakivuista. ? Tedin kanssa myös reippailla lenkeillä on vatsalla alkanut tuntumaan pientä kipua. Onneksi lenkkivauhdin hidastaminen ja pysähdykset auttaa! Seuraavaksi kaipailisinkin tukivöihin suosituksia. Toivottavasti sellaisia teiltä löytyy. Aurinkoista viikkoa. ?
Lue myös:
Hankinnat raskausajalle
Minustako äiti?
<3 Salla
