Hei kaikki äitikaverit! Te varmasti tiedätte sen fiiliksen, kun oikea vastaus tilanteeseen on “mom brain”, ja voi osoittaa itseään turhautuneena. Välillä musta tuntuu, että mulla on hyvin varhaisen iän dementia, mutta nämä äitiaivot taitaa olla ihan normi juttu meidän äitien kesken. Oon jo pidemmän aikaa tehnyt listaa asioista, joita mulle on sattunut tässä viiden kuukauden aikana ja päätin jakaa sen teillekin. Uskon, että voitte samaistua ainakin osaan näistä!
Tässäkin kuvassa kahvi oli jo haaleaa ja pupun akku oli unohtunut ladata.
voihan äitiaivot, kun Aina ei hoksottimet pelaa
Se kerta, kun lähdet ulos ja vain toinen silmäsi on meikattu.
Se kerta, kun keität kahvin ja jätät sen pöydälle. Vasta vaunulenkillä tajuat, että se kahvi on edelleen siellä pöydällä.
Se kerta, kun katsot illalla, lapsesi päivävaatteita rytyssä hoitotasolla ja tajuat, että hän on ollut koko päivän yökkäri päällä.
Se kerta, kun pyydät miestäsi ojentamaan kahvin ja parin minuutin päästä miehen kysyttyä: “niin siis otatko sä tän kahvin”, tajuat, että unohdit jo koko jutun.
Se kerta, kun olet pakannut hoitolaukkuun kolme bodya, mutta et yksiäkään housuja.
Se kerta, kun unohdat onko sunnuntai vai torstai, vai oliko sittenkin maanantai?
Se kerta, kun ystäväsi kysyy milloin sulla olisi aikaa nähdä ja katsot typö tyhjää kalenteriasi. Neuvola-aika on ainoa meno ja sekin on unohtunut kirjata.
Se kerta, kun keität kahvia. Laitat maidonvaahdotuskannuun vettä ja alat vaahdottamaan. Ei tullut hyvä vaahto.
Se kerta, kun lähdet varta vasten viemään ulos roskia ja tajuat roskakatoksen ovella, että roskat unohtui.
Se kerta, kun olet muistanut sheivata vain toisen kainalosi.
Se kerta, kun olet suuttunut miehellesi, mutta et hetken päästä edes muista mistä olit vihainen. Päätät kuitenkin mököttää hetken aikaa, ihan vaan, jotta viesti menee perille. Siitä jostain? Mistä olinkaan vihainen?
Se kerta, kun lähdet kauppaan ostamaan maitoa. Ostat kasan suklaata ja se maito kuitenkin jäi.
Se kerta, kun heräät yöllä imettämään ja mietit, “enkö juuri äsken imettänyt? Ai se olikin viime yönä tuntia aiemmin”.
Se kerta, kun lähdet yöllä vaihtamaan vaippaa ja unohdat laittaa vaipan.
Se fiilis, kun naurat ja itket yhtä aikaa, etkä pysy itsekään enää kärryillä siitä mikä fiilis on tällä hetkellä.
Se kerta, kun unohdat avaimet, lompakon, kännykän, koiran, miehen, oman nimesi ja kaiken muun, paitsi et sitä vauvaa. <3
Ja hei vasta reilu viisi kuukautta eletty tätä ihanaa vauva-arkea! Mitä ihanaa sitä vielä ehtiikään sattumaan. ?♀️ Onko teillä muilla hoksottimet kunnossa? ?
Meillä on uudet tuulet edessä nyt maaliskuussa, nimittäin meillä on vihdoin muuttokuukausi! Talvi on ohi ja nyt on virallisesti ensimmäinen kevätkuukausi. En käsitä tätä. Ostettiin asunto tammikuussa 2020 ja nyt vihdoin ja viimein me päästään muuttamaan sinne. Ekat muuttolaatikot on jo haettu ja tällä viikolla päästään tekemään muuttotarkastusta uuteen asuntoon. Ekoja isompia huonekaluja ollaan myös jo tilailtu niin, että ne tulevat suoraan muuttoviikolla asunnon oven eteen. Ihan huisin jännää ja perhosia lentelee vatsan pohjassa. Saaga saa oman huoneen ja tapetteja sekä maaleja ollaan kovasti nyt mietitty ja valinnat alkaa olla jo hyvin varmoja. En malta odottaa, että päästään sisustamaan meidän uutta kämppää ja tutkimaan sitä asuinaluetta. Päästään viettämään kevät ja tuleva kesä tutkien uusia hoodeja!
Sisältö muuttuu
Sisältö tulee muuttumaan myös hieman sekä täällä, että Instagramin puolella muuton myötä. SIsällöstä ei juurikaan katoa mitään, mutta lisää tulen julkaisemaan arkea muuton ja uuden kodin keskeltä. Tulen myös keskittymään jonkin verran sisustamiseen sekä vauva-arjen ja oman sisustussilmän yhdistämiseen. Luvassa on myös super jänniä aikoja täällä blogirintamalla. Tästä lisää myöhemmin. ?✌
Jos et vielä seuraa mua Instagramin puolella, niin hyppää nyt meidän muutosten kelkkaan mukaan! Päivittelen meidän muuton ja vauva-arjen kuulumisia aktiivisesti storyjen puolelle.
Meidän vauva on jo iso!
Saaga täyttää 6kk tässä kuussa ja meillä alkaa kiinteiden kokeilut. Alan jonkin verran itse tekemään soseita ja jännityksellä kyllä odotan miten Saagan kanssa lähtee luonnistumaan tämä kiinteiden maistelu. Kirjoittelin viimeksi meidän imetysmatkasta tähän asti ja siitä kuinka hieman suru puserossakin näitä soseita aletaan maistelemaan. Tunteet siis heittelee, mutta niin ne on tähän astikin heitelleet. En malta odottaa, että Saaga pääsee ottamaan ekoja askeleita kohta uudessa kodissa! Pieni hypetys on nyt itsellä päällä, jos se ei vielä ole välittynyt sinne ruudun toiselle puolelle. ?
Hei ihan mahtavaa kevättä sinne! Lisää meidän uudesta kodista voit lukea täältä.
Mä tajusin eilen, että mietin päivittäin monta kertaa sitä, miten pienet asiat tekee mut onnelliseksi tässä vauva-arjessa. Välillä sitä unohtaa olla kiitollinen tästä äitiydestä ja tästä omasta suloisesta lapsesta. Kuinka vähän se vaatii, että sydän sulaa ja tuijottaa vain hymyillen tuota pikkuista. Olen niin kiitollinen isoista asioista, kuten imetyksen onnistumisesta, katosta pään päällä, terveestä lapsesta, hyvästä tukiverkosta, ihanista kummeista, arjen helppoudesta ja monesta muustakin asiasta. Nyt kuitenkin puhun niistä arjen pienistä asioista, jotka tuntuvat päivä päivältä ihanammilta.
Vauva-arjen kultahetket
Posket ovat kipeänä leikkihetkien päätteeksi kaikesta hymyilystä
Lastenlaulut osataan ulkoa ja selvät lempparilaulut ovat löytyneet
Uuden oppimiseen kannustaminen on ihanaa ja niin palkitsevaa
Ensimmäinen nauru. Ikinä en unohda sitä <3
Isän ja tyttären leikkihetket sivusta katsottuna
Kun Tedi tekee hellästi tuttavuutta Saagan kanssa (yleensä nuolaisemalla letin ojennukseen)?
Se näky, kun vaunuverhon takaa päiväunilla pilkottavat pelkät sukkahousut ja mini jalat
Aamulla herätessä leveä hymy ja kiljaisu tutut kasvot nähtyään
Se tunne, kun syli ja läheisyys auttaa ja yhdessä rauhoitutaan
Käsien ja jalkojen ihmettely
Pienet suloiset äännähdykset, kun nähdään uutta ja mielenkiintoista katsottavaa
Kun vaipanvaihdossa päästään nakupelleksi ja kiljutaan ilosta
Hikka ja aivastukset!
Jokainen röyhtäys, pieru ja pulautus – se tunne kun tietää, että toisella on nyt parempi olla
Puhelimen rulla on täynnä Saagan kuvia. Täytyi ostaa uusi puhelin, jossa on isompi muisti 😀
Ja viimeisenä tähän äidin kasvojen tunnistus ja niille leveästi hymyily <3
Olen haljeta onnesta, että saan olla tälle pienelle tytölle se tuki ja turva. Se tuttu ja läheisin ihminen, johon turvautua. Kun näen lapsestani sen, että hän haluaa äidin. Ei ketään muuta. Se on aika ihana tunne. <3
Päätettiin pitää tänään aamulla Markuksen kanssa ystävänpäivän brunssi. Saaga herätti meidät taas jo kahdeksalta ja kahvihammasta alkoi kolottaa jo hyvin nopeasti. Meidän ystävänpäivän aamubrunssiin kuului Greenbaken voicroissantit ja vadelmamarmeladi, kookos-chiapuuro (resepti alempana), mustikoita, Humblen kookos-ananas smoothiet ja pöytää kruunasi isot aamukahvit omasta espressokoneesta. Me ollaan sellaisia ruuasta nautiskelijoita ja meillä menikin yli tunti näitä herkkuja syödessä. Saaga jutteli meille kovaan ääneen sitterissä vieressä ja saatiin viettää ihanan rauhallista ystävänpäivän aamua yhdessä.
Jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy muitakin croissanttien suuria ystäviä, niin Greenbakelta löytyy kaikista parhaat croissantit. <3 Meidän lähi K-kauppa on myynyt jo pitkään Greenbaken voicroissantteja sekä mantelicroissantteja. Voisin syödä näitä vaikka joka aamu! Omasta mielestäni kaupan tuorehyllyltä ostetut croissantit ovat yleensä kuivahtaneen ja vähän pahvin makuisia, eikä suinkaan maistu samalta, kuin leipomosta olisi ostanut. Jos ei Greenbaken croissantteja ole saatavilla ostan yleensä kaupan pakastealtaasta croissanttipussin ja laitan aamulla uunin kuumenemaan. Uunituoreet croissantit ja kahvi ovat vain paras tapa aloittaa viikonloppuaamu. ?
Sekoita kulhossa kaikki ainekset keskenään ja anna vetäytyä 2-3 tuntia jääkaapissa (mielellään yön yli).
Tarkista aamulla koostumus ja lisää halutessasi kookosvettä tai loput purkkiin jääneestä kookosmaidosta niin, että saat koostumuksesta sinulle mieluisan.
Laita chiapuuro annoskulhoihin ja lisää päälle granola, mustikat ja kookoslastut. Nauti!
VINKKI: Voit myös halutessasi tehdä lasikulhoon chiapuuron kerroksittain. Lisää muutama lusikallinen chiapuuroa pohjalle. Laita marjoja ja granolaa sekaisin ja lisää taas chiapuuroa päälle. Jatka näin, kunnes lasi on täynnä. Lisää vielä pinnalle Mustikoita, granolaa ja kookoslastut.
Voit tehdä myös mango slushin päälle laittamalla 100g pakastemangoa ja 1/3 pullollista BareBellsin vanilla milkshakea. Sekoita nämä keskenään aamulla blenderissä ja nostele puuron päälle. Mikä makumatka ja chiapuuro maistuu taas aivan erilaiselle. Mä en nykyään enää tee tätä puuroa ilman mangoslushia. Tästä on tullut ihan meidän molempien (mun ja mieheni) yksi lemppari aamupaloista. Me ollaan kokeiltu tehdä tätä erilaisista kookosmaidoista ja maku muuttuu aina. Ollaan todettu, että tästä Foodinin kookosmaidosta tulee kaikista paras chiapuuro.
Toivottavasti sait inspiraatiota aamupalapöytään! Ihania herkkuhetkiä sinne sekä aivan ihanaa ystävänpäivää. ?
Saaga on nyt 4,5 kk ikäinen ja olen pikku hiljaa alkanut miettimään mitä tekisin äitiysloman jälkeen. En oikeastaan edes haluaisi vielä miettiä töitä, koska koko ajatus siitä, etten näkisi Saagaa enää 24/7 ahdistaa. Voisinpa olla sellainen äiti, joka pystyisi pitämään lapsen mahdollisimman pitkään kotona. Ajatus päiväkodista heti 9kk iässä puistattaa. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja aina ei suinkaan ole vaihtoehtoja. Leipä täytyy pöytään tuoda, joten ymmärrän myös hyvin niitä perheitä, jotka laittavat lapset päiväkotiin jo aikaisin. No mutta mitä olen sitten miettinyt ja mitä vaihtoehtoja mulla on? Taivashan on vain rajana, mutta uuden alan opiskelu tuntuu vähän liian työläältä ja kaikki aikaisemmin opittu ja tehty menisi hukkaan. Lähdetään siis realistisemmista vaihtoehdoista.
Tältä näyttää tällä hetkellä hetket, kun Saaga nukkuu päiväunia. Lue alta mitä kaikkea päivään sisältyy, mutta vielä pienemmässä muodossa.
Sairaanhoitajan työ
Ei mitään helppoa sanon minä. Joillekin se sopii ja toisille ei. Hoitoala itsessään on varsinkin nyt korona-aikaan ollut aika masentavaa katsottavaa. Haluanko edes palata sinne? Olisi aika kurjaa, jos koko AMK-koulutus menisi hukkaan enkä enää ikinä näitä töitä tekisi. En myöskään pysty kuvitella itseäni muuna kuin lasten päivystyksen sairaanhoitajana. Työn vaihtelevuus ja hyvä työporukka on mulle ihan A ja O. Lisäksi näitä pikkuisia on ihana auttaa ja hoitaa. <3 Muistelin tässä Markuksen kanssa kuitenkin niitä aikoja, kun tein paljon yövuoroja ja työpäivät tosiaan olivat sen 12-12,5h. Olin todella huonolla tuulella aamut ja illat väsymyksen vuoksi sekä yksittäiset vapaapäivät menivät aika lailla palautuessa töistä. Jos otetaan malliesimerkki työpäivästä ja yhdistetään se vauva-/taaperoarkeen näyttäisi se aika pitkälti todennäköisesti tältä:
Herätyskello soi klo 6:00. Syön aamiaisen, laitan itseni ja työrepun valmiiksi sekä käyn pussaamassa Saagan ollessa unessa vielä heipat hänelle ja Markukselle. Markuskin alkaa heräilemään ja hoitaisi Saagan päiväkotiin ennen klo 8:00, kun hän aloittelee etätöitä kotona. Mulla menee työmatkaan tunti ja joudun lähtemään töihin n. klo 6:45. Mä otan heti 8:00 aamulla raporttia yöltä jääneistä päivystysseurantapotilaista ja samaan aikaan alkaa päivystyksen ovista tulemaan lisää sairaita lapsukaisia. Lisäksi kuulun traumatiimiin ja vastaava hoitaja ilmoittaa ambulanssin tulevan 15 minuutin kuluttua. Äkkiä siis omat potilaat hoitoon ripoteltuna muille hoitajille, joilla heilläkin on jo omia potilaita. Ensihoitohuoneessa vierähtää helposti muutama tunti ja huomaan, että on jo lounasaika. Aamutauko on taas kerran jäänyt pitämättä. Lounas venyy, koska siellä on tällä hetkellä jo muita hoitajia syömässä, jotka eivät olleet kiinni ensihoitohuoneessa. Huomaan klo 14 olevani ruokalassa hakemassa ruokaa ja pitämässä ensimmäistä taukoa. Sama rumba jatkuu tämän puolen tunnin ruokatauon jälkeen ja klo 16 jälkeen kiire vaan kasvaa. Terveyskeskuspäivystys aukeaa ja uusia ambulansseja puskee ovista sisään. Huomaan päässeeni iltatauolle klo 18:30, joka sisältää nopean proteiinipatukan syömisen ja pullollisen vettä. Huomaan, että en ole käynyt vessassa koko päivänä ja päätän ekaa kertaa käydä pissalla. Illalla huomaan, että mulla on seitsemän omaa potilasta, joilla on yli puolilla hoito vielä aivan kesken. Yövuoro tulee töihin klo 20:15 ja mulla on 15 minuuttia aikaa antaa nämä potilaat seuraavalle hoitajalle. Hoitajia tulee töihin vähemmän, kuin mitä päivällä on ollut, joten yksi hoitaja saa aivan kohtuuttoman määrän keskeneräisiä potilaita tai minulta kysytään voinko jäädä vielä hetkeksi ylitöihin. Olen tyly ja päätän lähteä klo 20.30. Olenhan ollut jo 12,5h töissä ja oma lapsi odottaisi kotona. Lähden julkisilla kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Otan ensimmäistä kertaa esiin puhelimen, jossa on hyvän yön toivotuksen kuva Saagasta Markukselta. Kaivan kotiavaimia ovella esiin klo 21.30 ja Markus on jo suuntaamassa sänkyä kohti. Saagan nukkuu jo. Markus on tehnyt iltapalat valmiiksi ja mä pääsen suihkuun ja syömään. Siitä suoraan sitten nukkumaan ja asetan herätyksen taas klo 6:00. Huomenna on samanlainen päivä ja omaa lasta en ole nähnyt hereillä ollenkaan.
Tämä esimerkki on hyvin tavallinen päivä lasten päivystyksessä varsinkin näin infektiokautena eikä esimerkki ole edes kärjistetty tai huonoimmasta mahdollisesta päivästä. Omaa lasta ei työpäivinä ehtisi nähdä ollenkaan. Muiden lapsia kyllä senkin edestä. Työ on palkitsevaa, kun joku muistaa välillä kiittää. Varjopuoli tässä on myös se, että pitkien päivien ja kolmivuorotyön ohella, kun pyörittää perhearkea ei aikaa jää enää somelle ja blogille sekä oma parisuhde on aika lailla myös pausella. Palkkaa tästä jää käteen verojen jälkeen hieman yli 2000 €/kk. Lisäksi taitaa isän seura alkaa enemmän kiinnostaa, kun äitiä ei näe kuin n. kolmena päivänä viikossa.
Somesta työ
Some ja bloggaaminen on edelleen tänä päivänä ilmeitä herättävä aihe, jos kertoo sitä tekevänsä työkseen. Ihmisten on edelleen vaikea nähdä tätä “oikeana työnä”. Onneksi tämä on muutaman vuoden sisällä jo hieman muuttunut positiivisempaan suuntaan. Aika pitkälti tämä on sisällön tuotantoa ja markkinointia. Päivät täyttyvät helposti näillä hommilla, eikä tarvitse miettiä mitä luppoajalla tekee. Näen tällä alalla ihan hurjasti mahdollisuuksia ja avoimia ovia.
No millaisena sitten näkisin bloggaajana työskentelyn? Tämä on vain ja ainoastaan kuvitelmaa, koska en ole tehnyt ikinä täysipäiväisesti bloggaajana töitä. Voi siis mennä ihan puskiin, mutta tältä se mun päässä näyttää!
Herätyskello soi klo 7:30. Saaga herää myös ja otan hetkeksi hänet vielä viereeni köllimään. Keitän aamukahvit ja vien kahvin Markuksellekin, joka on jo aloitellut töitä Saagan huoneessa työpisteellä. Pussaan hyvät työpäivät ja kyselen mihin aikaan teen ruokaa. Saaga leikkii olohuoneen lattialla hetken itsekseen ja minä saan avattua tietokoneen ja vastattua sähköpostitulvaan ja Instagramin viesteihin sekä kommentteihin samalla syödessäni aamupalaa. Päivittelen muutamat tarinat meidän aamusta ja alan suunnittelemaan tulevaa yhteistyötä. Otan yhteistyön kuvat, tulevat blogitekstien kuvat sekä nyt kun on vielä valoisaa, niin Saagastakin samalla muutaman räpsyn. Laitan Saagan päiväunille ja aloitan ruuan tekoa. Jotakin helppoa ja itsekseen uunissa valmistuvaa, jonka laittamiseen ei mene kuin se 10 minuuttia. Klo on jo 12, kun päästään aloittamaan ruokailua. Saadaan syödä Markuksen kanssa yhdessä ja jutella ihan aikuisten kesken. Klo 12:30 aloitan blogitekstien tekoa. Kirjoitan muutaman valmiiksi, jotka ajastan tuleville päiville. Saaga alkaa heräilemään päiväunilta ja otan tytön hetkeksi syliin ja rinnalle. Isovanhemmat ovat tulossa hakemaan tyttöä ja Tediä ulos ja minä jään vastailemaan taas sähköposteihin ja luon yhteistyön sisältöjä. Keitän iltapäiväkahvit ja kysyn pitääkö Markuskin taukoa. Pidetään lyhyt kahvitteluhetki ja kerron lyhyesti miten Saagalla on päivä mennyt oven tällä puolella. Lähetän yhteistyön luonnokset yritykselle tarkistukseen ja odotan vastausta onko työn laatu ja sisältö miellyttävää. Sähköpostiviestejä lähetellään puolin ja toisin. Laskutan yrityksiä yhteistöistä ja yritän samalla muistaa ottaa Instagramiinkin tarinoita ja taas vastailla viesteihin. Ennen kuin huomaankaan on jo klo 16. Markus pääsee töistä ja isovanhemmat tuovat Saagan takaisin kotiin. Pikkuinen nukkuu vielä vaunuissa hetken ja minä saan päivän blogipostauksen julkaistua ja laitettua myös Facebookiin ja Instagramiin esille. Laitan päivän IG postauksen, joka on jo aikaisempina päivinä tehty valmiiksi. Kello on jo 17 ennen kuin huomaankaan ja Saaga on herännyt jo unilta. Otan taas muutaman tarinan meidän illasta ja iltapalasta. Vastailen vielä muutamiin viesteihin. Vietän loppuillan Saagan ja Markuksen kanssa. Laitetaan yhdessä Saaga unille klo 20 ja loppuilta on pyhitetty vierekkäin sohvalla istuskeluun hyvän iltapalan ja tv-sarjan kera. Avaan IG:n vielä sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja vastailen muutamiin viesteihin ja kommentteihin. Muokkaan myös päivällä otetut kuvat ja siirrän ne pilveen huomista varten. Laitan herätyksen taas klo 7:30. Saaga tuhisee jo vieressä pinnasängyssä. Huomenna saan taas aamulla tytön syliin.
Stressi tässä on silti yhtä kova kuin hoitotyössäkin, vaikka ei olekaan ihmishengistä kyse. Deadlinet painaa päälle ja kaikki pitäisi ehtiä päivän aikana tekemään. Saagan kanssakin pitäisi ehtiä viettämään aikaa, jos ei hoitoon häntä meinata heti laittaa. Varjopuolena näen vapaa-ajan ja työajan sekoittumisen ja helposti burn outin saamisen tämän takia. Stressi myös muuttuvista tuloista olisi suuri. Kun kuukausipalkka ei tulekaan tasaisesti kuun viimeinen päivä tilille. Jos sitä oppisi pitämään työajoista kiinni ja saamaan tulot tasaiseksi, olisi tämä niin paljon mielekkäämpää Saagan ollessa pieni kuin hoitotyö.
Onneksi nämä ovat tosiaan vasta ajatuksia mitä heittelen ilmoille eikä päätöksiä täydy vielä tehdä. Toiveena kuitenkin olisi pitää Saaga mahdollisimman pitkään kotona. Äitiysloma mulla loppuu vasta heinäkuun alussa, joten onhan tässä vielä aikaa. On kuitenkin hyvä alkaa miettimään jo pikku hiljaa tulevaa sekä myös omaa taloudellista tilannetta. Täytyykö heti palata jo kesällä tekemään keikkavuoroja, kun asuntolainan lyhennykset ja muut kulut painaa päälle? Vai riittäisikö tulot somen kautta kattamaan menoja niin paljon, ettei Saagan hoitoa tarvitsisi vielä miettiä? Näihin tunnelmiin ja miljooniin kysymyksiin lopettelen tämän! ? Haluaisin ehdottomasti kuulla, että kiinnostaako teitä jatkossakin kuulla joko entisistä töistä tai näistä tulevista? Kivaa päivää sinne. ☀
Oon useampaan otteeseen miettinyt, että tarjotaanko me tarpeeksi aktiviteetteja meidän pikkuiselle? Kirjoitin eilen meidän päivärytmistä tänne blogin puolelle ja kerroinkin vähän mitä me päivisin täällä kotona oikein puuhaillaan. Päivät täyttyvät erilaisella puuhastelulla kotiseinien sisäpuolella, mutta kun vauvakerhot, muskarit, vauvauinnit ja viikottaiset menot jää käymättä, haittaako se? En usko, että olen yksin näiden mietteideni kanssa, varsinkaan näin korona-aikana. Kuinka paljon tämän ikäinen lapsi edes tarvitsee aktiviteetteja ja erilaisia menoja?
Super hienoa, että nykypäivänä on vaikka ja mitä puuhaa lapsiperheille ihan vauvasta asti. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei vauva mene rikki siitä, että ei käy vauvakerhossa tai muskarissa. Lapsihan on onnellinen ja iloinen, kun ympärillä on lämpöä, rakkautta, hymyileviä naamoja ja leikkiä. Vauvakerhot ja muskarit ovat oiva kohtaamispaikka vanhemmille. Niistä voi saada vertaistukea ja tavata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Uskon, että tämä on se syy miksi vauvan kanssa käydään kerhoissa. Kävin ystäväni luona kylässä ja tämä meidän neljä kuukautinen tyllerö ei edes tajunnut, että siellä oli paikalla toinenkin vauva. ? Ai että se kuitenkin teki mulle hyvää päästä juttelemaan toisen äidin ja ystävän kanssa. Tästä johtuen en siis usko, että Saaga mitään menoja ja harrastuksia tässä iässä vielä tarvitsee, mutta omalle pääkopalle tekee hyvää välillä lähteä kotiseinien sisästä poiskin.
Leluja, lauluja ja lentokoneita
Samaa kilpikonnalelua tulee helisteltyä päivästä toiseen ja monesti mietin, että ollaan kyllä tätä jo muutama kerta tässä elämässä tehty. Välillä kaivetaan satukirjaa esille, leikitään leikkikaarella, harjoitellaan vatsallaan olemista, leikitään lentsikkaa, päristellään, pussataan, jutellaan, jumpataan jalkoja ja lauleskellaan samoja lastenlauluja. Spotifyn lastenlaululista osataan jo ulkoa ja niin myös kaikki sen lastenlaulutkin. Omat daily mix -listat ovat vaihtuneet valkoiseen kohinaan ja lastenlauluihin. Vaikka sitä samaa kilpikonnalelua helistellään joka ikinen päivä ja monta kertaa, on se silti aina yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäiselläkin leikkikerralla.
On myös hyvä muistaa, että kaikki mitä lapsi tekee, kehittää hänen taitojaan ja lapsi oppii uutta. Kuukausi sitten vielä katseltiin sitä kilpikonnalelua. Muutama viikko sitten siihen jo yritettiin alkaa tarttumaan ja tänä päivänä sitä viedään jo kovalla tahdilla koko ajan suuhun. Tämä nopeatempoinen kehitystahti on varmasti näin pienelle lapselle aika rankkaa, enkä ihmettelekään yhtään, että hereillä jaksetaan olla vain se 1,5-2 tuntia kerrallaan.
Armoa itselle
Itse asiassa vasta eilen aamulla tajusin sen, että eihän tämä meidän vauva edes tarvitsisi mitään. Nostan aamuisin Saagan meidän sänkyyn ja siellä pussaillaan ja päristellään masua. Lauletaan ja kuunnellaan yön polttavat juorut Saagan säestämänä. Tunti siinä vierähtää helposti, kun samalla hörppii aamukahvia ja hymyilee Saagan jutuille. Saaga nauttii kaikista eniten, kun hänellä on hymyilevät kasvot kenelle jutella ja lauleskella ja joka juttelee ja laulelee takaisin. Vauvat ovat hurjan ihania siitä, että aina ei edes leluja tarvita. Värikäs juomapullo tai pöytäliina voi olla paras asia ikinä! Hyvä esimerkki tästä on se, kun kävin ystäväni luona kylässä ja hän kertoi kuinka hän on säästänyt joulukuussa avatun paperisen joulukalenterin vauvalleen leluksi. Ei siihen iloon ja hymyyn muuta tarvittu, kuin avattu joulukalenteri sekä sen liikkuvat ja rapisevat luukut, joita sai äidin sylissä tutkia! Voi sitä ilon ja onnen määrää. <3
Olen tullut siihen tulokseen, että ei Saagasta sen takia huonompaa lasta tule, vaikka vauvakerhot, uinnit, muskarit ja muut puuhastelut jäisivätkin nyt vauva-aikana pois. Kyllä niitä vanhemmiten sitten kerkeää! Uskon myös siihen, että Saagan hymy ja olemus kertoo sen, että arki on hyvää ja sen, että minä riitän äitinä! Ihan hyvällä omatunnolla saa röhnätä vauvan kanssa sohvalla ja lauleskella Jänis istui maassa -laulua. Uskon sen olevan ihan yhtä tärkeää, kuin muskarissa ja vauvakerhossa käymisen. Jokainen äiti on lapselleen paras mahdollinen, kävi sitten vauvakerhossa tai leikki tämän kanssa sohvalla. ?
Leikkisää ja iloista lauantaita sinne ruudun toiselle puolelle! ?
Multa on tosi paljon toivottu juttua meidän päivärutiineista ja lupasin teille niistä nyt kirjoittaa. Kirjoitin viimeksi meidän arkirytmistä, kun Saaga oli kolmeviikkoinen pieni sintti. Tiedän, että noin pienellä vauvalla ei ole vielä mitään rytmiä, mutta Saaga kyllä aika pitkälti joka päivä toimi samalla tavalla. Herättiin, syötiin, valvottiin ja jopa kakattiin todella säännöllisesti ja kellon tarkasti. Edelleen tyttö on todella kellon tarkka ja päivä kuluu aika lailla samalla tavalla joka päivä. Rytmiä sekoittaa toki aina se, jos poistutaan täältä kotoa johonkin. Matkalla Saaga nukkuu aina kehnommin, koska ympärillä on paljon vieraita ääniä ja onhan oman kodin rauhassa vaan ihan eri tunnelma oleilla.
Aamun aloitus
8:00 Herään siihen, kun Saaga alkaa juttelemaan tai lutkuttamaan omia lapasiaan. En tiedä kauanko tyttö on jo ollut itsekseen hereillä, mutta saan heti leveän hymyn, kun kurkkaan koriin. Saaga nukkuu meidän sängyn vieressä mooseskorissa vähän kuin sivuvaunussa. Yleensä hetken vielä jaksan ummistaa silmiä ja kuunnella Saagan tarinoita yön polttavista aiheista. Markuksen työaamuina saan kahvin tuotuna sänkyyn (aika ihanaa, tiedän)! Oikeastaan Markus odottaa jo melkein sormi kahvikoneen nappulalla Saagan ensimmäistä äännähdystä, jotta voi alkaa hyvillä mielin keittelemään kahvia työpäivää varten. Nostan Saagan rinnalle syömään ja sen jälkeen leikitään hetki vielä isommassa sängyssä, jotta minä saan juoda aamukahvia rauhassa. ☕
9:00 Ollaan juuri päästy sängystä ylös ja lähdetään vaipan vaihtoon. Saaga on aamuisin ihanan täynnä energiaa, hymyjä satelee ja juttua riittää ihan kiljahduksiin asti. Vaipanvaihdot ovat muuttuneet paljon haastavimmiksi ja välillä on vaikeaa saada sukkahousuja puettua, kun jalat vispaavat niin kamalasti. ? Vaihdetaan yökkäri päivävaatteisiin ja vaihdetaan yöllinen täpötäysi pissavaippa kuivaan. Aamuisin tehdään aina vaippa-alueen pesut vedellä, vaikka vaipassa ei olisikaan kakkaa ja vaippa-alueelle levitän Bepanthenia. Päivisin tykkään pitää Saagalla pitkähihaista bodya ja sukkiksia. Oon niin kyllästynyt noukkimaan sukkia lattialta, että ollaan aika lailla siirrytty pelkkiin sukkahousuihin. Nyt on ollut taas kylmempiä ilmoja, joten välillä eksyy myös housut päälle.
9:30 Pääsen istumaan sohvalle aamupalan kanssa. Otan Saagan yleensä viereen sohvalle leikkimaton päälle ja kaivan lelupussin esille. Suihkaisen myös aamuiset D-vitamiinit Saagan suuhun. Tässä vaiheessa Saaga jaksaa leikkiä n. puolisen tuntia, kunnes väsy alkaa taas painaa. Laitan samalla vaunuja päikkärikuntoon ja puen omat päivävaatteet päälle. Lauleskelen ja heiluttelen leluja Saagalle aamupalan syönnin ohessa ja kymmenen pintaan alan valmistelemaan tyttöä vaunuihin päikkäreille.
10:00 Saaga nukahtaa vaunuihin helposti. Yleensä en kerkeä pukemaan edes ulkovaatteita itselleni päälle, kun tyttö vetelee jo sikeitä. Lähdetään käymään ulkona vaunuttelemassa. Yleensä kävellään n. tunnin verran, joskus vähemmän. Nyt tällä viikolla on taas ollut kovia pakkasia (-15°C), joten ollaan harrastettu enemmän sisäpäikkäreitä. Vaunujen keinuttajasta on tällöin iso apu meille. Saaga nukkuu yleensä n. 2,5h ensimmäisten päikkäreiden aikaan.
Päivän leikit
12:30 Olen juuri saanut ruuan tehtyä ja Markus alkaa pitämään ruokataukoa. Saaga alkaa heräilemään päikkäreiltä tietysti samaan aikaan, kun ruoka on saatu lautaselle. Yleensä vaunuista alkaa kuulumaan jaloilla potkimista ja pieniä jokelluksia. Tuijottelen omaa ruokaani siinä imetyksen ajan ja katson kuinka ruuan lämmin höyry vaan alkaa katoamaan. Markus tykkää usein käyttää loput ruokatauostaan leikkimällä Saagan kanssa, mikä on aika ihanaa. Minäkin saan syödä rauhassa sitä kylmettynyttä ruokaa. ?
13:00 Markus palaa taas töiden pariin ja me jäädään leikkimään Saagan kanssa. Laitan kännykästä lastenlaulut soimaan, harjoitellaan masullaan oloa ja leikitään leluilla. Saagan lempparilelu on vihreä kilpikonna, jolla on monta liikkuvaa työmiehen lakkia (kuva ylempänä). Yleensä höpöttelen Saagalle samalla, kuinka kilppari rakentaa meille sitä uutta kotia ja Saagalle omaa huonetta. <3 Välillä kaivan myös jonkun satukirjan kaapista ja luetaan hetki kirjaa. Saagalle tulee yleensä tarve päästä juttelemaan, kun itsekin höpöttelen. Olen miettinyt, että sellainen pehmeä vauvakirja voisi olla kiva, jossa on yleensä ääntä, rapisevia kohtia, peili ja vaikka mitä muuta.
14:30 Käydään vaihtamassa pissavaippa ja Saaga alkaakin jo taas väsähtämään. Saaga nukahtaa taas päikkäreille ja mulla on hetki aikaa hoitaa kodin askareita, tuijotella muutama hyvä sarja ja kirjoitella blogia.
16:00 Saan juuri päiväkahvin kuppiin, kun vaunuista alkaa kuulumaan jokellusta. Mikä tässäkin aina on!? Saan leveän hymyn, kun tungen pääni vaunuverhon sisään. Saaga alkaa nopeasti taas hamuamaan tissiä ja oma olkapää on jo märkä, ennen kuin saan tytön hyvään asentoon sohvalle syliin. Me tehdään päivästä toiseen samoja juttuja päivisin. Leikitään leluilla, harjoitellan vatsallaan oloa, lauletaan, kuunnellaan musiikkia, luetaan ja leikitään lentsikkaa. Mulla on ollut tavoitteena saada Saaga nauramaan, mutta vielä en ole siinä onnistunut. Peilit on hurjan hauskoja ja sieltä aina joku juuri Saagan ikäinen ja näköinen tyllerö katselee takaisin. ?
17:00 Lähdetään käymään yhdessä koko perheen voimin ulkona. Saaga pääsee vaunuihin nukkumaan päivän viimeisiä päikkäreitä ja Markuskin pääsee haistamaan raitista ilmaa työpäivän jälkeen, vaikka ulkona onkin jo pimeää. Tedi on yhtä innoissaan aina päästessään ulos ja me kaikki nautitaan ulkoilusta enemmän, kun on toinen joka pitää Tediä. Vaunujen ja koiran kanssa yksin on todella raivostuttavaa käydä lenkillä, sillä Tedi tykkää vetää pitkälle ojaan tarpeensa ja nyt lumen tultua on pakko päästä jokaisen keltaisen lumikökkäreen luokse. ?
Illalla rauhoitutaan
18:00 Saaga herää päivän viimeisiltä lyhyiltä päiväunilta, jotka kestää puolesta tunnista tuntiin. Jos Saaga ei ole vielä tähän aikaan herännyt, niin käyn vähän silittelemässä niitä söpöjä pullaposkia. Me mennään taas tissibaarin jälkeen vielä hetkeksi leikkimään leikkimatolle. Enää tähän aikaan me ei harjoitella vatsallaan oloa, mutta leluilla vielä kyllä leikitään. Lastenlaulut laitetaan taas soimaan ja niitähän hyräilen omassa päässä ihan nukkumaan menoon asti. ?♀️
19:00 Alkaa Saagan housuista kuulumaan vihdoinkin turinaa ja saadaan päivän kakka tulemaan. ? Jos illalla ei kakkaa tule, niin se on varma, että yöllä joudutaan vaipanvaihtopuuhiin. Saaga me kylvetetään edelleen kerran viikossa. Jos on kylpypäivä, me otetaan Saaga sitteriin ensin istumaan ja laitetaan ovi kiinni. Käydään itse suihkussa ensin, jotta suihkutilaan tulee mahdollisimman lämmin. Tämän jälkeen laitetaan Saagalle kylpyvesi tulille ja kylvetetään tyttöä noin 15 minuuttia. Taustalla yleensä soi lastenlaulut tai sitten joku rentouttava spa-lista. Kylvyn jälkeen saadaan kunnon itkut joka kerta. Todennäköisesti johtuu siitä, että kuitenkin tuli kylmä, vaikka mitä ollaan yritetty. Onneksi tästä rauhoitutaan kyllä nopeasti, kun pyjama on päällä. Jos ei ole kylpypäivä, me pestään vain Saagalta vaippa-alue, kädet ja kaulapoimut vedellä. Bepanthenia laitetaan vielä vaippa-alueelle, laitetaan pyjama ja tumput päälle.
20:00 Aletaan himmentämään valoja asunnosta, laitetaan musiikit pois ja kohina tilalle. Saaga alkaa hieromaan tumpuilla silmiä ja kulmakarvat alkavat punoittaa. Hymyjä ei myöskään enää satele ja jokeltelu loppuu. Kokeilen usein vielä haluaako Saaga tässä vaiheessa syödä, ennen kuin siirretään tyttö sänkyyn. Usein tästä tulee vain itku, joten syömiset jää. Saaga nukahtaa usein heti, kun hänet laskee omaan koriinsa ja tutin laittaa suuhun. Nukkumaan menot ovat siis nykyään onneksi helppoja. Saaga osaa hienosti itse rauhoittua unille, eikä tarvitse meiltä siihen apuja. ?
22:00 Saaga alkaa juttelemaan vielä korissaan. Usein tähän auttaa se, että käyn vielä imettämässä, niin tyttö nukahtaa sen jälkeen hienosti uudestaan unille. Joskus jää vielä tarve jatkaa jutteluita ja pahimmillaan tätä voi kestää 1,5h.
Saaga on tosi huono tyttö itkemään, mikä on hyvä juttu meille. ? Kun vatsavaivojen yli päästiin, niin elämä helpotti ja paljon. Jos siis valitan, ettei olla kunnolla nukuttu, niin tarkoitan sillä sitä, että Saagalla on ollut kova tarve keskellä yötä alkaa juttelemaan (nyt varmaankin jokin hulinavaihe menossa). Musta jotenkin tuntuu päivä päivältä vaan enemmän siltä, että meillä on jo tosi iso tyttö. Kehitys on ihan huimaa ja tuntuu jo nyt, että mun rooli on pienentynyt paljon. Tällä tarkoitan sitä, että mun ei tarvitse olla koko ajan edes vieressä viihdyttämässä, kun Saaga viihtyy itsekseenkin hyvin leikkimatolla lelujen kanssa ja tykkää katsella valoja. Tämä tietysti helpottaa ruuanlaittoa ja muita kodin askareita, mutta olen kyllä ottanut tavoitteeksi, että kun Saaga on hereillä, niin silloin en hoida muita asioita. Saaga nukkuu tosi hyviä päiväunia, joten aikaa mulla on hoitaa niitä silloinkin.
Kiva kun jaksoit lukea ja ihanaa viikonloppua sinne. ?
Meillä on synkannut vauvan hoito Markuksen kanssa hyvin ja tasaisesti alusta asti. Jo raskauden aikana me keskusteltiin aiheesta paljon. Mulla oli ihan kirkkaana mielessä se, että haluan isän osallistuvan samalla tavalla lapsen hoitoon, kun minäkin äitinä osallistun. Samassa veneessähän tässä ollaan ja yhdessä me ollaan päätetty lapsi hankkia. Omasta mielestäni se on todella vanhanaikainen ajattelutapa, että äidin tehtävä on huolehtia lapsesta. Toki äitiyslomalla olen sitä varten, mutta yhdessä vanhempina me tätä lasta kasvatetaan ja hoidetaan. Ainoa asia mihin mun mielestäni isän ei tarvitse osallistua on ruokinta. Imetys on mulle itselleni tosi tärkeää ja se on mun ja Saagan välistä ainakin vielä hetken aikaa. Tällä tarkoitan sitä, etten pumppaa varta vasten maitoa pulloon, jotta isäkin voi ruokkia. Eri asia on, jos itselleni tulee pakottava meno.
Markus piti isyyslomastaan ensimmäiset kaksi viikkoa heti Saagan synnyttyä ja säästi vielä viikon myöhemmälle. Heti alussa Markus hoiti tosi hienosti melkein kaikki vaipan vaihdot ja siitä tuli parempi vaipan vaihtaja kuin minusta! Yöllä me herättiin molemmat, minä ruokkimaan ja sen jälkeen Markus vaihtamaan vaipan. Ei siis sen takia, että tasan piti hoitaa, vaan se oli kahdestaan paljon nopeampaa ja päästiin molemmat nopeammin takaisin nukkumaan (Saaga oli alussa super tiheä kakkailija).
Tuoreesta äidistä huolehtiminen
Markuksella oli myös ihan valtava rooli mun jaksamisen tukemisessa ja synnytyksestä palautumisessa. Hän oli se mun tukipilari, joka kertoi ettei Saagalla ole hätää, rauhoitteli, halasi ja pussasi, kun sitä eniten hormoonimyrkyissä tarvitsin. Kantoi mulle koko ajan vettä, toi ruokaa, hoiti koiran ulkoilutukset, kävi kaupassa ostamassa juuri oikeanlaisia pikkuhousun siteitä ja ihmetteli vauva-osastolla erilaisia rintakumeja. En tiedä miten ihmeessä olisin selvinnyt ilman Markusta ne ensimmäiset viikot.
Isän rooli on mun mielestä koko perheestä huolen pitäminen, ei vain lapsesta. Tuoreena äitinä olin sellaisen baby bluesin kourissa, että oksat pois. Liikkuminen oli myös hyvin hankalaa alapään ompeleiden takia ja imetys sattui aluksi PALJON. Oli ihanaa huomata, että mulla on siinä vierellä tukipilari, joka jaksaa hyyssätä ja hoivata.
Lapsen ja äidin välille syntyy heti ihan erityinen side, koska onhan nainen kantanut sitä pientä yli yhdeksän kuukautta vatsassaan ja tuntenut kaikki hikat, potkut ja mylvimiset. Mulle oli kuitenkin ihan raskausaikana jo selvää, että otan Markuksen mahdollisimman paljon mukaan vauvaan liittyviin asioihin ja vauvan synnyttyä lapsi vietti hyvin paljon aikaa myös Markuksen sylissä. Alussa toki ihokontakti on tärkeää äidin ja vauvan välillä, jotta maito saadaan nousemaan ja imetys kunnolla käyntiin. Isä voi kuitenkin tuntea helposti itsensä vähän ulkopuoliseksi, jos äiti omii yhteisen lapsen kokonaan itselleen.
Etätyöt on plussaa
Meidän arki on aika pitkälti sitä, että Markus tekee etätöitä keittiön pöydän ääressä. Mulle on ollut alusta asti selvää, että vaikka Markus on koko päivän kotona ja vielä samassa tilassakin, on hän silti töissä. En voi pyytää Markusta hoitamaan Saagaa kesken työpäivän tai olettaa hänen pääsevän aina avuksi, jos toisia käsiä kaipaan. Etätyöt kuitenkin auttavat meidän arkea paljon. Työmatka häviää työpäivän molemmista päistä, joka on yhteensä kaksi tuntia enemmän aikaa meidän kanssa. Myöskin tauoilla ja ruoka-aikaan Markus tykkää käydä pussailemassa ja leikittämässä Saagaa. Välillä onnistuu myös nopea vauvavahtina toimiminen, jos Tedi näyttää siltä, että pikapissalle olisi hyvä päästä tai kaupasta pitäisi nopeasti hakea joku puuttuva tavara. Välillä on kova homma saada pidettyä Saaga mahdollisimman hiljaa, jotta isi saa rauhassa tehdä töitä. Onneksi tämäkin muuttuu, kun päästään kohta muuttamaan ja saadaan työpöytä laitettua Saagan tulevaan huoneeseen.
Markus on aivan super ihana ja hyvä isä, vaikka ei olekaan sellainen ihminen, joka aina olisi tiennyt haluavansa isäksi. Rakastuttiin molemmat tuohon meidän pikkuiseen heti ja yhdessä vietetty aika Saagan kanssa vain vahvistaa meidän tunteita tätä meidän pientä kohtaan. Jokaisessa perheessä on omat tavat toimia. Näin meidän perheessä on toimittu ja toimitaan. Tämä on toiminut juuri meillä super hyvin ja riidoilta on ainakin vielä säästytty! Juuri tällä viikolla puhuttiin yhdessä sitä, että tämä vauva-aika on sujunut kyllä tosi kivassa yhteisymmärryksessä. Varmastikaan kumpaakaan meistä ei tule tulevaisuudessa harmittamaan se, ettäkö jompi kumpi meistä olisi jäänyt paitsi jostakin tämän vauva-ajan aikana. Kivaa viikonloppua sinne.
Instagramissa on ollut puhetta taas Baby Bluesista ja muistot omasta synnytyksen jälkeisestä ajasta palasi mun mieleen. Ensinnäkin mua harmittaa valtavasti, ettei näistä asioista puhuta ääneen enempää. Olisi ollut aivan ihanaa tietää moni muukin juttu jo ennakkoon. Synnytykseen on super tärkeää valmistautua ja tämä ei mitenkään saa olla siitä pois. Kannattaa kuitenkin valmistautua henkisesti myös muutamaan muuhun juttuun, jotka saattaa yllättää synnytyksen jälkeen. Eiköhän ole aika nostaa kissa pöydälle niin hyvässä kuin pahassakin.
Vauvakupla. Aloitetaan sillä, että raskaana ollessani odotin kovasti pääsyä siihen ihanaan, vauvan tuoksuiseen ja taianomaiseen vauvakulpaan, josta kaikki puhuivat. Sorruin itsekin Instagramin puolella toivottelemaan vastasynnyttäneille äideille ihanaa vauvakuplailuaikaa. Voihan se joidenkin kohdalla ollakin sitä! Itse nyt sen kokeneena mun käsitys vauvakuplasta on muuttunut. Ajattelen sitä enemmänkin aikana, jolloin tuoreen äidin ajatuksiin ei mahdu mitään muuta kuin tuore vauva ja suunnaton huoli siitä pienestä kääryleestä. Mun vauvakuplaan kuului myös tämä kirottu Baby Blues, joka oireili mulla itkuisuutena, herkistymisenä, ruokahaluttomuutena ja myös hieman masennuksenakin. Ahdistus valtasi mut joka kerta, kun joku halusi tulla meidän kotiin katsomaan tuoretta pikkuista ja panikoin siitäkin, jos joku halusi koskea meidän pieneen. Ei siis todellakaan mitään ihanaa aikaa. Se ahdistuksen, huolen ja itkun määrä oli valtava ja osan siitä aiheutti ihan varmasti se, että kaikki oli täysin uutta. Ainoa tunne, jonka muistan oli se miten “sydäntä puristi” jatkuvasti. Osittain koen tämän johtuvan myös siitä, että äiti jätetään aika lailla yksin synnytyksen jälkeen. Neuvolassa sekä jo synnytyssairaalassa keskitytään synnytyksen jälkeen aika pitkälti lapseen ja äiti jää oman onnensa nojaan. Tässä vaiheessa olenkin taas kerran onnellinen siitä, että meillä oli oma kätilödoula matkassa mukana. <3
Raskausarvet. Mulla tuli synnytyksen jälkeen raskausarpia. Luulin, että raskausarpia tulee vain ennen synnytystä. Ennen synnytystä mulla oli tullut arpia reisiin, kylkiin ja tisseihin. Vatsa säästyi, tai niin ainakin luulin. Synnytyksen jälkeen huomasin, että navan alle oli alkanut tulemaan arpia.
Jatkuva stressi lapsen kehityksestä ja kasvusta ILMAN MITÄÄN SYYTÄ. Miksi täytyy verrata omaa lasta muihin lapsiin? Itse olen sortunut jo moneen kertaan vertaamaan oman lapseni kehitystä muihin. Tällä hetkellä stressaan sitä kääntyykö lapseni “ajallaan”. Saaga tykkää edelleen nyt 3kk ikäisenä maata meritähtenä leikkimatolla eikä näytä mitään kiinnostuksen merkkejä vatsalleen kääntymiseen. Jokainen kasvaa ja kehittyy omaan tahtiin, mutta jotenkin mun on vaan vaikeaa sisäistää tätä. Miksi on niin vaikeaa luottaa siihen, että kyllä se Saaga sitten kääntyy, kun haluaa. Mikä kiire mulla on saada se kääntymään? Ajattelenko, että se on hyvän äitiyden merkki, kun kaikki saadaan menemään tietyn kaavan mukaan? Mun täytyy alkaa pikkuhiljaa opettelemaan rentoutumista ja nauttimaan tästä lyhyestä vauva-ajasta, ettei myöhemmin tarvitse sitten harmitella itseltä ohi mennyttä vauva-aikaa. Somen voima on aivan uskomaton. Se kuinka nopeasti muut äidit tulevat apuun ja kertovat omia kokemuksiaan. Tämä on uskomattoman hienoa. Varsinkin tälläiselle tuoreelle äidille, jolle kaikki tuleva ja koko lapsen kasvatus on uutta puuhaa. Luulen, että tämä on näitä esikoisten äitien ongelmia tai sitten vain mun oma ongelmani ?. Olen saanut super paljon hyviä vinkkejä ja ideoita muilta äideiltä ja toivon, että voin jakaa omia oppeja myös joskus muille! <3
Kuukautiset. Mulla oli sellainen käsitys, että kuukautiset pysyvät poissa pitkäänkin synntyksen jälkeen. Varsinkin jos äiti täysimettää lasta. Kuukautiset alkoivat tasan kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä ja täysin kivuttomina! Minä joka olen aina kärsinyt aivan helvetillisistä kuukautiskivuista olen saanut nyt täysin kivuttomat kuukautiset. Muistan yläasteella oksennelleeni kivusta ja aloitin jo teinityttönä syömään e-pillereitä koviin kuukautiskipuihin. Nytkö saan vihdoinkin alkaa nauttimaan kivuttomista kuukautisista? ?
Imetys sattuu aluksi. Imetyksen aloitus oli ihan painajaista. Mulle itselleni oman lapsen imetys on ollut super tärkeä juttu ja meidän kätilödoula Jenna oli aivan mieletön tuki imetyksen aloittamiseen. Esnimmäiset kaksi viikkoa itkin melkein jokaisella imetyskerralla. Purin hampaita yhteen ja revin lasta pois tissiltä sen kivun vuoksi. Markus kävi ostamassa mulle rintakumin avuksi, josta ei siitäkään paljoa apua ollut. Imetysasento oli se juttu, mutta myös AIKA. Jenna lupasi, että vain aloitus sattuu ja myöhemmin se on kivutonta. En tällöin uskonut tähän, mutta ajan kanssa huomasin, että kipu kokoajan hellitti ja tänä päivänä imetys on täysin kivutonta ja IHANAA.
Jälkitarkastuksen laatu. No tämä ei oikeastaan tullut yllätyksenä. Olin jo ennakkoon kuullut neuvolan jälkitarkastuksesta ja siitä, kuinka se on täysi vitsi. Avauduttuani tästä Instagramin storyjen puolella huomasin kuitenkin, että moni oli kokenut jälkitarkastuksen hyväksi. Itselläni ei valitettavasti ollut näin hyvä tuuri ja sain kokemattoman ja epävarman oloisen lääkärin, joka lähetti minut kotiin seitsemän minuutin keskusteluhetken päätteeksi. Käteeni jäi ainoastaan jälkitarkastustodistus tästä käynnistä. Oma palautuminen jäi täysin kysymysmerkiksi.
Peräpukamat. Jep jep. Ei mikään kaunis aihe eikä mikään kaunis vaivakaan. Todella inhottava ja kipeä vaiva itseasiassa. Moni saa peräpukamia jo raskausaikana, mutta jos et ole niitä saanut saat ne hyvin todennäköisesti synnytyksen ponnistusvaiheen jälkeen hetkelliseksi riesaksi (niin kuin itsellä kävi). Toivottavasti olet onnekas ja säästyt ilman näitä. ?
Vatsa roikkuu, kuin pullataikina, mutta ei kauaa! Palautuminen on todella yksilöllistä, mutta yllätyin kyllä positiivisesti siitä, miten nopeasti vatsa lähti palautumaan. Nyt puhutaan siis vain viikoista, kun vatsan pienenemistä pystyi ihan konkreettisesti seurailemaan. Iho ei tuntunut hetken päästä enää niin löysältä ja vatsa alkoi muistuttaa sitä, mitä se oli ennen raskauttakin. Toinen asia, joka on pakko sanoa tähän on se, ettei sekään ole mikään vitsi, että imetys pudottaa painoa. En ole tehnyt muuta kuin herkutellut joulun ja sen jälkeenkin. Silti paino on tippunut jo melkein siihen mistä lähdettiin.
Parisuhde. Itse oletin, että parisuhde jää ns. taka-alalle koko vauva-ajaksi ja tulee olemaan oikea koettelemus perheen yhdessä pysymiseen. Mut yllätti suuresti se, että meitä tämä aika on ainakin tuonut enemmän yhteen. Muistan lukeneeni raskausaikana paljon keskusteluita kuinka vauva-aika on haastavaa parisuhteelle ja moni eroaa lapsen ollessa aivan pieni. Itkin tätä viimeisilläni raskaana ollessani Markukselle ja sovittiin, ettei erota vauva-aikana, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Ajateltiin, että kun vaikeudet on ohi ja lapsi on hieman isompi, niin voidaan katsoa tilannetta uudelleen. En halua yhtään väheksyä muiden ongelmia, mutta tässä nähdään taas kerran kuinka yksilöllisiä asiat ovat ja vauva-aika voi jopa yllättää. <3
Vauva-aika. Eniten mut on kuitenkin yllättänyt vauva-aika. Odotin itkua ja unettomia öitä, mutta saatiinkin hymyilevä ja rauhallinen maailmaa suuresti tuijotteleva tyttö. Toki meilläkin on ollut vatsavaivoja ja itkua kuuluu kyllä päivittäin imetyksen alun haasteista puhumattakaan. Jokaisen meidän lapsi on erilainen ja oma persoonansa. Joissakin perheissä nukutaan vähemmän, joissakin on enemmän vatsaongelmia, joissakin imetyksen kanssa on haasteita ja joillakin ei ole tukiverkostoa. Jokaisella on ne omat haasteet eikä omaa lasta tai perhettä kannata ikinä verrata muihin. <3 Jos meillä jokin asia onnistuu voi toinen asia sujua huonommin kuin teillä.
Sellainen lista syntyi ja varmasti jäi paljon asioita vielä sanomattakin! Ihanaa, kun jaksoit lukea. ? Toivottavasti tämän auttoi siellä jotakin teistä valmistautumaan myös synnytyksen jälkeiseen aikaan ja somessakin alettaisiin avoimemmin puhumaan näistä asioista. Sitähän ei kukaan ennalta tiedä minkälaista se arki sitten tulee olemaan. Se siinä on se ihana jännityskin, kun loppuraskaudesta ei muuta puhutakaan, kuin siitä millainen lapsi tulee olemaan ja millaista arki sitten on. Mun viimeisista päivistä raskaana voit käydä lukemassa täältä. Odottavan aika oli pitkä! Onneksi tästä hetkestä ei mennyt enää kuin neljä päivää ja tyttö oli sylissä. Aurinkoista päivää sinne! ☀
Vietettiin eilen vähän erilaista päivää, kun meillä oli Saagan viimeinen osteopatiassa käynti. Osteopatiakeskuksen yhteydessä on super ihana kahvila, joten aamupalat jäi kotona syömättä ja tultiin jo hyvissä ajoin aamukahveille Makers kahvilaan. Saaga nukkui kilttinä tyttönä vielä automatkan jäljiltä turvakaukalossa ja me saatiin syödä aamupala rauhassa ja vielä yhtä aikaa! Tämä oli kyllä aika ihanaa vaihtelua aamupalan äkkiä hotkimiselle, että toinenkin pääsee syömään ja Saaga vaihtamaan syliä. Tilattiin aamuiset latet (yksi parhaimmista lateista, joita olen juonut), puolukka-tuorepuuro, chiapuuro ja kauraleivät.
Päästiin Markuksen kanssa myös kunnolla juttelemaan ja päädyttiin lopulta muistelemaan meidän Vietnamin matkaa. Kotona herkästi keskustelut pyörii vauva-arjen, kotitöiden ja kalenterin ympärillä. Älkää ymmärtääkö väärin, mä rakastan meidän arkea! Välillä on vaan kiva poistua sieltä kodin seinien sisältä ja eilen tuntui kuin oltaisiin käyty pitkästä aikaa lyhyillä treffeillä (vaikka Saaga olikin mukana ?).
Osteopatian jälkeen Markus jatkoi matkaa Saagan kanssa kotiin ja mä pääsin vielä käymään äitiysfysioterapeutilla. Sain laittaa tohvelit jalkaan, juoda kupin chai-vanilja teetä ja höpötellä toisen tuoreen äidin kanssa lapsista. Koronan takia ei olla käyty vauvajumpissa, vauvauinnissa, kerhoissa tai missään muuallakaan ja vasta juteltuani sen pienen hetken tämän toisen äidin kanssa tajusin miten paljon mä haluaisin tälläisiä hetkiä lisää. Se pienen pieni juttutuokio merkitsi mulle paljon, mutta samalla jäi hinku jutella vielä lisääkin. Mä voisin hyvin kuvitella, että tykkäsin käydä vauvajumpassa tai vauvakerhoissa. Saisi vertaistukea ja jutella omasta lapsestaan, ylpeyden aiheestaan sellaiselle, joka oikeasti ymmärtää! Positiivisen raskaustestin tehtyäni viime tammikuussa ajattelin jo arkeen kuuluvan viikottainen vauvakerho ja uusia äitikavereita. Osittain nämä fiilikset varmasti ovat myös sitä, kun kotona tulee nyhvättyä kaikki päivät ja aikuista seuraa on tarjolla, kun mies lopettaa työt. Onneksi on olemassa some, jonka kautta on päässyt tutustumaan aivan ihaniin äiteihin. <3
Sen tiedän etten itse ole vielä valmis jättämään Saagaa mihinkään hoitoon, joten on ihanaa, että tälläisiäkin päiviä on. Sen tiedän, että hymyilin eilen enemmän ja illalla oli enemmän energiaa! Näitä päiviä täytyy järjestää lisää.
