20 May

Posted at 19:03h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Viime viikko meni super kiireisesti ja joka päivälle riitti jotakin tekemistä. Tällä viikolla otin tavoitteeksi vähän nollata ja ottaa rennosti. Viikko lähtikin jo aivan eri tavalla käyntiin, kun olin päättänyt ettei tällä viikolla ole pakko suorittaa. Nollaaminen tekee meille kaikille välillä tosi hyvää. Nyt kun otin tavoitteeksi ettei tarvitse tehdä, niin olen saanut kuitenkin hoidettua paljon työjuttuja ja s-postin saapuneet-kansio on vihdoinkin luettu ja viesteihin vastattu.

Oon ollut aina vähän huono rentoutuja ja joka päivä mulla on fiilis, että jotain “järkevää” pitäisi saada aikaiseksi. Saaga on alkanut myös pitämään päivät nyt aika kiireisenä ja nukkuukin vain muutamia tunteja enää päivisin. Kovasti opetellaan liikkumista ja tällä viikolla on opittu kunnolla pakittamaan. Kirjoittelin meidän päivärutiineista aikaisemmin tällä viikolla tänne.

Eilen kaivelin pitkästä aikaa vaatekaappia ja löysin viime vuonna ostettuja kesämekkoja joita sovittelin päälle. Oli ihanaa huomata, että ne menee vieläkin näin raskauden jälkeen. Kieltämättä peilikuva on hieman erilainen nyt ilman sitä vauvavatsaa! Odotan niin jo, että nämä tämän viikon sateet menisi ohi ja päästäisiin ihan kunnolla näihin mekkokeleihin. ☀

Oon myös pitkästä aikaa pitänyt itselleni pieniä hemmotteluhetkiä. Se tarkoittaa mulle suihkussa hiusnaamion laittoa, saunailtoja, teehetkiä, rantakahveja ja hyviä telkkarisarjoja. Sellaista omaa-aikaa ja vaikka rakastankin olla äiti on silti ihanaa ajatella välillä muutakin kuin vauvan kehitystä, ruokailua, kakkavaippoja tai sitä miten paljon vauva on nukkunut. On aika rentouttavaa välillä miettiä päivän asua, kodin sisustusta, parvekkeen kesäkuntoon laittamista ja sitä parisuhdeaikaakin. <3

Ihanaa iltaa sinne! ?

Lue myös:

Parhaat äitiysmekot

Mun kotoiluvaatteet x3

Mitä kosmetiikkaa kaapeista löytyy?

Mun ihonhoitorutiinini

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

19 May

Posted at 11:25h in Perhe & suhteet, Yleinen

Päivän ensimmäiset itkut on jo itketty ja kello on vasta yhdeksän. Syy tähän on tällä kertaa huonosti nukuttu yö, tyhjät tissit sekä tämä hel*etin puuro. Puuron syönti on ollut meillä varsinainen show. Tähän voisi myydä vaikka lippuja. Saaga on nyt 7,5kk ikäinen ja syö pelkästään Piltin puurojauheesta tehtyä puuroa sekä Valion Onni puuroa. Nyt on kuitenkin kyse tytöstä, joka syö ruoaksikin melkein mitä vain! Itse tehdyt ruoat jo menevät aika hyvin alas, mutta puuro ei.

Huonosti nukuttu yö näyttää tältä Saagan kasvoilla, mutta ei suinkaan samalta äidin kasvoilla.

väsymys painaa

Yritettiin eilen alkaa nukuttamaan Saagaa normaalisti kahdeksan aikaan, mutta tyttö oli hereillä vielä yhdeksän aikaan. Normaalisti onnistuu tainnutus tissillä, mutta tällä kertaa tissit olivat täysin tyhjät. Olin imettänyt viimeksi kuudelta illalla ja yhdeksältäkään vielä ei maitoa ollut noussut. Saaga heräili tunnin välein kello kahteen asti, jonka jälkeen ei rauhoittunut enää tutille. Yritin imettää, mutta tissit tuntuivat edelleen tyhjiltä nahkalörpyköiltä. Saaga jaksoi hienosti kyllä yrittää, mutta maito ei vain noussut. No siitähän seurasi itkut.

Kello 02:14 olin pakkasella kaivelemassa maitovarastoja, joita tuli alkuaikoina pumppailtua. Lämmitin 80ml maitoa pulloon ja syötin Saagalle. No tyttö sammui kun saunalyhty maidon jälkeen ja nukkui aamuun asti tyytyväisenä. Aamulla vähän ennen seitsemää sain imetettyä jotenkin, mutta edelleenkään en kyllä tuntenut maidon nousevan. Aina kuitenkin maidon nousun tunnen ja imetyksen alkutaipaleilla se jopa sattui.

Mua on pidempään jo vaivannut väsymys, joka ei kylläkään johdu yöunista. Saagahan nukkuu ihan super hienosti normaalisti, kunhan vaan saa syötyä. Kerran korkeintaan heräillään yöllä syömään, joten väsymys ei varmastikaan siitä johdu. Muistin, että ferritiin oli alhainen loppuraskaudesta eikä se siitä itsekseen korjaannu synnytyksen jälkeen. Imetys kuluttaa myös rautavarastoja joten ajattelen, että ehkä rauta-arvot ovat vain matalalla ja siksi meinaan päivisinkin nukahtaa pystyyn. Aloitin viime viikonloppuna rautalisän vitamiinien kylkeen (jotka nekin sisältävät rautaa) ja odottelen, josko ne alkaisi vaikuttamaan. Muuten täytyy lähteä käymään lääkärissä tarkastamassa muita veriarvoja.

Onneksi Saaga jaksaa silti hymyillä, vaikka puurokokeilut ovatkin ihan tuskaa

puurokokeilut

No palataanpas sitten näihin puurokokeiluihin. Ah, mun inhokki aiheeni! Usein tulee mietittyä, että onko vauvan pakko edes syödä puuroa? Voisiko aamu- ja iltapalaksi tehdä jotakin muuta? No muutama viikko sitten, kun Saaga meinasi tukehtua vesimeloniin päätin, että me pidetään nyt sormiruokailusta taukoa ja odotetaan, että motoriikka vähän kehittyy. Ei siis kannata edes miettiä mikromunakkaita tai muita vaihtoehtoa, kuin sosemaista ruokaa.

Monta kertaa viikossa tulee kokeiltua josko tänään olisi se päivä, kun Saaga suostuu syömään mamman kokkaamaa puuroa, mutta turhaan. Joka päivälle tätä energiaa ei kyllä riitä. Tältä aamulta lähti kolme lautasellista puuroa roskiin ja kamala sotku. No mitä tästä hyödyttiin? Saaga söi noin viisi lusikallista puuroa. Kaikki tämä viiden lusikallisen takia? Lopuksi, kun omat kokkailut eivät millään maistuneet niin päätin palata tuttuun Piltin puurojauheeseen, mutta tänään ei tämäkään maistunut. EI maistunut äidin puurot, ei kaupan puurot, mutta hedelmäsose sitten maistui. Tosi hyvä aamupala siis. Monta kertaa teki mieli heittää lautanen seinään ja luovuttaa.

Ollaan kokeiltu banaania, hedelmäsoseita, hienontaa kaurahiutaleet, tehdä paksumpaa, tehdä löysempää, lisätä marjoja, lisätä äidinmaitoa, syöttää lämpimänä, syöttää kylmänä, tehdä veteen, tehdä kaurajugurttiin, tehdä kaurajauhosta, mutta mikään ei maistu.

Miksi hel*etissä mä edes kokkailen itse niitä puuroja? No vastaus tähän on yksinkertaisesti raha. Yksi Valion Onni puuro maksaa 1,09€. Saaga syö yhdeltä istumalta yhden purkin. Itse tekemällä myös tietäisin 100% varmuudella mitä puurossa on. Esimerkiksi Piltin puurojauheessa on vehnäjauhoja, joka ei nyt välttämättä ole se, mitä haluaisin lapselleni heti aamusta syöttää. On tämäkin silti parempi, kuin muutama lusikka sitä äidin tekemää ilmeisen pahaa puuroa.

Tämä aamu oli kyllä huono valinta puurokokeiluille sillä Saaga oli super väsynyt. Silmiä hierottiin jo tunti ennen normaalien päikkäreiden alkamista ja Saaga nukahtikin minuutissa vaunuihin parvekkeelle.

Tämän päivän aamupala oli pussillinen mangososetta ja äidille suklaata

Riittääkö maito?

Mun täytyy tähän loppuun nyt kyllä vähän kehua tätä äitien välistä vertaistukea. Tiedän, että te siellä ruudun toisella puolella tiedätte tän huolen lapsen syömisistä ja imetyksestä. Riittääkö sitä maitoa ja mitä jos lapsi ei syö “äidin mielestä tarpeeksi” aamupuuroa? Onhan tässä kuitenkin kyse pienen lapsen ravinnosta. Imetyksen takia on viimeksi tullut itkettyä, kun Saaga oli ihan pieni sintti ja kirjoittelin meidän ensimmäisistä viikoista. Vatsataudin aikaan jouluna tuli huoli myös maidon riittävyydestä. Kun muut istuivat joulupöydässä, niin minä lypsin käsin Saagan kuvan kanssa vessassa pieneen lääkekippoon maitotippoja. Imetys on sujunut tämän jälkeen taas moitteetta ja ihanasti on voinut luottaa siihen, että maitoa tulee. No se huoli joka tulee, kun maitoa ei sitten tulekaan on kamala eikä varsinaisesti auta siihen, että maito lähtisi taas nousemaan.

Instagramin storyjen puolelle aamulla vähän kerroinkin yön ja aamun kuulumisia ja oli niin super hienoa huomata, kuinka DM-kansio meni tukkoon siitä, että toiset äidit jakavat omia vinkkejään tyhjien tissien ja aamupuuron suhteen. Totta kai muut haluavat auttaa, kun tietävät sen huolen olevan ihan kamala. <3 Kiitos siis jokaiselle viestin laittaneelle ja myös tämän tekstin lukijalle. Aina välillä tulee kamppailtua näidenkin asioiden kanssa eikä joka aamu ole sitä siistiä syömistä ja rauhakseen aamukahvin hörppimistä.

Kaikesta huolimatta ihanaa keskiviikkopäivää sinne, mä lähden nyt päikkäreille ja toivottavasti herään sieltä paremmalla jalalla! ☀

Lue myös:

Kiinteiden aloitus

Meidän imetysmatka – ensimmäiset 5kk

Ensimmäinen kuukausi kiinteitä takana

Positiivinen synnytyskertomus

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

17 May

Posted at 18:43h in Perhe & suhteet, Yleinen

Me ollaan saatu rutiinit takaisin meidän arkeen ja on aika paljastaa meidän vauvan rytmi nyt 7kk ikäisenä. Oon niin odottanut tätä, kun tiedän jopa suurin piirtein miten Saaga menee nukkumaan ja milloin herää. Saagahan on ollut koko pienen elämänsä tosi rutiineja rakastava tyttö ja nyt onkin ollut outoa, että viimeiset pari kuukautta ollaan elelty ihan miten sattuu rytmillä. Meillä ei siis ole ollut rytmiä. Kirjoittelin viimeksi meidän ”rytmistä”, kun Saaga oli 6kk. Pääset lukemaan lisää täältä. Saaga on nyt 7,5 kuukautta ja kasvu on aika hurjaa!

meidän päivärutiinit

Kaverit ovat välillä kyselleet, että mihin aikaan olisi hyvä aika nähdä? Milloin Saagalla on päiväuniaika? No en ole moneen kuukauteen osannut näihin kysymyksiin vastata, koska päiväunien ajat ovat heitellet ihan härän pyllyä samoin meidän rytmi. Se me ollaan opittu jo aikoja sitten, että kodin seinien sisäpuolella kaikki on helpompaa ja kellon tarkkaa, mutta kun lähdetään esimerkiksi mummolaan, kavereille tai ulos perheellä vaikka shoppailemaan, lyhenee päiväunet merkittävästi.

Nyt muutama viikko sitten me ollaan päästy takaisin siihen pisteeseen, että tiedetään suunnilleen miten Saagan päivä menee. Me tiedetään koska on ekojen päikkäreiden aika ja me tiedetään koska Saaga herää. Päikkäreiden pituudet ovat lyhentyneet äkisti todella paljon ja yöunille siirrytään monta tuntia aikaisemmin kuin ennen. Saaga on aina ollut vauva joka menee nukkumaan noin kello 22-23 välissä. Tällä hetkellä unille siirrytään jo paljon aikaisemmin ja meille on Markuksen kanssa siunaantunut illalla ihan kaksin keskeistä aikaa! Ensimmäisten iltojen jälkeen tuli ihan tunne, että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi ilman Saagaa olla tekemässä. ?

Vauvan rytmi 7kk

aamun aloitus

07:00 Saaga aloittaa sukilleen juttelun omassa pinniksessään. Katson kelloa ja huokaisen nähdessäni, että kello on vasta seitsemän. Monelle tämä voi olla myöhä, mutta itse turhaudun joka kerta edelleen, kun näen kellon olevan VASTA seitsemän. Saagalla on jalassaan vain toinen sukka. Otan Saagan tissille ja huomaan, että potkujumppa alkaa vain voimistumaan. Saaga ei siis enää nukahda. Turha yrittää. Otan Saagan meidän väliin makoilemaan ja molemmat Markuksen kanssa kilpaa tuhistaan Saagaa päin. Väsymys on vielä kova. Markus avaa rullaverhot (kaukosäätimellä, jepjep!) ja yritetään pikku hiljaa alkaa nousemaan sängystä aamutoimiin.

08:30 Könytään koko perhe sängystä ylös, ellei Markus ole aloitellut töitään jo kahdeksalta. Tedi pyörii jaloissa häntä heiluen, kun tietää, että ruoka-aika on koko perheellä, niin myös hänellä. Ruoka-aika on myös Saagan lemppari hetkiä päivissä. Saaga on ollut aina hyvä syömään. Oli se sitten tissimaitoa tai vauvan ruokaa.

09:00 Lähden vaihtamaan Saagalle vaippaa ja ja päivävaatteita. Tehdään pienet pesut lavuaarissa ja hämmästellään jätti isoa pissavaippaa. En tiedä miksi sitä pitää joka aamu hämmästellä, mutta keskustelu siitä syntyy joka aamu. ? Vaihdetaan Saagalle päivävaatteet ja laitetaan tyttö syöttötuoliin odottamaan kuola valuen aamupuuroa. Kuola saattaa kyllä valua päristelynkin tuotoksena. Aamupuuron yhteydessä me annetaan myös D-vitamiini suihkeena ja pestään peilin edessä hampaat.

10:00 Kello alkaa lähestymään jo kymmentä ja on aika laittaa Saaga ensimmäisille päikkäreille. Kokeilen vielä jos Saaga haluaisi tissiä. Jos Tedi on jo päässyt aamulenkille, Saaga nukkuu päiväunet parvekkeella vaunuissa. Onneksi päikkäreille nukutus menee vielä todella helposti ja riittää, kun tytön käy laskemassa vaunuihin ja vetää vaunujen kuomun alas perässään. Jos koira täytyy päästää aamunlenkille, lähdetään me Saagan kanssa vaunuttelemaan ulos. Tämä toki on vaihtoehto josta en niin tykkää. Kirjoittelin aikaisemmin jo koiran ja vaunujen kanssa kulkemisesta.

Päivän touhut

11:00 Vaunuista alkaa näkymään potkuja ja kuulumaan juttelua. Otan Saagan tissille hetkeksi ja käydään vaihtamassa vaippa. Tämän jälkeen aloitetaan päivän leikit. Usein lemppari leluina toimii laulava kirja ja erilaiset värikkäät helistimet. Tällä hetkellä myös erilaiset purulelut, koska ikeniä selvästi kutittaa. Hampaita Saaga on tehnyt jo pitkään ja kaksi suloista nököä onkin jo alas puhjennut!

12:00 Kello lyö jo 12 ja on aika aloittaa ruokahetki. Saaga rakastaa syömistä ja on aina ollut hyvä siinä. Jos teen meille Markuksen kanssa jotakin sellaista ruokaa jota Saagakin pystyy syömään teen itse ruuat. Muuten syödään aika pitkälti kaupan valmiita soseita tai edelliseltä päivältä jäänyttä itse tehtyä ruokaa. Saaga syö tosi hyvin jo sattumiakin sisältäviä soseita eikä soseiden tarvitse enää olla silkin sileitä. Mitään inhokkisosetta ei myöskään vielä ole tullut vastaan vaan aika lailla kaikki menee alas. Hedelmäsoseet tietysti kaikista parhaiten! ? Annan myös muutaman naksun ruuan perään, joita Saaga saa itse syödä ja minä saan syödä ruokani lämpimänä. Ruuan jälkeen leikitään vielä hetki tai käydään ulkona vaunuttelemassa.

15:00 Saaga alkaa jo hieroa silmiään ja on aika laittaa tyttö päiväunille. Tietysti tässä vaiheessa tulee yleensä kakka, kun on juuri saanut lapsen vaunuihin ja lähdetään vielä vaipan vaihtoon. Nykyään kolmet päiväunet ovat vaihtuneet jo vähän aikaa sitten kaksiin. Laitan Saagan taas parvekkeelle nukkumaan. Unet kestävät nykyään noin kaksi tuntia. Vieressä oleva rakennustyömaa toimii todella hyvin kohinana porineen ja kolinoineen. ?

Nukkumaanmenoaika

17:00 Vaunut heiluu parvekkeella, kun katson keittiön ikkunasta ja ovenraosta kuuluu taas jokellusta. Saaga heräilee viimeisiltä päiväuniltaan. Nostan vaunujen kuomua ja Saaga hymyilee isosti nähdessään äidin kasvot. Tuon Saagan sohvalle ja ruvetaan imetyspuuhiin. Imetys on nykyään vähän mitä sattuu, koska keskittymistä tähän ei juurikaan ole. Lisää imetyksestä puolivuotiaan kanssa pääset lukemaan täältä. Vaippa tuntuu vielä kuivalta. Imetyksen jälkeen on tarjolla päivän toinen annos ruokaa. Ruoka syödään taas päristellen.

18:00 Olohuoneessa on leikit vielä menossa leikkimatolla. Katsellaan laulavaa kirjaa ja Saaga pyörii paikallaan kuin hyrrä. Itse laittelen iltapalaa valmiiksi ja samalla osallistun Saagan leikkeihin minkä hän antaa. Saaga tykkää leikkiä paljolti itsekseen eikä kaipaile seuraa. Yleensä äidille tykätään kääntää vain peppu ja jatkaa itsekseen lelujen tutkimista.

19:00 Aletaan syömään iltapuuroa. Saaga syö iltapuuroksi Valion Onni-puuroa, johon me lisätään kaurajauhoa. Näin puurosta saa vähän täyttävämmän. Saaga syö nykyään koko purkin jo kerrallaan. Kun puuro on syöty ja samalla viimeiset päivän pieruhuumorit päristelty on aika ruveta iltapesuille.

19:30 Pestään Saagan hampaita peilin edessä. Aikaisemmin hampaiden harjaus oli parasta hupia. Tämän jälkeen tuli vaihe, kun se oli pahinta mahdollista kidutusta, joten nykyään hampaat harjataan peilin edessä ja tämä kikka oikeasti toimii! Kiitos mahtavien seuraajien, jotka Instan puolella tämän kikan ystävällisesti jakoivat.

20:00 Siirrytään makuuhuoneeseen ja sylitellään Saagan kanssa hetki. Jostain syystä ennen nukkumaan menoa Saaga ei suostu enää tissille normaalisti sylistä, vaan syö paremmin, jos pötkötellään vierekkäin sängyllä. Syömisen jälkeen laitan Saagalle tutin suuhun ja lasken pinnikseen. Laitetaan kohina päälle ja paijaan hetken päätä. Aika vaihtelevasti Saaga nukahtaa unille viidestä minuutista kahteen kymmeneen minuuttiin. Ennen kuin me mennään itse nukkumaan Saaga päästää välillä muutamia kiljahduksia, jotka loppuu kuin seinään. Ilmeisesti juttelee unissaan, koska huuto ei jatku.

imetyksestä

Yöt menee aika hyvin nykyään joko kokonaisina tai yhdellä syötöllä. Mun tisseillä on ollut kyllä vaikeuksia tottua tähän rytmiin, mutta pikku hiljaa on alkanut maidon tuotanto tottua tähän uuteen rytmiin, kun maitoa ei tarvitakaan yöllä enää kolmea kertaa. On ihanaa nukkua pidempiä pätkiä, kun vielä muutama viikko eleltiin vaihetta, jossa imetin noin 3-4 kertaa yössä ja Saaga sai outoja itkukohtauksia pitkin yötä. Jos näin nopeasti laskee niin imetyskertojen yrityksiä on päivässä noin 6-7. Yleensä Saaga kyllä syö edes vähän jokaisella yrityksellä.

Imetän ennen jokaista ateriaa sekä aina ennen kuin Saaga menee unille ja kun Saaga herää unilta. Yöllä imetän, jos Saaga herää. Harvoin jaksan jäädä nostelemaan tuttia tai paijailemaan. Maidon tuotanto pysyy myös hyvin yllä, kun yöllä imetän edes kerran. Meillä ei ole vielä kiire siirtyä kokonaisiin öihin, ellei Saaga päätä itse olla öisin heräilemättä. Neuvola suositteli meille yö imetyksistä luopumista aikaisintaan 8-9 kuukauden ikäisenä.

Tältä näyttää meidän vauvan 7kk rytmi ja tällä tavalla ollaan nyt muutama viikko elelty. Vähän mulla on jo ikävä sitä aikaa, kun Saagan pystyi vaan käydä laittamassa pinnikseen ja itse häipyä jo muihin hommiin. Ei tarvinnut jäädä nukuttamaan ja itse melkein nukahtamaan sinne pinniksen reunalle. ?

Löytyykö sieltä samankaltaista rutiinia? Kivaa uutta viikkoa sinne! ☀

Kirjoitin myös meidän aikaisemmista rytmeistä:

Vauvan rytmi – ensimmäiset viikot

Päivärutiinit- 4kk

Meidän päivärytmi – 6kk

Miten meillä nukutaan – 6kk

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

15 May

Posted at 11:42h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Kirsikankukat ovat taas loistossaan ja tämä kaunis muutaman päivän kestävä pinkki hetki kannattaa käydä katomassa NYT. Roihuvuoren kirsikkapuistossa tämä näky on kauneimmillaan ja me käytiin eilen Saagan kummitädin kanssa katsomassa näitä yli kahtasataa kaunista pinkkiä puuta vauvojen kanssa. Reissu herätti aika paljon muistoja sillä me oltiin tasan vuosi sitten täällä samassa paikassa fiilistelemässä mun juuri ollutta rakenneultraa, jossa selvisi, että meille tulee tyttö. Myös Saagan kummitäti odotteli pikkuistaan!

muistoja vuoden takaa

Vuosi sitten me oltiin Saagan kummitädin kanssa piknikillä täällä samaisessa kirsikkapuistossa, jossa eilen käveltiin katuja rattaiden kanssa. Mulla oli juuri ollut rakenneultra jota olin jännittänyt ihan kamalasti. Muutama kyynel siinä vierähti, kun kuulin, että kaikki on hyvin ja terve tyttö on tulossa. Kaikki se jännitys ja stressi purkautui ja vieläkin tuota viime vuoden kuvaa katsellessa muistan sen kevyen tunteen. ❤ Stressi ja pelko sairaasta lapsesta oli kadonnut ja ajatukset vaihtuneet toisenlaisiin mietteisiin. Muistan ne fiilikset joita pyörittelin päässäni läpi. Onko musta äidiksi? Millaista se lapsiperheen arki sitten on? Miten parisuhteelle tulee käymään? Entä jos lapsi vain itkee ja itkee, miten minä sitten jaksan? No Saagahan on yllättänyt meidät helppoudellaan, iloisuudellaan ja kaikin puolin vauva-arki on ollut ihanaa. Kyllähän niitä hetkiä on ollut, kun tekee mieli huutaa ja mielessään vaan pohtii mikä ihme tuolla pikkutyypillä taas on, mutta onneksi ne ajat ovat ainakin hetkeksi takanapäin. Arki ja itkut ovat helpottuneet kummasti Saagan kasvaessa.

Muistan, kun mielestäni mulla oli jo tuolloin ihan tosi iso vatsa tuossa alemmassa kuvassa, kun olin raskausviikolla 18. Ihmettelin, että mikä juttu tämä on, kun bussissakaan ihmiset eivät päästä istumaan. Onko ihmiset sokeita, kun eivät näe, että olen raskaana? No eihän tuo vatsa kyllä vielä kovin iso ollut. ? Raskausviikolla 18 tunsin myös ensimmäistä kertaa Saagan pienet potkut, joita luulin alkuun ilmavaivoiksi. Äidiksi tuleminen alkoi tuntumaan koko ajan enemmän ja enemmän todelliselta. Vatsan kasvua ja Papusen koko ajan voimistuvia liikkeitä oli aivan ihanaa seurailla. ☀ Mun on välillä vieläkin vaikea käsittää, että tämä on nyt se tyyppi joka kasvoi tuolla mun masussa ja että juuri me ollaan tämän maailman ihanimman tytön vanhemmat.

Vuosi sitten rv 18 ❤

Tänä vuonna vauva kainalossa ❤ Saaga 7,5kk

kirsikankukkien juhlaa korona-aikana

Aika ihanaa, että meidän uudesta kodista on ihan kävelymatka tänne Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Kun käveltiin puistoa kohti nähtiin jo pitkältä kuinka paljon ihmisiä oli kasaantunut ihastelemaan näitä kauniita puita. Puihin oli kiinnitetty kylttejä, joissa kehotettiin pitämään riittävää turvaväliä ja pitämään puut rauhassa. Paikalta sai ostaa myös jäätelöä. Kieltämättä tuntui siltä, että nyt ei olla enää Suomessa. Väkeä oli paljon. Oli koiria, lapsiperheitä, pariskuntia, raskauskuvia ottavia tulevia äitejä, kimonoihin pukeutuneita naisia sekä kaveriporukoita. Todella hyvin ihmiset tajusivat pitää aika isojakin turvavälejä sekä moni piti myös maskia.

Roihuvuoren Hanami-juhla on tänä vuonna peruttu koronarajoitusten takia. Vaikka nyt puistossa ei ollutkaan mitään varsinaista ohjelmaa, oli siellä ihanaa kävellä vaunujen kanssa ja piknikillekin olisi ollut kiva jäädä. Päätettiin kuitenkin tällä kertaa vain kävellä paikan läpi eikä jääty tungokseen oleskelemaan. Toivottavasti ensi vuonna päästään näkemään tämäkin juhla paljon isommin!

Kirsikankukkien juhlaa

Muita raskausajan mietteitä ja muistoja:

Asiaa äitiysvaatteista

Minustako äiti

Meille tulee tyttö

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

09 May

Posted at 21:16h in Perhe & suhteet, Yleinen

Mulla on tänään ihka ensimmäinen äitienpäivä. Heräsin siis aamulla itkien, vaikka ajattelin etukäteen, että tämä päivä ei ole yhtään sen erityisempi kuin muutkaan päivät. Olen sitä mieltä, että joka päivä on äitienpäivä sekä myös isänpäivä. Aamulla kun heräsin nostin Saagan meidän väliin jatkamaan vielä hetkeksi köllimistä niin kuin joka aamu. Markus toivotti heti hyvää äitienpäivää ja jotenkin se vaan tuntui heti tuolla jossakin. Ei mulle ole ikinä toivotettu hyvää äitienpäivää. Mähän olen äiti nyt! No siinä hetkeksi liikutuin ja halin Saagaa, kunnes vinkkailemalla sain miehen hakemaan aamupalaa keittiöstä meille tänne sänkyyn. ?

Äitienpäivän kuulumisia

Oltiin tilattu Espresso Housesta meille jo lauantaina illalla aamupalat valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Kuljetukset alkaa Woltilla sekä Foodoralla niin myöhään, että tällä tavalla saatiin syödä jo aikaisemmin aamulla aamubrunssi sängyssä. Syötiin aamiainen ja vieteltiin ihanaa äitienpäivän aamua kotosalla. Leivoin nopean marenkikakun, jota myös vähän maisteltiin. Lähdettiin iltapäivällä käymään vielä mun vanhempieni luona jossa oma äitini vietti ensimmäistä äitienpäivää mummina. Äiti oli leiponut myös kakun! ❤

Ihan parasta oli myös löytää mun itse tekemiä vanhoja äitienpäiväkortteja. Näitä oli kyllä niin ihanaa lukea! Löysin myös vanhoja joulupukille tehtyjä listoja ja isänpäiväkortteja. Laitoin näitä näkyville Instan storyjen puolelle. Mun on aivan pakko kyllä säästää Saagankin tekemät kortit niin Saagakin voi joskus sitten nauraa vedet silmissä näille symppiksille luomuksille. ❤

Valkovuokot on aina ollut mulle merkki äitienpäivästä. Poimittiin niitä mun siskon ja veljeni kanssa joka ikinen äitienpäivä äidille. Mä en ikinä muistanut äitienpäivän päivämäärää, mutta valkovuokoista aina tunnistin päivän olevan lähellä. Tänään näkyi taas paljon valkovuokkoja, kun käveltiin siirtolapuutarhoilla lenkkiä koko porukalla. Tuli taas sellainen herkistymisfiilis, kun äitini työnteli Saagan vaunuja ja valkovuokot reunusti tien varsia.

Äitiys

Äitinä oleminen merkitsee mulle ihan kaikkea. Se on niin iso osa mua nyt. Jos se multa vietäisiin pois en enää tiedä kuka olisin. Saaga on tärkeintä ja rakkainta mitä mulla on ja mitä mulla on koskaan ollut. Mun jatkuva huoli ja hösäys Saagasta kertoo kyllä sen kuinka tärkeä se pikku veitikka mulle on. Edelleen me joka päivä täällä mietitään Markuksen kanssa miten ihmeessä me ollaan oltu näin onnekkaita, että meille on tullut tämä maailman suloisin ja kaikin puolin vain paras tyttö! Toki luulen, että jokainen vanhempi ajattelee lapsestaan näin. ?

Parasta äitiydessä on ollut seurata tuon oman naperonsa kasvamista sekä ihmetellä meidän omia piirteitä Saagassa. Saaga näytti vastasyntyneenä ihan Markukselta, mutta tänä päivänä mua katsoo silmiin pikku-Salla. ? En oikein osannut raskausaikana ajatella millaista äitinä sitten tulee olemaan, mutta muistan sen, että pohdin sitä silloin paljon. Pohdittiin myös Markuksen kanssa yhdessä todella paljon sitä miten me onnistutaan Saaga hyvin kasvattamaan. Oli helpottavaa silloin kuulla, että Markus miettii isänä täysin samoja juttuja kuin minä äitinä. Raskausaikana musta ei vielä tuntunut äidiltä ja vielä Saagan syntymänkin jälkeen siinä meni hetki. Pikku hiljaa, kun Saagalle on tullut höpistyä: “äiti tässä, äiti tulee, äiti auttaa, sano äiti”, niin musta on alkanut oikeasti tuntumaan jo äidiltä. Sana äiti merkitsee niin paljon ja suurella kiitollisuudella ja kunnialla kannan tätä titteliä.

Toivottavasti sielläkin oli ihana äitienpäivä! ❤

Lue myös:

Ensimmäinen isänpäivä

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Äitiaivot – uusi normaali

Lisää äitienpäivän tunnelmia Instassa! ?

<3 Salla

08 May

Posted at 09:00h in Perhe & suhteet, Yleinen

Äidin huoli ei lopu ei. Oi miksi menin lukemaan juuri ennen nukkumaanmenoa lapsesta, joka oli meinannut tukehtua sormiruokaillessaan? Huolta riittää tässä äitiydessä muutenkin ja nyt mietin, miksi vielä jatkoin lukemista kommenttienkin puolelle. Kirjoitan tätä nyt yöllä kello 01, koska yöunet meni. Voisipa tämän omasta lapsesta stressaamisen ja huolehtimisen laittaa välillä laatikkoon ja laatikko lukkoon. Yli 90% päivästä mun ajatuksissa on Saaga ja se mitä Saaga tarvitsee. Tässä äitiyden aikana olen myös oppinut Saagan lisäksi kantamaan huolta itsestäni ja omasta terveydestäni. Oudon näköiset luometkin huolestuttavat tuhat kertaa enemmän, kuin aikaisemmin. Kyllä sitä kuitenkin tulee myös mietittyä, etten halua jättää Saagaa ilman äitiä. On tämä toisaalta ihan hyväkin asia, että vaivat tulee nopeasti hoidettua!

Huolet vain vaihtuvat

Voisinpa suojella Saagaa ihan kaikelta mitä elämässä tuleekaan vastaan. Stressi alkoi siltä samalta sekunnilta, kun Saaga oli vielä kaksi viivaa tikussa. Stressasin sitä, että mitä jos raskaus onkin vain tuulimuna? Olenko edes raskaana? Mitä jos saan keskenmenon? No kun raskaudessa päästiin etenemään turvallisille viikoille alkoi stressi siitä onko lapsi terve. Tämä pelko kummitteli mulla rakenneultraan asti ja kun sieltä saatiin puhtaat paperit pelkäsin, että synnytyksessä sattuu jotakin. Mihin jäi siis raskaudesta nauttiminen? Tämä jatkuva pelko ja huoli oli isoin syy miksi me päätettiin ottaa oma kätilödoula meidän synnytykseen mukaan.

Lapsen synnyttyä ensimmäiset viikot olivat pelottavia. Huoli siitä riittäähän maito ja onhan kaikki varmasti hyvin. Tuhat ja yksi kertaa tuli kyttäiltyä kehtoon hengittäähän lapsi varmasti. Jos en ollut varma oli pakko kädellä tunnustella rinnan päältä ja samalla usein lapsi heräsikin. Myös oma tietotaito oli tipo tiessään ja hormoninäpyistä eteenpäin tuli kaikki mahdollinen googletettua.

Nyt kun olen jo oppinut luottamaan siihen, että Saaga kyllä hengittää ja kaikki on hyvin aloin pelkäämään sormiruokailua. Mitä jos Saaga tukehtuu ja itse siinä tilanteessa jäädyn? Olen aivan 100% varma, että siinä tilanteessa en osaisi toimia sokin vuoksi. Tähän väliin täytyy sanoa, että vaikka lasten sairaanhoitaja olenkin ja päivystyksessä kriittisissä tilanteissakin olleena, en pystyisi toimimaan oikein saatikka mitenkään, jos Saagalle jotakin kävisi. Uskon, että olisin aivan yhtä kykenemätön auttamaan, jos Markukselle kävisi jotakin. Tiedän sen tunteen, kun veri pakenee raajoista ja sokki valtaa koko kropan. Yritän huutaa, mutta suusta tulee vain kuiskaus. Yritän miettiä miten tulee toimia, mutta aivot ovat ihan sumussa eikä ajatus kulje. Se on kamala tunne ja toivon ettei sitä tarvitse Saagan kanssa kokea. HUH, nyt menee aika synkäksi.

Suojelen siNua kaikelta

Me ollaan nyt kuitenkin Markuksen kanssa päätetty, että Saaga kääritään kuplamuoviin ja saatetaan se kouluunkin (miksi ei vaikka lukioon asti) kädestä pitäen. Toinen vaihtoehto on kotiin lukitseminen ja seinien pehmustaminen, mutta sekään ei pelasta sormiruokailulta. No jos nyt ihan ilman huonoa huumoria hetki puhutaan niin Saagahan syö super hienosti syötettynä, joten varsinaisesti sormiruokailulle ei ole tarvetta. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin opettelemaan, kunhan ikää tulee vähän lisää ja taidot harjaantuvat. Saaga on oppinut vasta vähän aikaa sitten syömään karkeampia soseita, joten rauhassa nyt edetään.

ensiapu

Vaikka aihe on ihan tyhmä kaikin puolin, koska ei mitään pahaa halua lapselleen ajatella käyvän, kannattaa siitä huolimatta käydä kertaamassa omat ensiaputaidot, jotta mahdollisesti osaisi toimia tilanteessa jossa lapsi on hengenvaarassa.

Muista myös ladata 112 appi, jonka avulla apu löytää varmasti perille. Esimerkiksi sokki tilanteessa tai vaikeasti löydettävällä kesämökkipaikalla tämä appi on ihan ehdoton.

Entäs oletko laittanut omat hätätiedot (omat terveystiedot + hätäyhteystiedot) kännykkään näkyville, jotta ensihoitajat pääsevät siihen käsiksi näppäinlukosta huolimatta? Nämä kannattaa olla kunnossa ja muistaa vuosittain päivittää!

Tällaisia mietteitä tänä yönä! HUH. Taitaa olla tänään päikkäreiden paikka.

Lue myös:

Kiinteiden aloitus

Kuukausi kiinteitä takana

Mitä olen oppinut vuodessa äitiydestä?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

05 May

Posted at 17:56h in Perhe & suhteet, Yleinen

Päiväkodin aloitus on ollut aiheena meidän huulilla viimeiset viikot. Saaga on nyt vasta 7kk ikäinen enkä todellakaan ole aikeissa vielä laittaa Saagaa päiväkotiin. Se ei kuitenkaan poista sitä, ettenkö aktiivisesti ajattelisi päiväkotia ja sitä missä vaiheessa se tuntuisi hyvältä ajatukselta aloittaa Saagan kanssa. Takaraivossa koko ajan kolkuttelee loppuva vanhempainvapaa ja me tiputaan kesällä kotihoidon tuelle. No sillä rahalla ei paljon lainoja lyhennellä, ruokaa osteta pöytään saatikka maksella vielä laskujakin päälle.

Ajatuksia päiväkodin aloituksesta

Haluaisin pitää Saagan mahdollisimman pitkään kotona ja pelkkä ajatuskin päiväkodista ahdistaa vielä. No ei ihmekään, koska Saaga on vielä niin pieni. Äitiyslomalla musta ei ole kertaakaan tuntunut vielä siltä, että mulla olisi kiire takaisin töihin. Tiedän kuitenkin, että taloudellinen tilanne pakottaa laittamaan lapsen päiväkotiin, jotta saan tienattua sitä rahaa, jolla voidaan elää ja maksella niitä laskuja ja lyhennellä niitä lainoja. Meillä ei kuitenkaan ihan niin ihanteellinen tilanne ole, että miehen palkka riittäisi kattamaan koko perheen kulut ja meidän molempien lainojen lyhennykset. Vaikka somea teenkin nyt äitiyslomalla työkseni olen huomannut, että en pysty täysillä keskittymään tähänkään ja tunnit loppuvat kesken päivässä, kun Saaga hoitaessa ja leikittäessä menee suuri osa päivästä.

Päiväkodissa lapsi oppii ryhmässä toimimisen taitoja, saa uutta sisältöä päivään ja saa kavereita. Mulle on ollut alusta asti selvää, että haluan kuitenkin laittaa Saagan päiväkotiin. Se, että missä vaiheessa ja mihin päiväkotiin on kuitenkin eri asia.

Milloin päiväkotiin?

Tähän meillä ei vielä ole yksiselitteistä vastausta. Ollaan mietitty, että ennen kuin Saaga osaa esimerkiksi kävellä, ei haluta laittaa Saagaa päiväkotiin. Ihanteellisinta olisi, jos pystyttäisiin pitämään ainakin ensi vuoden alkuun Saaga kotona. Haluaisin myös ensin päästä testaamaan Saagan hoitoon jättämistä sukulaisille ja katsoa miten siinä käy. Jep! Ei olla jätetty Saagaa vielä edes isovanhemmille pidemmäksi aikaa hoitoon. Toki imetys on suurin syy siihen miksi Saaga ei vielä ole ollut hoidossa ja sama mua mietityttää päiväkodin aloituksenkin kanssa tulevaisuudessa.

Enemmän stressaan omasta puolestani päiväkodin aloitusta, kuin Saagan. ? Miten ihmeessä kestän sen näyn, kun Saaga itkee päiväkodin lattialla äitiä ja lähden itse pois? Tai sen fiiliksen, kun päiväkodin aloitus on ihan nurkan takana ja ahdistus jättää Saaga hoitoon valtaa mut kokonaan? Mun täytyy päästä ajatusteni kanssa siihen mielentilaan, että päiväkodin aloitus ei ole kamala asia, vaan nimen omaan kiva ja uusi asia Saagan elämässä. Lisää välittäviä aikuisia ja lisää saman ikäisiä kavereita. Ennen kuin sisäistän tämän on varmasti turha ajatella päiväkodin aloitusta. ?

Omatunto ja balanssi

Mulla on todella ristiriitaisia tuntemuksia tällä hetkellä. Onko se oikein, että haluan pitää Saagan mahdollisimman kauan kotona, vaikka samaan aikaan stressaan kertyvää työpinoa, jota en kerkeä hoitamaan? Ajatukset osittain leijailevat työasioissa ja samaan aikaan haluaisin keskittyä täysillä tähän pieneen vauveliin, joka ei kohta enää ole vauveli. Nämä on niitä elämän valintoja. Musta kuitenkin tuntuu, että ajan kanssa me löydetään oikea tapa toimia. Töitä kuitenkin on pakko tehdä.

Luulen, että meidän perheelle oikea ratkaisu olisi se, että Saaga olisi alkuun muutaman päivän viikossa hoidossa. Kuka sanoo, että päiväkodin kun aloittaa, on heti pakko olla viisi kertaa viikossa hoidossa ja vielä kahdeksan tuntia päivässä? Uskon, että näiden mun sometöiden kanssa voisi hyvin toimia se, että Saaga olisi esimerkiksi maanantain ja tiistain hoidossa ja loppu viikon kotona. Kun arki lähtisi rullaamaan nähtäisiin me myös miten tämä lähtisi toimimaan. Tätähän se vauva-arki pitkälti on, uuden opettelua ja uusia rytmejä. Kokeilemalla se sitten selviää mikä meillä toimii!

kunnan vai yksityinen päiväkoti?

Tämä on myös ollut meidän mietteissä. Mihin päiväkotiin joskus Saaga halutaan? Halutaanko me laittaa lyhyen matkan päähän kunnan päiväkotiin, joka maksaisia kuukaudessa n. 100€, vai halutaanko me laittaa Saaga yksityiseen päiväkotiin? Mua itseäni jotenkin puistattaa ajatus isoista ryhmistä, joissa on paljon pieniä lapsia. Miten kaikkia ehditään katsomaan? Meidän lähin päiväkoti on melko uuden näköinen ja piha on viihtyisä. Piha on kuitenkin aivan täynnä lapsia ja valehtelematta ainakin 20 lasta näkyy aina pihalla. Aikuisia näkyy yleensä noin kolme. Yleensä lapset tekevät omia juttujaan ja päiväkodin tädit seisovat ringissä pihalla juttelemassa. En sano, että näin on kaikkialla, mutta itselleni tulee tästä meidän lähipäiväkodista sellainen fiilis, että en Saagaa juuri tähän päiväkotiin haluaisi laittaa. Lisäksi olen kuullut paljon tutuilta juttua siitä mitä päiväkodeissa on käynyt, kun hoitajat eivät yksinkertaisesti ehdi katsomaan kaikkia lapsia. Nämä ovat tietysti vain pienen ihmisryhmän puheita, mutta oma mielikuvani kunnan päivähoidosta luonnollisesti osittain perustuu kuulemistani asioista.

Olen jonkin verran googlettanut yksityisiä päiväkoteja ja huomasin, että näissähän on aivan valtavia hintaeroja! Meidän lähin yksityinen päiväkoti, jossa teemana on luonnonläheisyys ja kodinomainen ympäristö maksaa kuussa yli 1000€. En todellakaan ole valmis laittamaan Saagan päiväkotimaksuihin per kuukausi 1000€. Oltiin muutama päivä sitten vaunulenkillä hieman kauempana meiltä kotoa ja käveltiin Pilke nimisen yksityisen päiväkodin ohi. Päiväkoti oli musiikkipainotteinen ja vieressä oli liikuntapainotteinen päiväkoti. Munhan oli ihan pakko taas googlettaa, että mitä tämä päiväkoti sitten maksaisi. No ilokseni huomasin, että maksu oli vain n. 320€/kk, joka on vielä ihan siedettävä meidän perheen taloudelle. Lisäksi tähän ilmeisesti saa kunnalta yksityisenhoidon tukea, joka hieman vielä helpottaa kuukausimaksua.

En sano, että yksityinen päiväkoti olisi aina parempi kuin kunnan, mutta tämä tietty Pilke päiväkoti näytti hieman pienemmältä ja jotenkin itselle siitä tuli hyvä fiilis. Eikö se olekin pääasia? Tämä oli kuitenkin vain ikkunan takaa tehty arvio päiväkodista ja lopullisen päätöshän me tehdään vasta tutustumiskäynnin jälkeen. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että vielä meillä ei ole kiire laittaa Saagaa hoitoon, vaan ihan rauhassa saadaan vielä näitä asioita pohtia. Ilmeisesti kuitenkin päiväkotipaikkoja saa alkaa varailemaan jo monta kuukautta ennakkoon, sillä paikat täyttyvät nopeasti.

Tällaisia ajatuksia tänään! Herääkö siellä ruudun toisella puolella ajatuksia aiheesta päiväkodin aloitus? ☀ Kivaa päivää sinne!

Lue myös:

Mitä äitiysloman jälkeen?

Miten meillä nukutaan?

Vauvan rytmi 6kk

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

30 Apr

Posted at 16:35h in Perhe & suhteet, Yleinen

Kaivoin mun vanhan neuvolakortin esille ja mielenkiinnosta päätin vähän verrata miten Saaga on kasvanut vs miten minä kasvoin saman ikäisenä. En tykkää vertailla lapsia toisiinsa, koska kaikkihan me ollaan yksiköitä. Oli kuitenkin mielenkiintoista lähteä vertaamaan Saagan neuvolakorttia mun omaani ja katsoa kasvaako tyttö samalla tavalla kuin äitinsä.

Mun vanha neuvolakorttini ja Saagan neuvolakortti

Mun äiti ei ikinä kirjoittanut mulle vauvakirjaa mistä näkisin mun omia kehitysaskeliani, joten tämä neuvolakortti on ainoa, josta sitä pystyn seuraamaan. Ymmärrän kyllä äitiäni paremmin kuin hyvin, sillä me oltiin veljeni kanssa kaksoset sekä isosisko pyöri vielä parin vuoden ikäerolla taaperona vanhempien jaloissa. Ei ihme, että ei ehditty vauvakirjoja siis täytellä!

Itse synnytyin mitoin: 2780g, 47cm, py 34cm. Olin toki kaksonen ja se pienempi meistä, joten tiesin jo raskausaikana, että mun omista syntymämitoista ei voi päätellä tulevan vauvan mittoja. Saaga syntyi mitoin 3275g, 49cm, py 35,5cm. Mitat olivat meillä siis syntyessä aivan eri maata.

Mun oma neuvolakorttini vuodelta -94 on vähän aikaa nähnyt.

sosiaaliset taidot edellä

Vaikka me lähdettiin ihan eri mitoista Saagan kanssa liikkeelle otin mä aikoinani näköjään nopeasti Saagan mitat kiinni. 1kk neuvolassa olin jo pidempi ja samassa painossa, kuin Saaga. Siitä eteenpäin neuvolakortit meneekin painon kohdalta ihan muutamien kymmenien grammojen erolla, vaikka pituutta mulla itselläni olikin silloin enemmän (huom. n. yhden hurjan sentin verran ?).

Neuvolakorttiani selatessa selvisi se, että lähdin liikkeelle kunnolla vasta 10kk ikäisenä (konttaamaan), mutta tapailin jo aktiivisesti sanoja 1-vuotiaana. Olin siis sosiaalisesti enemmän kehittynyt mitä motorisesti. 1v 3kk ikäisenä puhuin hyvin jo sanoilla. Jännää nähdä miten Saagan puhe edistyy. <3  Saagan jokaisessa neuvolan arviossa lukee iloinen ja virkeä tyttö. Sitä Saaga on kyllä ollutkin. Bongasin samat sanat myös omasta neuvolakortistani. Huomasin myös, että omassa neuvolakortissani luki 5kk kohdalla: kääntyy vatsalleen. Saaga oppi kääntymään myös 5kk ikäisenä vatsalleen. Huomaan joka päivä meissä Saagan kanssa enemmän ja enemmän samaa.

Mun oma 1v neuvolakäyntini arvio

Saagan 6kk neuvolakäynti

Nyt kun Saaga on 7kk ikäinen on hän aika lailla saman kokoinen mitä mä olen ollut saman ikäisenä. Mun 7kk mitat: 7415g, 65,5cm, py 43,8cm. Saagan 7kk mitat: 7620g, 65,2cm, py 45cm. Muuten mennään siis aika lailla samoissa mitoissa, mutta Saaga on perinyt isänsä ison pään. Mun omassa neuvolakortissani lukee: Hyvin kehittynyt, hyväntuulinen tyttö. Aloittelee ryömimistä. Lähdin siis liikkeelle hieman ennen Saagaa, mutta hitaasti minäkin. Veljeni jo konttasti. Voisin siis tässä lopuksi todeta, että ollaan oltu Saagan kanssa hyvin samanlaisia vauvoja. Iloisia, hitaasti liikkeelle lähteviä ja pieniä. <3

Onko teillä omat vanhat neuvolakorttinne tallessa?

Lue myös:

Saagan 3kk neuvola ja ensimmäiset rokotteet

Saagan 5kk neuvola

Saagan 6kk neuvola

Mitä viikossa on opittu?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

28 Apr

Posted at 12:15h in Perhe & suhteet

Äidin pikkunen murunen täyttää tänään 7kk ja aloin selailemaan puhelimesta kuvia joita on tässä matkan varrella tullut räpsittyä. Olipas ihanaa nähdä kuinka vastasyntyneestä asti Saaga on näyttänyt niin itseltään. Ulkonäkö muuttuu, mutta silti on aivan eri näköinen tyttö, tiedättekö mitä tarkoitan? ? Vastasyntyneestä pienestä kirpusta on kasvanut ihana pyöreä poskinen hymyilijä!

Näitä ensimmäisiä vauvakuvia oli niin hassua katsoa! Onko Saaga joskus oikeasti ollut näin pieni? Herran jestas sentään! Nämä kuvat ovat otettu Saagan ensimmäiseltä viikolta ja mun ihan oma lemppari on tämä kummitädin nappaama unessa tullut vahinkohymy. ❤ Saaga onkin ollut yhtä aurinkoa sen jälkeen, kun oppi hymyilemään.

Näissä kuvissa Saaga oli jo parin kuukauden ikäinen ja näyttää musta jo ihan samalta, kuin nytkin. Vaatteet vaan on vaihtuneet, mutta ihan samoja ilmeitä eleitä ja katseita näkyy. Tämä tyttö on kyllä ihan tuhannen ilmeen tyllerö.

Näissä Saaga oli jo melkein 6kk ikäinen tyllerö ja stressailin kovasti kiinteiden aloitusta. Se tuntui jotenkin niin haikealta, kun en ollutkaan enää Saagan ainoa ravinnon lähde. Samoihin aikoihin oli muuttorumba edessä ja kämppä oli hyrskyn myrskyn. Onneksi Saagan kanssa oli super helppoa muuttaa.

Nämä viimeiset 7kk ovat olleet kyllä parhaat kuukaudet mun omassakin elämässä. Vaikka aika ennen Saagaa, kun matkusteltiin ympäri maailmaa oli ihana, en silti vaihtaisi näitä hetkiä nyt mihinkään. On ihanaa olla äiti. ☀

Lue myös:

Synnytyskertomus

Meidän ensimmäiset viikot

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Saagan 6kk neuvolakuulumiset

Kiinteiden aloitus

Mitä äitiysloman jälkeen?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla ja Saaga

22 Apr

Posted at 19:39h in Perhe & suhteet, Terveys & hyvinvointi, Yleinen

SISÄLTÄÄ ALEKOODIN! Mä olen ihan tahallani jättänyt synnytyksen palautumisesta kertomisen näin myöhään. Synnytyksestä palautuminen ei tapahdu hetkessä eikä olisi ollut järkevää kertoa miten olen palautunut muutama kuukausi synnytyksestä. Olen kuullut sanottavan, että synnytyksestä palautumisessa kestää yhtä kauan kuin raskaudessakin, ellei kauemminkin. Kaikkihan on yksilöllistä niin kuin synnytyksestä palautuminenkin on.

synnytyksen jälkeen

Jos et ole vielä käynyt lukemassa, niin mun synnytyskertomuksen voit käydä lukemassa täältä. Saaga syntyi luomuna kyljelleen sängyllä ja vältyin pahemmilta repeämiltä. En osannut rentouttaa mun lantionpohjan lihaksia, joten ponnistusvaihe kesti 1h 37min. Tähän olisi voinut auttaa raskauden aikainen lantionpohjan fysioterapia, mutta mä en raskausaikana tajunnut sellaisella käydä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa söin kipulääkkeitä päivittäin ja yritin käydä mahdollisimman lyhyillä vaunulenkeillä. Pissaaminen onnistui vain suihkun kanssa ja vatsa muistutti täydellistä pullataikinaa. Olo ei ollut mitenkään hehkeä, mutta niin vain se kroppa on fiksu ja korjaa itse itsensä. Kaikkea se keho ei kuitenkaan itse tee vaan itsekin täytyy hieman nähdä vaivaa. Mun omat ajatukset palautumisesta oli synnytyksen jälkeen, että minähän olen palautunut tosi hyvin. En pissaa housuun ja nauraessakin pissa pysyy rakossa. Lantionpohjan lihakset on siis hyvässä kunnossa. No oli siinä sitten muutakin.

synnytyksestä palautuminen – neuvolan jälkitarkastus

Neuvolan jälkitarkastus oli mulle itselleni pettymys, jonka jälkeen halusin ehdottomasti ammattilaisen mielipiteen mun palautumisesta. Neuvolan jälkitarkastus kesti mun kohdallani seitsemän minuuttia. Käynnillä paineltiin nopeasti vatsa ja katsottiin verenpaine ja paino. Sain jälkitarkastustodistuksen, mutta muuta käynnistä ei jäänytkään käteen. Todennäköisesti mulla kävi vain huono tuuri ja neuvolan jälkitarkastus on yleisesti ottaen parempi kuin oma kokemukseni siitä. Nyt korona-aikana kaikkialla ei kuitenkaan tarjota enää jälkitarkastusta, joten tuore äiti on melko yksin synnytyksen jälkeen. Onkin tärkeää hakeutua äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutille, jossa saa kokonaisvaltaisen tiedon päästä varpaisiin miten kroppa on palautunut synnytyksestä. Suosittelen myös gynekologilla käyntiä, jossa ammattilainen pääsee tarkistamaan, että kaikki on varmasti kuin pitääkin.

Synnytyksestä palautuminen

päätin käydä äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutilla

Otin yhteyttä Fysiojannaan neuvolan jälkitarkastuksen jälkeen ja olen tästä päätöksestä enemmän kuin onnellinen! Kävin Jannan luona kolme kertaa ja jokaisen käynnin jälkeen huomasin saaneeni tuloksia aikaan. Äitiysfysioterapian tarkoituksena on hoitaa kehon kiputiloja ja toimintahäiriöitä ja tällä tavoin edistää myös synnytyksestä palautumista. Mukaan saa harjoitteita, jotka käydään yhdessä käynnillä läpi, jotta kotona harjoittelu sujuu mutkitta. Äitiysfysioterapeutilla voi käydä joko kertakäyntinä tai sarjana niin kuin minä tein. Sarjakäyntien avulla pystyy kuitenkin paremmin seuraamaan kehitystä ja omaa palautumista. Harjoittelussa nousujohteisuus on tärkeää, ettei harjoitteet ole nopeasti liian rankkoja. Kehon hallinta on kaiken harjoittelun a ja o. Fysioterapiajakso kuitenkin suunnitellaan aina asiakkaan toiveiden, tavoitteiden, voimavarojen ja elämäntilanteen mukaisesti.

ensimmäinen käynti fysiojannan luona

Niin kuin aikaisemmin tuli mainittua, lähdin ensimmäiselle käynnille sillä asenteella, että minähän olen palautunut hyvin, koska en pissaa housuun. Todellisuus oli vähän toinen. Mun lähtötilanteeni oli seuraavanlainen: niskan ja pään asento vaikutti lantion hallintaan vasemmalla puolella, erkaumaa ei juurikaan ollut, pinnalliset vatsalihakset olivat yliaktiiviset, pallea oli arka ja jännittynyt molemmin puolin, häpyliitos oli arka ja epätasapainossa, lantionpohjan toiminnassa rentoutus jäi vähän vajaaksi sekä vasemmalla puolella suoran vatsalihaksen yläosassa ja rintalastassa oli runsaasti triggerpisteitä. Tämän vuoksi kannattaa käydä ammattilaisella. En osannut itse ajatellakaan, että synnytyksestä palautuminen on muutakin kuin housuun pissaamattomuutta ja erkauman palautumista.

Käynti aloitettiin niinkin perusasialla, kuin seisoma-asennon läpikäymisellä. Janna tutki mun koko kropan päästä varpaisiin ja mulle jäi jopa vähän epäselväksi mitä kaikkia taikoja siinä huoneessa tehtiin. Mun tasapaino parani ensimmäisen käynnin jälkeen ja moni kipu katosi kuin tuhka tuuleen. Janna löysi myös paljon kipupisteitä, joita en edes tiennyt olevan olemassa, mutta olo keveni välittömästi. Katsottiin myös ultran kanssa vatsalihasten erkauman tilanne poikittaisten vatsalihasten toiminta sekä harjoiteltiin lantionpohjan lihasten löytämistä. Kävi ilmi, että olin koko ajan treenannut lantionpohjan lihaksia väärin. Olin ottanut pakarat ja reidet mukaan harjoitteluun ja puristin lantionpohjan lihakasia niin kovaa yhteen kuin jaksoin. ? Toisin sanoin, mulla ei ollut harmainta aavistustakaan miten niitä treenataan. Ultran avulla oli todella helppoa hahmottaa miten lantionpohjan lihaksia kuuluu treenata. Myös poikittaisen vatsalihasten oikeaoppinen aktivointi oli yllättävän vaikeaa, liike on super pieni, joten se, että liikkeen näkee itse silmillä ultran näytöltä helpottaa huomattavasti treeniä. Käytiin myös läpi miten kotona lantionpohjaa voi tutkia sormitestin avulla sekä tehtiin lantionpohjan tunnistamisharjoituksia käyttäen palloa ja pyyherullaa apuna. Sain myös mukaan harjoitteita, joita tein kotona seuraavaan käyntiin asti.

Ultran näytöllä ei tällä kertaa näkynytkään vauva, vaan mun vatsalihakset

sisätutkimus

Janna tekee myös käynnillä asiakkaan toiveesta ja luvalla sisätutkimuksen.

“Sisätutkimuksessa tutkin lantionpohjan lihasten toimintaa, eli miten lihakset supistuu ja rentoutuu. Tutkin supistusvoiman ja kestävyyden, tuleeko nousevaa liikettä supistuksen aikana ja miten lantionpohjan yläosan toiminta löytyy ja tuntuu. Pyydän asiakasta yskimään ja tarvittaessa tutkin myös seisoma-asennossa, riippuen asiakkaan tilanteesta. Jos lantionpohjassa on kipupisteitä, niitä voidaan käsitellä ja rentouttaa. Lantionpohjan kireydet voi vaikuttaa ympäröiviin lihaksiin lantiossa ja kehossa. Limakalvojen kunnon tarkistus on myös osa sisätutkimusta. Samalla tarkistetaan ja hoidetaan mahdolliset arpikudoksia ja ohjeistan aina hieronnan kotiin. Jos sisätutkimusta ei halua, sormitesti on hyvä tapa itse ensin tarkistaa miten lantionpohjan supistuu ja rentoutuu. Suosittelen myös aina tarkistamaan peilin avulla lantionpohjan ja näin tutustumaan siihen uudestaan.” – fysiojanna

toinen käynti organic spiritissä

Toisella käynnillä mä kävin Organic Spiritin toimipisteessä Lauttasaaressa Jannan luona. Tilat olivat kyllä super kauniit ja tuli ihan sellainen olo, että pääsen kohta hemmotteluhoitoon, vaikka varsinaisestihan fysioterapia ei sitä ole. ? Tämä kerta kyllä oli, nimittäin Janna käsitteli suurimmaksi osaksi kaikki triggerpisteet ja niitähän löytyi. Janna myös käsitteli faskiat ja rentoutti käsin palleaa ja pinnallisia vatsalihaksia. Käynnin lopuksi me harjoiteltiin myös uusia liikkeitä, joita sain lantionpohjalle sekä poikittaisille vatsalihaksille.

Tämä toinen käynti oli aivan ihana, sillä tällä käynnillä vasta huomasin sen, ettei ihmisellä kuulu olla haarniskaa päällä koko ajan. ? En siis ole ikinä käynyt kehon huollon ammattilaisilla ja joka paikan kolotuksista on tullut itselle ihan arkipäivää, mikä on aika surullista. Lähdin keijukaisena ulos ja kroppa tuntui ihanan toimivalta. Tunnetta on vaikea selittää, mutta kroppa tuntui pitkän aikaa paremmin toimivalta, liikeradat olivat laajemmat ja puristava haarniska oli poissa. Sitten tuli muutto ja koko kroppa meni taas aivan jumiin.

kolmas ja viimeinen käynti femedassa

Kävin viime viikolla mun viimeisellä äitiysfysioterapian käynnillä Femedan toimipisteessä. Oli kulunut noin kuusi viikkoa edellisestä käynnistä. Kehitystä oli taas tullut syviin tukilihaksiin ja pääsin jälleen mun haarniskasta eroon. Triggerpisteiden käsittely teki jälleen niin hyvää ja olo oli taas kuin keijukaisella. Lisäksi me katsottiin taas ultran avulla miten poikittaisten vatsalihasten ja lantionpohjan treeni sujuu. Tämä oli mun viimeinen äitiysfysioterapian käynti ja harjoiteltiinkin nyt myös vähän laajempia lihaskuntoharjoituksia johon vihdoin osaan nyt ottaa syvät tukilihakset mukaan.

vauvat tervetulleita mukaan

Vauvat ovat aina tervetulleita mukaan Jannan vastaanotoille. Saaga oli ensimmäisellä käynnillä mulla mukana, mutta seuraavilla kerroilla Saaga jäi kotiin, jotta pystyin keskittymään täysillä (kyllähän Saaga aina kaiken huomion vie ?). Organic Spiritin toimipisteeseen on helpompi saapua vaunuilla. Femedassa on muutama porras ennen hissiin pääsyä ja hissi on hyvin ahdas. Femeda sijaitsee Helsingin keskustassa Kalevankadulla hyvin vanhassa ja kauniissa rakennuksessa, mutta tämän vuoksi vaunuilla sinne kulkeminen on hieman hankalaa. Organic Spiritissä vaunut pystyy jättämään alhaalla olevaan pilates-/joogasaliin. ?

Saaga ihmetteli silmät suurina äitiysfysioterapian käyntiä vaunuista käsin.

arvonta ja alekoodi!

Instan puolella sulla on nyt mahdollisuus voittaa Fysiojannalle vapaavalintainen käynti! Janna tarjoaa mm. äitiys-, lantionpohjan- ja raskausfysioterapiaa, raskaus- ja synnytyksen jälkeistä hierontaa, Peloton synnytys valmennusta (synnytysvalmennus), synnytystä stimuloivaa vyöhyketerapiaa sekä pienokaisia unohtamatta vyöhyketerapeuttista vauvahierontaa. Käy osallistumassa arvontaan Instagramin puolella 25.4.21 klo 18 mennessä! Tätä arvontaa et halua missata! Muistetaan hemmotella meidän kehoja ja vauvoja. Me äidit ollaan se ansaittu. <3

Jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut tai haluat käydä Jannan vastaanotolla, sain nyt mahdollisuuden tarjota teille alennusta vapaavalintaisesta käynnistä! Koodilla ”Salla15” saat 15% alennusta vapaavalintaisesta käynnistä Fysiojannan luona 29.4 asti (varaathan siis aikasi ennen tätä)! Mainitse koodi käynnin yhteydessä, niin käynnin hinta lasketaan sen mukaisesti! Käy kurkkaamassa kaikki Jannan tarjoamat palvelut täältä!

Ihan huippua, että luit mun synnytyksestä palautumisen tarinan! Toivottavasti huolehdit itsestäsi myös synnytyksen jälkeen ja käyt fysioterapeutin vastaanotolla tsekkauttamassa, että kaikki on varmasti ok. Synnytys on kuitenkin melkoinen suoritus koko kropalle. <3 Aivan ihanaa päivää sinne. Muista hemmotella sun kehoasi. <3

<3 Salla