08 Nov

Posted at 09:54h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Ura, Yleinen

Katson kalenteria epäuskoisesti ja mietin, milloin mun elämästäni tuli tätä? Tiistaina on päiväkodin kuvaukset, alapuolella lukee isolla: toimistolle! Some palaveri, päivän julkaisu ja kahden luonnoksen laitto yritykselle. Kolme on jonossa odottamassa kuvauksia ja suunnittelua. Pari pitää laskuttaa, raportoida ja kirjanpitäjälle pitää laittaa viime kuun raportit. Kalenterin alareunaan on kirjoitettu: osta tossut ja tutit päiväkotiin ja laboratoriossa täytyy käydä. Sähköposti kilkattaa ja bussilippu unohtui maksaa, kun vaunuja ei poikkeuksellisesti ollutkaan mukana. Mietin jo nyt, että päiväkodin jälkeen alkaa taas huuto ja loppu iltana ei töitä tehdä. Nyt valehtelin, koska työthän jatkuu Saagan nukkumaan menon jälkeen. Moikka vaan ruuhkavuodet! ??

Omaa aikaa ei ole.

Vielä alkusyksystä ainoa ongelma oli kilpirauhasarvot ja jatkuva väsymys

Helvetin ruuhkavuodet – Saanko paussin?

Mä olen stressaaja. Stressaan yleensä ihan kaikesta. Se näkyy mulla suoraan sanoen vitutuksena, huonotuulisuutena, levottomuutena, sydämen tykytyksenä ja aftoina suussa. Elämä on aikataulutettua ja ruuhkavuodet ovat nyt kotiutuneet näköjään tänne meille.

Tämä on ihan syvältä. Voi kunpa osaisin totella, kun mulle sanotaan: ”ota ihan rauhassa, kyllä kaikki järjestyy”.

Nyt yrittäjyyden myötä tää stressaaminen on mennyt ihan uusille leveleille ja se on vaan pahentunut. Nythän mä stressaan mun elantoani. Nykyään tulee valvottua myöhempään, kun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken ja stressi + väsymys ei ole mikään ihanne yhdistelmä. Lisäksi kaikki on uutta ja stressaan myös sitä.

Stressaan sitä etten osaa tätä.

Lisäksi mä stressaan äitinä olemista. Stressaan Saagan vuoksi. Yhdistän stressin huoleen ja huolehdin usein ihan liikaakin. Jos jotain käy, olen epäonnistunut äitinä tai siis tämä fiilis on se päällimmäinen, joka syöksyy täysillä päälle.

Nyt alkoi päiväkoti. Ette tarvitse edes kolmea arvausta, kun voin jo sanoa, että olen kyllä sitäkin stressannut. Nyt, kun päiväkoti on alkanut on mulla stressi jo siitä milloin se kuuluisa flunssakierre jysähtää päälle. Sitten pääsenkin stressaamaan sitä kipeää lasta ja siinä samalla sitä kuinka ne yrittäjän työt sitten hoidetaan.

Kaikeltahan ei voi lasta suojella. Eikä sitä yritystäkään. Omaa rimaa voi toki laskea ja töitäkin jotenkin vähentää, mutta en mä ainakaan näitä juttuja osaa. Stressaaminen siis jatkuu.

Viime viikko oli kiireinen. Itkin vähintään taas parikymmentä kertaa. Välillä en edes tiennyt miksi itkin. Varmaan väsymyksestä tai sitten hoitamattomista töistä jotka kasaantuu. Osittain myös Saagan käytöksestä (ensimmäinen päiväkotiviikko purkautui meille kotona kiukkuna ja itkuna) ja syyllisyyden tunteesta, kun ollaan pienenä jo laitettu se sinne päiväkotiin.

En ole tällä hetkellä se työtään täysillä rakastava ja tekevä yrittäjä, en ole täydellinen äiti enkä vaimo. En ole nyt hyvä ystäväkään.

Mä kuitenkin yritän ja odotan sitä kokemuksen syvää rintaääntä, joka helpottaa tätä stressiä. Olen ollut yrittäjä vasta kuukauden. Olen ollut äiti vasta vuoden eikä auta, kun nostaa hattua itselle ja kehityksen määrälle joka tässä vuoden aikana on jo tullut. Ah olisittepa nähneet mun stressikäyräni pikkuvauva-arjessa.

Hakuna matata – Ei huolta

Tämä mun tekisi mieli tatuoida itseeni (mieluiten otsaan tässä elämäntilanteessa), jotta muistaisin jokaisena päivänä hengittää. Nämäkö nyt ovat ne ruuhkavuodet?

Ruuhkavuodet

Laitetaan tähän loppuun vielä rauhaa ja tunnelmaa tuova kuva, jos se vaikka toisi hieman vastapainoa tälle tunnepurkaukselle

Lue myös:

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Kotihiiri

Äidin huoli ei lopu koskaan

Vauvavuoden väsymystä vai sittenkin jotain muuta?

Nähdään Instassa! ??

<3 Salla

25 Oct

Posted at 10:46h in Perhe & suhteet, Yleinen

Meillä lähti Markuksen isyysvapaiden viimeinen viikko käyntiin. Vielä tämän kuun alussa ei tiedetty, että se kuluisi päiväkotiin valmistautuessa. On tämä kuu pitänyt muutakin kuin päiväkodin alun ilmoituksen sisällään, niin kuin esimerkiksi sen, että olen nyt saanut itse keskittyä töihin ja laitettua firman pystyyn. Olihan siinäkin hommaa ja monet itkut pelkän stressin, paineen ja uupumuksen vuoksi on jo itketty. Taustalla toki on muutakin. Onneksi omista töistä löytyy paljon iloa. Ollaan myös laiteltu Saagan huonetta uuteen uskoon sekä mietitty joulusisustusta ja viikonloppujen pieniä karkaamisia hotelliin tai leffaan. Nyt kuitenkin päällimmäisenä fiiliksenä se päiväkoti jännittää.

Haluan molemmat

Eniten mua itsenäni auttoi tässä isyysvapaassa se, että ollaan nyt Markuksen kanssa yhdessä saatu hoidettua asioita pois jotka ovat roikkuneet pitkään tai olleet vähemmän tärkeitä, mutta on ne siellä taustalla kuitenkin työjonossa olleet. Lisäksi ollaan saatu molemmat keskittyä Saagaan ja on ollut hauska huomata miten Saagan käytös mua kohtaan on muuttunut.

Kerroin teille aikaisemmin siitä, kuinka meillä oli vaihe, että äiti ei kelvannutkaan. Iskä oli se cool ja kiva tyyppi jonka nähdessään tuli aina hymy korviin. Äiti työnnettiin pois itkien. Nyt kun iskä onkin ollut koko ajan saatavissa, on musta tullut se kiva tyyppi joka harmillisesti lukkiutuu makuuhuoneeseen tekemään luurit päässä töitä. Saaga itkee oven takana ja hakkaa ovea. Tällä hetkellä ollaan siis siinä pisteessä, että molemmat vanhemmat pitäisi saada, mutta enää ehdotonta isä tai äiti-vaihetta ei ole. Molempien kanssa viihdytään ja edellä mainitusta syystä päiväkoti on tällä hetkellä hyvinkin tarpeellinen, jos yhtään töitä meinaa saada tehtyä.

päiväkoti jännittää

Vähättelisin jos sanoisin, että mua vähän jännittää tuleva. Eihän me koskaan olla molemmat tehty kotoa käsin töitä ja tähän päälle vielä se, että meidän ensimmäinen lapsemme aloittaa ekaa kertaa päiväkodin. Omia kokemuksia varhaiskasvatuksesta ei siis ole. Päiväkodin aloituksesta kirjoitin aikaisemmin tänne.

Paljon uusia juttuja on siis luvassa ja aina joinakin päivinä kaikki tuntuu ihan ylitse pääsemättömän kuormittavalta. Tällä hetkellä kovasti keskustelua aiheuttava varhaiskasvatuksen resurssi- ja palkka keskustelu sekä sen vaikutus varhaiskasvatuksen laatuun kuormittaa ja pelottaakin mua aika paljon. Enhän mä ikinä haluaisi jättää Saagaa sellaiseen paikkaan hoitoon, jossa en voi olla 100% varma, että hänestä pystytään huolehtimaan ja tarjoamaan laadukasta kasvatusta ja opetusta. Aika huono ajoitus siis päiväkodin aloitukselle kaiken tämän mylläkän keskellä ja toivon todella, että alku lähtee sujumaan hyvin kaikesta huolimatta. Toki tämä on todennäköisesti vielä alkujännitystäkin, kun päiväkotiin ei ole vielä päässyt tutustumaan ja uskon, että tämä helpottaa ajan kanssa.

Olen täysin samaa mieltä siinä, että oloja ja työntekijöiden viihtyvyyttä tulisi parantaa palkalla sekä lisäämällä käsipareja, mutta tässä päiväkodin aloitusvaiheessa olisin halunnut välttyä niiltä kauhutarinoilta, joita tässä olen suurimmaksi osaksi viimeisten viikkojen aikana kuullut. Jännitys on muutenkin ollut ihan käsin kosketeltavaa. Rauhallisin mielin on siis vaikeaa olla. Tähän mielentilaan on apuna enää tutustumiskäynti, jotta itse pääsen näkemään millainen se meidän uusi päiväkoti oikein on.

Tämä loppu viikko meneekin suurimmaksi osaksi töiden ja Saagan valmistamisessa päiväkotiin. On vaatteiden nimikointia, muutamien vaatteiden hankkimista, repun pakkaamista, uuden rytmin opettelua ja monta muuta asiaa. Kivaa viikkoa sinne. ❤

päiväkoti jännittää

Lue myös:

Saimme soiton päiväkodista – Nyt se alkaa!

Raha, rakkaus, palkka ja säästäminen – Meidän perheen talous

Kotihiiri

Kukaan ei sanonut, että vauva-arki on tätä

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

15 Oct

Posted at 11:40h in Kauneus, Lifestyle, Perhe & suhteet, Terveys & hyvinvointi, Yleinen

Mun on pitänyt jo pitkään puhua teille mun hiuksista ja siitä kuinka vihdoin olen ”saanut ne takaisin”. Kyllähän sitä tässä vauvavuotena on peilistä itseään katsonut hieman epäuskoisena, kun normaalisti mulla on aina ollut hyvinvoiva tukka. Kun erilaiset tehohoidot ja hiusnaamiot eivät enää auttaneetkaan tulin siihen tulokseen, että tämä nyt todennäköisesti on se hormonaalinen hiustenlähtö josta kaikki puhuu.

hormonaalinen hiustenlähtö

Mulla on aina ollut ihan super paksut hiukset, joten omalla kohdallani vaikka hiuksia lähtikin, sai sen peitettyä hyvin. Nyt lapsen ollessa 1-vuotias, hiukset ovat taas hyvässä kunnossa.

HIukset vauvavuotena – hormonaalinen hiustenlähtö

Raskauden aikana mun hiukset voi super hyvin! Ne kiilsi, oli vahvat ja kaikin puolin terveen tuntuiset. Musta jopa tuntui, että ne oli raskauden aikana paremmassa kunnossa kuin normaalisti! Hiusten lähtö ja hiuksen rakenteen muuttuminen johtuu estrogeeni hormonin romahtamisesta synnytyksen jälkeen ja hiusten lähtö onkin pahimmillaan usein kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä. Synnytyksen jälkeen elinvoima hiuksista alkoikin hiipua ja niistä alkoi tulla kuivat ja kärsineen näköiset hamput. Lisäksi otsaan ja korvien läheisyyteen alkoi kasvamaan pieniä “vauvahiuksia”, jotka onneksi sai peitettyä.

Koko vauvavuoden olen kriiseillyt hiusteni kanssa. Koko elimistön hormonitasapaino oli tietysti sekaisin ja imetyksen kunnolla käynnistyttyä hiukset alkoivat muuttua kuiviksi, ohuiksi, likaisen näköisiksi ja sellaisiksi hamppumaisiksi takkukasoiksi. Hiuksia myös jossain vaiheessa tipahteli enemmän, mutta ei missään vaiheessa niin, että olisin sitä ihan kunnolla huomannut. Enemmän hiusten laatu muuttui paljon huonommaksi ja hiuksista tuli ohuet (eli yhtä kuin hiuksia tippui). En käyttänyt mitään ravintolisää erikseen hiuksia varten, vaan lapsen ollessa vuoden ikäinen hiukset alkoivat taas näyttämään vahvoilta ja terveiltä.

Apua hiustenlähtöön

Tein pitkän etsinnäin googlen syövereihin ja etsin ratkaisuja joita itse voisin tilanteessa koittaa, jos hiukset edelleen olisivat ohuet. Tietysti aina pitää miettiä omalla kohdalla voiko oman äitiysvitamiinin rinnalle ottaa vielä lisäksi hiuksille tarkoitettua vitamiinivalmistetta vai voisiko omaan ruokavalioon lisätä vielä lisää palkokasveja ja viljatuotteita. Nämä ovat hyviä biotiinin ja sinkin lähteitä, jotka suoranaisesti vaikuttavat hiusten kuntoon. Moni hiusvitamiini sisältää myös kollageenia. Kollageeni on proteiini, jota meidän kehoissa on luonnostaan, joten tuotteiden ei pitäisi olla haitallisia. Tällaisia vitamiinivalmisteita ei kuitenkaan ole testattu raskaana olevilla eikä imettävillä, joten oman harkinnan mukaan kannattaa näitä miettiä.

Näistä seuraavista tuotteista löysin parhaat arvostelut: HairLust ei sisältänyt mitään kiellettyä raskaana oleville tai imettäville, mutta vitamiinien määrä on huomattava äitiysvitamiinien rinnalle. Puhdas + -sarjan tuotteita olen itse käyttänyt pitkään, mutta Puhdas+ Beauty kollageeni & biotiini sisältää nimenomaan sitä kollageenia, jota oman harkinnan mukaan voi käyttää. Saman kaltaisia tuotteita on markkinoilla paljon. Suurimmassa osassa ei imetyksen ja raskauden aikaisesta käytöstä lukenut mitään. On hyvä muistaa, että tuloksia vitamiinivalmisteiden käytöstä tulee odottaa vasta noin kolmen kuukauden kuluttua aloituksesta eikä pikakuureja ole.

Lue myös:

Parhaat hiustenhoidon tuotteet

Imetyksen loppuminen 1v kanssa

Mun lemppari kosmetiikkatuotteet

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

12 Oct

Posted at 10:40h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Terveys & hyvinvointi, Yleinen

Sade ropisee ikkunoihin, kahvi tuoksuu nenään ja kuppi tuntuu ihanan lämpimältä kädessä. Saagan juttelu kantautuu oven läpi tänne makuuhuoneeseen ja mä saan makoilla hetken itsekseni ja hoitaa työjuttuja.

Perhebloggaaja

uusi yritys, oma terveys ja isyysloma

En ole pitkään aikaan kirjotellu tänne blogin puolelle ihan arkista höpinää siitä mitä meille tällä hetkellä kuuluu. Ihanaa vaihtelua välillä kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa joten katsotaan mitä tästä tekstistä tulee. ?

Markus jäi siis isyyslomille viime viikon maanantaina ja on ottanut vetovastuun Saagan hoidosta. Minä puolestani pistin osakeyhtiön pystyyn jo olen sitä tässä taustalla hoitanut. Että sellainen yllätys pöö! Hommaa siis riittää tällä hetkellä ja kaikki uuden oppiminen yrittäjyydestä tuntuu ihan kamalalta tietotulvalta. Samalla tämä on IHANAA! Vihdoinkin saan nyt alkaa tekemään ihan 100% sitä mitä haluan ja keskittyä olemaan yhden naisen mediatoimisto. ❤️

Tämän yrityksen perustamisen lisäksi mua on viime aikoina (eli ainakin viimeisen vuoden ajan) väsyttänyt niin paljon etten saa pidettyä päivisin silmiä auki, keskittyminen herpaantuu ja katkeaa aina kahden sekunnin jälkeen, paleltaa ja oma jaksaminen on aika nolla. Kirjoitin viimeksi tästä kesällä tänne. Syytin tästä pitkään vauvavuotta, nyt imetyksen loppumista, pimenevää syksyä ja yrityksen perustamisesta tullutta stressiä. Ei tämä silti missään vaiheessa ole tuntunut samalta kuin tavallinen syysmasennus. Onneksi kävin tutkituttamassa asiaa ihan lääkärillä ja kävikin ilmi, että mun kilpirauhasarvot ovat päin prinkkalaa. Tänään tutkitaan asiaa lisää sisätautilääkärin vastaanotolla ja katsotaan mitä lähdetään asialle tekemään. Eilen itkin onnesta ja vähän surustakin. Onko tähän mun olotilaan vihdoin löytynyt hoidettava selitys ja saisin oman itseni takaisin? Samalla itkin sitä, että voi olla, että olen kohta alle 30-vuotias nainen jolla on perussairaus ja säännöllinen lääkitys koko loppu elämän ajan.

Tänään musta kuitenkin tuntuu hyvältä. ❤️ Toki väsyttää edelleen, mutta oma mieliala on parempi. Saagan kasvua ja uusia taitoja on ihanaa seurata ja niistä kirjoittelinkin Instan puolelle tänne. Saaga on tuettuna oppinut olemaan enemmän kaveri uuden taaperokärrynsä kanssa ja jaksaa touhottaa ja kiipeillä joka paikassa. Eilen oli aivan ihana sää vaunutella ja tänään päiväksi on luvattu taas aurinkoa! Nyt siis nautin ja käydään lääkärikäynnin yhteydessä syömässä jotain hyvää. ❤️

Ihanaa päivää sinne! ?

Lue myös:

Saagan 1v neuvola ja rokotteet

Syyssisustus – Meidän syksyinen koti

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Väsymys johon uni ei auta

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

11 Oct

Posted at 20:01h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Hyvää tyttöjen päivää. ❤ Ensinnäkin kuinka ihanaa, että tällaista päivää vietetään! Päivän tarkoitus on edistää tyttöjen oikeuksia ja tasa-arvon toteutumista. Edelleen vuonna 2021 tasa-arvoisuus on kaukana, naista pidetään heikompana kuin miestä, nainen tienaa vähemmän kuin mies ja köyhemmissä maissa tyttöjä uhkaa useammin koulutuksen ja uran puute puhumattakaan aliravitsemuksesta, sairauksista ja oikeudestaan omaan kehoon ja tulevaisuuteen.

Onneksi me ollaan ja saan kasvattaa tytärtäni Suomessa, jossa asiat on tosi hyvin. Epätasa-arvoisuus häiritsee silti mua itseäni edelleen. En edes tiedä mistä lähtisin tätä vyyhtiä purkamaan.

Tyttöjen päivä

miten kasvattaa tyttö?

Tässäpä onkin 1000 pisteen kysymys, johon en ainakaan itse tiedä vastausta. Miten kaikelta maailman pahalta voisi sitä omaa lasta suojella? No ei mitenkään, koska ketään ei voi pumpuliin kääriä ja suojata kaikelta. Itseäni pelottaa Saagaa kasvattaessa eniten seksuaalinen ahdistelu ja epätasa-arvoisuus työelämässä, joita olen itsekin kokenut.

Olin ensimmäisen kerran vasta 12-vuotias, kun jouduin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Olimme perheen kanssa rannalla, kun vieras mies tuli riisumaan multa uikkareita vedessä ja ehdottelemaan hänen luokseen menemistä. Onneksi ranta oli täynnä ihmisiä ja tarina päättyy luojan kiitos siihen. Mua puistattaa jo ajatus siitä, että Saagalle tapahtuisi mitään vastaavaa tai vielä kamalampaa.

Työelämässä hakeuduin tietysti sinne kaikista naisvaltaisimmalle alalle, eli hoitoalalle, jossa edelleen ollaan palkoissa hyvinkin paljon jäljessä. Saagalle en tule missään vaiheessa suosittelemaan hoitoalaa työpaikkana, niin kauan kuin työolot ja palkka laahaa muita jäljessä. En myöskään halua, että Saagasta tulee yhdenkään työpaikan kiintiönainen, vaan tiedolla ja taidolla päästään eteenpäin.

On kurjaa kasvattaa lasta maailmaan, jossa oletus on, että tytöt ja varsinkaan pienet tytöt eivät täällä pärjää. Toivon Saagan saavan itsevarmuutta ja oppivan kyynärpäätaktiikkaa, jolla tässä elämässä täytyy mennä eteenpäin ja näyttää, että hei mäkin pystyn! En tiedä tuleeko maailma ikinä olemaan täysin tasa-arvoinen, mutta ainakin hyvään suuntaan ollaan onneksi menossa. Toivon, että Saagan ikäpolvi on meitä kaikkia viisaampi ja pyrkii parantamaan tätä maailmaa entisestään ihan kaikilla tahoilla. ❤️

Lue myös:

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Isän rooli vauva-arjessa

Raha, rakkaus, palkka ja säästäminen

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

09 Oct

Posted at 12:08h in Perhe & suhteet, Yleinen

Tällä viikolla on kansainvälinen imetysviikko, joten mikä olisikaan parempi hetki puhua imetyksestä kuin nyt, ja vielä viimeistä kertaa ainakin hetkeen. Imetyksen lopettaminen 1v lapsen kanssa on nyt tullut meillä ajankohtaiseksi, ja ajatuksena se tuntuu jo hyvältä. Enää asia ei ahdista ja stressaa, mutta hieman harmittaa kyllä. Onhan tämä ollut mun ja Saagan yhteinen hetki jo vuoden ajan. Mulle oli itselleni piirtynyt vahvasti mieleen se 1v maaginen raja, johon asti on pakko pystyä imettämään lapsi. Tästä rajasta tulikin sitten jo 8kk tienoilla itselleni stressin aihe, kun imetyksen ongelmat alkoivat nostaa päätään.

Imetyksen lopettaminen 1v

Meidän imetysmatka

Alkuun meillä oli pieniä hankaluuksia maidon nousun kanssa, mutta tämä nyt on varsin yleinen haaste todennäköisesti suurimmalla osalla äideistä. Maito nousee usein muutaman päivän viiveellä. No seuraavaksi maidosta olikin jo ylitarjontaa ja vauvalla alkoi vatsavaivat. Hyvän imetysasennon löytämisessä oli myös alkuun haasteita ja varsinkin oikean imuotteen harjoittelussa. Meidän oma doula olikin ihan valtava apu imetyksen alussa. Imetys nimittäin sattui ensimmäiset viikot ihan valtavasti ja nännit olivat rikki. Imuote oli kapea, ja aina kun sen onnistui korjaamaan, kipu hellitti. Kun tämän yli päästiin, alkoi imetys olemaan aika ihanaa.

6kk kohdalla Saaga alkoi purra ja imetyshetket alkoivat olla hankalia kiemurtelun vuoksi. Missään muualla ei imetys enää onnistunut kuin kyljellään sohvalla maaten niin, että Saaga oli jumissa selkänojan ja minun välissä. Kylkiasento on vielä tänä päivänäkin ainoa asento, jossa imetys onnistuu. Kesällä kiinteiden ruokien lisääntyessä meille tuli ”haasteeksi” imetyksen väheneminen. Itselleni ei tullut lainkaan mieleen, että eihän se vauva enää syö yhtä paljon maitoa kuin ennen ja ehdinkin jo huolestua siitä, että saako Saaga nyt varmasti tarpeeksi kalsiumia ja vitamiineja. Neuvolasta me ei valitettavasti neuvoa saatu, mutta onneksi imetystukiäidiltä kyllä. ❤️ Myös toinen tissi lopetti toimintansa kesällä.

Tämä imetyksen loppuaika on ollut aika leppoisaa aikaa. Maitoa tulee vain enää toisesta tissistä ja hyvin pieniä määriä. Imetys onnistuu edelleen vain kyljelleen sängyssä/sohvalla ja sitä tapahtuu vain aamuisin. Imetys on ollut itselleni super tärkeää ja kaikki vastoinkäymiset ovat tuntuneet ihan kamalilta. Silti osaan nyt olla stressaamatta asiasta ja hyväksyä sen, että meidän imetys alkaa olla aika lailla tässä.

Imetys on ollut mulle se hetki, kun saan pitää Saagaa lähellä. Vielä meillä ei ole sellaisia hetkiä, että Saaga tulisi antamaan haleja ja aamuisin vierekkäin köllimisetkin ovat jääneet kiipeilyn jalkoihin. Kirjaa ei malteta sylissä lukea ja kiipeily ja seisomaharjoitukset ovat nyt pop.

Imetyksen lopettaminen 1v lapsen kanssa

Saaga ei ole ikinä ollut tissitakiainen. En siis tiedä miltä tuntuu, kun lapsi on koko ajan tissillä eikä sohvalta pääse itse nousemaan mihinkään. Saaga on myös aina ollut nopea syömäri, niin tissillä kuin myöhemmin kiinteiden ruokienkin kanssa. Imetys on kiinteiden aloituksen jälkeen vain vähentynyt ja Saaga on tehnyt tätä lopetusta koko ajan hiljalleen itse. Ensin jäi yöimetykset ja päiväimetykset pois ja sen jälkeen jätin itse jo iltaimetykset pois, kun Saaga ei taaskaan pyytänyt tissille päästä. Yöimetykset jäi pois itsekseen kesällä, kun Saaga alkoi nukkumaan kokonaisia öitä. Nykyisin imetän vielä aamuisin, vaikka Saaga ei edes tissille pyydä päästä. Imetyshän tulee loppumaan siis siihen paikkaan, kun päätän vain yhtenä aamuna olla sitä tissiä antamatta.

Jotenkin mulla on nyt iskenyt sellainen fiilis, että pakkohan mun on vielä edes aamuisin imettää, koska muuten tämä meidän imetysmatka ihan oikeasti loppuu kokonaan. Niinhän kaikki loppuu aikanaan, mutta irti päästäminen on hankalaa. ❤️ Tämä on siis enää minun omassa päässäni mylvivä asia. Osittain se on ok, että imetys jo loppuu, mutta silti pitkitän sitä aamuimetyksillä. Ristiriitaista, tiedän, mutta eipä tämä imetys ole enää muuta kuin hetki läheisyyttä jo niin vilkkaan taaperon kanssa. ❤️

Toivon todella, että jonain päivänä pääsen vielä kokemaan imetyshetket vauvan kanssa. Ne ovat olleet kyllä ikimuistoisia ja ihania hetkiä. ❤️

Lue myös:

Vinkit imetykseen puoli vuotiaan kanssa

8kk vauvan imetys – missä mennään?

Imetyksen alun haasteet

Imetyksen ensimmäiset 5kk

Villit yöt ja tissilakko

Hel*etin puuro ja tyhjät tissit

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

02 Oct

Posted at 22:18h in Perhe & suhteet, Yleinen

Viime päivinä musta tuntuu, että Instan puolella ja osittain täällä blogissakin mulla on ollut aika negatiivinen ja valittava fiilis. Sellaista tämä elämä nyt välillä sattuu olemaan. Viimeksi eilen tirautin taas itkut, eikä syy tällä kertaa ollut lapsiarki ja siihen puutuminen vaan se ettei äiti enää kelpaa.

1v uhma

Isi-vaihe, kun äiti on ihan kakka

Höpisin eilen Instan storyjen puolella siitä, että Saagalla on tällä hetkellä menossa isi-vaihe. Isi on kiva ja isi on paras. Isille hymyillään ja vain isin kanssa halutaan olla. Äidin sylissä kiukutaan. Äidin sylissä itketään. Äidin sylistä halutaan pois.

En valehtele, tämä tuntuu suoraan sanoen paskalle ja kolahtaa aika kovaa. Sitten, kun lapsi pääsee sinne iskän syliin on aika mennä tirauttamaan parit kyyneleet. Olo on riittämätön ja tulee pakostikin se kuuluisa huono äiti fiilis. Tässä kohtaa vaan täytyy muistaa, ettei asialle nyt voi tehdä mitään.

Lapsihan tuppaa kiintymään enemmän siihen henkilöön kenen kanssa viettää päivät pitkät aikaa, oli se sitten kuka tahansa. Se ketä näkee vähemmän on usein se kiva ja hauska tyyppi (meidän perheessä se on isä). Lapsi kokee äidin tärkeäksi henkilöksi ja uskaltaa näyttää äidille koko tunteiden kirjon. Jossain on siis onnistuttu. Olen äitinä onnistunut luomaan niin turvallisen ja välittävän ilmapiirin, että lapsi uskaltaa kiukuta, itkeä, raivota ja huutaa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta.

Kyllä mä tiedän, että olen hyvä äiti, mutta aina tällaisina hetkinä siltä ei tunnu. Nämä on taas niitä kuuluisia vaiheita, kun tunteiden koko kirjo näytetään ja kohta alkaa taas uusi vaihe.

Olen Markuksen puolesta enemmän kuin onnellinen, että heillä on Saagan kanssa noin ihana ja toimiva suhde. ❤️Eihän se minulta ole pois! Koen muutoksen vain isona eikä se ollut minusta lähtöisin, joten totta kai se tuntuu pahalta. Kun vuoden ajan äiti on ollut paras ja minä olen ollut se joka imettää ja lohduttaa on tällä hetkellä kurjaa, että nyt en enää pysty olemaan se henkilö joka osaa rauhoittaa oman lapsen.

En myöskään sano, että äiti-vaihe olisi yhtään sen parempi, kun isi ei kelpaisi ollenkaan. Rankkaa on sekin! Oli kyseessä kumpi tahansa ääripää. Onneksi aina voi vähän valittaa ja purkaa omia tunteita, saada vertaistukea ja antaa sitä myös eteenpäin. Niitä tunteita on kyllä tässä vanhemmuuden matkalla jo koko skaala tunnettu.

1v uhma ja unitaantuma

Tämän isi-vaiheen lisäksi meillä on havaittavissa myös tämän otsikon mukaisia ”kivoja” juttuja! Saagalla on selvästi alkanut kehittymään oma tahto. Hän osoittaa sormella asioita joita haluaa ja tietysti tulee kiukku, jos ei tätä asiaa saa. Välillä tuntuu, että Saaga tekee juuri niin kuin itse haluaa ja tahallaan vielä koettelee rajoja, mutta se taitaa kuulua tähän vaiheeseen ja ikään vahvasti.

Nukkumaanmenot ovat alkaneet myös hankaloitua ja meidän helposti ja hyvin nukkuva lapsi on hetkellisesti poissa. Yleensä saadaan Saaga vain sänkyyn laittamalla nukkumaan oli sitten kyse niin päikkäreistä tai yöunista. Nyt viime illat ollaan nukutettu tuota pikkuista yli tunti huudon ja riehumisen kera. Lisäksi öisin herätään myös itkemään tai halutaan nousta kiipeilemään pinnoja vasten. Itselläni on sellainen fiilis, että tämähän johtuu siitä, että Saaga on oppinut lyhyessä ajassa taas paljon uusia taitoja. Parissa viikossa on lattiatasolta noustu seisomaan ja Saaga kovasti harjoittelee tukea vasten kävelyä.

Huonoilla unilla ja väsyneenä kaikki nämä tunteet tuntuu entistäkin voimakkaammalle ja öisin itketään lapsen kanssa kilpaa. Uusia vaiheita ja parempia öitä siis odotellessa! ✌?

Tsemppiä jokaiselle vanhemmalle joka kamppailee samojen aiheiden kanssa. Kyllä me hyvin vedetään, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. ❤️

Lue myös:

Kotihiiri

Vauvasta taaperoksi

Vauvan hoito on tiimityötä

Kukaan ei sanonut, että vauva-arki on tätä

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

30 Sep

Posted at 17:11h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Tykkään olla kotona. Oikeastaan rakastan olla kotona. Harvoin seinät kaatuu päälle eikä toisen naama ärsytä. Tällainen mä olen. Viime aikoina kotiäitiys on kuitenkin alkanut jo vähän ahdistamaan. Johtuu ehkä osittain imetyksen loppumisesta (Saaga syö enää vain pienesti aamuisin tissiä) ja sitä myöten myös hormonitasapainon muutoksista. Osittain tämä johtuu myös vauvavuoden loppumisesta. Meillähän on nykyään jo taapero. Saaga alkaa koko ajan tarvitsemaan enemmän ja enemmän virikkeitä ja päivät kuluvat pelkästään lasta viihdyttäen. Nostan isosti hattua heille jotka tätä tekevät työkseen. ❤ Välillä onkin pakko päästä kotoa pois ja viimeksi viime viikolla tuli itku tähän tilanteeseen, kun kaava toistaa itseään. Tämä on nyt varmaankin se hetki, kun vanhemmat alkavat miettimään lapsen laittamista päiväkotiin ja niin mietin nyt minäkin.

Kotihiiri ja somen paineet

Mulla ei ole joka päivälle suunnitelmia eikä tarvitsekaan olla. Välillä ei ole koko viikollekaan. Tykkään nyhvätä omalla sohvalla, tehdä arkisia juttuja ja katsella oman miehen ja lapsen naamoja. Välillä käytän työjuttuja tekosyynä sille, että ei tarvitse lähteä mihinkään ja niinä viikkoina mua ahdistaa, kun joka päivä on jotakin menoa.

Työnteko on ollut mun pelastukseni tässä lapsiarjen keskellä. En tiedä olisiko mua ahdistanut vielä enemmän, jos en olisi tehnyt niin aktiivisesti somea tässä samalla. Tämä on ollut kuitenkin se oma juttu jota on saanut tehdä ja itseään kehittää. Samalla tämä on toiminut myös hetkellisenä poispääsynä vauva-arjesta, vaikka sisältö sitä vauva-arkea on pääsääntöisesti ollutkin.

Välillä koen kuitenkin pientä huonommuutta siinä, että muut elävät ja tekevät hienoja juttuja, näkevät eri ystäviään päivittäin ja elävät hienoa ja hulppeaa elämää. Minä puolestaan olen kotona. Voidaan puhua taas niistä somen paineista ja tämän vuoksi onkin tärkeää miettiä ketä täällä somessakin seuraa. Jos sisällöstä saa paineita ja huonommuuden tunnetta itselle, ei ehkä sellaista sisältöä kannata katsoa. Voi vaikka itse voida jopa paremmin.

Koti on mulle sellainen turvapaikka. Vaikka välillä ihannoinkin keskustassa kahvitteluja, ystävien tapaamista ja erilaisissa tapahtumissa käyviä ihmisiä, jotka jaksavat aina laittautua, mä rakastan olla kotona. En haluaisi sellaista elämää jota kuitenkin haikeudella välillä katselen. Ristiriitaista, tiedän! Tykkään laittaa kotia, tykkään siivota, tykkään leipoa ja tehdä ruokaa. En kuitenkaan näe itseäni pelkkänä pullan tuoksuisena äitinä vaan tarvitsen myös vastapainoa kotielämälle.

äitiys ja ystävät

Äitiys ja YstäVät

Onko siinä sitten jotakin väärää olla aina kotona? Mulla on muutama hyvä ystävä ketä näen säännöllisesti, ei valtavaa kaveriporukkaa, joiden kanssa olisi reissuja ja perinteitä, enkä sellaista juurikaan kaipaa. Tykkään tuntea ne muutamat ihmiset läpikotaisin. Kotihiirenä oleminen ei poista sitä, ettei kavereita joskus näkisi. Mulla ei vain kerta kaikkiaan olisi voimavaroja pitää sellaisia sosiaalisia taitoja yllä, että kaiken tämän sometyön ohella mulla olisi 20 ystävää joille kaikille pitäisi järjestää aikaa, muistaa soitella ja laittaa viestejä. Eikä sitä perhettäkään saisi unohtaa, kuten vanhempia ja sisaruksia.

Tässä vauvavuoden aikana olen saanut elämääni uusia aivan ihania tuoreita äitejä ja vauvoja. Vauvatreffejä me ollaankin pidetty nyt säännöllisesti. Olisi tyhmää väittää, että lapsettomia hyviä ystäviäni näkisin yhtä paljon ja tästä omatunto soimaa valehtelematta joka päivä. Olen monta kertaa kuullut sanottavan, että ystävät kaikkoavat lapsen tultua, mutta kyllä tämä pätee toisinkin päin. Vaikka äiti olenkin, täytyy muistaa pitää yhteyttä myös niihin ystäviin kenellä niitä lapsia ei ole. ❤

Lue myös:

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Kun koira jää kakkoseksi

Meidän rakkaustarina

Kun koti ei tunnu kodilta

Väärän kokoinen lapsi

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

12 Sep

Posted at 18:34h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Tämä viikko on pitänyt kiirettä ja ainakin musta tuntuu, että on tullut päiviteltyä todella vähän meidän kuulumisia (ainakaan jos et Instan storyjen puolella meidän menoa vielä seuraa). Päätetään siis tämä viikko meidän viimeaikaisiin kuulumisiin ja kerrataan viikon tapahtumia. ❤️

viikon kuulumiset

Uudet taidot

Saaga on oppinut tällä viikolla nousemaan tukea vasten ylös. Lisäksi on opittu purkamaan koreja, kaappeja, laatikoita ja oikeastaan ihan kaikkea mitä nyt vain pystyy purkamaan. Tämä hoksattiin, kun yritettiin pakata kirpparikamoja kassiin ja Saaga samaan aikaan purki kaikkea meidän pakkaamaa takaisin lattialle. Hidasta siis oli, mutta tulipahan tehtyä! Tällä hetkellä Saaga nousee tukea vasten vain pehmeillä alustoilla ylös, kuten sohvalla ja sängyssä sängynpäätyä vasten. Lattiatasolla jäädään siis edelleen polvien varaan eikä uskalleta lähteä vielä kiipeämään. Lisäksi Saaga on oppinut ihanasti ojentamaan lattialla käsiä, kun haluaa syliin. ❤ Myös unille meno on helpottunut huomattavasti ja ollaan päästy samaan tilanteeseen jossa oltiin pikkuvauva-aikana: laitetaan Saaga sänkyyn ja poistutaan huoneesta. Tämä on paras taito joka on nyt uudelleen opittu ja koskee niin päivä- kuin yöuniakin! ?

viikon kuulumiset

Tämän viikon viikonloppu vietettiin jo to-pe, kun Markus oli vapaalla.

Kirppistelyä ja kotona kääntymistä

Meillä on ollut tällä viikolla paljon kaikkea ihanaa tekemistä ja ainakin musta näin viikon jälkeen tuntuu, että ollaan käyty kotona vain kääntymässä. Otettiin kirppispöytä Kumpulan Helmestä torstaina ja se löytyykin vielä ensi keskiviikkoon asti. Kirppisfiiliksiä pääset lukemaan lisää täältä. Lisäksi ollaan käyty Cybexin PR-tilaisuudessa, pidetty vauvadeittejä, käyty shoppailemassa, laitettu kotiin syyssisustusta, pidetty leffailtoja, käyty leikkipuistoissa ja tehty tosi paljon töitä.

Tällaiset viikot ovat hyvää vastapainoa tuollaiselle viikolle, kun nyhvättiin kokonaiset kaksi viikkoa flunssan kourissa kotona. Oli ihanaa tehdä ja mennä. Saagan kanssa on edelleen helppoa ja kivaa liikkua, kunhan aina välillä pääsee vaunuistakin pois leikkimään. Iloinen yllätys tällä viikolla oli Itiksen Vapianon leikkitila, jonka vieressä oli helppoa syödä ja Saaga sai samalla leikkiä leluilla lattialla.

viikon kuulumiset

Tänään käytiin järjestelemässä ja täyttämässä kirppispöytä kuntoon.

Perjantaina tehtiin retki Lammassaareen Viikin peltojen kautta.

Hampaita ja terveyttä

Vihdoinkin alkaa näyttämään myös siltä, että hammasitkut on nyt itketty. Saaga jysäytti upeat neljä hammasta kerrallaan yläikeniin viime viikolla flunssan ohella. Voitte siis kuvitella, että unet olivat hieman heikompia. Onneksi tällä viikolla ollaan voitu jo koko perhe paremmin ja päästy taas näkemään ystäviä ja liikkumaan ilman pakkoa olla kotona. Saaga on viimeksi tehnyt hampaita n. puolen vuoden iässä. Sen jälkeen musta on koko ajan tuntunut, että kyllä ne kohta sieltä tulee ja, että tämä itku nyt varmaan oli niitä hampaita. No nyt voin sanoa, että niitä hampaita tehtiin. Oli runsasta kuolaamista, epämääräisiä itkuja ruokapöydässä, sormien suuhun tunkemista, tutin puremista, öisiä itkukohtauksia, jne. Onneksi se on nyt taas hetkeksi ohi, ennen kuin taas uudet hampaat alkavat puhjeta. ?

Ihanaa sunnuntai-iltaa sinne! Me pistetään kynttilät päälle, teevesi kiehumaan ja yritetään nauttia tästä harmaasta syysillasta. ?

Lue myös:

Somelääkärit aina paikalla – Ethän neuvo somessa!

1-vuotiaan ruokailu – Päivä Saagan lautasella

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Meidän päivärytmi 10kk

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

06 Sep

Posted at 12:02h in Perhe & suhteet, Yleinen

Otsikko tämän jo paljastikin, nimittäin mä en ole käyttänyt äitiysvaatteita ollenkaan tässä äitiyden aikana. Raskausaikana hankin hieman löysempiä mekkoja ja yritin niitä hankkiessa jo miettiä tulevaa ja imetystä. Äitiysmekkoja mulla on muutama, mutta ei niistä kyllä nää miksi ne olisivat äitiysmekkoja.

Äitiysvaatteissa mua ärsytti ensisijaisesti se, että niitä tehdessä tyyliä ja ulkonäköä ei mietitä juuri ollenkaan. Synnytyksen jälkeen ja raskausaikana oma kroppa tuntui tosi vieraalta eikä itsevarmuutta olisi lisännyt yhtään luukkupaidat ja äitiysmekot.

Imetysliiveistä

Imetysliiveistä mulla oli ainoastaan sellainen kuva, että ne täytyy hankkia. Kaikillahan on sellaiset eikä imetys varmasti onnistu ilman niitä. Raskausaikana kävin sitten ostamassa imetysliivit Changesta. Kävelin pingviinikävelyä liikkeeseen raskausviikolla 38, kun panikoin etten sitten vauvan kanssa voi lähteä ostamaan imetysliivejä ja sellaisethan on pakko olla. No siellä pukukopissa sen valtavan vatsani kanssa pyörin ja häärin tuskan hiki otsalla (selässä ja kainaloissakin) ja sain liivit päälle. Ne tuntuivat heti todella epämukavilta, mutta myyjän kanssa tultiin siihen tulokseen, että kun vatsa poistuu tieltä, muuttuu myös liivien istuvuus paremmaksi. Liivit olivat ihan normaalit kaarituelliset liivit, joissa oli hakanen helpottamassa imetystä. Ostin kahdet juuri mun mitoilleni sopivat liivit, joita käytin noin kaksi kertaa. Hyvin kannattava ostos siis! ?

Kaarituettomat KappAhl:in liivit ovat olleet paras hankinta synnytyksen jälkeen. Ne eivät purista tai tunnu epämiellyttäviltä eikä kaarituki paina ikävästi. Sinne sai kätevästi tungettua liivin suojat paikoilleen, kun maitoa tuli alkuvaiheessa yli äyräiden. Liivit oli vain helppo siirtää syrjään, kun halusi imettää, vaikka mitään erillisiä hakasia ei ollutkaan.

Aluksi maitoa tuli yli äyräiden ja keskellä yötäkin piti lähteä tyhjentämään tissejä (pumppaamaan), jos Saaga ei herännyt syömään. Tälläin nukuin tuubitopin kanssa, jonne tissien kohdalle viikkasin harson.

Imetysvaatteet blogi

Changesta ostetut imetysliivit

Imetysvaatteet blogi

KappAhalista ostetut tavalliset kaarituettomat liivit.

Mitä sitten olen pukenut?

Synnytyksen jälkeen ne joka naisen kaapista löytyvät ”menkkapikkarit” olivat kovassa käytössä jälkivuodon vuoksi. Lisäksi saatoin sairaalasta ottaa verkkopikkareita pinon mukaan. ? Jälkivuotoa kesti noin kuukauden, jonka jälkeen tämäkin ”vaateongelma” katosi ja pystyi pitämään mitä tahansa pikkareita.

Tässä korona-aikana ei ole muutenkaan tullut liikuttua kamalasti mihinkään, joten rennot kotivaatteet ovat olleet se mun juttu. Varmasti monen muunkin! ?

Suurimman osan vauvavuoden kotipäivistä on tullut vietettyä ihan tavallinen toppi tai t-paita päällä ilman mitään liivejä. Monessa topissa kaula-aukko venyy niin paljon, että vauvan sai helposti imetettyä. Samalla tyylillä mennään edelleen, ellen ole jonnekin lähdössä.

Nyt kun olen jo niin pitkään mennyt t-paita korviin imetystyylillä tai topin kaula-aukko tissin alle, että en juurikaan enää kiinnitä vaatteita ostaessani huomiota siihen miten imetys onnistuu. Kyllä se nimittäin onnistuu, oli vaate mikä tahansa. Kesällä imetin Saagaa mekon alla tai paita hieman ylhäällä, ihan myös julkisestikin ja hyvin sujui! En ole ikinä tykännyt ajatuksesta, että pitäisin paitaa, jossa on luukku tissien kohdalla. En vain näe sitä järkeä ostaa tätä varten vaatetta, että tissi tulee vain eri kohdasta vaatetta ulos. Ja nyt kaikki nämä imetysvaatteet jäisi käyttämättä, kun imetyksen loppu alkaa jo häämöttämään.

Ostin raskausaikana ihan normaaleja, löysiä mekkoja, joissa oli venyvä kaula-aukko tai napit. Näet mekot täältä. Viime kesänä käytin näitä samoja ilman isoa vatsaa, mutta napit ja venyvät kaula-aukot olivat imetyksen kannalta kätevät. Lisäksi housujen puolesta kuljin paljolti legginsseissä ja juoksuhousuissa, sillä vatsa ei palautunut ihan niin nopeasti vanhoihin mittoihin eikä ole palautunut vieläkään.

Ilman imetysvaatteita on siis menty – soveltamalla. Tämä toimi itsellä hyvin eikä nyt harmita, että on kasa käyttämättömiä vaatteita jotka pitäisi saada laitettua eteenpäin.

Imetysvaatteet blogi

Mekko jonka ostin raskauden viimeisellä kolmanneksella

Sama mekko menee nyt hyvin imettäessä kätevien nappien vuoksi.

Lue myös:

Hankinnat raskausajalle + asiaa äitiysvaatteista

Meidän imetysmatka – ensimmäiset 5kk

Vinkit 6kk vauvan imetykseen

10 yllättävää asiaa synnytyksen jälkeen

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla