Saaga täyttää tänään 11kk ja viimeinen kuukausi vauvavuotta pyörähti käyntiin. ? Mua itkettää tämä jo valmiiksi! Toisaalta haluan, että Saaga kasvaa ja me päästään kokemaan kaikkea ihanaa yhdessä. Pääsen opettamaan tästä maailmasta kaiken mahdollisen mitä tiedän ja seuraamaan millainen ihminen Saagasta kasvaa. Toisaalta en haluaisi, että tämä mun pieni nyytti kasvaa. En odottanut, että vauvavuosi menee näin hirvittävän nopeasti! Tästä kaikki kyllä varoittelivat. Todella ristiriitaiset fiilikset siis. ❤️

Tässä vauvavuoden aikana on saanut kuulla yhtä ja toista väittämää, jotka eivät ole meidän kohdalla ollenkaan pitäneet paikkaansa. Jokaisen vauva ja sitä myöten myös vauva-arki on erilainen ja se kannattaa muistaa. Tuoretta äitiä ei kannata pelotella itkuisilla öillä ja imetysmaratoneilla, parisuhderiidoilla ja synnytyksen jälkeisellä masennuksella. Kaikki näitä eivät koe ja vauva-arki voi olla ihanaakin. On tärkeää puhua kaiken näköisistä vauva-arjista, joten nostetaan välillä myös sitä positiivistakin puolta esille. Meillä se on sitä totisesti ollut! Keskitytään siis nyt niihin positiivisiin asioihin.

Kirjoittelin jo aikaisemmin blogin puolelle ihanista vauva-arjista joita jaoitte mulle Instan puolella. Pääset lukemaan jutun tästä!

Helppo vauva-arki

Odotappas vaan!

  1. Kukaan ei enää nuku. Öitä kannattaa vuorotella, jos mahdollista – Saaga ei ole koskaan ollut huono nukkuja. Itse asiassa olen nukkunut Saagan synnyttyä joka yö paremmin kuin viimeisilläni raskaana. Jopa niinä huonoina öinä, kun ollaan tehty hampaita tai itketty pieniä masuvaivoja.
  2. Vauva asuu tissillä, joten muista ottaa kaikki lähelle – Saaga ei ole ikinä ollut tissitakiainen. Ei siis ole asunut tissillä. Saaga on syönyt ja lähtenyt, enkä muista erityisiä tiheän imun kausia. Meidän imetysmatkan ekat 5kk pääset lukemaan täältä.
  3. Kun vauva oppii liikkumaan ei sitä pidättele enää mikään – No itse asiassa Saaga on super rauhallinen tapaus, eikä edes nyt ryömiessä ja noustessa polvien varaan uskalla esimerkiksi ylittää kynnyksiä. Rauhallisesti siis edetään!
  4. Vauvan vaatteita saa vaihdella koko ajan – Käytetään parhaimmillaan viikkokin samoja vaatteita. Tavarat pysyvät vaipassa, Saaga ei ole ikinä ollut kova tyttö puklaamaan ja ruoat laitetaan suuhun eikä vaatteille.
  5. Kakkavahingoilta ei voi välttyä. Odota vaan niitä kainalokakkoja – Lapsi on nyt 11kk eikä koskaan ole vielä syntynyt isoja vahinkoja. En edelleenkään tiedä mitä kainalokakat ovat.
  6. Pieni vauva itkee öisin, mutta se menee ohitse – Saaga itki alle 3kk ikäisenä iltaisin puolesta tunnista tuntiin ja se oli siinä. Öisin ei itketty vaan nukuttiin. Välillä oli pientä ähinää, jonka jälkeen taas nukahdettiin. Osteopatiasta oli apua!
  7. Parisuhde on kovilla vauvavuotena – Meidän parisuhde voi itse asiassa paremmin kuin koskaan näin vauvavuotena. Lue meidän rakkaustarina täältä.
  8. Vauvavuosi voi tuntua yksinäiseltä – Olen saanut enemmän uusia ystäviä kuin moniin vuosiin! Olin yksinäisempi ennen vauvaa.
  9. Koira voi muuttua mustasukkaiseksi uutta vauvaa kohtaan – Tedi ei ole välittänyt Saagasta yhtään ja itse asiassa on tajunnut ottaa koiran paikan meidän perheessä. Lue lisää täältä.
  10. Lapsi ei viihdy yksin ja äidin on opeteltava leikkimään – Saaga hermostuu jos tulen sotkemaan hänen leikit ja yleensä leikkii mieluummin yksin. Saan siis hyvällä omalla tunnolla seurata leikkejä sohvalta käsin eikä sylissäkään tarvitse jatkuvasti ravata.
  11. Kun vauva kasvaa, alkaa uusi vauvakuume – OK, tämän allekirjoitan! ?

Helppo vauva-arki

Lue myös:

Kirje lapselleni – Saaga 10kk

9kk – raskaus, synnytys ja vauva-arki

Mitä 8kk lapseni osaa?

Ensimmäiset 7kk kuvina

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Tämä viikko on ollut täynnä mitä ihanimpia asioita ja ihmisiä. Näiden lisäksi viikkoon on kuulunut myöskin väsymystä, peruuntuneita deittejä, erilaisia kiputiloja sekä avuttomuuden tunnetta. Viikko onkin nyt hyvä päättää keskittyen niihin positiivisiin asioihin, jotka antoi sitä kaivattua virtaa ja hyvää mieltä ja listata nyt ne viikon positiiviset asiat.

Viikon positiiviset

Viime torstain brunssi

Viikon positiiviset

Työasiat – Mulle tulee aina hyvä mieli työasioiden hoitamisesta. Siitä, kun saan asioita hoidettua pois alta, mielenkiintoisia projekteja ja sitä, että pääsen toteuttamaan omaa luovaa puolta kirjoituksen ja kuvauksen muodossa. Kun itse pääsen toteuttamaan projektia ja asiakas pitää lopputuloksesta. Siitä mulle tulee tosi hyvä mieli!

Vauvatreffit – Vaikka treffejä peruuntui, päästiin me silti tapaamaan ystäviä ja mä pääsin purkamaan viikkoa muiden äitien kanssa. Ah parasta! Varsinkin muutaman itkuyön jälkeen vertaistuki on jo paikallaan.

Hyvä ruoka – Tällä viikolla ollaan kyllä herkuteltu. Torstain brunssista laitoinkin kuvat! Lisäksi viikonloppuna leivoin omenapaistosta ja söin mutakakkua yksikseni kotona miehen ollessa mökillä. ?

Oma-aika – Markus lähti perjantaina joka vuotiselle poikien (voiko enää sanoa pojiksi 33-vuotiaita jätkiä? ?) mökkireissulle ja me jäätiin Saagan kanssa kahdestaan kotiin. Sain Saagan yllättävän aikaiseen nukkumaan ja pääsin nauttimaan paljon kaivatusta omasta-ajasta. Ostin itselleni kokonaisen mutakakun, marjoja, kermavaahtoa, katoin Netflixistä The Good Doctorsia kasvonaamio naamalla ties montako jaksoa ja tuli kyllä valvottua vähän liiankin pitkään.

Saaga – Ehkä oma lapsi ei kuulu juuri tämän viikon positiivisiin vaan ennemmän koko elämän positiivisiin asioihin, mutta kyllä se tälläkin viikolla toi hymyn useaan otteeseen mun huulille. Tällä viikolla keksittiin uusi hauska leikki: Saaga ottaa mua sormesta kiinni ja mä alan lujasti heiluttamaan sormea ylös ja alas. Jep! Hirmu hienon kuuloinen leikki, mutta ainakin tällä saa Saagan nauramaan. ?

Nyt kun tässä viikonloppuna sain nukuttua, tuntuu elämäkin taas paremmalta. Unella on niin iso vaikutus arkeen ja mielialaan!

Viikon positiiviset

Rauhallista sunnuntai aamua sinne! ☕️

Lue myös muut tämän viikon postaukset:

Vauvan koko hämmästyttää

1-v synttärit lähestyy

Keskeneräinen parveke

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Saagalla on ensi kuussa jo 1-v synttärit ja mun on edelleen tosi vaikeaa uskoa sitä. En vaan ymmärrä miten meillä muka nyt jo on 1-vuotias TAAPERO? Sana taaperokin tuntuu vielä vieraalta, koska Saaga ei vielä juokse, nouse seisomaan tai edes konttaa. ❤️

1-v synttärit- mites ne valmistelut?

No koska mä en usko, että meillä on jo se 1-vuotias, niin enhän mä ole ajatellut niitä synttäreitäkään! Luulen, että me mennään aika samalla teemalla kuin nimiäisissäkin. Kutsutaan siis isovanhemmat, meidän sisarukset ja kummit.

Maailmantilanne on edelleen mikä on, joten musta tuntuu itsestä vielä huonolta idealta järjestää Saagalle isoja kekkereitä, vaikka olisipa ihana sellaiset järjestää! Koko ajan mulle on kuitenkin ollut selvää, että jonkinlaiset pienet juhlat haluan Saagalle kuitenkin järjestää. Tuntuisi hassulta olla juhlimatta meidän lapsen ensimmäisiä synttäreitä. Eihän Saaga niistä mitään tule muistamaan tai ymmärrä, mutta mulle itelleni ne on tärkeä pitää. ❤️

Kakun todennäköisesti tilaan, niin kuin nimiäisiinkin. Muuta tarjoilua pitää vielä miettiä. Koristeita tuskin tulen kovinkaan paljoa laittamaan eikä lahjatoivelistaakaan ole. Eli tosi hyvällä mallilla suunnittelut etenee. ?

1-v synttärit

Hieman lahjasta

Ainoa asia jota ollaan toivottu on kävelykärry. En tiedä mitä muuta me tällä hetkellä oikeasti tarvittaisiin eikä Saagakaan vielä lahjoista ymmärrä mitään! Saaga ei tarvitse mitään muuta, kuin lisää ihmiskontakteja ja kivaa tekemistä, jotta tämä vierastamisvaihe menee äkkiä ohitse. Me ei tykätä Markuksen kanssa mistään turhista muistoesineistä esimerkiksi lusikoista, säästölippaista tai koruista ja toivotaankin ettei sellaisia saada.

En ole ikinä ymmärtänyt sitä pakottavaa tarvetta ostaa lahjaa. Jos lahjaideoita ei vanhemmat esitä tai toivovat rahaa lapsen tilille, niin musta se on enemmän kuin fine. Väkisin ei tarvitse paketteja ainakaan meille kääriä. Tylsää jos tavarat jää käyttämättä, kun niille ei sitten nähdä tarvetta. Ajatus on se tärkein. Ajatelkaa kuinka ihana idea olisi esimerkiksi saada auringonkukka, jonka korttiin olisi kirjoitettu jotain kaunista Saagan positiivisuudesta, suuresta hymystä ja aurinkoisuudesta. Siinä on ideaa! Ei turhaa rompetta ja niin kaunis lahja!

Tämä on mun käsitys lahjoista. Jos listaa ei anneta, ei väkisin tarvitse keksiä stressi päällä pakettiin sisältöä. ❤️

Yhtä asiaa silti toivon! Vaikka juhlat ovatkin pienet, olisi ne silti onnistuneet ja ainutlaatuiset. Onhan ne meidän pienen ensimmäiset synttärijuhlat. ☀️

Lue myös:

20x täydellinen lahja vauvalle ja perheelle

Mitä hankkia vauvalle?

Meidän arkirytmi – vauva 10kk

Saagan huone – sisustuskärpänen iski

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Eilen Instan puolella puhututti jälleen aihe: lapsen koko. Omasta mielestäni tämä on tosi tyhmä ja ärsyttävä aihe, mutta samalla niin hemmetin tärkeä.

Lapsen koko

Itse olen 153,5 cm

Arvostelu kulttuuri

Saaga on kasvanut koko pienen ikänsä pituuden puolesta miinus käyrillä, joka aiheuttaa joka kerta neuvolassa sekä ventovieraissa ihmisissä ihmettelyä. ”Miten teillä on noin pieni lapsi?” ”Onpas se pieni!” ”Onko millä viikoilla syntynyt?” ”Miten hän vieläkin noin pieniä vaatteita käyttää?” ”Onko asiaa tutkittu?”

Näitä kommentteja kuulee paljon. Osittain niihin on jo tottunut ja osittain sitä ajattelee, että miksi vauvan koon arviointi on ok, jos aikuisenkaan kokoa ei ole ok arvostella? Yleensähän asia menee näin: jos on pienet vanhemmat, tulee todennäköisesti aika pieni lapsi. Jos on isompi rakenteiset ja pitkät vanhemmat, tulee todennäköisesti vähän isompi ja pidempi vauva. Poikkeuksiakin löytyy! Lapsen koko ei silti ikinä pitäisi olla arvostelun aihe. Lapset ovat eri kokoisia ja niin kuuluukin olla. Ei meistä ketään ole samasta muotista veistetty.

Itseäni aina aika ajoin Saagan pieni koko on vaivannut ja nimen omaan sosiaalinen paine on ajanut omat ajatukset välillä tähän. Se, että muut lapset kasvavat ohi. Se, että kuukaudesta toiseen käytetään niitä samoja vaatteita ihan kyllästymiseen asti. Se, että Saagan pieneksi jäädyt vaatteet eivät ole enää mahtuneet kolmelle Saagan jälkeen syntyvälle eikä saada niitä kiertoon. Jos tätä äitien välistä vauvojen kokojen arviointia ei olisi, en edes miettisi meidän ”hieman eri kokoista” lasta. Kyllä mä tiedostan sen, että meillä on pieni lapsi, koska ei me vanhemmatkaan olla pitkiä tai isoja. Tykkään olla pienen tytön äiti! Vaikka olenkin enemmän kuin sujut asian kanssa, ihmetyttää nämä kommentit lapsen koosta joka kerta.

Pituus

Pituutta on helppo arvostella. Eihän se loukkaa, eihän? Kyllä se vaan silti saattaa loukata ja on mua itseäni loukannut niin paljon, että mulla itselläni oli todella kiusattu olo ala-asteella. Lapsena myös erilaisuudesta on helppo kiusata, kun erottuu massasta. Olin itse luokan lyhyemmästä päästä ja pituudesta jaksettiin aina huomautella. Myöskään koulun pituusjärjestyksessä asioihin valitseminen turhautti, kun mut valittiin aina viimeisten joukossa. Mut valittiin aina viimeisenä, koska olin lyhyt. Se tuntui rangaistukselta eikä mulle tullut sellainen olo, että on ok olla muita lyhyempi. Asia johon en itse voinut vaikuttaa. Uskon, että pidemmät ihmiset voivat samaistua vahvasti vastaavanlaisiin kommentteihin.

Mä vertaan tätä metodia samaan, kun laitettaisiin lapset painon mukaan jonoon ja sieltä valittaisiin sitten hoikimmat tai painavimmat ensin. Lapsen koon ei ikinä tulisi olla valintaperuste mihinkään katsoi lasta mistä kulmasta tahansa. Miten lapset oppivat olemaan sinut kehonsa kanssa, jos kouluissakin lyhyempiä tai pidempiä ”rankaistaan” siitä valitsemalla viimeisenä? Tätä ainakin joissakin kouluissa harrastetaan edelleen!

Neuvola

Neuvola on ollut meille myös paikka jossa arvostelua on kuulunut. ”Edelleen miinus lapsena kasvaa” ”Onpas aivan valtava pää, mutta ei tarvitse olla huolissaan” ”Voi mikä hento pieni tyttö”. Nämä ovat tuntuneet vähätteleviltä ja tökeröiltä kommenteilta, johon on ollut hurjan vaikeaa mitään vastata.

Ammattilaisen suusta näitä on vielä kurjempaa kuulla. Paikka jossa käydään nimen omaan seuraamassa sitä kasvua ja puututaan jos puututtavaa on. Jos kasvu ei huoleta, täytyykö esimerkiksi valtavaa päätä mitenkään kommentoida. Eipä sitä voi kehunakaan ottaa?

Neuvolasta saadut luvut ovat keskiarvoja ja on ok myös kasvaa niiden ulkopuolella. ❤️

Lapsen koko – KehOrauha

En usko, että kukaan pahalla tarkoittaa esimerkiksi pieneksi tai isoksi lapseksi sanomista, mutta harvoin niitä kehuina voi ottaa, joten jospa kommentti olisikin seuraavalla kerralla eri? ”Onpas teillä suloinen lapsi” ”Onpas teillä ihana lapsi!”

Itselläni on tavoite kasvattaa Saagasta sellainen ihminen, kenestä on ihan ok olla sen kokoinen kuin on! Todennäköisesti hieman muita lyhyempi, mutta olla ylpeä omasta pituudestaan ja pienuudestaan! Pienuus ei ole heikkouden merkki ja tikapuut on keksitty! ❤️

Jotkut ovat lyhyitä, jotkut pitkiä, jotkut hieman pyöreämpiä ja jotkut hoikempia. Niin me aikuisetkin ollaan erilaisia eikä näistä vauvoista samanlaisia aikuisenakaan tule! Miksi koko täytyy mainita ääneen? Annetaan se kehorauha lapsillekin! ❤️

Lue myös:

Hidas liikkeelle lähtö

Kuukausia paikallaan ja viikossa liikkeelle

Saagan 8kk neuvola

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Mua väsyttää. Tätä olen hokenut jo kuukausia. Olen pitkään jo miettinyt erilaisia syitä siihen, mutta en voi syyttää vauva-arkea tai huonosti nukuttuja öitä väsymyksestä. Meillä nimittäin nukutaan ihan hyvin! Erilaisia vaiheita lukuunottamatta me nukutaan erinomaisesti. Tänään on ehkä väärä päivä puhua aiheesta, kun on hieman huonompi yö takana, mutta puhun nyt kuitenkin.

Synnytyksen jälkeinen väsymys

Väsymys on jatkunut oikeastaan koko vauvavuoden. Synnytyksen jälkeen väsymys oli pahinta, mutta siitä syytin uutta vauva-arkea ja täysin arjen ja omien rutiinien muuttumista. Elämä muuttui täysin.

Keväällä en voinut syyttää enää uuden oppimista ja vauva-arkeen sopeutumista. Edelleen väsytti. Päivisin tuntui, että silmät ei pysy auki ja arki tuntui raskaalle. Tuntui, että enemmän on niitä päiviä, kun mitään ei saa aikaiseksi, kun niitä joina jaksaa tehdä ja touhuta. Jos tiedätte miltä tuntuu, kun yrität väkisin pitää silmiä auki, mutta tuntuu, että sammut siihen paikkaan, tiedät miltä musta on jo pitkään tuntunut. Sitä nämä päivät ovat olleet.

Kahvi ei auta väsymykseen eikä se piristä, mutta siitä on tullut tapa.

Tein sen mitä ei pitäisi

Söin rautakuurin. Jep. En ollut käynyt tutkituttamassa hemoglobiinia enkä ferritiini arvoja. Silti kävin apteekista hakemassa rautakuurin ja söin sen. Siitähän ei ole kauaa, kun paasasin tästä muille, että näin ei voi tehdä. Kun rauta-arvoja lähdetään omin päin korjaamaan, raudan puutteen syy jää yleensä selvittämättä.

Otin yhteyttä keväällä ennen rautakuurin aloitusta terveysasemaan, josta oltiin oitis sitä mieltä, että mun kannattaisi nukkua päiväunia ja mennä iltaisin aikaisemmin nukkumaan. Rauta-arvot olisi kuulemma korjaantuneet jo tässä ajassa, kun lapsikin on jo niin vanha. Apua ei siis terveysasemalta herunut, mutta en tiedä miksi moista oletinkaan. Pääset lukemaan raskauden aikaisesta sairasloman hakemisesta täältä. Lääkärille aikaa ei tarjottu eikä lähetettä myöskään laboratoriokokeisiin.

Se oli kuitenkin oma vikani, että luovutin heti. Jos terveysasema ei ole huolissaan, ei kai minunkaan pitäisi olla? Jos vain nukkuisin vielä enemmän ja jatkaisin punaisen lihan ja papujen syömistä? Se miksi raudan puutetta lähdin yli päätänsä miettimään oli se, että raskausaikana mun ferritiiniarvot olivat alhaiset (3). Söin nestemäistä rautaa loppuraskaudesta meidän kätilödoulan suosituksesta ja synnytyksen jälkeen se jäi. Siihen ei ikinä palattu ja luotettiin, että se sieltä normaalilla ruokavaliolla korjaantuu ja niinhän se on saattanut tehdäkin! Muitakin syitä jatkuvalle väsymykselle on kuin alhaiset rauta-arvot jonka takia onkin tärkeää käydä ammattilaisen tutkittavana.

Rautakuurin jälkeen olo oli hieman virkeämpi. Noin kuukauden ajan en meinannut päivisin nukahdella, mutta nyt väsymys on taas alkanut nostamaan päätään. Olen ollut myös niin keskittynyt Saagaan hyvinvointiin, että omasta itsestä huolehtiminen on vähän jäänyt. Nyt onkin korkea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä yksityiselle puolelle tarkastamaan, että kaikki on kunnossa, oli kyse mistä tahansa tai ei mistään. Täytyy palailla teille sitten myöhemmin miten asiat etenevät. ❤️

Synnytyksen jälkeinen väsymys on jatkunut jo kohta vuoden.

Tämän päivän väsymyksestä syytän kyllä huonosti nukuttua yötä ja poikkeuksellisen aikaista herätystä meille. Ehkä ensi yönä paremmin! ??

Lue myös:

Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Meidän imetysmatka

Vauva-arki 10kk vauvan kanssa

Äidin huoli ei lopu koskaan

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Nyt kesällä me ollaan elelty vähän miten sattuu ja kelloajoista on luisuttu. Nyt ollaan myös viime aikoina huomattu, että Saagan kasvaessa ollaan taas viihdytty pidempään hereillä ja iltapäikkärit siirtyvät usein hyvin myöhään ja tätä myöten nukkumaanmeno viivästyy. Näinpä me ollaankin nyt siirrytty yksiin päiväuniin ja rytmi alkaa vihdoinkin löytymään. Koko kesä ollaan siis kukuttu yli kymmeneen asti, mutta nyt aletaan löytämään sitä rytmiä, että uniaika alkaa kello kahdeksan aikoihin.

Helle ja valo ovat tuoneet omat vaikeutensa tähän kesään ja koetellut koko meidän perhettä. Milloin Tedi on ripuloinut lattialle ja milloin Saaga on herännyt kymmenesti yössä huutamaan hikeä. Ilmastointilaitteen saapuessa meidän tuska hieman hellitti, mutta silti Saaga herää 1-2 kertaa yössä huutamaan ja huomaan tukan olevan vähän märkä. Yöimetykset palasivatkin toivottavasti vain hetkellisesti takaisin kuvioihin reilu viikko sitten.

Aamulla viereen

07:30 Pinnasängystä alkaa kuulumaan kitinää ja nostan Saagan viereeni syömään. Yöllä ollaan pariin kertaan heräilty. Toisella kerralla piti hetki pitää kättä selän päällä ja toisella kerralla syöttää. Saaga tuntuu taas vähän hikiselle. Maha täynnä maitoa Saaga jää vielä hetkeksi tuhisemaan meidän väliin eikä meillä ole kiire minnekään.

9:00 Saaga tökkii sormella mua korvaan ja vetää hiuksista. Aika siis nousta ylös! Me lähdetään vaipan vaihtoon. Tehdään pienet aamupesut lavuaarissa ja ja puetaan päivävaatteet päälle. Nyt kesällä ollaan pukeuduttu paljon mekkoihin. Saagan kesävaatteita pääset katsomaan täältä.

9:30 Saaga rummuttaa käsillä keittiön pöytää ja odottaa aamupuuroa. Lämmitän puuroa mikrossa ja aletaan syömään. Syöminen onnistuu edelleen todella siististi ja ruokalappu säilyy puhtaana. Suihkaistaan vielä D-vitamiini, juodaan vettä pillipullosta ja pestään hampaat. Hampaiden pesu oli joskus paras juttu ikinä, mutta nykyään sitä vihataan. Hetken aikaa meillä toimi kikka (pestään hampaat peilin edessä), mutta nyt sekään ei enää toimi. Hampaiden harjauksessa yleensä tarvitaankin kaksi aikuista. Lopuksi Saaga saa taputukset, kehut ja itse vielä harjata hampaitaan harjalla.

10:00 Saaga leikkii lattialla ja ryömii eteisen peilin luokse ilveilemään. Kahvikuppi höyryää nenän edessä ja samalla kiellän Saagaa syömästä varjoviikunan lehtiä eteisessä. Kun aamupala on syöty, lähdetään me Tedin kanssa ulos.

11:00 Päristellään ja naksutellaan vaunuissa. Potkitaan jaloilla vaunujen mukitelinettä ja imeskellään turvavöitä. Usein Saagalla on välipala vaunuissa mukana. Saaga nukkui aikaisemmin tähän aikaan päiväunet, mutta nykyään ne ovat siirtyneet muutamaa tuntia myöhemmäksi ja jääneetkin päivän ainoiksi päiväuniksi.

Nykyään leikkimatto ei juurikaan ole enää lattialla sillä Saaga mieluummin ryömii ympäri asuntoa.

Yhdet unet

12:30 Aletaan syömään ennen päiväunia. Lisää Saagan ruokailuista pääset lukemaan täältä. Syömisissä meillä menee usein korkeintaan 10 minuuttia. Saaga on nopea ja siisti syömäri ja tästä me ollaan aika todella onnellisia. ?

13:00 Saaga alkaa hinkkailemaan ensimmäistä kertaa silmiään ja haukottelemaan. On siis päiväunien aika. Ulkona on kuuma, joten sisäpäikkäreitä ollaan nyt harrastettu. Kannan Saagan pinnasänkyyn, laitetaan pimennysverhot alas, tutti suuhun ja kohina soimaan. Saaga ähisee pinnasängyssä usein 10-15 minuuttia ja nukahtaa.

14:30 Kuuluu Saagan ähinä makuuhuoneesta ja äidin lepotauko (eli töiden teko tauko) on ohitse. Käyn nostamassa Saagan ylös ja tästä hetkestä alkaakin ajan tappaminen siihen asti, kunnes illalla taas nukahdetaan. Saagan heräämisen jälkeen imetän Saagan ja vaihdetaan myös vaippa. Vihdoin Saaga saa tehdä mitä haluaa ja pääsee lattialle leikkimään ja tutkimaan taas paikkoja. Tällä hetkellä hittinä on neuvolasta saadut lorukortit ja niiden taitteleminen. Jos olisin ollut fiksu, olisin laminoinut ne. ?

16:00 Saaga alkaa kitisemään eli on nälkä. Saaga syö kaksi kertaa päivässä usein samaa ruokaa. Joko itse tehtyä tai sitten kaupan valmisruoan toisen puolikkaan. Tässä vaiheessa teen myös usein meille ruoan ja Saaga saa syöttötuolissaan ihmetellä sitä jonkin aikaa samalla, kun syö vielä naksuja.

17:00 lähdetään puistoon. Keinuminen on Saagasta parasta. Tai ainakin näistä ilmeistä niin voi päätellä ?. Tedi otetaan totta kai mukaan, vaikka hermo meinaakin usein lenkillä mennä yksin vaunujen ja koiran kanssa. Usein Markus on tähän aikaan jo päässyt töistä ja lähdetään koko perheellä ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Saagalla on smoothiepussi vaunuissa taas mukana.

Yön kitinät

19:00 aloitetaan iltatoimet. Vaihdetaan vaippa, tehdään pienet iltapesut, imetän ja annetaan iltapuuro. Pestään viimeisenä taas hampaat, josta syttyy taas huuto. Kunnon pesut me tehdään 1-2 kertaa viikossa eli otetaan Saaga joko ammeeseen tai sitten suihkun alle mukaan. Kädet ja peppu pestään päivittäin sekä kaulataipeet, jos niihin on tullut sotkua.

20:00 Vien Saagan nukkumaan. Suljetaan sälekaihtimet, lasketaan pimennysverho yhdessä nappia painamalla, laitetaan kohinapuhelin (minun vanha puhelin, johon on tallennettu musiikkitiedostoksi kohina toistamaan repeatilla) päälle ja tutti suuhun. Lasken Saagan pinnikseen ja heittäydyn itse meidän sängylle ja tungen käden pinniksen pinnojen välistä Saagan luokse. On mennyt 10 minuuttia ja Saaga alkaa näyttämään siltä, että uni tulee kohta. 15 minuutin kuluttua verhojen kiinni laitosta voin kävellä ulos huoneesta.

21:00 Saaga inahtaa kerran, juuri kun olen puraisemassa iltapalaleivästä. Markus käy katsomassa mikä on hätänä ja pelkkä käden laitto selän päälle taas riitti rauhoittamaan Saagan. Ollaankin puhuttu kotona paljon siitä, että Saaga ei tykkää olla yksin (paitsi leikkeihin ei saada mennä mukaan). Usein iltaisin herätään kerran siihen tajuamiseen, että: “hei täällähän ei olekaan ketään” ja itkulla saadaan toinen vanhemmista hetkeksi viereen.

01:30 Pinniksestä kuuluu taas kitinää. Herään silmät sikkurasta ja kurkistan pinnojen välistä. Saaga tuijottaa vatsallaan ylöspäin ja odottaa, että joku nostaisi ylös. Laitan käden selän päälle ja usein hetken kuluttua Saaga rauhoittuu ja jatkaa taas unia.

04:30 Kolmen tunnin takainen alkaa taas toistamaan itseään, mutta tällä kertaa imetän. Usein Saaga rauhoittuu vielä hyvin omaan sänkyyn unille, mutta jos riehuminen vain yltyy, jää Saaga meidän väliin loppu yöksi nukkumaan.

Vauva kasvaa, rytmit muuttuu

Rytmi on muuttunut aika paljon tässä kuukausien saatossa ja tulee vielä muuttumaankin. Toki nämä kellon ajat ovat viitteellisiä ja tämä oli vain yksi esimerkki miten normaali päivä meillä sujuu. Päiväunien siirtyminen kaksista yksiin oli meille iso juttu, joka itse asiassa tapahtui itsekseen. Yöheräämiset olivat alkukesästä poissa, mutta nyt ne ovat taas alkaneet uudelleen. Yöimetykset jäivät alkukesästä myös pois ja niitäkin on nyt taas jatkettu. Tuntuu siis, että ollaan otettu vähän takapakkia, mutta todennäköisesti taas jotakin vaihetta pukkaa.

Miten siellä on kesä pärjäilty? Ihanaa loppu viikkoa sinne! ☀️

Lue myös:

8kk vauvan imetys – missä mennään?

Arkirytmi 7kk

Päivärytmi 6kk

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Mitä meillä syödään? – vauvan ruokailu 10kk

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Näin me sanottiin toisillemme raskausaikana. Kaikki menee puoliksi (paitsi imetys). Isä on osa vauva-arkea siinä missä äitikin on. Jotenkin tyhmää, että tätä joutuu edes selittämään näin vuonna 2021.

Isä ei hoida lasta

Yksi kommentti särähti mulla Saagan ekoina viikkoina pahasti korvaan: ”Oletko uskaltanut jättää lasta vielä isälle hoitoon?”

Isälle hoitoon?! Uskaltanut?!

Ei, en ole jättänyt lasta isälle hoitoon, vaan isä hoitaa omaa lastaan siinä missä minäkin. Jos lapsia hankitaan perheeseen, niistä huolehditaan yhdessä. Jokainen toki tekee tavallaan ja perheissä on eroja mitkä sopii mihinkin, mutta toinen ei voi kieltäytyä tai jättää ottamatta vastuuta vanhemman roolista. Isä on ihan yhtä pätevä vanhempi kuin äitikin. Itse asiassa Markus osaa vaihtaa vaipan paremmin sekä saa Saagan nauramaan helpommin. Minä osaan sitten syöttää paremmin. Molemmilla on siis vahvuutensa ja samalla viivalla seistään.

Markus ei ollut ikinä pitänyt kunnolla vauvaa edes sylissä, kun Saaga syntyi. Pääsi heti laittamaan vaipan synnärillä ja piti ihanasti kenguruhoidossa Saagaa. Mulle ei tullut mieleenkään, etten uskaltaisi Saagaa jättää Markuksen hoiviin. Sehän on meidän yhteinen lapsi, jota Markus rakastaa ja josta pitää huolta niin kuin minäkin.

No tämä kommentti juolahti mieleeni, kun eilen illalla katsoin Markuksen nukuttavan Saagaa. Aloin ajattelemaan sitä, että onneksi sellaista tilannetta ei vielä ole tullut eteen, että vain toinen vanhempi kelpaisi. Oli sitten kyse syöttämisestä, nukuttamisesta tai ihan vain leikkimisestä, niin molempien meidän kanssa homma sujuu mutkitta. Molemmat ollaan näitä juttuja tehty ja tullaan jatkossakin tekemään. Uskon, että uhmaikä tuo sitten omat haasteensa arkeen, mutta sitä en mieti vielä.

Neuvolassa on kuullut kommentteja myös. Ensin valitettiin siitä, että isä ei ole paikalla neuvolakäynneillä (koronan vuoksi luultiin, että neuvolaan ei saa tulla kuin raskaana oleva äiti) ja lapsen synnyttyä alkoi kuulumaan: ”äiti voi nyt pukea, äiti voi nostaa lapsen, jos äiti nyt ottaisi syliin”. Isä oli vieressä myös koko ajan. Onneksi nämä ovat olleet vain harvoja tökeröjä sanavalintoja ja neuvolassa on hyvin kyselty molempien jaksamista ja isän työtilannetta. Etätöihin on suhtauduttu hymy huulilla ja monesti jääty juttelemaan siitä kuinka vauvan kehitystä pystyy niin paljon paremmin seuraamaan sivusta.

Parisuhde ja vauva on combo joista molemmista pidetään huolta.

Etätyöt helpottaa

Me tehtiin raskausaikana päätös, että minä olen se, joka jää kotiin. Kolmivuorotyössä ja pitkiä 12,5 tunnin työpäiviä tekemällä ei vauva-arjessa juurikaan voi olla läsnä. Markuksen etätyöt ja tavalliset kahdeksan tunnin työpäivät olivat helpompi sulauttaa uuteen arkeen.

Meidän perheessä iso plussa onkin Markuksen etätyö. Isä ei poistu töihin kahdeksaksi tunniksi ja palaa iltapäivällä vasta kotiin. Tämä on yksi ihan valtava plussa! Etätyöt ovat sopineet meille hyvin. Monesti kuulee, että: ”eikö se toisen naama ala jo pikku hiljaa kyllästyttämään?” Voin kertoa, että ei, ei se ala. Me nautitaan siitä, että Markus saa olla niin vahvasti läsnä Saagan arjessa ja minä puolestani helpotan arkea laittamalla ruoat tiettyyn aikaan valmiiksi, että Markus voi vain kävellä ruokatauolla pöytään. Homma sujuu ja me ollaan opittu tämä aika hyvin. Jos lähden johonkin päiväksi, niin huolehditaan, että Markuksella on jotain mitä syödä kotona.

Tukipilari – parisuhde ja vauva

Vanhemmuus on ollut meille uutta. Saagahan on meidän esikoinen eikä lähisuvussakaan juuri ole lapsia. Vaikka meillä onkin aurinkoinen lapsi, jonka kanssa vauva-arki on koettu ihanana ja helppona on niitä vaikeitakin hetkiä ollut. Silloin on ollut enemmän kuin tärkeää, että se oma kumppani on ollut kädet ojossa ottamassa lasta hetkeksi ja itse on saanut puhallella rauhassa toisessa huoneessa. Sitten on taas vaihdettu, kun toisella on alkanut jo hermoja kiristää. Jos toinen on tarvinnut paussia, on se myös järjestynyt.

Höpötinkin Instan storyjen puolella viime viikolla meidän treffi-illasta. Siitä on hetki, kun viimeksi ollaan sylikkäin maattu sohvalla ja katsottu leffa alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Sitä ennen tehtiin itse pizzaa Saagan ihmetellessä basilikan lehtiä. Saagan nukkuessa saatiin aikaa ihan vain toisillemme ja oikeasti katsottua yli kahden tunnin elokuva keskeytyksettä. Harvoin on tällaisia iltoja, kun pinnasängyn reunalla ei tarvitse käydä välillä roikkumassa. Ihan kuin Saagakin olisi tajunnut, että nyt me halutaan iskän kanssa vähän kaksinkeskeistä aikaa. Tällaisia iltoja ja päiviä me aletaan kyllä viettämään taas enemmän. Ollaan paljon parempi tiimi, kun pidetään myös toisistamme huolta. ❤️

Lue myös:

Meidän rakkaustarina

Äitiysloma ohi – mitäs nyt?

Kun koira jää kakkoseksi

Saagan 8kk neuvola

Positiivinen synnytyskertomus

10 yllättävää asiaa synnytyksen jälkeen

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Hei Papunen ❤️

Miten joku voi olla niin mahdottoman rakas? Miten me saatiin näin ihana lapsi? Miten joku voi ylipäätään olla näin ihana? Näihin kysymyksiin me isäsi kanssa pohdimme vastauksia joka ikinen päivä.

Muutit meidän elämämme päälaelleen 10 kuukautta sitten. Meille isäsi kanssa sanottiin useasti, että vauva-aika kuluu siivillä, mutta huomasimme sen vasta nyt itse. Välillä tuntuu, ettemme haluaisi sinun kasvavan enää lainkaan. Toisaalta jo odotamme, että pääsemme näyttämään sinulle maailmaa ja opettamaan sinulle elämän ihmeellisyyksiä.

Olet ollut koko vauva-ajan iloinen pieni aurinko, joka on piristänyt ihmisten päivää enemmän kuin arvaatkaan. Eniten olet rasittanut isäsi ja minun poskia, jotka ovatkin olleet kovilla kaikesta hymyilystä. Olet osoittanut, että vauva-arki voi olla helppoa ja itkua kuulua vain vähän. Olet sulattanut myös täysin kaikkien isovanhempiesi sydämet.

Olet viime aikoina oppinut olemaan aikamoinen marakatti. Vaunujen pulloteline täytyy aina olla ylösalaisin. Isän aurinkolaseja on kiva yrittää varpailla napsia hoitolaukun taskusta. Vaunuverhoa ei pidetä enää paikallaan ja magneetit kiinnostavat siinäkin kovasti. Kylpyammeessa on mukavampi seistä ja hoitotasolla haluat leikkiä mittarimatoa selällään.

Elämä tulee vielä olemaan täynnä kauhun hetkiä, pelkoa ja huolta, mutta vastapainona tälle tuot iloa, naurua ja rakkautta meidän elämään. Teet meistä parempia ihmisiä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Enää kahdeksan viikkoa vauvavuotta jäljellä ja se tuntuu todella lyhyeltä ajalta. Osaat vilkuttaa heipat viisikymmentä kertaa peräkkäin, matkia pusuja kultakalan lailla, taputtaa keskittyneesti leveä kahden hampaan hymy kasvoilla, naksuttaa aina jos äidin sanomien sanojen toistaminen ei kiinnosta, päristellä autolle lisää vauhtia, kikattaa isosti ja sulattaa isäsi ja minun sydämet.

Taaperovaihe ei meitä jännitä tai pelota. Sehän olet kuitenkin sinä. Meidän pieni aurinko. Lupaan osallistua jokaisille teekutsuillesi ja nauttia muovikakkupalat kanssasi vierekkäin lattialla.

Olet parasta mitä meillä on ikinä ollut.

❤️ Äitisi


Lue myös:

Synnytyskertomus

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Saaga 9kk – raskaus, synnytys ja vauva-arki

Saaga 8kk – mitä meidän 8kk vauva osaa?

Saagan ensimmäiset 7kk kuvina

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Huono Itsetunto, sen kanssa on tullut kamppailtua.

Itsetunto on vaihdellut tässä elämäni aikana ääripäästä ääripäähän. Oon onnellinen siitä, että tänä päivänä se on siellä paremman puolella. Ikääntyminen, itsensä hyväksyminen, kunnioittaminen ja jopa rakastaminen ovat olleet isoja juttuja ja oivalluksia tässä viime aikoina. Yksi isoin tekijä oman itsetunnon nostattamisessa on ollut oma kumppanini sekä äidiksi tuleminen. ❤️

Kumppanin tuki ja suhteen alun kaNkeus

Mulle oli onnen potku löytää Markus mun elämääni. Kirjoitin aikaisemmin meidän rakkaustarinan ja löydät sen täältä. ❤️

Palataan kuitenkin aikaan ennen Markusta. Olin 19-vuotias eli ihan teini vielä. Osittain huono itsetunto johtui iästä, osittain kasvatuksesta ja siitä ettei kehuja kotona kuulunut. Osittain se johtui siitä, että oma silloinen kumppani tuputti salitreenejä ovista ja ikkunoista eikä muuta yhteistä tekemistä ollut. Tuntui etten kelpaa tällaisena makkaramasuna. Treenasin viisi kertaa viikossa ja laskin kaloreita joita söin. Tein tätä vielä tavattuani Markuksenkin ja muistan kuinka hän sanoi ettei koskaan voisi elää näin treenihullun naisen kanssa. Treenaaminen oli mulle pakonomaista itsetunnon nostattamista. En tykännyt treenata ja usein olisin halunnut tehdä jotain aivan muuta. Oli pakko treenata, että kelpasin. Näin ajattelin vielä alle kaksikymppisenä.

Kun Markuksen kanssa sitten päästiin yhteen muuttamaan aloin kuulemaan kehuja päivittäin: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Sanoja joita en ollut ennen näin usein kuullut, sanoja joita en ollut välttämättä kuullut koskaan. Alkusuhteen kuljin käsi vatsan päällä ja häpesin omaa vartaloani. Käytös oli super tyhmää ja kesti vuosia päästä elämään normaalia elämää jossa omaa itseä ei tarvitse hävetä ja peitellä. Silti tuo mies on jollain ilveellä pysynyt tuossa vieressä ja tiedättekö mitä, kuulen edelleen yli kahdeksan vuoden jälkeen päivittäin nuo samat sanat: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Toki yksi asia on muuttunut. En enää peittele enkä häpeile itseäni.

Äitiys, seksi, raskausarvet ja itsensä arvostaminen!

Äitiys muutti kaiken. Kaikista ihanin kehu silti koko mun elämässäni on ollu se kuinka Markus ylisti mun suoritusta synnytyksessä. Kuinka ihanasti hän puhuu siitä miten ylpeä musta on ja kuinka äärettömän kovan työn mä olen tehnyt. Tiedän sen hyvin itsekin, mutta erityisen hyvältä se tuntuu, kun oma rakas on sen myös huomannut. Myös omat positiiviset ajatukset itseä kohtaan ovat ihan parhaita. Se, että itsestä voi oikeasti olla ylpeä. Ehkä jollekin se on ollut aina mahdollista ja normaalia, mutta mulle nämä ovat isoja juttuja.

Ennen synnytystä me puhuttiin paljon mun muuttuvasta vartalosta ja mun peloista, jos mun vartalo muuttuukin kamalasti. Pelkäsin raskausarpia, roikkuvia tissejä ja sitä miltä seksi sitten synnytyksen jälkeen tuntuu. Mitä jos mailaa heilutetaankin sitten ladossa? Mitä jos tissit saa heitettyä olalle? Mitä jos raskausarvet peittävät koko vatsan ja vatsa jää roikkumaan kuin tyhjä reppu? Kaikki nämä pelot omasta muuttuvasta kehosta lähti, kun vauva saapui maailmaan. Se ei tarkoita sitä, että kiinnostus omaan ulkonäköön olisi kadonnut vaan itseä vaan oppi rakastamaan ihan uudella tavalla.

Tissejä en saa olan yli, raskausarvet eivät peitä koko vatsaa ja reisiä, seksi on edelleen ihanaa ja ihan saman tuntuista! Bonuksena myös teini-iästä lähtöisin oleva oman vartalon halveksunta katosi.

Onneksi osaan nyt suhtautua muuttuneeseen vartalooni lempeydellä ja arvostuksella. Huono itsetunto on poissa. Kun katson peiliin, katsoo sieltä ihan älyttömän upea nainen ja äiti, joka on tehnyt ihan älyttömän työn. Kelpaan tällaisena. Kelpaan todella hyvin tällaisena!

Ikä, some ja vaa’an lukemat

Ikä on tuonut myös omat hyvät puolensa nimittäin ajan kanssa olen oppinut, että ihmiskehot ovat erilaisia. En tule koskaan näyttämään 175cm hoikalta pitkäsääriseltä naiselta, eikä se ole tarkoituskaan. Tavoitevartalohan on sellainen, jossa itsellä on hyvä olla eikä näytä kaikilla samalta.

Some luo omat paineensa ihanteellisiin vartaloihin. Uskon, että tämä johtuu osittain siitä, että vatsamakkaroita ei haluta esitellä ja vain yhden näköisiä vartaloita nähdään. Eihän vatsamakkarat ole mediaseksikkäitä. Vatsamakkaroista usein puhutaan negatiiviseen sävyyn, vaikka totuus on, että kaikilla meillä on vatsamakkaroita, isoja tai pieniä. Elämä muuttuu aika paljon, kun oppii hyväksymään tämän tosiasian. ❤️

En ole käynyt itse vaa’alla sitten synnytyksen jälkitarkastuksen. Silloin raskauskiloja oli jäljellä vielä neljä kiloa. Nyt en tiedä paljonko kiloja on enkä edes välitä. Vaa’an lukema on lakannut kiinnostamasta. Mulla on hyvä olla!

Olen ihan super ylpeä itsestäni ja siitä kuinka paljon olen päässyt eteenpäin itseni kanssa! Toivon, että erilaiset vartalot nähtäisiin normaalina ja kauniina. Ei ole vain yhtä vartalotyyppiä, joka kaikilla täytyisi olla vaan jokaisella on se oma, jossa on hyvä ja ihana olla!

Jos jotain Saagalle saan opetettua haluaisin ehdottomasti, että jo nuorena arvostus omaa vartaloa kohtaan olisi kohdallaan. Teini-ikä tekee tietysti osansa, mutta toivon, ettei oma peilikuva inhota missään elämän vaiheessa. ❤️

Kunpa teini-Sallakin olisi tämän lukenut.

Lue myös:

Meidän rakkaustarina

Yhteinen loma

Positiivinen synnytyskertomus

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Saaga oppi viime viikolla ryömimään! Tämä oli meille kyllä tosi iso juttu. 9,5 kuukautta katseltiin arasti paikaltaan maailmaa ja nyt uskallettiin lähteä itse liikkumaan ja tutkimaan paikkoja. Hän on ollut koko pienen elämänsä hyvin rauhallinen ja tutkiskeleva lapsonen ja sellaisena onkin nyt edelleen pysynyt, vaikka liikkeelle onkin opittu jo lähtemään.

Milloin vauva oppii ryömimään?

Nyt mä voin jopa vastata tähän! Meidän mini oppi 9,5kk ikäisenä. Jokainen on yksilö ja oppii omaan tahtiin.

Saaga liikkuu edelleen tosi rauhallisesti. Jos hänet laittaa lattialle, alkaa samantien kääntyminen vatsalleen sekä ryömimällä asioiden tutkiminen. Saaga saattaa kuitenkin pysähtyä pitkäksikin aikaa tutkimaan esimerkiksi maton hapsuja tai omaa peilikuvaansa eikä kiire siitä taas hetkeen ole mihinkään. Olen aika onnellinen tästä, ettei vielä touhoteta pää kolmantena jalkana joka paikkaan ja toivon, että järki pysyy päässä ja varovaisuus säilyy koko lapsuus iän.

Saagalla on neuvolalääkäri ensi viikolla ja me päästäänkin kertomaan nyt hyviä uutisia. Aiemmassa neuvolassa Saagan liikkeelle lähdöstä ollaan oltu huolissaan, mutta nyt tässä meidän uudessa neuvolassa on ihanasti rauhoiteltu ettei kiirettä ole. Tämäkin on siis aika lailla neuvolaterkkarista kiinni mihin asioihin puututaan ja missä vaiheessa.

Kasa uusia taitoja kerralla

Meillä oli tässä yli kuukausi väliä, kun mitään muita uusia taitoja ei opittu kuin pakittaminen. Pakittamalla liikuttiinkin aika pitkään. Noin viikkoa ennen ryömimisen oppimista Saaga alkoi nukkumaan vatsallaan. Tämä on meistä edelleen todella outoa, kun Saaga ei ole ikinä juurikaan vatsallaan viihtynyt ja asento näyttää meidän silmissä vieraalta ja vähän hassultakin. Yöunet kuitenkin muuttuivat taas katkonaisista täyspitkiksi, kun vatsallaan alettiin nukkumaan yöt.

Ryömimisen ohella on myös alettu enemmän harjoittelemaan kontilleen sekä pienesti karhukävelyasentoon nousemista. Lantiota ketkutellaan ja liike näyttää enemmän pyllyn sheikkaamiselta. Saaga on nyt myös alkanut pysymään itse istualleen pieniä aikoja. Edelleenkään ei pysytä pystyssä, jos sivulta lähdetään tavoittelemaan asioita, mutta esimerkiksi sohvalla vieressä istuen pysyy jo itse. Pieniä aikoja myös pysytään tukea vasten seisaallaan, mutta nämä ovat muutamia sekunteja eikä seisomaan päästä vielä itse (näitä me ei todellakaan vielä aktiivisesti harjoitella). Saaga on alkanut myös käyttämään enemmän oikeaa kylkeä kääntymiseen ja nyt voin varmuudella sanoa, että molempien kylkien kautta liikkuminen onnistuu.

Se miksi en itse ole ollut missään vaiheessa huolissani Saagan liikkumattomuudesta on se, että Saaga on itse ollut super tyytyväinen paikallaan koko ajan eikä häntä ole häirinnyt se, ettei liikkeelle päästä. Kaiken tämän liikkeelle oppimisen jälkeen nyt yöunille meno onkin hieman hankaloitunut. Sängyssä kieritään joka suuntaan ja hauska leikki on kierähtää itse selältä vatsalleen ja takaisin, ryömiä ja pyllistellä muutamia kertoja ja taas kieriä selältä vatsalleen. Jossain vaiheessa virta vain loppuu ja Saaga nukahtaa vatsalleen. Välillä pienet selän hipsuttelut tai otsaan hönkimiset ovat tarpeen, mutta monesti riittää, että katselee vain makoillen vieressä tämän yhden touhuja ja odottaa virran loppumista. ?

Lisäksi Saaga on nyt oppinut vilkuttamaan (kun me sanotaan hei hei ja itse vilkutetaan), availemaan liukuovia, örisemään, naksuttelemaan, kaivamaan kukkaruukun multia ja Tedikin on alkanut enemmän jo kiinnostamaan. <3 Uusia suloisia taitoja jäädäänkin taas odottelemaan itku silmässä. Milloin tästä kasvoi jo näin iso? ?

Lue myös:

Mitä meidän 8kk vauva osaa?

Saagan 8kk neuvola

Hidas liikkeelle lähtö

Saaga 9kk – raskaus, synnytys ja vauva-aika

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla