Posted at 12:42h
in
Perhe & suhteet,
Yleinen
Eilen availin vähän tätä raskaus ja sairasloma asiaa Instagramin puolella ja se saikin todella paljon tunteita teissäkin kaikissa aikaiseksi. Kamala huomata miten monella teistäkin on ollut tismalleen sama ongelma saada sairaslomaa. Puhun nyt varsinkin loppuraskaudesta, koska kokemusta mulla ei ole ollut muuten sairasloman tarpeesta raskausaikana. Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen siis töissä lasten päivystyksessä sairaanhoitajana, jossa työpäivät kestää yleensä 8-12,5 tuntia, mutta nyt loman jälkeen mulla oli tarkoitus tehdä enää kahdeksan tuntisia päiviä. Työ sisältää kaikkea mahdollista: traumapotilaat, alkointoksit, psykiatriset, kipsattavat, hengitysvaikeudet, kouristavat jne. Lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle.
Raskaus ja sairasloma
Miksi hain sairaslomaa?
Aloitetaan sillä, että en siis tykkää olla sairaslomalla, enkä todellakaan turhaan saikuta. Mulla on aivan ihanat työkaverit ja on kiva olla töissä! Tykkään mun työstä huom. silloin, kun se ei fyysisesti mua satu ja silloin kun siinä ei ole riskejä siihen, että lapsi syntyy sinne työpaikan lattialle. ?♀️ Sairaslomapäiviä on kertynyt tasan kaksi tämän raskauden takia. Ensimmäisellä kolmanneksella kovien lonkkakipujen takia sekä vähän ennen loman alkua toisen kolmanneksen lopulla yksi päivä kovien selkä- ja vatsakipujen vuoksi.
Rv 23 oli mulle sellainen, jolloin ekaa kertaa alkoi töissä tuntumaan, jos ei moneen tuntiin taukoja pitänyt. Lähinnä siis alkoi pienesti supistella ja jaloissa alkoi todella nopeasti tuntumaan. Lähemmäs loman alkua mentäessä eli rv 26-27 alkoi olemaan tosi kauheita nilkkaturvotuksia, väsymystä ja muutenkin ärsyynnyin super helposti kaikesta. Mielialat vaihteli hurjasti ja supisteli jo jonkin verran välillä kipeästikin. Silloin supistukset oli enemmänkin harkkasuppareita. Loman ensimmäinen viikko oli ihana eli rv 29. Ei juurikaan supistellut ja olo oli hyvä! Olin varma, että töihin vielä pääsen.
Toisella lomaviikolla koiralenkeillä alkoi välillä kipeästi supistella ja selkä saattoi iltaisin olla kipeä. Rv 30-31 ovat nyt olleet sellaisia, jolloin jo koiralenkin ensimmäisen viiden minuutin aikana alkaa kipeästi supistaa ja pitää ihan pysähtyä hetkeksi. Kipeitä supisteluja tulee koko koiralenkin, jonka takia niiden pituus on lyhentynyt huomattavasti. Alaselkä on todella kipeä liikunnan jälkeen ja varsinkin iltaisin. Kyljen kääntäminen sängyssä on täyttä tuskaa nukkumaan mennessä, koska selkäkivut on niin voimakkaat. Paineen tunnetta on myös ollut liikkuessa tuolla alakerran puolella aaltomaisesti sekä liitoskipuja on nyt muutaman viimepäivän aikana myös ollut ekoja kertoja.
Raskaana olevan pompottelu – mistä saa sairaslomaa?
Ihan vain pienien itkuraivareiden jälkeen, kun harmitti, ettei töihin oikein ole enää menemistä otin viime viikolla yhteyttä neuvolaan, josta käskettiin ottaa yhteyttä työterveyteen, josta käskettiin ottaa yhteyttä omaan terveysasemaan. Neuvolassa ei ollut akuuttiaikoja ja sanoivat etteivät koskaan hoida tällaisia akuutteja sairastapauksia. Työterveydestä sanottiin, että raskauteen liittyvät vaivat kuuluvat aina neuvolaan tai sitten ihan Naistenklinikan päivystykseen. Kehottivat kuitenkin olemaan myös omaan terveysasemaan yhteydessä. No itse päivystyksessä työskentelevänä päätin, ettei tämä nyt mikään päivystysasia ole, kun on kyse jo hieman pidempiaikaisista vaivoista eikä akuuttia hätää nyt ole. Päätin ottaa yhteyttä vielä omalle ta:lle, josta myöhemmin samana päivänä sain viestin, ettei aikoja ole ja saisin palvelusetelin yksityiselle, jossa voisin asiani kanssa käydä. Sain seuraavalle viikolle lääkärin ajan Mehiläisestä.
kivulias raskaus, Lyhyt sairasloma
Lähdin aamulla suoraan sängystä kohti Mehiläistä. Mulla oli aika klo 8:40 aamulla. Lääkäri oli myöhässä puolituntia. Mut otti vastaan n. 60-vuotias naislääkäri, joka vaikutti aluksi ihan mukavalta. Kun lääkärille sitten valkeni, että olen sairaslomaa töihin hakemassa ääni muuttui täysin kellossa. Lääkäri alkoi puhua vain ja ainoastaan omalle näppäimistölleen ja mumisi niin hiljaa etten saanut mitään selvää mitä hän kyseli. Kerroin avoimesti omasta voinnistani ja sanoin, että päivän mittaan vointi aina huononee. Kerroin kipeistä supistuksista, alaselän kivuista, paineen tunteesta, alhaisista verenpaineista, liitoskivuista ja päänsärystä, jota on ollut myös lähes päivittäin. Lääkäri luotti siihen, että hemoglobiini joka on tarkastettu viimeksi n. kuukausi sitten on varmasti vielä sama.
Lääkäri halusi myös selvästi testata puhunko oireistani totuuden mukaisesti ja päätti sitten silloin aamulla, että nyt testataan kuinka kipeä se selkä oikeasti on. Yritin selittää, että selkäkipu on rasituskipua, joka tulee iltapäivällä/illalla. Kipeitä supistuksia tulee aamusta iltaan riippuen liikunnasta ja sen määrästä. Selkäjumpan ja venytysten jälkeen hyppäsin pritsille ja lääkäri vain totesi, että “eipä sua ainakaan nyt supista”. Teki mieli sanoa, että ei varmaan kun odottelin sua 30 minuuttia odotusaulassa, kun olit myöhässä. Painelu sattui jonkin verran ja mun ärsytys oli jo ihan huipussa koko lääkärikäynnistä. No sitten lääkäri päätti mitata ne alhaiset verenpaineet, jotka hups keikkaa eivät ole ikinä olleet noin korkeat (huom. suuri ärsytys + selkäjumppa + vatsan painelu ennen verenpaineiden mittausta).
Sain lääkäriltä 10 päivää sairaslomaa, josta toki olen kiitollinen, mutta vähän ärsytti, että lääkäri jonka ajattelin, että tajuaisi mun työn kuormittavuuden ei sitä kuitenkaan tajunnut. Kehotti tekemään töissä kevyempää työtä, jonka senkin yritin selittää, ettei meillä ole sellaista kevyempää työtä tarjolla (olin siitä jo kuukausia sitten esimiehen kanssa keskustellut). Hymyili, toivotti tsempit töihin ja tuli kyllä todella sellainen fiilis, että nyt mulle kyllä kettuillaan päin naamaa. Onneksi mulla oli ymmärtäväinen esimies, joka heti tajusi mun tilanteen ja sanoi, että ajattelikin, etten enää palaa töihin. Kehotti mua hakemaan ensi viikon alussa vaan lisää sairaslomaa, juomaan paljon vettä ja lepäilemään. Nyt perjantaina mulla on taas neuvola ja otan kyllä varmasti aiheen puheeksi taas sielläkin.
Vauvan vointi edellä
Vaikka kuinka haluaisin palata töihin, on mun mielestä hölmöä mennä riskeeraamaan oma ja vauvan hyvinvointi. Mulle monesti sanottiin töissä ennen loman alkua, ettei täällä jaeta mitään reippauspalkintoja siitä, että on kipeissä supistuksissa täällä töitä painamassa. Kerrottiin myös, etten todellakaan olisi ainoa joka täältä on ennen äitiysloman alkua jäänyt sairaslomalle. En voi kun korostaa sitä, kuinka tärkeää mun työkavereiden tuki tämän raskauden aikana on ollut ja kuinka ihana on töissäkin ollut jutella muiden kokemuksista raskausaikana. <3 Mulla on muutenkin ollut työni puolesta iso pelko siitä, että lapsi varmasti on terve ja nyt synnytys kovasti jännittää, ettei siinä vain mikään mene pieleen.
Vaikka viikkoja onkin huomenna jo 32 ja lapsi on ns. “hyvillä viikoilla”, en halua ennenaikaisesti häntä tänne maailmaan synnyttää sen takia, etten kehtaa olla töistä pois tai haluan olla vain sisukas ja jaksaa loppuun asti, tai sen takia, etten jaksa nähdä sitä vaivaa, jota tämä sairasloman hakeminen on aiheuttanut. Sanoisin itseäni siis viisaaksi, eikä ole häpeä hakea sairaslomaa, kun sulla kasvaa pieni ihme tuolla masussa. <3
Haluan vielä kiittää teitä kaikkia ihanista kommenteista. On ollut todella mielenkiintoista lukea teidän omia kokemuksia ja tarinoita samasta aiheesta enkä selvästikään ole ainoa, jota aihe ärsyttää. <3
Mitä ajatuksia raskaus ja sairasloma sinussa herättää?
Lue myös:
positiivinen synnytyskertomus
synnytystä enteilevät merkit
sokerirasitus
Nähdään myös Instassa! ??
<3 Salla
