Näin me sanottiin toisillemme raskausaikana. Kaikki menee puoliksi (paitsi imetys). Isä on osa vauva-arkea siinä missä äitikin on. Jotenkin tyhmää, että tätä joutuu edes selittämään näin vuonna 2021.
Isä ei hoida lasta
Yksi kommentti särähti mulla Saagan ekoina viikkoina pahasti korvaan: ”Oletko uskaltanut jättää lasta vielä isälle hoitoon?”
Isälle hoitoon?! Uskaltanut?!
Ei, en ole jättänyt lasta isälle hoitoon, vaan isä hoitaa omaa lastaan siinä missä minäkin. Jos lapsia hankitaan perheeseen, niistä huolehditaan yhdessä. Jokainen toki tekee tavallaan ja perheissä on eroja mitkä sopii mihinkin, mutta toinen ei voi kieltäytyä tai jättää ottamatta vastuuta vanhemman roolista. Isä on ihan yhtä pätevä vanhempi kuin äitikin. Itse asiassa Markus osaa vaihtaa vaipan paremmin sekä saa Saagan nauramaan helpommin. Minä osaan sitten syöttää paremmin. Molemmilla on siis vahvuutensa ja samalla viivalla seistään.
Markus ei ollut ikinä pitänyt kunnolla vauvaa edes sylissä, kun Saaga syntyi. Pääsi heti laittamaan vaipan synnärillä ja piti ihanasti kenguruhoidossa Saagaa. Mulle ei tullut mieleenkään, etten uskaltaisi Saagaa jättää Markuksen hoiviin. Sehän on meidän yhteinen lapsi, jota Markus rakastaa ja josta pitää huolta niin kuin minäkin.
No tämä kommentti juolahti mieleeni, kun eilen illalla katsoin Markuksen nukuttavan Saagaa. Aloin ajattelemaan sitä, että onneksi sellaista tilannetta ei vielä ole tullut eteen, että vain toinen vanhempi kelpaisi. Oli sitten kyse syöttämisestä, nukuttamisesta tai ihan vain leikkimisestä, niin molempien meidän kanssa homma sujuu mutkitta. Molemmat ollaan näitä juttuja tehty ja tullaan jatkossakin tekemään. Uskon, että uhmaikä tuo sitten omat haasteensa arkeen, mutta sitä en mieti vielä.
Neuvolassa on kuullut kommentteja myös. Ensin valitettiin siitä, että isä ei ole paikalla neuvolakäynneillä (koronan vuoksi luultiin, että neuvolaan ei saa tulla kuin raskaana oleva äiti) ja lapsen synnyttyä alkoi kuulumaan: ”äiti voi nyt pukea, äiti voi nostaa lapsen, jos äiti nyt ottaisi syliin”. Isä oli vieressä myös koko ajan. Onneksi nämä ovat olleet vain harvoja tökeröjä sanavalintoja ja neuvolassa on hyvin kyselty molempien jaksamista ja isän työtilannetta. Etätöihin on suhtauduttu hymy huulilla ja monesti jääty juttelemaan siitä kuinka vauvan kehitystä pystyy niin paljon paremmin seuraamaan sivusta.
Parisuhde ja vauva on combo joista molemmista pidetään huolta.
Etätyöt helpottaa
Me tehtiin raskausaikana päätös, että minä olen se, joka jää kotiin. Kolmivuorotyössä ja pitkiä 12,5 tunnin työpäiviä tekemällä ei vauva-arjessa juurikaan voi olla läsnä. Markuksen etätyöt ja tavalliset kahdeksan tunnin työpäivät olivat helpompi sulauttaa uuteen arkeen.
Meidän perheessä iso plussa onkin Markuksen etätyö. Isä ei poistu töihin kahdeksaksi tunniksi ja palaa iltapäivällä vasta kotiin. Tämä on yksi ihan valtava plussa! Etätyöt ovat sopineet meille hyvin. Monesti kuulee, että: ”eikö se toisen naama ala jo pikku hiljaa kyllästyttämään?” Voin kertoa, että ei, ei se ala. Me nautitaan siitä, että Markus saa olla niin vahvasti läsnä Saagan arjessa ja minä puolestani helpotan arkea laittamalla ruoat tiettyyn aikaan valmiiksi, että Markus voi vain kävellä ruokatauolla pöytään. Homma sujuu ja me ollaan opittu tämä aika hyvin. Jos lähden johonkin päiväksi, niin huolehditaan, että Markuksella on jotain mitä syödä kotona.
Tukipilari – parisuhde ja vauva
Vanhemmuus on ollut meille uutta. Saagahan on meidän esikoinen eikä lähisuvussakaan juuri ole lapsia. Vaikka meillä onkin aurinkoinen lapsi, jonka kanssa vauva-arki on koettu ihanana ja helppona on niitä vaikeitakin hetkiä ollut. Silloin on ollut enemmän kuin tärkeää, että se oma kumppani on ollut kädet ojossa ottamassa lasta hetkeksi ja itse on saanut puhallella rauhassa toisessa huoneessa. Sitten on taas vaihdettu, kun toisella on alkanut jo hermoja kiristää. Jos toinen on tarvinnut paussia, on se myös järjestynyt.
Höpötinkin Instan storyjen puolella viime viikolla meidän treffi-illasta. Siitä on hetki, kun viimeksi ollaan sylikkäin maattu sohvalla ja katsottu leffa alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Sitä ennen tehtiin itse pizzaa Saagan ihmetellessä basilikan lehtiä. Saagan nukkuessa saatiin aikaa ihan vain toisillemme ja oikeasti katsottua yli kahden tunnin elokuva keskeytyksettä. Harvoin on tällaisia iltoja, kun pinnasängyn reunalla ei tarvitse käydä välillä roikkumassa. Ihan kuin Saagakin olisi tajunnut, että nyt me halutaan iskän kanssa vähän kaksinkeskeistä aikaa. Tällaisia iltoja ja päiviä me aletaan kyllä viettämään taas enemmän. Ollaan paljon parempi tiimi, kun pidetään myös toisistamme huolta. ❤️
Lue myös:
10 yllättävää asiaa synnytyksen jälkeen
Nähdään myös Instassa! ??
<3 Salla