Mä en osannut edes odottaa sitä aikaa, kun vauvakupla puhkeaa ja musta alkaa taas tuntumaan omalta itseltäni. Tällä tarkoitan nyt siis sitä, että en ole ainoastaan äiti ja mulla on elämässäni muitakin kivoja juttuja jotka tuovat mulle sitä onnellisuuden tunnetta, hyvää oloa, energiaa ja iloa. Äitiys on parasta mitä tiedän, mutta olen muutakin. Vauvakuplaa on elelty nyt jo yli kahdeksan kuukautta ja vasta viime päivinä musta on alkanut taas tuntumaan siltä, että haluan alkaa harrastamaan uusia juttuja tai miksi ei vanhoja kivoja harrastuksiakin sekä miettiä omia urasuunnitelmia.
hiljaa hyvä tulee
Saagan jättäminen hoitoon ei vieläkään tunnu musta itsestäni hyvältä. Pieniä aikoja voin olla erossa ja jos Markukselle jätän Saagan, voin olla vaikka koko päivänkin pois. Hoitoon jättäminen on itselleni iso juttu, koska olen niin tarkka kaikkeen Saagaan liittyvässä. Sellainen kontrollifriikki mutsi. Itsehän sallin tämän itselleni, sillä pohjimmaisena ajatuksena tässäkin on se ylitse pursuava rakkaus ja välittämisen tunteet. Jokaisella tapansa ja tämän näköjään olen itse valinnut.
Niin kuin moni muukin asia, on tämä vauvakuplan loppuminen hyvin yksilöllistä. Kaikilla koko kuplaa ei koskaan ollutkaan ja ovat nauttineet koko vauvavuoden myös niistä omista ihanista asioista. Itse en ole siihen pystynyt enkä oikeastaan edes halunnut, eikä siinä ole mitään vikaa. Näin esikoisen äitinä, kun kaikki on ollut uutta ja koko elämä on heittänyt härän pyllyä voin sanoa, että kiinnostus ja oma-aika on kulunut täysin Saagaan. Tein joskus omasta-ajasta Instan puolelle realsin ja se kuvaa aika hyvin sitä mitä se oma-aika on nämä ensimmäiset 8kk ollut. ? Onneksi en pitkäksi aikaa itseäni hukannut ja vanha minä alkaa pikku hiljaa taas kurkkimaan esiin. Mitä tulevaisuus vielä tuokaan tullessaan?
Se mitä tällä meidän vauvakuplan loppumisella tarkoitan on se, että ajatuksiin mahtuu nyt muutakin kuin se milloin Saagan vaippa on vaihdettu tai milloin seuraava ruoka pitäisi antaa. Minusta tämä on aika ihana tunne! Vähän niin kuin uusi vaihe taas elämässä, kun löytää itsensä uudelleen. Mulla saa olla omia juttuja, omia harrastuksia, omia mielenkiinnon kohteita ja kyllä, mulla saa olla omaa-aikaa eikä se tee musta yhtään sen huonompaa äitiä. Hetki mulla meni tämä oivaltaa. ❤️
Lue myös:
Vauvakupla ja ensimmäiset viikot
Kesän suunnitelmat lapsiperheenä
Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?
Nähdään myös Instassa! ??
<3 Salla