28 Jun Vauva 9kk – raskaus, synnytys ja vauva-arki

9 monts in 9 months out. Onko synnytyksestä oikeasti jo 9 kk aikaa? Musta tuntuu, että raskausaika meni paljon nopeammin mitä tämä Saagan lyhyt elämä on nyt ollut (paitsi tietysti loppuraskaus joka tuntui ikuisuudelta). Musta tuntuu, että Saaga on ollut aina täällä. Vaikeaa muistaa sitä aikaa joka oli ennen Saagaa. Ajattelin, että tänään onkin nyt hyvä aika muistella sitä Saagan masuaikaa joka oli silloin 9 kk sitten.

Meillä on nyt vauva 9kk

Raskausaika

Kun tein raskaustestin tammikuun 18. päivä 2020 niin mun kädet tärisi, enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin niitä kahta viivaa jotka siinä tikussa näkyi. Tuijotin vain sitä tikkua. Huhuilin Markusta oven raosta ja sanoin, että tässä on kaksi viivaa. Markus häkeltyneenä kysyi, että mitä se nyt sitten tarkoittaa? Meillä molemmilla oli epäuskoinen hetki hetken aikaa ja Markuksenkin piti tulla ihan varmistamaan, että se on nyt sitten positiivinen. Siinä hötäkässä aloin sitten googlettamaan, että mihin mun pitää nyt sitten olla yhteydessä, kun testi onkin positiivinen. Neuvolaan sain soittoajan vasta seuraavalle päivälle joka tuntui ikuisuudelta. Informaation kaipuu siinä raskauden alussa oli ihan valtava.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli ihana ja sitä odotti ihan hirveästi silloin, niin kuin ensimmäistä ultraa myös. Korona-aikahan sitten iski ja ultraan juoduin menemään yksin tapaamaan ekaa kertaa meidän tulevaa Papusta. Kätilöllä oli myös hieman huono päivä ja käynti oli aika epäonnistunut ja hätäinen. Mulle se oli kuitenkin aika hieno hetki nähdä oma lapsi ekaa kertaa ja olisin toivonut, että vieressä oleva kätilökin sen olisi tajunnut vaikka hän onkin monta ultraa jo tehnyt. 

Ensimmäiset liikkeet tunsin viikolla 18. Vaikka ensin niitä luulinkin pieruiksi, mutta siellähän se meidän Saaga potkiskeli. Mun on vieläkin vaikeaa kuvitella, että mun sisällä on kasvanut ihminen eikä mikä tahansa ihminen vaan juuri tuo mun edessäni päristelevä ja hymyilevä meidän Saaga, jossa näen päivä päivältä vain enemmän molempien meidän piirteitä, mutta silti näyttävän ihan itseltään. <3

Elämäni paras päätös oli ottaa oma kätilödoula Jenna joka oli juuri mua varten puhelimen päässä jos mulle tuli kysyttävää tai janosin tietoa jostain aiheesta. Oli kuuntelemassa ja tukena. Uskon, että koko raskausaika olisi ollut hyvin erilainen kokemus ilman sitä omaa ammattilaista siinä raskausmatkalla. Oli myös super tärkeää saada kunnollinen synnytysvalmennus. Koronan meille ei tarjottu mitään valmennuksia, ei synnytys- eikä perhevalmennuksia edes etänä. Me oltiin juuri niitä väliinputoajia joille ei ollut tarjota yhtään mitään ja meidät lähetettiin synnyttämään ilman minkäänlaista valmistautumista. Onneksi Jennan pitämä synnytysvalmennus vei pelot synnytyksestä kokonaan pois ja mulle tuli olo, että olen kyllä valmis synnyttämään.

Viimeiset metrit

Vatsa tuntui isolta ja painavalta. Nilkat ja sormet olivat turvoksissa ja vain yhdet kengät meni enää jalkaan. Raskauskiloja oli kertynyt 20kg. Mulla oli olo kuin muumilla. Hikoilu oli valtavaa ja asuin suihkussa. Joka paikkaa sattui ja kolotti. Muutama päivä ennen synnytystä käytiin vielä Verkkiksessä Jätkäsaaren myymälässä. Mun veli ja Markus istui etupenkillä ja minä istuin takana. Ajettiin keskustan läpi mukulakivikatuja ja tunsin kuinka pientä menkkamaista jomottelua alkoi tulemaan alavatsalle. Nämäkö nyt ovat niitä synnytys-supistuksia? Pidemmälle ajettaessa kivut vain voimistui ja kotimatkalla Espan puiston kohdalla olin jo varma, että synnytys lähtee käyntiin ja valahdan lapsivedet tähän auton penkille. Seuraavana päivän kipeitä supistuksia tuli ja meni, mutta sitä seuraavana päivänä ne muuttuivatkin säännöllisiksi ja synnytys lähtikin käyntiin. Synnytyskertomukseen pääset tästä.

Synnytyksestä palautuminen

Synnytyksen jälkeen vatsa oli monta viikkoa kuin pullataikina. Sitä olisi voinut jauhojen kanssa vähän kaulita. Jälkivuotoa tuli ensimmäisinä päivinä enemmän kuin missään runsaissa menkoissa ikinä. Onneksi ihan muutaman päivän sisällä jälkivuoto alkoi koko ajan pienentyä. Jälkisupistukisa tuli myös aina, kun Saaga kävi tissillä, mutta näitäkään ei kestänyt montaa päivää. Verkkopikkarit olivat paras apu myös kotona! Saatoin muutamat viedä sairaalan kaapista kotiutumishetkellä. Kipulääkkeitä söin muutaman viikon päivittäin, jotta synnytyksessä tulleet ompeleet eivät sattuisi liikkuessa. Tehtiin ensimmäisinä päivinä vain super lyhyitä lenkkejä. Babyblues vaivasi ja mietin vain milloin pääsen taas nukkumaan. Onneksi tämä aika kesti vain muutamia viikkoja ja elämä alkoi taas voittaa! Vatsa palautui hitaasti niin kuin muukin kroppa. En ihmettele yhtään, että tällainen kasa oli vaivoja synnytyksen jälkeen sillä mun kroppa kävi sellaisen työn läpi ensin kantaen 9 kuukautta Saagaa ja sitten vielä ponnistanut sen tähän maailmaan. Ihan hurja homma!

Oma näkemys omasta vartalosta on myös muuttunut ihan valtavasti synnytyksen jälkeen. Raskausarpia tuli, tissit vähän lörpähti ja vatsa on edelleen täynnä masumakkaroita, mutta mä olen kyllä oppinut tässä raskauden ja synnytyksen kokeneena, että on tämä mun vartalo vaan sellainen tehopakkaus, että eihän tästä voi olla tykkäämättä! ?

Raksausaika olit ihana, mutta Saaga suhun tutustuminen on ollut vielä hienompaa! ❤

Lue myös:

ensimmäinen kolmannes

toinen kolmannes

viimeinen kolmannes

synnytyskertomus

synnytyksestä palautuminen

vauva-arki 10 äidin suusta

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla