Niin moni teistä on nyt toivonut isompaa näkyvyyttä ja pidempää sepustusta koko tästä some”lääkärien” toiminnasta, että päätin jakaa nyt oman tunnepurkaukseni aiheesta. Työskenneltyäni lasten päivystyksessä sairaanhoitajana voin kertoa, että omien diagnoosien latelu aloitetaan jo triagekopissa hoitajalle, kun lääkärille ollaan vasta ilmoittautumassa. Yleensä oireita jopa liioitellaan, jotta varmasti päästään sille erikoislääkärille.

Some”lääkäreillä” en tarkoita lääkäreitä joilla on sometili, vaan nimenomaan näitä Pirkkoja jotka odottavan sormet syyhyten eri vauvaryhmissä valmiina kertomaan oman diagnoosinsa muiden lasten sairauksiin. Ei ole ok! Ei myöskään ole ok tukea tätä ja kysellä näitä kysymyksiä siellä vauvaryhmissä.

Vauvapalstat, some, epämääräinen googlettelu ja puskaradio eivät ole oikeita paikkoja hakea apua lapsen vaivoihin (eikä omiinkaan). Hoidollisia kysymyksiä varten löytyy terveysasemat, puhelinpalvelut, yksityiset lääkäriasemat, sairaanhoitaja-chat, neuvola ja viime kädessä päivystys. Myös Terveyskylän lasten talo -nettisivut ovat oiva paikka hakea sitä kaivattua tietoa.

”Meidän lapsella on tällaista kummallisen näköistä ihottumaa. Onko teidän lapsilla ollut vastaavan näköistä?” Joka kerta lause kuitenkin seivataan sanoihin: ”Ollaan kyllä menossa lääkäriin, mutta ajattelin tulla kysymään täältä ensin.” Tässä kohtaa yleensä mun oma pinnani katkeaa ja on parempi painaa sitä ruksia ja laittaa kännykkä kädestä pois ettei tule sanottua mitään harkitsematonta.

Ihmisillä on nykypäivänä tarve mennä lääkäriin oman diagnoosin kanssa ja parhaimmillaan kertoa lääkärille myös lääkitys jolla haluaa lastaan hoidettavan. Jos lääkärin kanssa ollaan eri mieltä, ei hoitoon olla tyytyväisiä ja lääkärin maine kärsii. Tämän blogipostauksen tarkoituksena on herättää ihmisiä ajattelemaan mitä somessa on ok jakaa ja mitä todellakaan ei.

lapsi sairastuu

Terveyskylän Lastentalon sivuilta löytyy kattavasti tietoa erilaisista sairauksista ja tietoa milloin kannattaa hakeutua hoitoon.

Vanhemman huoli

Vanhemman huoli on ihan todellinen juttu. Huolta halutaan helpottaa etsimällä nopeasti vastauksia lapsen vaivaan ja yleensä nopein apu tulee erilaisista vauvaryhmistä. Koska jokainen saatu kommentti on äitien keskeistä jossittelua on tämä täysin turhaa ja oikeastaan vain pahentaa sitä huolta.

Ei tarkkaa diagnoosia tai hoitoa voida antaa potilaalle jota ei päästä tutkimaan ja kysymään erilaisia diagnoosia tukevia kysymyksiä. Se, että jonkun toisen lapsella on ollut vähän samantapaista ihottumaa ei tarkoita, että nyt omalla lapsellasi on sama tauti.

Ymmärrän, että se on turhauttavaa odottaa sitä lääkärin aikaa, diagnoosia ja hoitoa tai olet ehkä aikaisemmin pettynyt lääkäriltä saamaasi hoitoon. Haluat tietysti mahdollisimman nopean avun pienellesi! Muista kuitenkin, että somesta et saa tieteellisesti tutkittua ja ammattimaista tietoa lapsesi sairaudesta. Lääkärit ja hoitajat eivät ole käyneet tutkintojaan turhaan vaan nimenomaan siksi, että osaavat antaa sinulle tiedon ja avun paremmin ja luotettavammin kuin vauvaryhmien Pirkot (joiden ei edes pitäisi sinua neuvoa).

Jos mietit parhaita vinkkejä ja mahdollisesti uusia markkinoille tulleita hoitotuotteita joita voisit kokeilla, käy kysymässä näitä apteekista. Farmaseutit ovat paras taho kysyä erilaisista lääke- ja hoitotuotteista ja ohjaavat kyllä tarvittaessa myös hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.

lapsi sairastuu

Lastentalo sivuilta löytyy tietoa eri sairauksista myös esimerkki kuvien kanssa.

Muistutus kaikille

Kirjoitin jo aikaisemmin viime keväänä Instan puolelle tällaisen listan:

??Lääkeohjeistukset, määrät, ottotekniikat ja KAIKKI lääkkeisiin liittyvä kuuluu hoitotyön ammattilaisille.
?? Käytäthän vain omalle lapsellesi määrättyjä lääkkeitä. Et lainaa kaverilta tai käytä sisaruksille määrättyjä lääkkeitä.
?? Lapsen voinnin arviointi kuuluu vanhemmille sekä hoitotyön ammattilaisille, ei vauvaryhmien chattipalstoille.
?? Hoito-ohjeet antaa hoitotyön ammattilainen, ei naapuri tai kaverin kaima. Hoito-ohjeesi voivat poiketa suurestikin kaverin lapsen saamiin verrattuna.
?? Jos sinulla on huoli lapsesta ja tuntuu, että et pärjää lapsen kanssa kotona, hakeudu lääkärin vastaanotolle. Älä arvo somessa: mennäkkö vai eikö mennä. Turha käynti on aina parempi kuin mennä liian myöhään.
?? ÄLÄ levitä huhupuheita ja kerro tietoa joka ei ole tutkitusti todistettu. Jos tietosi perustuu jostain olen kuullut -pohjaan, jätä se kertomatta. Ole sinä se joka lopettaa rikkinäisen puhelimen. Tieto muuttuu aina matkalla.
?? Älä vertaile sairauksia. Jokaisen vanhemman hätä on aito.
?? Sinä olet vastuussa omasta lapsestasi, et muiden lapsista. Älä siis kerro miten muiden tulisi toimia.
?? Jos et itse tiedä, KYSY! Mutta vain niiltä hoitotyön ammattilaisilta.
?? Jos et ymmärtänyt saamiasi hoito-ohjeita tai ohjeistus oli puutteellinen, kysy tarkennusta toiselta hoitotyön ammattilaiselta. Älä somesta!

Mihin vedetään raja?

No jos ajatellaan, että flunssaisen lapsen hoidosta on ok jakaa muille hoito-ohjeita, niin mihin vedetään raja ja kuka sen päättää? Olen myös törmännyt aivotärähdyksen hoito-ohjeisiin ja paljon hurjempiinkin joita vauvaryhmissä jaellaan ventovieraille ilman minkäänlaista hoitoalan koulutusta ja perehtymistä potilaaseen ja tästä johtuen myös ilman vastuuta mahdollisista jälkiseuraamuksista. Ei ole sinun tehtäväsi antaa hoito-ohjeita kenellekään, ellet ole juuri ottamassa tätä potilasta vastaan sairaalassa tai lääkäriasemalla hoitajana tai lääkärinä. Todennäköisesti vain pahennat neuvoillasi tilannetta, joita vauvaryhmissä huutelet.

Vastuu lapsen hoidosta on vanhemmilla sekä hoidosta vastaavilla lääkäreillä ja hoitajilla.

Mitä sitten on ok jakaa?

Toivon, että jokainen joka jatkossa aikoo kirjoittaa hoito-ohjeita jonkun toisen lapselle jakaa seuraavalla kerralla esimerkiksi linkin Terveyskylän sivuille tai Terveysportin artikkeliin, joka on tieteellisesti tutkittu ja ammattilaisten kirjoittama lähde.

Jos erilaisista sairauksista haluaa keskustella, kannattaa se tehdä yleisesti ja viitaten tutkittuihin lähteisiin, jotta rikkinäinen puhelin ja kummin kaimojen ohjeet saataisiin pois. Älä käy henkilökohtaisesti antamassa hoito-ohjeita.

Loppuun todettakoon, että mielestäni on hienoa, että ihmisiltä löytyy halua auttaa! Muista kuitenkin, että ohjaaminen tutkitun ja ammatillisen tiedon äärelle on suurempi apu kuin jatkuva jossittelu ja omat kokemukset. ❤️

Lue myös:

Sairaanhoitaja jäätelöbonuksilla

Mitä äitiysloman jälkeen?

Äidin huoli ei lopu koskaan

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Vedin tänään vanhat työkengät jalkaan ja avainnauhan kaulaan. Päältä puuttui vain hoitajan pyjama, taskuista puuttui kaksi puhelinta, virve, spider-hälytin ja erilaisia pieniä hoitotarvikkeita, kuten sakset, pihdit ja teippiä. Olo oli kuin vuosi sitten, kun viimeksi sairaanhoitajan nimikylttiä olen kaulassa kantanut. Päällimmäisenä ajatuksena oli: “Miten täältä pääsee pois?”.

Eiliset Instan storyt herätti tunteita siellä ruudun toisella puolella enkä yhtään ihmettele, että miksi. Hoitotyö on alipalkattua ja kuormittavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt korona on tuonut lisää kuormitusta ihan koko hoitoalalle (toki ihan kaikille aloille, mutta tämä juttu koskee nyt hoitoalaa ja sairaanhoitajia).

Sairaanhoitajan palkka

Aloitetaas ihan alusta! Markus sai työnantajaltaan postitse suklaalevyn, jossa luki isolla “Kiitos Markus”. Takapuolelle oli kirjoitettu: “Kiitos, että olet meillä töissä ja teet arvokasta työtä”. Viime vuoden lopussa nautittiin Markuksen 500€ koronabonuksesta sekä viime viikolla valittiin listalta kesälahjaa, joka haluttaisiin. Arvo oli tänä vuonna 100€. Joululahjaa odotellessa! Viime syksynä työpaikka muisti meidän tuoretta vauvaa yli 100€ arvoisella paketilla täynnä vauvan tarvikkeita (nyt en puhu kivoista ja ihanista työkavereista jotka muistavat vauvan saanutta, vaan oikeasti työnantajaa, joka muistaa) sekä hieman hankalamman työpäivän päätteeksi on luvassa Woltin lahjakortit. Sivusta on ollut aika tuskallista seurata kuinka jollain on asiat näin hyvin, kun omassa työpaikassa ja hoitoalalla kiitos ei näy mitenkään.

Onneksi oma työpaikkani on nyt entinen. Hyviä työkavereita tulee kyllä ikävä. Itsehän pohdin vuosia lähtemistä, mutta uskallusta siihen ei löytynyt. Äitiysloma oli oma pääsyni ulos. Kun kerran on jo lähtenyt on helppo olla palaamatta. Lähteminen oli se vaikein osuus. Itse työhän oli ihanaa, jos arvostus olisi ollut suurempaa hoitajien tekemää työtä kohtaan, työvuorojen miehitykset suuremmat ja työolot kaikin puolin paremmat. Onneksi oli edes ne hyvät työkaverit.

puhutaan palkasta – sairaanhoitajan palkka

Jos hetki puhutaan numeroista niin voin kertoa, että itselläni kuun viimeisenä päivänä verojen jälkeen käteen jäi noin 2 200€ ja tämä muodostuu pitkistä vuoroista (12,5h), pyhäpäivistä, viikonlopuista sekä yövuoroista. Jos olisin tehnyt jossain muualla töitä esimerkiksi päivätyötä arkisin klo 8-16, olisi palkkani noin 1 800€ verojen jälkeen. Näin siis HUS:illa. Jos kaikki joulupyhät paiski yövuoroja ja otti vielä yötöitä päälle sai joulukuussa tienattua helposti yli 3000€. Tämä toki tarkoittaa sitä, että elit pelkälle työlle ja luovuit perhejoulusta. Viikkotunteja kertyi helposti yli 60h/vko ja koko seuraava viikko meni palautuessa raskaasta viikosta. Nyt jos joku siellä ajattelee, että tämähän on hyvin, niin valotetaan sen verran asiaa, että palkan pitäisi vastata työn vaativuutta ja raskautta.

Otan esimerkiksi päivystyksen, jossa itse työskentelin melkein 4 vuotta. Ensimmäisen työvuoden aikana hoidetaan potilaita aloittaen siitä normaalista päivystystyöstä. Vuoden lopussa saadaan traumatiimin avustavan hoitajan koulutus. Seuraavan vuoden aikana saadaan jo traumatiimin anestesiahoitajan koulutus. Kolmantena vuonna hoitaja koulutetaan triage-osaajaksi (luokittelemaan potilaat vastaanotossa kiireellisyysjärjestykseen ja oikeille lääkäreille) sekä hoitaja saa myös traumatiimin akuuttihoitajan perehdytyksen (hoitaja joka vastaa traumatiimin lääkärin kanssa hoitotilanteesta). Neljäntenä vuotena hoitaja saa vastaavan hoitajan perehdytyksen ja vastaa koko päivystyksen toiminnasta yhdessä vastaavan lääkärin kanssa. Yleensä tässä vaiheessa hoitajalla on myös muutama oma vastuualue, esimerkiksi lääkehoito tai kivunhoito ja kaikella luppoajalla (jota ei ole kuin hyvällä tuurilla yövuoron viimeisillä tunneilla) edistää hoitaja yksikön ohjeistuksia ja toteuttaa vastuualueiden muita tehtäviä.

Muistutan tässä vaiheessa, että palkka ei nouse missään vaiheessa, vaan hoitaja tekee tämän kaiken samalla palkalla, kuin hoitaja joka on juuri koulun penkiltä valmistunut ja samalla perehdytät häntä näihin työtehtäviin. Tämän ohella hoitaja on myös opiskelijaohjaaja josta ei myöskään makseta erillistä korvausta. Lisäksi yksikköön siirretään toimintaa muista yksiköistä ja hups keikkaa samalla palkalla hoitaja antaa nyt myös ilokaasua, käyttää röntgenlaitteita ja ihan vaan montaa muutakin “pikku juttua”. Jos hoitajalla käy tosi hyvä tuuri, voi hän päästä keskustelemaan monien vuosien jälkeen palkastaan osastonhoitajan kanssa ja nostaa sitä muutamilla kympeillä.

Yksityisellä asiat voivat olla paremmin tai vielä huonommin. Riippuu siitä minkä firman alla työskentelee.

lisät, mitkä lisät?

Työhön ei myöskään kuulu likaisen työn lisä, haastavan työn lisä, vaarallisen työn lisä tai mikään muukaan lisä. En halua väheksyä yhdenkään hoitajan ja yksikön työtä, mutta on se silti minusta aika koomista, että kaikilla hoitajilla on sama palkka pois lukien tehohoitajat, joilla on 100€/kk lisää vaativan työn lisää (mutta tämäkään ei ole kaikilla tehoilla). Saisin tämän saman palkan (pois lukien kolmivuorotyön tuomat lisät) tekemällä työtä esimerkiksi polilla, jossa antaisin ohjeistuksia leikkauksiin tuleville ja olisin lääkärin kanssa yhdessä ottamassa leikkauksen jälkeen potilaita vastaanotolle ja keskustelisimme jatkohoidoista (tätäkin olen tehnyt täysin samalla koulutuksella ja palkalla, vaikka vastuuta, stressiä, työn kuormittavuutta ja riskejä tuli saavista kaatamalla lisää päivystykseen siirryttäessä).

Hoitaja hoitaa siis räyhääviä ja vaarallisia huumeiden ja alkoholin käyttäjiä, erilaisia mielenterveyspotilaita sekä tyytymättömiä aggressiivisia potilaita tai heidän vanhempiaan samalla rahalla puhumattakaan kaikista ihmisestä lähtevistä eritteistä työvaatteilla ja iholla. Hoitaja altistaa itsensä myös vaarallisille taudeille joita on muitakin olemassa kuin korona.

Sairaanhoitajan palkka

Puhutaan kiitoksesta

“Kiitos jälleen teille hyvin tehdystä työstä tänäkin vuonna. Jos voisin antaa teille bonuksen, antaisin sen teille avosylin. Jatkakaa samaan malliin.” Näin sähköpostissa lukee usein erityisten tilanteiden jälkeen.

Sanallisia kiitoksia esimiehiltä kuulee aina silloin tällöin. Potilailta myös, kunhan muistavat kiittää. Bonuksien ja erilaisten joulu- ja kesälahjojen muodossa kiitos ei kuitenkaan näy. Miksikö jauhan nyt näistä bonuksista? Ylhäällä lukemasi oli se perus työ, joka kuuluu hoitajalle. Viime vuonna koko hoitoalaa ravisteli todella kovaa tauti nimeltä korona. Hoitajat ylläpitivät (ja ylläpitävät edelleen) myös korona drive-in näytteenottopistettä ja tekivät myös sihteerien ajanvaraustyötä koronapotilaille. Ja ei, tästäkään ei saanut lisäpalkkaa eikä tämä näkynyt myöskään aina päivittäisessä miehityksessä. Viime kesänä iski myös lomakiellot päälle sekä yksiköistä siirrettiin hoitajia esimerkiksi koronateholle.

Viime keväänä ja kesällä raskaana ollessani minulla ei ollut oikeutta kieltäytyä koronapotilaiden hoidosta, vaikka tutkimustietoa ei vielä koronasta ja raskaudesta ollut. Työterveyden kautta ei järjestynyt sairaslomaa tarvittaessa ja kahdeskymmenes määräaikainen sopimuskin päättyi vuoden loppuun äitiysloman aikana. Kiitoksia ei siis herunut. Bonuksia ei tullut, pikkujouluja ei voinut pitää, mutta onneksi edes erilaiset yrityksen pitivät meistä hoitajista pahimmalla hetkellä huolta. Esimerkiksi Fat Lizard lähetti kaksi kertaa viikossa pizzoja ja Jungle Juice Bar lähetti meille smoothieita. Energiajuomia oli myös lahjoitettu jääkaappiin. Kun oma työpaikka ei ole omiensa puolella, on onneksi olemassa lahjoituksia ja kultaakin kalliimpia yrityksiä.

Mistäkö otsikko tulee? Kesälahjaksi vanhat kollegani saivat tänä vuonna jäätelöt. Kyllä, luit aivan oikein. Kiitokseksi koronavuoden kakasta kiitoksena oli jädetuutti. Mainittakoon vielä, että jäätelö oli vain keskiviikon päivävuoron työntekijöille. Jos satuit olemaan yövuorossa tai viikon ainoalla vapaallasi, sait sanoa tälle “kiitos-eleelle” heipat. ? Koronabonuksia ei siis hoitoalalla tai ainakaan HUS:in sisällä ole kuulunut vieläkään, vaikka 1,5 vuotta ollaan tätä uutta elämää jo opeteltu ja koronapotilaita hoidettu.

muutoksen tuulia

Ensi syksynä saadaan uusi SOTE-sopimus ja toivotaan, että se tuo hieman lisää kolikoita hoitajien tileille! Hoitajiahan tarvitaan ja olen itse enemmän kuin kiitollinen tilanteesta, että apua on saatavilla, jos ja kun sitä tarvitaan. Jos kaikki hoitajat ajattelisivat yhtä itsekkäästi kuin minä, ei meillä olisi yhtään hoitajaa. Silti sanan “kutsumusammatti” voi vetää pöntöstä alas. Tässä elämässä työtä tehdään rahan takia, jotta jokaisella on varaa asua ja syödä. Eri lauseessa voidaan puhua työn kiinnostavuudesta ja viihtyisyydestä, vaikka vaakakupissa ne painavatkin yhtä paljon kuin palkka. Kyllä minä ainakin tässä elämässä haluan tehdä työtä, joka tekee mut onnelliseksi ja iloiseksi. Jossa voin hyvin ja pystyn kulkemaan työpäivien päätteeksi hymyssä suin.

Faktahan on se, että kokeneita hoitajia tarvitaan. Kun kokeneet lähtevät, joudutaan liian nopeasti kouluttamaan uusia hoitajia työhön, joihin eivät ole vielä valmiita ja pahimmillaan esimerkiksi traumatiimissä on liian kokemattomia hoitajia. Kun työnantaja ei ole sitoutunut työntekijään on vaihtuvuus suurta. Hoitajiahan tulee ovista ja ikkunoista, eikö vain? Liian nopeasti vastuuta saavat uudet hoitajat taas ovat hetkessä loppuun palaneita ja harkitsevat jo alan vaihtoa. Hoitajien perehdyttäminen maksaa työnantajalle myös. Silti olen itsekin kuullut enemmän kuin yhden kerran lauseen: “Kyllä nyt Salla kannattaa hakea vakituista paikkaa ja osoittaa sitoutuneisuutta tähän työpaikkaan”. Osoitin sitoutuneisuutta melkein neljän vuoden työn teolla, joustavuudella, ja vinolla pinolla määräaikaisia työsopimuksia, joista lyhin oli viisi päivää. Kun lopulta hain työpaikkaani, otettiin ohitseni toiselta osastolta sairaanhoitaja yksikkööni töihin. Ilman hyviä kollegoita en olisi jaksanut työtä näinkään pitkälle.

Mitä opin hoitoalalta? Palkkaa saa helpommallakin, kuin itseään hitaasti tappamalla.

Mietitkö hoitajaksi ryhtymistä? Mieti vielä uudelleen. Jos tämän koko tekstin jälkeen olet vielä sitä mieltä, että hoitotyö on sun juttusi, niin nostan isosti hattua ja osoitan kaiken kunnioitukseni sinulle!

Lue myös:

Raskaus ja sairasloma- häpeää vai viisautta?

Mitä äitiysloman jälkeen?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Saaga on nyt 4,5 kk ikäinen ja olen pikku hiljaa alkanut miettimään mitä tekisin äitiysloman jälkeen. En oikeastaan edes haluaisi vielä miettiä töitä, koska koko ajatus siitä, etten näkisi Saagaa enää 24/7 ahdistaa. Voisinpa olla sellainen äiti, joka pystyisi pitämään lapsen mahdollisimman pitkään kotona. Ajatus päiväkodista heti 9kk iässä puistattaa. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja aina ei suinkaan ole vaihtoehtoja. Leipä täytyy pöytään tuoda, joten ymmärrän myös hyvin niitä perheitä, jotka laittavat lapset päiväkotiin jo aikaisin. No mutta mitä olen sitten miettinyt ja mitä vaihtoehtoja mulla on? Taivashan on vain rajana, mutta uuden alan opiskelu tuntuu vähän liian työläältä ja kaikki aikaisemmin opittu ja tehty menisi hukkaan. Lähdetään siis realistisemmista vaihtoehdoista.

Tältä näyttää tällä hetkellä hetket, kun Saaga nukkuu päiväunia. Lue alta mitä kaikkea päivään sisältyy, mutta vielä pienemmässä muodossa.

Sairaanhoitajan työ

Ei mitään helppoa sanon minä. Joillekin se sopii ja toisille ei. Hoitoala itsessään on varsinkin nyt korona-aikaan ollut aika masentavaa katsottavaa. Haluanko edes palata sinne? Olisi aika kurjaa, jos koko AMK-koulutus menisi hukkaan enkä enää ikinä näitä töitä tekisi. En myöskään pysty kuvitella itseäni muuna kuin lasten päivystyksen sairaanhoitajana. Työn vaihtelevuus ja hyvä työporukka on mulle ihan A ja O. Lisäksi näitä pikkuisia on ihana auttaa ja hoitaa. <3 Muistelin tässä Markuksen kanssa kuitenkin niitä aikoja, kun tein paljon yövuoroja ja työpäivät tosiaan olivat sen 12-12,5h. Olin todella huonolla tuulella aamut ja illat väsymyksen vuoksi sekä yksittäiset vapaapäivät menivät aika lailla palautuessa töistä. Jos otetaan malliesimerkki työpäivästä ja yhdistetään se vauva-/taaperoarkeen näyttäisi se aika pitkälti todennäköisesti tältä:

Herätyskello soi klo 6:00. Syön aamiaisen, laitan itseni ja työrepun valmiiksi sekä käyn pussaamassa Saagan ollessa unessa vielä heipat hänelle ja Markukselle. Markuskin alkaa heräilemään ja hoitaisi Saagan päiväkotiin ennen klo 8:00, kun hän aloittelee etätöitä kotona. Mulla menee työmatkaan tunti ja joudun lähtemään töihin n. klo 6:45. Mä otan heti 8:00 aamulla raporttia yöltä jääneistä päivystysseurantapotilaista ja samaan aikaan alkaa päivystyksen ovista tulemaan lisää sairaita lapsukaisia. Lisäksi kuulun traumatiimiin ja vastaava hoitaja ilmoittaa ambulanssin tulevan 15 minuutin kuluttua. Äkkiä siis omat potilaat hoitoon ripoteltuna muille hoitajille, joilla heilläkin on jo omia potilaita. Ensihoitohuoneessa vierähtää helposti muutama tunti ja huomaan, että on jo lounasaika. Aamutauko on taas kerran jäänyt pitämättä. Lounas venyy, koska siellä on tällä hetkellä jo muita hoitajia syömässä, jotka eivät olleet kiinni ensihoitohuoneessa. Huomaan klo 14 olevani ruokalassa hakemassa ruokaa ja pitämässä ensimmäistä taukoa. Sama rumba jatkuu tämän puolen tunnin ruokatauon jälkeen ja klo 16 jälkeen kiire vaan kasvaa. Terveyskeskuspäivystys aukeaa ja uusia ambulansseja puskee ovista sisään. Huomaan päässeeni iltatauolle klo 18:30, joka sisältää nopean proteiinipatukan syömisen ja pullollisen vettä. Huomaan, että en ole käynyt vessassa koko päivänä ja päätän ekaa kertaa käydä pissalla. Illalla huomaan, että mulla on seitsemän omaa potilasta, joilla on yli puolilla hoito vielä aivan kesken. Yövuoro tulee töihin klo 20:15 ja mulla on 15 minuuttia aikaa antaa nämä potilaat seuraavalle hoitajalle. Hoitajia tulee töihin vähemmän, kuin mitä päivällä on ollut, joten yksi hoitaja saa aivan kohtuuttoman määrän keskeneräisiä potilaita tai minulta kysytään voinko jäädä vielä hetkeksi ylitöihin. Olen tyly ja päätän lähteä klo 20.30. Olenhan ollut jo 12,5h töissä ja oma lapsi odottaisi kotona. Lähden julkisilla kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Otan ensimmäistä kertaa esiin puhelimen, jossa on hyvän yön toivotuksen kuva Saagasta Markukselta. Kaivan kotiavaimia ovella esiin klo 21.30 ja Markus on jo suuntaamassa sänkyä kohti. Saagan nukkuu jo. Markus on tehnyt iltapalat valmiiksi ja mä pääsen suihkuun ja syömään. Siitä suoraan sitten nukkumaan ja asetan herätyksen taas klo 6:00. Huomenna on samanlainen päivä ja omaa lasta en ole nähnyt hereillä ollenkaan.

Tämä esimerkki on hyvin tavallinen päivä lasten päivystyksessä varsinkin näin infektiokautena eikä esimerkki ole edes kärjistetty tai huonoimmasta mahdollisesta päivästä. Omaa lasta ei työpäivinä ehtisi nähdä ollenkaan. Muiden lapsia kyllä senkin edestä. Työ on palkitsevaa, kun joku muistaa välillä kiittää. Varjopuoli tässä on myös se, että pitkien päivien ja kolmivuorotyön ohella, kun pyörittää perhearkea ei aikaa jää enää somelle ja blogille sekä oma parisuhde on aika lailla myös pausella. Palkkaa tästä jää käteen verojen jälkeen hieman yli 2000 €/kk. Lisäksi taitaa isän seura alkaa enemmän kiinnostaa, kun äitiä ei näe kuin n. kolmena päivänä viikossa.

Somesta työ

Some ja bloggaaminen on edelleen tänä päivänä ilmeitä herättävä aihe, jos kertoo sitä tekevänsä työkseen. Ihmisten on edelleen vaikea nähdä tätä “oikeana työnä”. Onneksi tämä on muutaman vuoden sisällä jo hieman muuttunut positiivisempaan suuntaan. Aika pitkälti tämä on sisällön tuotantoa ja markkinointia. Päivät täyttyvät helposti näillä hommilla, eikä tarvitse miettiä mitä luppoajalla tekee. Näen tällä alalla ihan hurjasti mahdollisuuksia ja avoimia ovia.

No millaisena sitten näkisin bloggaajana työskentelyn? Tämä on vain ja ainoastaan kuvitelmaa, koska en ole tehnyt ikinä täysipäiväisesti bloggaajana töitä. Voi siis mennä ihan puskiin, mutta tältä se mun päässä näyttää!

Herätyskello soi klo 7:30. Saaga herää myös ja otan hetkeksi hänet vielä viereeni köllimään. Keitän aamukahvit ja vien kahvin Markuksellekin, joka on jo aloitellut töitä Saagan huoneessa työpisteellä. Pussaan hyvät työpäivät ja kyselen mihin aikaan teen ruokaa. Saaga leikkii olohuoneen lattialla hetken itsekseen ja minä saan avattua tietokoneen ja vastattua sähköpostitulvaan ja Instagramin viesteihin sekä kommentteihin samalla syödessäni aamupalaa. Päivittelen muutamat tarinat meidän aamusta ja alan suunnittelemaan tulevaa yhteistyötä. Otan yhteistyön kuvat, tulevat blogitekstien kuvat sekä nyt kun on vielä valoisaa, niin Saagastakin samalla muutaman räpsyn. Laitan Saagan päiväunille ja aloitan ruuan tekoa. Jotakin helppoa ja itsekseen uunissa valmistuvaa, jonka laittamiseen ei mene kuin se 10 minuuttia. Klo on jo 12, kun päästään aloittamaan ruokailua. Saadaan syödä Markuksen kanssa yhdessä ja jutella ihan aikuisten kesken. Klo 12:30 aloitan blogitekstien tekoa. Kirjoitan muutaman valmiiksi, jotka ajastan tuleville päiville. Saaga alkaa heräilemään päiväunilta ja otan tytön hetkeksi syliin ja rinnalle. Isovanhemmat ovat tulossa hakemaan tyttöä ja Tediä ulos ja minä jään vastailemaan taas sähköposteihin ja luon yhteistyön sisältöjä. Keitän iltapäiväkahvit ja kysyn pitääkö Markuskin taukoa. Pidetään lyhyt kahvitteluhetki ja kerron lyhyesti miten Saagalla on päivä mennyt oven tällä puolella. Lähetän yhteistyön luonnokset yritykselle tarkistukseen ja odotan vastausta onko työn laatu ja sisältö miellyttävää. Sähköpostiviestejä lähetellään puolin ja toisin. Laskutan yrityksiä yhteistöistä ja yritän samalla muistaa ottaa Instagramiinkin tarinoita ja taas vastailla viesteihin. Ennen kuin huomaankaan on jo klo 16. Markus pääsee töistä ja isovanhemmat tuovat Saagan takaisin kotiin. Pikkuinen nukkuu vielä vaunuissa hetken ja minä saan päivän blogipostauksen julkaistua ja laitettua myös Facebookiin ja Instagramiin esille. Laitan päivän IG postauksen, joka on jo aikaisempina päivinä tehty valmiiksi. Kello on jo 17 ennen kuin huomaankaan ja Saaga on herännyt jo unilta. Otan taas muutaman tarinan meidän illasta ja iltapalasta. Vastailen vielä muutamiin viesteihin. Vietän loppuillan Saagan ja Markuksen kanssa. Laitetaan yhdessä Saaga unille klo 20 ja loppuilta on pyhitetty vierekkäin sohvalla istuskeluun hyvän iltapalan ja tv-sarjan kera. Avaan IG:n vielä sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja vastailen muutamiin viesteihin ja kommentteihin. Muokkaan myös päivällä otetut kuvat ja siirrän ne pilveen huomista varten. Laitan herätyksen taas klo 7:30. Saaga tuhisee jo vieressä pinnasängyssä. Huomenna saan taas aamulla tytön syliin.

 

Stressi tässä on silti yhtä kova kuin hoitotyössäkin, vaikka ei olekaan ihmishengistä kyse. Deadlinet painaa päälle ja kaikki pitäisi ehtiä päivän aikana tekemään. Saagan kanssakin pitäisi ehtiä viettämään aikaa, jos ei hoitoon häntä meinata heti laittaa. Varjopuolena näen vapaa-ajan ja työajan sekoittumisen ja helposti burn outin saamisen tämän takia. Stressi myös muuttuvista tuloista olisi suuri. Kun kuukausipalkka ei tulekaan tasaisesti kuun viimeinen päivä tilille. Jos sitä oppisi pitämään työajoista kiinni ja saamaan tulot tasaiseksi, olisi tämä niin paljon mielekkäämpää Saagan ollessa pieni kuin hoitotyö.


Onneksi nämä ovat tosiaan vasta ajatuksia mitä heittelen ilmoille eikä päätöksiä täydy vielä tehdä. Toiveena kuitenkin olisi pitää Saaga mahdollisimman pitkään kotona. Äitiysloma mulla loppuu vasta heinäkuun alussa, joten onhan tässä vielä aikaa. On kuitenkin hyvä alkaa miettimään jo pikku hiljaa tulevaa sekä myös omaa taloudellista tilannetta. Täytyykö heti palata jo kesällä tekemään keikkavuoroja, kun asuntolainan lyhennykset ja muut kulut painaa päälle? Vai riittäisikö tulot somen kautta kattamaan menoja niin paljon, ettei Saagan hoitoa tarvitsisi vielä miettiä? Näihin tunnelmiin ja miljooniin kysymyksiin lopettelen tämän! ? Haluaisin ehdottomasti kuulla, että kiinnostaako teitä jatkossakin kuulla joko entisistä töistä tai näistä tulevista? Kivaa päivää sinne. ☀

Lue myös:

Mun  synnytyskertomus

Vauvan rytmi 4kk

<3 Salla