15 Mar

Posted at 17:35h in Perhe & suhteet, Yleinen

Mä tykkään puhua lapsiperhe arjesta positiivisessa valossa ja näyttää sitä oikeaa arkea ilman niitä liioiteltuja kauhukuvia, joita helposti maalaillaan. Ei se elämä kuitenkaan yhtä ruusuilla tanssimista ole ja lapsen kasvaessa myös sitä omaa tahtoa tulee lisää. Viime aikoina tutuksi ovat tulleet ne kuuluisat itkupotkuraivarit.

Mä myönnän, että katsoin ennen äidiksi tulemista muita äitejä ihan kauhulla, joiden lapset polki jalkaa Prismassa karkkihyllyllä ja makasivat maassa kärryn vedettävänä huutaen ja kiljuen. Ajattelin, että ei minun lapsi kyllä ikinä! Kasvatuksestahan se on kiinni vai mitä? ? No tämä osoittautui vääräksi luuloksi aika nopeasti. Eihän se lapsi siellä huuda ja makaa ellei taustalla ole jotain muuta, kuten väsymys, läheisyyden kaipuu jne. No kaupan lattialla tätä ei ole vielä harrastettu, mutta kaukana se ei enää ole. Ollaan aloitettu harjoittelut nyt tutulla ja turvallisella kodin lattialla ja yleensä sohvan alla.

Yleensä nämä itkupotkuraivarit alkavat siitä, että me kielletään Saagaa tekemästä jotain tai menemästä jonnekin. Tämän jälkeen alkaa pahimmillaan jopa muutaman tunnin kestävä itkusirkus jossa lapsi itkee ja äitikin jo itkee. Näitä on meillä tällä hetkellä vain päiväkotipäivinä.

Päiväkodin pituudesta ja kuulumisista kirjoitin aikaisemmin tänne.

Itkupotkuraivarit

Saaga tykkää tahallaan esittää vihaista ja lopuksi nauretaan perään. Voi kun itkukohtauksienkin perään vaan naurettaisiin. ❤️

Päiväkoti väsyttää

Päiväkodissa on mennyt pääsääntöisesti tänä vuonna hyvin. Pidettiin omaehtoista lomaa ja aloitettiin päiväkoti uudestaan vasta alle kuukausi sitten. Vasta nyt viime viikolla saatiin palautetta päiväkodista, että Saaga on alkanut viihtymään jo paljon paremmin ja jopa nauruja jo satelee. Viime vuosi meni aika rauhallisesti istuen ja muita seuraten. Tunteita ei uskallettu kenellekään päiväkodissa näyttää ja ne purkautuivat kotona, mutta ei samalla tavalla kuin nyt.

Vaikka päiväkodissa hauskaa onkin ja Saaga viihtyy, verottaa päiväkotipäivät ihan eri tavalla. Saaga ei jostain syystä suostu päiväkodissa nukkumaan yhtä hyviä päiväunia kuin kotona. Kodin kahden tunnin päikkäreiden sijasta Saaga nukkuu päiväkodissa 45-60min. Illalla ollaan siis jo aikaisemmin väsyneitä.

Me ollaan alettu laittamaan Saagaa nyt aikaisemmin jo unille. Normaalisti laitetaan Saaga nukkumaan siinä klo 20 aikoihin, mutta päiväkotipäivinä aletaan tekemään iltapuuhia jo klo 18 jälkeen niin, että Saaga on viimeistään klo 19 sängyssä. Ennen tätä ollaan yleensä saatu jo paritkin itkupotkuraivarit ja rauhoittelukeinot alkavat olemaan vähissä.

Itkupotkuraivareiden käynnistyessä

Kun ne itkupotkuraivarit sitten käynnistyy, alkaa ne yleensä ihan puskista. Ikinä ei tiedä onko lusikka nyt oikealla puolella lautasta tai tuliko tarjottua juuri se oikea muki. Ehkä lautasenkin olisi pitänyt olla sentin lähempänä, mutta nyt se onkin lattialla.

Ollaan todettu, että Saaga on väsynyt eikä osaa myöskään hallita näitä uusia tunnetiloja. Ollaan myös huomattu, että osittain Saaga hakee näillä huomiota. Kun koko päivä on reippaasti jaksettu leikkiä ja olla päiväkodissa, halutaan kotona jakamaton huomio, eikä siihen sisälly vanhempien ruoanlaitto tai pyykit.

Kun raivarit ovat käynnistyneet, ei niihin tunnu auttavan enää mikään. Peli on jo menetetty. Rauhallinen puhe tai hyräily ei tunnu auttavan ja sylistäkin potkitaan itsensä pois ja ryömitään takaisin sinne sohvan alle. Yleensä päätäkin halutaan samalla hakata johonkin. EI auta siis muuta kuin antaa Saagan huutaa keskellä olohuoneen mattoa, jossa on edes turvallista riehua. Tiukkaa syliotettakin on kokeiltu, mutta tämä tuntuu vain pahentavan tilannetta.

Kun Markus pääsee töistä, jätän yleensä heidät kahdestaan ja lähden itse rauhoittumaan vaikka lähi kauppaan. Kahvimaitoa voi aina ostaa lisää. Huono omatunto ei edes kolkuta, vaan olen onnellinen, kun hetkeksi pääsen kuuntelemaan kassan piippausta huudon sijasta. Sitten iskee se huono omatunto siitä, ettei tullut huono omatunto. Ikuinen kehä ja fiilis on lopulta kuitenkin aika huono, mutta onpahan lisää maitoa.

Välillä rauhoittumiseen auttaa tutti, pimeä makuuhuone, pinnasänky ja rauhallinen päivän tapahtumista kertominen Saagalle. Välillä taas auttaa Pikku kakkosen Rytmireissu ja välillä Saaga vain päättää, että sylissä on sittenkin 344 yrittämän jälkeen hyvä.

Nämä hetket on rankkoja. Ne on rankkoja siksi, että on avuton olo äitinä. Kun sitä omaa lasta ei saa rauhoitettua ja on vaikeaa olla välittämättä siitä, että toinen huutaa. Olen useasti kuullut neuvon: ”anna sen vain huutaa”, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Tämä on taas yksi niistä kuuluisista vaiheista. Välillä on hyvä muistutella itseään, että nämä ovat vain pieni osa muuten kivoista päivistä. Tunnit vain tuntuvat pitkiltä, kun huuto alkaa.

Itkupotkuraivarit – Keinoja jotka ovat meillä toimineet rauhoitteluun:

  • Harhautus esim. muskari ohjelmalla tai iltapalalla
  • Rauhoittuminen sylissä usean yrityksen jälkeen
  • Rauhoittuminen pimeässä pinnasängyssä ja rauhallinen juttelu
  • Tutti
  • Sylissä edes takas kävely ja sälekaihtimien räpellys (tämän jälkeen on selkä kipeä)

Tsemppiä jokaiselle samaa vaihetta elävälle. ❤️

Lue myös:

Päiväkodin aloitus

1v uhma ja äitiyden haasteet

Kun kukaan ei nuku – taaperon eroahdistus

Päiväkodin aloitus jo toistamiseen

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

15 Feb

Posted at 18:25h in Perhe & suhteet, Yleinen

Herättiin eilen herätyskelloon 7:30. Avattiin verhot ja Saaga nousi tikkana höpöttämään aukeaville verhoille. Huonot yöt ovat hetkeksi loppuneet ja toissa yönä haettiin Saaga vasta viiden jälkeen meidän väliin jatkamaan vielä hetkeksi unia. Ehkä Saagaakin jännitti taas päiväkodin aloitus.

Edellisenä iltana päiväkotireppuun pakkaantui taas vaihtovaatteita, tutti ja sisätossut. Uudet kevätvaatteet nimikoitiin ja kaikki oli valmista alkavaa päiväkotiviikkoa varten.

Vaatteiden nimikoinnista ja päiväkotirepun sisällöstä kirjoitin päiväkodin alkaessa tänne.

Päiväkodin aloitus

Päiväkodin aloitus

Päiväkodin aloitus 2kk tauon jälkeen

Kerroinkin jo aikaisemmin, että ollaan pidetty omaehtoista lomaa päiväkodista nyt kovimpien tautihuippujen aikaan. Isovanhemmilta on onneksi tarjoutunut apua ja itse olen tehnyt töitä taas pääsääntöisesti öisin. Tämä on tuonut omat haasteensa arkeen, mutta ollaan kyllä koko perhe nyt onnellisia ja helpottuneita tästä päätösestä, että Saaga jatkaa nyt taas päiväkodissa käymistä. Koska vanhaa tuttua kaavaa on turha vielä muuttaa, jatketaan me samalla määrällä kuin viime syksynäkin eli kolmesti viikossa ja vain kuuden tunnin päiviä. Jos ekstra hoitopäiviä vielä kaivataan, niin isovanhemmat ovat toivottavasti apuna sen minkä töiltään voivat.

Päiväkodissa oli ollut tällä välin tosi kovaa henkilökuntapulaa sekä puolet päiväkotiryhmän lapsista olivat sairaana. Joka viikko tuli uusi altistumis kirje ja Koronan lisäksi kaikki muutkin taudit olivat liikkeellä. Nyt päiväkodissa oli tosi kiva meno! Vaikka henkilökuntapulaa edelleen onkin, ei se ole näkynyt meille vanhemmille muulla tavalla kuin muutamalla vieraalla, mutta todella mukavalla naamalla!

Tammikuun päiväkotimaksusta me saadaan puolet hyvityksenä takaisin, kun oltiin koko kuukausi pois. Tästä helmikuusta me ei saada mitään hyvitystä, mutta meille tärkeintä on ettei meidän päiväkotipaikka ollut vaarassa kadota. ?

Omaehtoisesta päiväkodista lomailusta kirjoitin aikaisemmin tänne.

Ensimmäiset päiväkotipäivät

Räntää satoi vaakatasossa ja maa oli veden peittämän jääkentän peitossa, kun vilkutin Markukselle ja Saagalle heipat. Markus tekee tämän viikon ilta viikkoa ja vie Saagaa päiväkotiin. Minä puolestani haen sitten iltapäivällä ja käyn kurjasti keskeyttämässä hyvät leikit.

Mua jännitti ihan valtavasti miten päiväkodin aloitus taas lähtee sujumaan ja ensimmäinen päivä. Oli aivan ihana yllätys, kun tunnin päästä päikyn aloituksesta päiväkodista tuli viestiä kuvan kera yhteisestä lukupiiristä. Siellä oli kaikki hyvin ja Saaga reippaasti oli heti lähtenyt mukaan piiriin. ❤️ Loppu päivä sujui itselläkin hyvin, kun tiesi, että Saagalla menee hyvin!

Ystävänpäivän kunniaksi päiväkodissa oli ollut laulupiiri, jossa laulettiin ystävyys aiheisia lauluja. Lisäksi Saaga oli innostunut leikkimään nukkekodilla. Unet ja syömiset olivat onnistuneet hyvin. Ainoa asia joka oli itkettänyt, oli uusi mukavan oloinen keikkalainen jota Saaga hieman vierasti.

Yö meni hieman heikommin taas vaihteeksi. Saagalla oli tosi kova läheisyyden kaipuu ja rauhoittui vain syliin, johon olisi halunnut nukahtaa. Takaisin pinnikseen laitettaessa alkoi taas huuto. Tämä loppui vasta siihen, että otettiin Saaga jälleen meidän väliin johon nukahti heti.

Eroahdistuksesta ja huonoista öistä kirjoitin aikaisemmin tänne.

Toisena päivänä Saaga pääsi heti ulkoilemaan ja Saagaa oltiin vedetty pulkassa pitkä tovi. Sisällä oltiin leikitty ystävyyskorteilla ja edelleen nukkekoti on hitti. Tänään Saaga oli löytänyt ponitkin. Saaga on reipastunut ihan valtavasti taas kävelytreeneissä ja harjoittelee kotona nyt jatkuvasti kävelyä. Kävely sujuu jo tosi sujuvasti pieniä pyllähdyksiä lukuun ottamatta. Päiväkodissa Saaga ei ole suostunut vielä kävelemään. Ilmeisesti siellä katsotaan mallia ja kotona sitten harjoitellaan, jotta voidaan näyttää täydellinen suoritus sitten kavereille. ?

Vaikka nyt ensimmäiset päivät ovatkin taas menneet todella kivasti, en silti huokaise helpotuksesta. Viime syksynä kävi nimittäin niin, että ensimmäisen viikon jälkeen alkoi kotona päiväkodin jälkeen parin tunnin kiukuttelut. Saa siis nähdä jatkuuko tämä näin hienosti vai alkaako ensi viikolla kiukkukohtaukset.

Päiväkodin aloituksesta pääset lukemaan täältä.

Päiväkodin aloitus

Päiväkodin aloitus

Ihanaa päivää sinne! ?

Lue myös:

Ensimmäinen kuukausi omassa huoneessa

Ruokailun uudet tuulet

Saagan ruokailutarvikkeet – Mitä meillä käytetään?

Pääset seuraamaan päiväkotipäiviä myös Instassa! ?

<3 Salla

10 Feb

Posted at 18:16h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Eilen Instan storyjen puolella kyselin teiltä teidän parisuhteista ja miten koette yhteisen ajan riittävyyden. Entäs treffeillä käymisen tai pienet hellyyden osoitukset arjen keskellä? Olin aika yllättynytkin muutamista vastausprosenteista. Toki nämä kyllä ja ei vastaukset avaavat vain murto-osan tilanteista, eivätkä kerro mikä niihin vaikuttaa, mutta avataan silti teidän vastaukset luvuiksi.

77% vastanneista vastasi, ettei heillä ole tarpeeksi yhteistä aikaa arjessa. 49% vastasi ettei ole käynyt kumppaninsa kanssa viimeisen vuoden sisällä treffeillä tai esimerkiksi hotellissa kahdestaan yötä. 80% vastanneista kertoi, että lapsiarki on jossain kohtaa koetellut parisuhdetta. 63% vastasi, etteivät aina muista pieniä huomion osoituksia toiselle arjen keskellä.

parisuhde lapsen syntymän jälkeen

parisuhde lapsen syntymän jälkeen oli hetken aikaa hukassa, mutta löytyi kyllä, kun molemmat jaksoivat panostaa.

Olen parisuhde riippuvainen

Olen aika parisuhde riippuvainen ihminen. En osaa olla yksin, enkä ole ollut yksin. Olen seurustellut 15-vuotiaasta asti. Ensin 4-vuotta yhdessä suhteessa ja sitten 19-vuotiaana tutustuin Markukseen. En ole myöskään asunut yksin. Muistan, kun minullekin on monta kertaa sanottu, että kyllä hetken aikaa kannattaa olla yksinkin, jotta osaa olla ilman sitä toistakin. Tällä hetkellä en kuitenkaan kadu mitään. Näin on hyvä ja meillä on ihana perhe.

Muutin heti kotoa Markuksen luokse ja tässä tilanteessa ollaan edelleen yhdeksän vuotta myöhemmin, toki vain yhteisessä asunnossa. Näistä vuosista pari vuotta ollaan oltu naimisissa ja yksi lapsi on tullut perheeseen lisää. Voin vain kuvitella mitä arki sitten on, jos jossain vaiheessa tupsahtaa toinen pieni meidän perheeseen, joka vaatii hänkin omat kädet. Jos tuntuu, että yhteistä aikaa ei nyt ole, niin kahden tai useamman lapsen kanssa se on varmasti vielä enemmän kortilla.

Meidän rakkaustarinan pääsee lukemaan täältä. ❤️

Mistä taikoa yhteistä aikaa?

Olen huomannut, että parisuhteeseen pitää nähdä vaivaa. Nyt kun on lapsi, ei sitä kaksin keskeistä aikaa tulla tarjottimella ojentamaan, vaan sitä pitää järjestää. Tähän tietysti apuna on hyvä tukiverkko. Jos tukiverkkoa ei ole, on onneksi apuna erilaisia lastenhoitopalveluja, kuten MLL. Toki ymmärrän ettei nämäkään ole kaikkia varten.

Eräs ystäväni on alkanut tänä vuonna pitämään miehensä kanssa parisuhde vartteja. Molemmat ovat yrittäjiä ja aikaa toiselle ei kolmen lapsen kanssa juurikaan ole. He ovatkin tänä vuonna nyt alkaneet ottamaan joka ilta toisilleen 15 minuuttia, laittavat kännykät pois ja vaihtavat kunnolla kuulumiset.

Jos multa kysyttäisiin tehokkainta tapaa jolla se rakkauden tunne halutaan kumpuamaan ilman kunnollista yhteistä aikaa vastaisin harjoitteen, joka me tehtiin synnytysvalmennuksessa. Istu puolisosi kanssa sohvalla vastakkain ja katso toista silmiin. Älkää puhuko, vaan tuijottakaa vain toisianne silmiin. Ensin se naurattaa, mutta lopulta se itkettää. Yhdessä tässä arjessa ollaan ja lasta kasvatetaan. ❤️

parisuhde lapsen syntymän jälkeen parisuhde lapsen syntymän jälkeen

Vauva-arki vs taaperoarki ja yhteinen aika

Vauva-arjessa kahdenkeskeistä aikaa en edes kokenut tarvitsevani. Vauva oli se kaikista tärkein ja vauvakuplassa ketään muuta ei halunnutkaan nähdä. Vasta vauvakuplan puhjettua viime kesänä aloin miettimään Saagan hoitoon jättämistä edes muutamaksi tunniksi, jotta päästiin yhdessä leffaan tai syömään ulos. Alku talvesta oltiin ensimmäistä kertaa hotellissa yötä ihan kahdestaan ja Saaga oli ensimmäistä kertaa yötä isovanhemmilla. Saaga oli tällöin 1v 2kk ikäinen.

Vauva-arki oli mulle henkisesti rankempaa ja olin todella takertuva äiti. Miehelle ei siinä tilaa jäänyt ja olen onnellinen, että Markus ymmärsi, että nyt eletään vauva-vaihetta. Itselläni oli vaihe etten halunnut jakaa Saagaa kenenkään kanssa (oltiinhan me häntä 9kk tänne odotettu) ja Markus puolestaan halusi näyttää Saagan jo kaikille ja kiertää kaikki sukulaiset ja ystävät. Hän oli sellainen ylpeä isä ja on toki edelleenkin. ?

Kesällä kaikki muuttui ja se oma parisuhdekin alkoi taas kiinnostaa. Huomasin, että Saagan on hyvä olla myös muiden kuin meidän kanssa ja saa erilaista seuraa ja aktiviteettia muiden kanssa. Olisihan se aika kurjaa, jos oltaisiin Saagan elämän ainoat aikuiset.

Vauvakupla puhkeaa tekstin pääset lukemaan täältä.

Meidän perisuhde

Me ollaan molemmat sellaisia ihmisiä jotka tarvitsevat ja haluavatkin antaa paljon läheisyyttä ja ottaa toinen huomioon. Oli huomio sitten arkista toiselle kahvin keittämistä tai hammasharjan valmiiksi illalla laittamista, vesilasin täyttämistä toisen yöpöydälle tai välillä jos kaupasta muistaa ottaa sitä puolison lempi kahvia on meidän suhteessa ainakin kaikki hyvin. Välillä kuitenkin kaivataan sitä irtiottoa arjesta, vaikka arjesta muuten molemmat tykätäänkin. Siksi ensi viikonloppuna me lähdetäänkin nauttimaan siitä puuttuvasta parisuhdeajasta ja nukkumaan yksi yö hyvin ilman perhepetiä ja pieniä potkuja. Saaga pääsee nauttimaan isovanhempien jatkuvasta huomiosta.

Rakkauden osoitukset eivät tarkoita kukkien ja suklaan ostamista vaan pieniä arkisia tekoja, joissa ajatellaan sitä toista ensin.

Meille on tärkeää myös nukahtaa toisen viereen iltaisin ja on hassua jos toinen on esimerkiksi yötä pois ja nukunkin yksin. Toisille taas omat makuuhuoneet sopii paremmin, kun molemmat saavat vuorotellen nukkua hyvin ja ovat paremmalla tuulella päivisin. Ehkä jopa siihen parisuhteeseen jaksaa silloin panostaa eri tavalla. On tosi mielenkiintoista kuulla mikä toimii milläkin pariskunnalla, mutta tärkeintähän on löytää se oma työkalu millä saa oman parisuhteen toimimaan parhaiten.

parisuhde lapsen syntymän jälkeen

Meidän parisuhde lapsen syntymän jälkeen on tarvinnut luottamusta, toisen läsnäoloa ja pieniä rakkauden osoituksia.

Ihanaa ja rakkauden täyteistä loppu viikkoa sinne! ❤️ Maanantainahan on jo ystävänpäivä!

Lue myös:

Epidemia häät

Isän rooli vauva-arjessa

Raha, rakkaus, palkka ja säästäminen – Meidän perheen talous

Miten meillä kotityöt jaetaan

Nähdään myös Instan puolella ihanat! ?

<3 Salla

21 Jan

Posted at 14:42h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Taas on viikonloppu ja tiedän, että se menee siivotessa. Ensin oma huone ja sen jälkeen päätetään kuka lapsista hoitaa minkäkin kerroksen imuroimisen ja kuka pesee minkäkin vessan. Joka viikonloppu siivoamisesta syntyy riita ja enemmän kiinnostaisi tehdä jotain muuta kuin siivota. Tätä oli teini Sallan elämä.

Muistan, kun jo lapsena oma ja äitini siivoustasot erosivat toisistaan. Imuroidessa matot otettiin ensin pois, tuolit nostettiin ylös ja imuroitiin tuolien jalat, kaikki jalkalistat, portaat ja tämän jälkeen mopattiin tämä kaikki perässä. Joka viikko. Lisäksi pyyhittiin pölyt ja pesuvesi tuli vaihtaa aina tietyin ajoin. Vessan, altaan ja peilien pesua ei kannattanut unohtaa sekä pyykkiä riitti viiden hengen taloudessa silitettäväksi. Lopuksi äiti tuli tarkastamaan onko oikeasti siivottu vai täytyykö siivota uudelleen. Siisteys on äidille tärkeää edelleen.

Jotain lapsuudesta on silti tarttunut mukaan, nimittäin siisteyden arvostaminen ja samalla myös viikonloppujen vihaaminen. Kaikella on aina kaksi puolta, mutta onneksi nyt itse aikuisena on voinut päättää mihin viikonloppunsa kuluttaa. Ei siis ihme, että me viikonloppuisin juodaan kahvit perheenä sängyssä ja järjestetään herkku brunsseja.

Tunnetaitojen opettaminen on itselleni yksi tärkeimmistä Saagan kasvatuksessa. Tunteita saa ja pitääkin näyttää ja vanhemmille täytyy voida puhua mistä vaan. Rakkautta myös näytetään joka päivä.

Äidiksi kasvaminen

Jokainen äiti tekee ne omat päätökset lasten kasvatuksessa eikä kukaan ole oikea henkilö sanomaan tekikö oikein vai väärin. En edes minä oman äitini päätöksistä. Äitini on tehnyt niin kuin hän on parhaaksi nähnyt ja priorisoinut asiat jotka hänelle ovat kasvatuksessa tärkeitä, kuten siisteys ja se, että me lapset opittiin tietynlainen siisteystaso. Äiti on myös halunnut opettaa rahan käyttöä ja sisarus suhteista huolta pitämistä. On saatu ja pitänytkin harrastaa ja taloudellista tukea on saanut aina, kun sitä on tarvinnut. Ruoka on aina ollut lämpimänä pöydässä ja mitään valmista ei ole tarjottu. Äiti teki kaiken itse. Nämä olivat omalle äidilleni tärkeitä asioita.

Nyt olen siinä asemassa, että mun oma tehtäväni on priorisoida ja päättää miten me halutaan Markuksen kanssa meidän lapset kasvattaa. Mitä oppeja ja tapoja halutaan meidän omasta kasvatuksesta poimia ja mitä neuvoja ja rajoja käyttää. Me ollaan kuitenkin ne jotka päätökset Saagan suhteen tekevät.

Itse olen sitä mieltä, että rajat ovat rakkautta ja osataan tarpeen tullen myös niitä rajoja asettaa. Ne tulevat kuitenkin olemaan löyhemmät mitä itselläni on ollut. Katsotaan kuinka pitkälle tämä tie kantaa.

On asioita joita omassa lapsuudessani arvostin suuresti ja arvostan edelleen. On myös niitä asioita joihin olisin toivonut parempaa suhtautumista vanhemmiltani, kuten murrosikään liittyvät asiat ja e-pillereiden aloitus.  Olen myös aina kaivannut parempaa keskusteluyhteyttä ja avoimuutta vanhempieni kanssa sekä parempaa tunnetaitojen opettelua (ihan molemmin puolin). Olen myös kaivannut sitä, että äiti olisi joskus ollut se kaveri. Edelleen tänä päivänä kadehdin heitä kenellä on lämpimät ja rakkauden täyteiset välit omaan äitiinsä. Kadehdin heitä jotka ovat joskus kuulleet äidiltään rakkauden osoituksia ja saaneet pusuja.

Huumorilla ja heittäytymisellä pääsee jo tosi pitkälle.

Mihin itse haluan äitinä panostaa?

Niinhän se menee, että tein niin tai näin, tulee Saaga ajattelemaan aikuisena samalla tavalla. Ehkä juuri hän olisi toivonut lapsuudessaan tai kasvatuksessaan jotain toisin? Tietenkin ne asiat jotka itseltä on lapsuudessa puuttunut eli avoin keskustelu vanhempien kanssa, rentous ja tunnetaitojen opettelu ovat asioita joihin itse nyt haluan panostaa. En myöskään tule opettamaan siivous viikonloppua ja meidän siisteystaso ei tule olemaan samaa luokkaa kuin omassa lapsuudessani. Haluan silti opettaa, että siistissä kodissa on mukavampi kaikkien elää ja olla, metodi tulee vain olemaan eri. Eiköhän mekin päästää siivouksesta jonain päivänä riitelemään, siltä tuskin vältytään.

Tulen varmasti Saagan kasvun aikana monesti tekemään virheitä ja oppimaan taas niistä. Tulen varmasti myös ymmärtämään oman äitini päätöksiä paremmin Saagan kasvaessa. Niinhän me kaikki. Täydellisen äidin tittelin havittelu on aika raskasta, eikä kenenkään psyyke sitä kestä. Me ollaan kaikki erilaisia ja lapset myös. Lapset myös kasvatetaan eri lailla.

Jokainen me halutaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia hyväkäytöksisiä ihmisiä näistä pienistä, mutta sinne pääsee aika montaa erilaista tietä. Se yksi ainoa ei ole se oikea ja se on myös hyvä muistaa muiden äitiyttä ja kasvatustapoja katsoessa.

Mun äitini on hyvä äiti ja minä olen hyvä äiti. Kasvatustavat eroaa kyllä toisistaan, mutta niinhän kaikilla. ❤️

Tällaisia äitiyden mietteitä tänään. ?

Lue myös:

Lapsen koko ihmetyttää – väärän kokoinen lapsi?

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Isän rooli vauva-arjessa

Mitä haluan tulevaisuudelta?

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

18 Jan

Posted at 18:36h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Ura, Yleinen

Saagalla alkoi loma 15. joulukuuta ja sillä samalla tiellä ollaan edelleen. Toki omasta päätöksestä, mutta edelleen meillä on siis lapsi lomalla. Näin tuoreelle yrittäjälle tämä on vain haastava tilanne. Tällä hetkellä toiset isovanhemmat ovat kipeänä ja puolet hoitoavusta siis väliaikaisesti poissa käytöstä. Lisäksi, kun olen ollut Saagan kanssa niin pitkän pätkän taas kotona, mulla on alkanut olemaan käynnistymisvaikeuksia.

Kirjoitin aikaisemmin päätöksestä jättää viemättä Saaga väliaikaisesti päiväkotiin tänne.

lapsi lomalla lapsi lomalla

Lapsi lomalla

Saaga on nyt ainakin seuraavat kaksi viikkoa vielä kotona. Katsotaan tautitilannetta uudelleen parin viikon päästä. Viikonloppu tulee varmasti aika pitkälti tehtyä töitä, kun Markus on vapailla. Kotona on silti vaikeaa keskittyä, kun Saaga huutaa oven takana. Päiväuniajat olenkin oppinut jo käyttämään tehokkaasti. Nyt, kun kirjastotkin ja suuri osa julkisista tiloista on suljettu on vaikeaa lähteä muualle tekemään töitä. Olo on taas kuin äitiyslomalla, kun päätimme laittaa Saagan päiväkotiin. Päiväkodin aloituksesta pääset lukemaan täältä.

Päivät kuluu leikkiessä. Välillä itketään, kun ei saada pöydällä olevaa huulirasvaa hamuiltua käsiin ja toisena hetkenä taas työnnellään kierrätyslaatikkoa ympäri asuntoa. Metallikeräys on täynnä dubloja ja Saagan huoneen uuni pursuaa leikkiruokia. S-posti kilkattaa ja heti kuuluu itku, kun äiti käy kurkkaamassa tietokoneella sähköposteja. Töitä on mahdotonta tehdä. Meillä on äitivaihe.

Lue lisää taaperon eroahdistuksesta täältä.

Viime syksy oli rankka ja töitä teinkin hiki hatussa. Iltapäivisin kuunneltiin päiväkodin jälkeistä itkusirkusta ja öisin olin aivan loppu, kun suljin tietokoneen klo 01 yöllä. Olen oikeastaan onnellinen tällä hetkellä siitä, että on hieman hiljaisempaa työn saralla. Kotona lapsi nilkassa roikkuessa töitä ei edes kiinnosta tehdä. Silloin, kun Saaga on kotona, haluan keskittyä Saagaan. Kun Saaga on päiväkodissa tai hoidossa, haluan keskittyä 100% työn tekoon. Kun molempia yrittää tehdä samaan aikaan ei kumpaankaan pysty antamaan itsestään 100%. Se harmittaa ja näkyy kaikessa tekemisessä. Välillä on todellinen paskamutsi fiilis. Se harmittaa kaikista eniten. Mä rakastan mun työtäni ja haluaisin antaa tällekin vielä enemmän itsestäni.

Vinkit etätöihin keskittymiseen

Mun on ollut vaikeaa keskittyä kotona ja nyt olenkin tehnyt töitä myöhään iltaisin tai alku yöstä. Tallennan ne kesken eräisinä ja tarkastan aamulla tuoreilla silmillä. Tätä en toki suosittele kenellekään vaan mieluummin työaika on hyvä rajata päiväsaikaan. Itse teen nyt näin, koska työ on muuten Saagan ajasta pois. Keskittymisvaikeudet sekä nämä mun kotona olosta johtuvat käynnistymisvaikeudet ovat tarvinneet vähän suunnittelua, jotta ne työt saadaan tehtyä. Näistä olen kokenut itse apua:

  • Siisti ympäristö – Muuten mietin vain siivoamista eikä luovuuskaan pääse valloilleen. Lisäksi sälekaihtimet auki ja huonekasvitkin tekevät paljon.
  • Työt eri huoneessa kuin lapsi – Tätä ei varmasti tarvitse selittää ?.
  • KAHVI – Eikä tämä vaadi selittelyjä. Kahvin kulutus onkin taas noussut
  • To do -listat! – Olen alkanut tekemään kalenterini sivuun to do -listoja viikolle. Asioita jotka on pakko hoitaa viikon aikana.
  • Kalenterin päivitys – Kun kalenterin pitää ajan tasalla on helpompi myös tehdä to do -listoja.
  • Pienet jaloittelu tauot – Jos koneen edessä istuu tunnista toiseen, alkaa keskittyminen herpaantumaan tai uusia ajatuksia ei enää tule. Pieni jaloittelu virkistää.
  • Keskittyminen yhteen työtehtävään kerrallaan – Tämä on mulle kaikista vaikeinta ja usein huomaan, että mulla on neljäkin hommaa samaan aikaan auki ja mikään niistä ei tule päivän aikana valmiiksi.

Lue myös:

Ruuhkavuodet – Saanko paussin?

Somevaikuttajan työ – Tästä palkka koostuu

Mitä haluan elämältä? Haaveita tulevaisuuteen

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

09 Jan

Posted at 15:37h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Meidän viikonloppu alkoi aika vauhdilla. Saatiin vaikka ja mitä heti lauantaina aamulla hoidettua ja vihdoinkin energiaa riitti. Säät ovat olleet monta päivää jo mitä kauniimpia ja kauan mielessä olleet asiat tuli vihdoin hoidettua. Loppiaisen siivouspäivän jälkeen ajattelin ettei hetkeen tarvitsisi siivota, mutta hyvin vieläkin löytyi hoidettavia kodinaskareita.

viikonloppu

Sunnuntaina aamulla juotiin aamukahvit sängyssä hieman huonomman yön jälkeen. Puhtaisiin lakanoihin oli silti ihanaa nukahtaa!

Lauantaina aamulla herätessä me sovittiin jo heti aamusta Markuksen kanssa, että pidetään lakanoiden vaihtopäivä. Siitä se hoitamattomien asioiden vyyhti lähtikin sitten liikkeelle. Käytiin hakemassa Saaga vielä meidän väliin ja syötiin koko porukka aamupala sängyssä. Miksipäs ei, kun kuitenkin lakanat pääsee pesuun! Aamupäivä leikittiin ja ulkoiltiin. Saatiin Saaga helposti vaunuihin päiväunille ja päikkäreiden aikana siivoilut jatkui. Saatiin myös hoidettua muutamia paperihommia joita ei vain ole saanut hoidettua ja tarroitettiin myös Saagan isompia vaatekokoja. Perattiin pieneksi menneitä vaatteita ja tehtiin tilaa isommille vaatteille, jotka on nyt nätisti niputettu koriin. Nyt pysytään paremmin itsekin selvillä siitä miten paljon seuraavia kokoja jo on ja mitä vielä puuttuu.

Nyt Saagan vaatekaappiin on tehty pinot isommista vaatteista ja on helpompaa katsoa mitä löytyy ja mitä vielä tarvitaan.

Unet ovat onnistuneet hyvin nyt parvekkeella.

Valoa on riittänyt ihan eri tavalla, kun joka päivä tulee lisää lunta.

viikonloppu ja Pakollinen lepohetki

Lauantaina iltapäivällä tehtiin ruokaa, käytiin pulkkailemassa ja leikittiin. Jossain vaiheessa päivää alettiin vähän ihmettelemään Saagan sylivaihetta. Miksi nyt vain äiti kelpaa ja miksi sylissä pitää istua koko ajan? Illalla se selvisi, kun pikkuinen alkoi oksentamaan. Oksentelua kesti kahteen asti yöllä, jonka jälkeen päästiin nukkumaan. Onneksi saatiin Saaga nukkumaan pieniä 20 minuutin pätkiä oksentelujen välissä, kun tehtiin vessan lattialle peitosta pesä. Pidettiin tunnin välein vahdin vaihto ja ilta meni itsekin vessan lattialla istuen. Toisen pahaa oloa on kyllä hirveää katsoa. ❤️ Loppu yön Saaga nukkui hyvin. Heti aamulla kiskaisi smoothiepussin ja pullollisen vettä ja jatkoi vielä tunnin meidän välissä unia. Nyt on onneksi vointi jo parempi. Todennäköisesti eilen tuli kuitenkin syötyä jotain sopimatonta, tai ainakin toivon niin, ettei kyse ole vatsataudista.

viikonloppu

Pyykkitorni on ollut meidän paras kaveri tänä viikonloppuna.

Tästä kuvasta näkee, että Saaga voi jo paremmin. Kaikki lelut ovat jo vaihtaneet paikkaa hyllystä lattialle.

Sunnuntai alkoi pyykin pesulla. Pestiin kaikki Saagan vuodevaatteet ja edellisen illan sotkuiset yökkärit. Olen jo laskuista sekaisin kuinka monta koneellista pyykkiä ollaan tänä viikonloppuna pesty. Onneksi meillä on pyykkikone ja kuivausrumpu! Niistä olen ollut erittäin onnellinen taas tänä viikonloppuna. Keitettiin myös hammasharja ja tutti. Tämä oli hyvä vinkki hammashoitajalta 1v hammastarkastuksessa, että kyllä hammasharjakin kannattaa keittää samalla tavalla kuin tuttikin

1v hammastarkastuksesta pääset lukemaan lisää täältä.

Saaga voi jo paremmin ja mekin voidaan hyvin. Tehtiin avokadopastaa ja ollaan nyt otettu rennosti. Viikonlopun hommat on nyt hoidettu ja ihan ansaitusti makoillaan sohvalla ja sylitellään Saagaa. Tänään keittiön kukat ovat piristäneet extra paljon!

Hoitokuviot – saatiin palapeli kasattua

Kirjoitin eilen jännityksestä mennä nyt tautihuipulla päiväkotiin. Pääset lukemaan sen täältä.

Eilen kasailtiin myös meidän palapeliä, kun päätettiin pitää Saaga kotona ainakin vielä ensi viikon ja ehkä seuraavankin. Omaa oloa helpotti se, että isovanhemmilta saatiin hoitoapua. Maanantaina Saaga menee toisten isovanhempien luokse hoitoon ja tiistaina toisten. Keskiviikon ja torstain teen töitä Saagan päiväuniaikaan ja perjantaina Markus pitää vapaapäivän. Ihanaa, että tukiverkosta oli jälleen apua ja nyt ei ole pakko laittaa Saagaa päiväkotiin, kun kaikki pöpöt on liikkeellä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian. ❤️

viikonloppu

Toivottavasti siellä on ollut kiva viikonloppu ja olette pysyneet terveinä! ?

Lue myös: 

Siivouspäivä – Innostuin kodin kuvaamiseen!

Taaperon uudet taidot – peruutetaan ja laskeudutaan

Taaperon eroahdistus yöllä

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

02 Oct

Posted at 22:18h in Perhe & suhteet, Yleinen

Viime päivinä musta tuntuu, että Instan puolella ja osittain täällä blogissakin mulla on ollut aika negatiivinen ja valittava fiilis. Sellaista tämä elämä nyt välillä sattuu olemaan. Viimeksi eilen tirautin taas itkut, eikä syy tällä kertaa ollut lapsiarki ja siihen puutuminen vaan se ettei äiti enää kelpaa.

1v uhma

Isi-vaihe, kun äiti on ihan kakka

Höpisin eilen Instan storyjen puolella siitä, että Saagalla on tällä hetkellä menossa isi-vaihe. Isi on kiva ja isi on paras. Isille hymyillään ja vain isin kanssa halutaan olla. Äidin sylissä kiukutaan. Äidin sylissä itketään. Äidin sylistä halutaan pois.

En valehtele, tämä tuntuu suoraan sanoen paskalle ja kolahtaa aika kovaa. Sitten, kun lapsi pääsee sinne iskän syliin on aika mennä tirauttamaan parit kyyneleet. Olo on riittämätön ja tulee pakostikin se kuuluisa huono äiti fiilis. Tässä kohtaa vaan täytyy muistaa, ettei asialle nyt voi tehdä mitään.

Lapsihan tuppaa kiintymään enemmän siihen henkilöön kenen kanssa viettää päivät pitkät aikaa, oli se sitten kuka tahansa. Se ketä näkee vähemmän on usein se kiva ja hauska tyyppi (meidän perheessä se on isä). Lapsi kokee äidin tärkeäksi henkilöksi ja uskaltaa näyttää äidille koko tunteiden kirjon. Jossain on siis onnistuttu. Olen äitinä onnistunut luomaan niin turvallisen ja välittävän ilmapiirin, että lapsi uskaltaa kiukuta, itkeä, raivota ja huutaa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta.

Kyllä mä tiedän, että olen hyvä äiti, mutta aina tällaisina hetkinä siltä ei tunnu. Nämä on taas niitä kuuluisia vaiheita, kun tunteiden koko kirjo näytetään ja kohta alkaa taas uusi vaihe.

Olen Markuksen puolesta enemmän kuin onnellinen, että heillä on Saagan kanssa noin ihana ja toimiva suhde. ❤️Eihän se minulta ole pois! Koen muutoksen vain isona eikä se ollut minusta lähtöisin, joten totta kai se tuntuu pahalta. Kun vuoden ajan äiti on ollut paras ja minä olen ollut se joka imettää ja lohduttaa on tällä hetkellä kurjaa, että nyt en enää pysty olemaan se henkilö joka osaa rauhoittaa oman lapsen.

En myöskään sano, että äiti-vaihe olisi yhtään sen parempi, kun isi ei kelpaisi ollenkaan. Rankkaa on sekin! Oli kyseessä kumpi tahansa ääripää. Onneksi aina voi vähän valittaa ja purkaa omia tunteita, saada vertaistukea ja antaa sitä myös eteenpäin. Niitä tunteita on kyllä tässä vanhemmuuden matkalla jo koko skaala tunnettu.

1v uhma ja unitaantuma

Tämän isi-vaiheen lisäksi meillä on havaittavissa myös tämän otsikon mukaisia ”kivoja” juttuja! Saagalla on selvästi alkanut kehittymään oma tahto. Hän osoittaa sormella asioita joita haluaa ja tietysti tulee kiukku, jos ei tätä asiaa saa. Välillä tuntuu, että Saaga tekee juuri niin kuin itse haluaa ja tahallaan vielä koettelee rajoja, mutta se taitaa kuulua tähän vaiheeseen ja ikään vahvasti.

Nukkumaanmenot ovat alkaneet myös hankaloitua ja meidän helposti ja hyvin nukkuva lapsi on hetkellisesti poissa. Yleensä saadaan Saaga vain sänkyyn laittamalla nukkumaan oli sitten kyse niin päikkäreistä tai yöunista. Nyt viime illat ollaan nukutettu tuota pikkuista yli tunti huudon ja riehumisen kera. Lisäksi öisin herätään myös itkemään tai halutaan nousta kiipeilemään pinnoja vasten. Itselläni on sellainen fiilis, että tämähän johtuu siitä, että Saaga on oppinut lyhyessä ajassa taas paljon uusia taitoja. Parissa viikossa on lattiatasolta noustu seisomaan ja Saaga kovasti harjoittelee tukea vasten kävelyä.

Huonoilla unilla ja väsyneenä kaikki nämä tunteet tuntuu entistäkin voimakkaammalle ja öisin itketään lapsen kanssa kilpaa. Uusia vaiheita ja parempia öitä siis odotellessa! ✌?

Tsemppiä jokaiselle vanhemmalle joka kamppailee samojen aiheiden kanssa. Kyllä me hyvin vedetään, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. ❤️

Lue myös:

Kotihiiri

Vauvasta taaperoksi

Vauvan hoito on tiimityötä

Kukaan ei sanonut, että vauva-arki on tätä

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

27 Jul

Posted at 09:00h in Perhe & suhteet, Yleinen

Tedi oli vielä 10 kuukautta sitten ihan rakkainta tässä maailmassa. Laskettiin raskauden aikana Markuksen kanssa jopa leikkiä, että jos tuleva vauva ja koira eivät mahdu saman katon alle niin lapsi lähtee. Toisin kävi.

Tämä on aihe josta olen ollut aika hiljaa. Aihe josta en pysty puhumaan tosissani ilman kyyneleitä. Aihe joka oikeasti meitä vaivaa. Miksi meidän on pakko tuntea näin? Koska tämä loppuu?

Koirasta tuli koira ja vauvasta vauva

Mulle tuli täysin puskista ja yllätyksenä, että voisin ikinä tuntea näin mitä viimeiset 10 kuukautta olen tuntenut.

Tedi ärsyttää. Se ärsyttää joka päivä.

Tunteet ovat heittäneet härän pyllyä ja haluaisin keskittyä 100% Saagaan. Minä joka olen ollut se koirahullu. Se joka keskeyttää ihmisten lauseet, kun näen koiran kadulla. Se joka haluaa paijata kaikkia vastaan tulevia koiria. Se joka aina ensimmäisenä oli aikaisemmin ottamassa kaikkialle sitä omaa koiraa mukaan. Se joku ajattelee tänä päivänä, että onko sitä koiraa pakko ottaa mukaan. Onko sitä ihan pakko juuri nyt heti viedä ulos? Voisiko se jäädä mökille mun vanhempieni kanssa? Voitaisiinko käydä vähän lyhyempi lenkki?

Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että koira löytää koiran paikan, kun vauva muuttaa taloon. Koira joka on aikaisemmin ollut lapsen korvike, muuttuu nyt lemmikiksi. Tämä oli mulle sokki, enkä osannut tähän valmistautua.

Mikä ärsyttää?

Eniten meitä ärsyttää se sotku (toki sotkua on ollut aikaisemminkin, mutta ennen lasta se ei ärsyttänyt niin paljon). Nyt kun Saaga on oppinut liikkumaan, niin bodyn väriä ei edes näe, kun Saagan nostaa lattialta (aivan täynnä mustaa karvaa). Imuri surraa joka päivä tai vähintään joka toinen päivä. Outoja tippoja on pitkin lattioita. Tedin raparoiskeita, kuolaa ja hiekkaa löytyy kaikkialta. Lisäksi vaunujen kanssa kävely tuottaa edelleen hankaluuksia (ja kyllä tiedostan, että tämä on mun oma vikani ja ongelmani). Kirjoitin tästä jo aikaisemmin ja jutun voit lukea täältä. Pitkiä reissuja ei voi lapsenkaan kanssa tehdä, ellei Tedille löydy ulkoiluttajaa. Automatkoilla ei voi pysähtyä syömään vaan ruoka haetaan autoon (koiraa ei voi jättää kuumaan autoon). Lisäksi on paljon selittämättömiä ärsytyksen aiheuttajia joita en edes osaa selittää.

Sain lohtua edes vähän, kun kuulin ettei tämä ole tavatonta ja muutama muukin oli kokenut samalla tavalla tunteiden muuttuneen koiraa kohtaan. Joillakin se oli jo helpottanut ja koira alkoi taas tuntua kivalta ja rakkaalta. Joillakin oli edelleen sama tilanne kuin minulla on nyt. Muutama osasi kertoa, että koira alkoi tuntumaan taas ihanalta, kun lapsi alkoi luoda kontaktia koiraan.

Maailman paras koira

Tedi muutti meille, kun oltiin seurusteltu Markuksen kanssa noin 9kk. Tedi on ollut meidän parisuhteen kulmakivi jo 7,5 vuotta ja ollut kaikissa meidän elämän tärkeissä päivissä mukana. Tedi on syönyt paremmin kuin me itse, päässyt harrastamaan ja hemmoteltu muutenkin ihan piloille.

En missään nimessä halua haukkua Tediä. Tedi on maailman paras koira. Ei oikeastaan Tedi ärsytä vaan ihan kaikki koirat ja lemmikit tällä hetkellä (toki muut eivät ole meidän vastuulla, joten valitettavasti Tedi on yleensä ärsytyksen kohteena).

Nyt Tedillä on hieman terveyshuolia (hoidossa kylläkin ja Tedi voi hyvin) ja ekaa kertaa pitkästä aikaa itken siitä, että Tedi ei ole meidän kanssa elämämme loppuun asti enkä sitä, että se ärsyttää. Tekee mieli rapsutella sitä ja kyllähän se vaan edelleen niin rakas koira on. Tunteet siis eivät ole kadonneet mihinkään, vaan ne ovat vain olleet jossakin piilossa.

Koira ja vauva

Ymmärtäisin näitä mun omia negatiivisia fiiliksiäni paremmin, jos Tedi olisi tehnyt jotakin pahaa Saagalle. Jos Tedi herättäisi haukunnallaan Saagan. Jos Tedi tekisi jotakin väärin, mutta ei! Se on ihan täydellinen lapsiperheen koira, joten eihän mulla ole mitään oikeutta tuntea näin miten tunnen. Silti se ärsyttää ja tämä noidan kehä sitten itkettää.

Tedi on löytänyt ihan hurjan hienosti oman uuden paikkansa ja antanut meille tilaa vauvan kanssa niin paljon kuin sitä tarvitaan. Tedi on antanut myös Saagan olla rauhassa (paitsi silloin, kun Saaga on syömässä on vahti ja kerjuu päällä). Tedi ja Saaga eivät juurikaan vielä toisistaan välitä eivätkä aktiivisesti hakeudu toistensa seuraan. Jos Saaga uskaltautuu tutkimaan Tediä antaa Tedi märän pusun leuasta hiuksiin asti.

Mulla on täysi luotto Tediin. Se ei ikinä vahingoittaisi ketään.

Vaikka nyt Saagan eliniän aikana Tedi on jäänyt vähemmälle huomiolle, on se silti ollut oma itsensä. Ei ole vaikuttanut masentuneelta tai alakuloiselta (vaikka siltä aina roikkuhuuliensa kanssa näyttääkin) eikä ole käyttäytynyt mustasukkaisesti.

Tunteet Tediä kohtaan ovat muuttuneet eivätkä todennäköisesti koskaan palaa entiselleen. Osa tunteista on saatu kaivettua takaisin esiin tässä 10kk aikana. On helpottavaa, että taakan tuntemisen sijasta nyt viime päivinä koira on alkanut tuntumaan taas vähän enemmän siltä rakkaalta koiralta. Askel sekin on eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

On tämä kaikesta huolimatta meidän perheen koira. ❤️

Lue myös:

Ted – pitkäkarvainen labradorinnoutaja

Vaunut ja koira = kaaos

Odotuskuvaus (Tedi oli mukana)

Meidän häät (Tedi oli mukana)

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

09 Nov

Posted at 11:17h in Perhe & suhteet

Eilen oli Markuksen ensimmäinen isänpäivä isänä ja päätin laitella tänne vähän tunnelmakuvia eiliseltä.

Markus sai herätä croissantin ja kahvin tuoksuun aamulla, kun toin tarjottimella aamiaisen sänkyyn. Lisäksi tarjolla oli tuorepuristettua appelsiinimehua sekä mangotuorepuuroa (linkissä resepti). Papunenkin oli hyvällä tuulella heti aamusta ja tuore isä sai monta hymyä ja suloista jokeltelua lahjaksi heti aamusta. <3 Päätin, etten ala itse tekemään Markukselle isänpäiväkorttia tai ostamaan lahjoja. Me yritetään nyt muutenkin välttää turhan materian ostoa, kun muutto on oven takana. Papunen saa itse sitten tehdä kortit ja lahjat vähän vanhempana tai minun avustamana. Itse ajattelen, että isänpäiväkortin ja lahjojen tarkoitus on nimenomaan tulla lapsilta ja tällöin myös niiden merkitys on paljon suurempi. Aamiainen sänkyyn, hauska body, vapaapäivä ja ihanat perhekuvat kävivät lahjoista tänä vuonna.

Kävin hoitamassa Papusen aamupesut ja laitoin Papuselle päälle isyyspakkaukseen hankkimani bodyn. Me ollaan Markuksen kanssa Marvel-faneja, joten body oli hyvinkin Markuksen mieleen. <3 Lähdettiin aamupalan jälkeen käymään vaunulenkillä ja pikkuinenhan simahti vaunuihin ilman pienintäkään kitinää. Aurinko paistoi ja päätettiin lähteä rantaan päin kävelylle. Tedikin nautti, kun käytiin vähän pidempi lenkki kuin normaalisti. Lenkin jälkeen meille tuli perhekuvaaja ottamaan kuvia meistä. Mua vähän harmitti, kun me ei otettu newborn-kuvia, mutta onneksi saatiin nyt kuitenkin perhekuvat tämän reilu yksi kuukautisen söpöläisen kanssa. En malta odottaa millaisia kuvia saatiin otettua. 🙂 Jaan niitä myöhemmin Instagramiin.

Body on hankittu Amazonista. Löydät sen tästä linkistä.

Iltapäivällä lähdettiin käymään mun vanhempien luona. Mun omalla isällä oli myös ensimmäinen isänpäivä pappana, joten käytiin syömässä ja kahvittelemassa senkin kunniaksi. Meitä oli vähän osissa koko meidän perhe paikalla, joka on aika harvinaista nykypäivänä, kun kaikilla on omat kiireet. Papunen simahti pitkille unille vielä vanhempienkin luona, joten ehdittiin pelailla vähän lautapelejäkin yhdessä. Oli ihanaa viettää aikaa vähän isommallakin porukalla, kun paljon tulee nyt kotona vietettyä vauvakuplassa aikaa oman kodin seinien sisällä. Illalla otin vielä muutaman pikaräpsyn Markuksesta ja Papusesta yhdessä ja näistä tuli kyllä ihania! Kuvia alla.

Ensi viikonloppuna Papunen ei olekaan enää Papunen, kun me vietetään täällä nimiäisiä. Siitä lisää myöhemmin (saa nähdä milloin sitä Papusen virallista nimeä oppii käyttämään)! ? Aurinkoista viikkoa kaikille! ☀

Lue myös:

Isyyspakkaus

Isän rooli vauva-arjessa

Vauva-arkea helpottavat tuotteet

<3 Salla