27 Jul

Posted at 09:00h in Perhe & suhteet, Yleinen

Tedi oli vielä 10 kuukautta sitten ihan rakkainta tässä maailmassa. Laskettiin raskauden aikana Markuksen kanssa jopa leikkiä, että jos tuleva vauva ja koira eivät mahdu saman katon alle niin lapsi lähtee. Toisin kävi.

Tämä on aihe josta olen ollut aika hiljaa. Aihe josta en pysty puhumaan tosissani ilman kyyneleitä. Aihe joka oikeasti meitä vaivaa. Miksi meidän on pakko tuntea näin? Koska tämä loppuu?

Koirasta tuli koira ja vauvasta vauva

Mulle tuli täysin puskista ja yllätyksenä, että voisin ikinä tuntea näin mitä viimeiset 10 kuukautta olen tuntenut.

Tedi ärsyttää. Se ärsyttää joka päivä.

Tunteet ovat heittäneet härän pyllyä ja haluaisin keskittyä 100% Saagaan. Minä joka olen ollut se koirahullu. Se joka keskeyttää ihmisten lauseet, kun näen koiran kadulla. Se joka haluaa paijata kaikkia vastaan tulevia koiria. Se joka aina ensimmäisenä oli aikaisemmin ottamassa kaikkialle sitä omaa koiraa mukaan. Se joku ajattelee tänä päivänä, että onko sitä koiraa pakko ottaa mukaan. Onko sitä ihan pakko juuri nyt heti viedä ulos? Voisiko se jäädä mökille mun vanhempieni kanssa? Voitaisiinko käydä vähän lyhyempi lenkki?

Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että koira löytää koiran paikan, kun vauva muuttaa taloon. Koira joka on aikaisemmin ollut lapsen korvike, muuttuu nyt lemmikiksi. Tämä oli mulle sokki, enkä osannut tähän valmistautua.

Mikä ärsyttää?

Eniten meitä ärsyttää se sotku (toki sotkua on ollut aikaisemminkin, mutta ennen lasta se ei ärsyttänyt niin paljon). Nyt kun Saaga on oppinut liikkumaan, niin bodyn väriä ei edes näe, kun Saagan nostaa lattialta (aivan täynnä mustaa karvaa). Imuri surraa joka päivä tai vähintään joka toinen päivä. Outoja tippoja on pitkin lattioita. Tedin raparoiskeita, kuolaa ja hiekkaa löytyy kaikkialta. Lisäksi vaunujen kanssa kävely tuottaa edelleen hankaluuksia (ja kyllä tiedostan, että tämä on mun oma vikani ja ongelmani). Kirjoitin tästä jo aikaisemmin ja jutun voit lukea täältä. Pitkiä reissuja ei voi lapsenkaan kanssa tehdä, ellei Tedille löydy ulkoiluttajaa. Automatkoilla ei voi pysähtyä syömään vaan ruoka haetaan autoon (koiraa ei voi jättää kuumaan autoon). Lisäksi on paljon selittämättömiä ärsytyksen aiheuttajia joita en edes osaa selittää.

Sain lohtua edes vähän, kun kuulin ettei tämä ole tavatonta ja muutama muukin oli kokenut samalla tavalla tunteiden muuttuneen koiraa kohtaan. Joillakin se oli jo helpottanut ja koira alkoi taas tuntua kivalta ja rakkaalta. Joillakin oli edelleen sama tilanne kuin minulla on nyt. Muutama osasi kertoa, että koira alkoi tuntumaan taas ihanalta, kun lapsi alkoi luoda kontaktia koiraan.

Maailman paras koira

Tedi muutti meille, kun oltiin seurusteltu Markuksen kanssa noin 9kk. Tedi on ollut meidän parisuhteen kulmakivi jo 7,5 vuotta ja ollut kaikissa meidän elämän tärkeissä päivissä mukana. Tedi on syönyt paremmin kuin me itse, päässyt harrastamaan ja hemmoteltu muutenkin ihan piloille.

En missään nimessä halua haukkua Tediä. Tedi on maailman paras koira. Ei oikeastaan Tedi ärsytä vaan ihan kaikki koirat ja lemmikit tällä hetkellä (toki muut eivät ole meidän vastuulla, joten valitettavasti Tedi on yleensä ärsytyksen kohteena).

Nyt Tedillä on hieman terveyshuolia (hoidossa kylläkin ja Tedi voi hyvin) ja ekaa kertaa pitkästä aikaa itken siitä, että Tedi ei ole meidän kanssa elämämme loppuun asti enkä sitä, että se ärsyttää. Tekee mieli rapsutella sitä ja kyllähän se vaan edelleen niin rakas koira on. Tunteet siis eivät ole kadonneet mihinkään, vaan ne ovat vain olleet jossakin piilossa.

Koira ja vauva

Ymmärtäisin näitä mun omia negatiivisia fiiliksiäni paremmin, jos Tedi olisi tehnyt jotakin pahaa Saagalle. Jos Tedi herättäisi haukunnallaan Saagan. Jos Tedi tekisi jotakin väärin, mutta ei! Se on ihan täydellinen lapsiperheen koira, joten eihän mulla ole mitään oikeutta tuntea näin miten tunnen. Silti se ärsyttää ja tämä noidan kehä sitten itkettää.

Tedi on löytänyt ihan hurjan hienosti oman uuden paikkansa ja antanut meille tilaa vauvan kanssa niin paljon kuin sitä tarvitaan. Tedi on antanut myös Saagan olla rauhassa (paitsi silloin, kun Saaga on syömässä on vahti ja kerjuu päällä). Tedi ja Saaga eivät juurikaan vielä toisistaan välitä eivätkä aktiivisesti hakeudu toistensa seuraan. Jos Saaga uskaltautuu tutkimaan Tediä antaa Tedi märän pusun leuasta hiuksiin asti.

Mulla on täysi luotto Tediin. Se ei ikinä vahingoittaisi ketään.

Vaikka nyt Saagan eliniän aikana Tedi on jäänyt vähemmälle huomiolle, on se silti ollut oma itsensä. Ei ole vaikuttanut masentuneelta tai alakuloiselta (vaikka siltä aina roikkuhuuliensa kanssa näyttääkin) eikä ole käyttäytynyt mustasukkaisesti.

Tunteet Tediä kohtaan ovat muuttuneet eivätkä todennäköisesti koskaan palaa entiselleen. Osa tunteista on saatu kaivettua takaisin esiin tässä 10kk aikana. On helpottavaa, että taakan tuntemisen sijasta nyt viime päivinä koira on alkanut tuntumaan taas vähän enemmän siltä rakkaalta koiralta. Askel sekin on eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

On tämä kaikesta huolimatta meidän perheen koira. ❤️

Lue myös:

Ted – pitkäkarvainen labradorinnoutaja

Vaunut ja koira = kaaos

Odotuskuvaus (Tedi oli mukana)

Meidän häät (Tedi oli mukana)

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

27 Mar

Posted at 14:37h in Perhe & suhteet, Yleinen

Koira ja vaunut on yhdistelmä josta en tykkää yhtään. Puhuin tästä aiheesta jo aiemmin tällä viikolla Instan storyjen puolella ja aihe herätti paljon keskustelua ja kiinnostusta. Hyvin moni pystyi samaistumaan tähän tilanteeseen, mutta moni myös koki, että koira kulkee vaunujen kanssa paremmin, kuin aiemmin! Oon kyllä vähän kateellinen tästä! ?

Meiltä löytyy kotona pitkäkarvainen labbis nimeltä Ted. Tedin esittelyn voit käydä lukemassa täältä. Tedi on yli 7-vuotias ja painaa ihanat 34 kiloa. Ulkoilua on harjoiteltu vaunujen kanssa nyt 6kk ja edelleen se on yhtä tuskaa niin mulle, kuin varmasti Tedillekin. Onneksi Markus pystyy auttamaan todella paljon Tedin ulkoilutuksessa töiden ohella, mutta välillä täytyy selvitä yksinkin. No miten meiltä sitten onnistuu ulkoilu, kun välillä täytyy lähteä ilman apuvoimiakin liikenteeseen?

UlkoiluTusvälineet

Tedi on aina ollut kova poika vetämään ja ollaan siirrytty jo n. viisi vuotta sitten vedonestopantaan/kuonopantaan (alla kuva). Tiedän, että tätä ei tulisi käyttää, kun lyhytaikaisesti harjoitellessa vierellä kävelyä, mutta meillä tämä jäi käyttöön sen takia, että tämän avulla on Tedin nenä helppo saada pois syömästä kakkaa sekä ruuan tähteitä. Jep! Tedi syö kaiken eikä se todellakaan ole toivottavaa. Me ollaan kokeiltu myös vedonestovaljaita, jotka tulevat rinnasta edestä kiinni, mutta niissä veto onnistui kahta kauheammin.

Raskaana ollessa sekä talvella, kun on super jäistä on tämä panta ollut myös ihan pelastus. Ollaan kuitenkin huomattu, että ihmiset sekoittavat tämän todella usein kuonokoppaan ja ajattelevat, että Tedin aggressiivinen koira. Tätä Tedi ei todellakaan ole, eikä tehnyt kenellekään mitään pahaa koskaan.

Meillä on käytössä myös melko lyhyt nahkahihna, koska flexi tai pidempi hihna olisi ihan tuhoon tuomittu ajatus. Hihna on kestänyt meillä vuosia ja sillä on helppo pitää Tedi lähellä, kun käsi ei luista hihnaa pidellessä. Ainoa ongelma tässä on se, että Tedi haluaa lähteä aina tarpeilleen pitkälle pusikkoon. Vaunuja ei voi jättää kadulle vahtimatta, joten pidempi hihna olisi tässä tilanteessa parempi. Olen myös välillä päästänyt Tedin metsän reunassa vapaaksi, jotta voi käydä tarpeillaan pusikossa ja sen jälkeen tulee takaisin hihnaan. Toimii se näinkin, mutta asutusalueen keskellä tätä ei oikein voi tehdä.

Koira ja vaunut

Vaikka me ollaankin harjoiteltu vaunujen kanssa kävelyä jo 6 kuukautta, ei me silti sitä edelleenkään osata. Kyllä hihnan pitelijässä on se vika ja namit jää turhan usein kotiin. Tediä en missään vaiheessa syytä, vaikka se saattaa siltä lenkeillä näyttääkin. Turhan usein menetän nämä lyhyet hermoni tuolla ulkona ja Tedi saa valitettavasti siitä osansa. Tedin vetäminen on nyt keväisin vielä kahta kauheampaa, kun lumet sulavat ja uusia tuoksuja paljastuu lumen alta.

Ainoa hetki, kun Tedi kävelee vaunujen kanssa nätisti on kotipiha. Kun pihalta päästään pois täytyy vetää kuono pitkänä heti ensimmäiseen puskaan, lampputolppaan tai puun juurelle merkkaamaan. Vaunut lähtee herkästi kääntymään toiseen suuntaan, kun Tedi vetää toiseen suuntaan eikä ole aikaakaan, kun mä itse olen X:nä keskellä katua. Pidän vaunujen eturenkaita aina auki, koska muuten vaunut lähtevät kippaamaan sivulle Tedin vetäessä. Onneksi koskaan ei ole vaunut vielä kaatuneet! KOPKOP!

No miten vaunujen kanssa ollaan nyt harjoiteltu kulkemista? Nyt kun namipussin on taas muistanut ottaa mukaan lenkeille annan namin aina, kun Tedi ohittaa toisen koiran nätisti. Palkkaaminen siitä, että jättää vetämättä jokaiselle lampputolpalle onkin sitten eri juttu. Tedi osaa nyt jo hienosti käskyt odota ja kierrä, joista on todella paljon apua vaunujen kanssa! Tediin on myös helppo saada kontakti. Namit ovat olleet ihan avainasemassa meillä koulutuksissa, kun tuo poika on tuollainen possu. Kaiken muun voi unohtaa, jos vain on ruokaa tarjolla. Vierellä kulkeminen olisi täydellistä, mutta sitä tuo vanha herra ei oikein ole ikinä osannut. Tedi on hyvin oppinut jo varomaan vaunuja eikä yritä enää mennä vaunujen eteen kävelemään.

tedin ulkoilut päivän aikana

No millainen rytmi me ollaan löydetty Tedin ulkoiluihin? Tedihän on sellainen laiska lössykkä, joka ei missään vaiheessa päivää pyydä päästä ulos. Ei hypi seinille tai tule herättämään meitä. Super helppo koira toisin sanoen. Ollaan saatu aina nauttia pitkistä aamuista ja Tedi on korkeinaan tullut meidän viereen makuuhuoneen lattialle jatkamaan unia, kun huomaa, että me aletaan heräilemään.

Tavallisena arkipäivänä Markus käy viemässä Tedin nopealle vartin lenkille ennen kuin aloittaa työt keittiön pöydän ääressä. Mulla ei tässä vaiheessa ole kiire lähteä ulos, vaan hoidan ensin Saagan aamutoimet ja syön itsekin aamupalan. Lähdetään yleensä 1-1,5h lenkille Saagan ekojen päikkäreiden aikaan klo 9. Käydään yleensä koirapuistossa, koska se on vaan niin paljon helpompaa yksin käydä siellä, kun tehdä yli tunnin lenkki tämän vetävän koiran kanssa. On myös ihanaa, jos Tedi saa aina välillä koiraseuraa sekä pääsee juoksemaan vapaana. Päivälenkin käyn joko Saagan kanssa tai jätän Saagan päikkäreille parvekkeelle ja käyn Tedin kanssa lyhyen lenkin kahdestaan. Tedi kulkee kuin unelma, kun mulla on kaksi kättä vapaana eikä tarvitse huolehtia vaunuista ollenkaan! Ilman hihnaa kävely olisi vielä ihanampaa. Tedi ei karkaa, vaikka mikä olisi ja pysyy aina kahden metrin etäisyydellä meistä. Markus pääsee yleensä klo 16-17 välissä töistä, jonka jälkeen lähdetään koko porukalla ulos pidemmälle lenkille. Ennen nukkumaan menoa jompi kumpi meistä käy vielä pikapissattamassa Tedin.

Mitä ajatuksia koira ja vaunut aihe sussa herättää? Miten teillä onnistuu vaunujen ja koiran kanssa yhdessä ulkoilu? Jos haluat lukea koira + lapsi yhtälöstä enemmän jatkossakin, niin painaa tykkää nappia! Ihanaa viikonloppua sinne! ☀

Lue myös:

Tedin esittely

Britax Smile 3 – vaunuarvio

Vauvan kanssa liikkeellä

<3 Salla

 

24 Oct

Posted at 14:39h in Perhe & suhteet, Yleinen

Tässä on Ted! Tedi on pitkäkarvainen labradorinnoutaja. Etkö ole aikaisemmin kuullut, että labbiksia on pitkäkarvaisenakin? No et ole ainoa!

Tedi muutti meille 6,5 vuotta sitten Raaseporista kennelistä. Haettiin Ted, kun hän oli 8 viikon ikäinen ransu ?. Oltiin keretty seurustelemaan Markuksen kanssa vatsa reilu puoli vuotta, kun päätettiin ottaa koira. En usko, että meidän suhdekaan olisi samanlainen ilman Tediä <3 . Labradorinnoutaja tuli roduksi meille ehdolle aika nopeasti sen lempeän luonteen ja tottelevaisuuden vuoksi. Lyhyt karva oli myös yksi kriteeri, mutta kuinkas kävikään ?. Kun haettiin Ted kotiin meille kerrottiin, että hänellä on vain normaalia paksumpi pentuturkki. Geenitestien tultua maailmalta selvisikin, ettei tämä pentuturkki karisekaan pois, vaan Ted onkin ns. pitkäkarvainen labradorinnoutaja (rumasti sanottuna geenivirhe), jota ei saa rotuun tahallaan lisätä. Tedissä ei ollut mitään vikaa. Geenivirhe kuulosti meidän korvaan pahalle, eikä me haluta sitä käyttää. Tedi on terve koira näön, lonkkien, ja muiden osalta, jonka takia meitä ei haitannut se, että sillä nyt sattuu olemaan vähän pidempi karva, kuin normaalilla labukalla.

Pitkäkarvaisista labukoista löytyy suomenkielistä tietoa hyvin vähän, mutta englanniksi tietoa löytyy jo enemmän. Jos sua kiinnostaa lukea enemmän nippelitietoa pitkäkarvageenistä, niin voit käydä lukemassa siitä esimerkiksi täältä.

Ted on luonteeltaan lempeä ja HYVIN ihmisrakas. Tarvittaessa sillä on vahva oma tahto ja osaa näyttää myös sen puolen itsestään. Ei oltaisi parempaa koiraa voitu toivoa meidän perheeseen. Siitä on tullut rakas niin minulle kuin Markuksellekin sekä meidän molempien perheille. Tedi sopii vallan mainiosti perheen ainoaksi koiraksi, sillä se nauttii täysin rapsutuksin kaikesta saamastaan huomiosta. Lempipuuhiin kuuluu kaikki ruokaan liittyvä, uiminen, pallot ja autoilu (niin kuin varmasti monen muunkin labukan puuhiin 😀 )

Vähän faktoja Tedistä

  • Tedin molemmat vanhemmat ovat lyhytkarvaisia ns. normaaliturkkisia labukoita, jotka sattuivat kantamaan pitkäkarvageeniä
  • Tedi oppi sisäsiistiksi kolmessa kuukaudessa! Oltiin super yllättyneitä tästä
  • Tedi on syönyt raakaruokaa nyt muutaman vuoden ajan, joka aloitettiin hiivakierteen takia.
  • Tedi on leikattu n. kahden vuoden iässä, joka rauhoitti lenkkejä huomattavasti
  • Tedi käyttää ulkoillessa kuonopantaa, koska syö kaiken mahdollisen ja mahdottoman maasta esim. hanhen kakat. Näin se on helpompi hallita ja vetää pois syömästä kakkia
  • Tedi seuraa kaikkialle, oli sitten kyseessä oma pissahetki tai pikapyörähdys vaatehuoneessa
  • Tedi haukkuu ainoastaan isoille koirille tai telkkarille, jos siellä pyörii luontodokkari
  • Tedillä on ulkoillessa vahva oma tahto ja vetää kyllä varmasti sinne suuntaan, jonne haluaa mennä (yleensä siis uimaan päin ⛱)
  • Tedi juoksee omalle paikalleen heti, jos huomaa alkavansa kuolata
  • Tedi vihaa korvien putsausta sekä kynsien leikkuuta
  • Tedi rikkoo kaikki muut lelut, paitsi pehmolelut (pehmolelut ovat vain lussutusta varten <3 )
  • Tedi on tärkeä osa meidän perhettä ja osa meidän elämän isoja hetkiä, esim. oli häissä ja hääkuvassa mukana. En malta odottaa millainen isoveikka tästä vielä kehkeytyy, kun Papunen kasvaa vähän isommaksi

kuva viime kesältä, kun Papunen oli vielä masussa

Tedi on ottanut Papusen hyvin vastaan. Tai no, ei ole juurikaan ollut vielä kiinnostunut pienestä. Kyllä se siitä muuttuu, kun tuo ihmisvauva vähän vielä kasvaa. Tedi on myös antanut hyvin meille ja Papuselle nyt tilaa ja löytänyt paikkansa koirana ja lemmikkinä.

Jos Tedin arki kiinnostaa, niin käy laittamassa mun tili seurantaan. Tämä karvakuono kyllä pomppii siellä arjessa mukana <3 . Ihanaa viikonloppua kaikille karvakuonoille ja heidän palvelijoilleen! ?

<3 Salla ja Ted