10 Feb Mitä äitiysloman jälkeen?

Saaga on nyt 4,5 kk ikäinen ja olen pikku hiljaa alkanut miettimään mitä tekisin äitiysloman jälkeen. En oikeastaan edes haluaisi vielä miettiä töitä, koska koko ajatus siitä, etten näkisi Saagaa enää 24/7 ahdistaa. Voisinpa olla sellainen äiti, joka pystyisi pitämään lapsen mahdollisimman pitkään kotona. Ajatus päiväkodista heti 9kk iässä puistattaa. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja aina ei suinkaan ole vaihtoehtoja. Leipä täytyy pöytään tuoda, joten ymmärrän myös hyvin niitä perheitä, jotka laittavat lapset päiväkotiin jo aikaisin. No mutta mitä olen sitten miettinyt ja mitä vaihtoehtoja mulla on? Taivashan on vain rajana, mutta uuden alan opiskelu tuntuu vähän liian työläältä ja kaikki aikaisemmin opittu ja tehty menisi hukkaan. Lähdetään siis realistisemmista vaihtoehdoista.

Sairaanhoitajan työ

Ei mitään helppoa sanon minä. Joillekin se sopii ja toisille ei. Hoitoala itsessään on varsinkin nyt korona-aikaan ollut aika masentavaa katsottavaa. Haluanko edes palata sinne? Olisi aika kurjaa, jos koko AMK-koulutus menisi hukkaan enkä enää ikinä näitä töitä tekisi. En myöskään pysty kuvitella itseäni muuna kuin lasten päivystyksen sairaanhoitajana. Työn vaihtelevuus ja hyvä työporukka on mulle ihan A ja O. Lisäksi näitä pikkuisia on ihana auttaa ja hoitaa. <3 Muistelin tässä Markuksen kanssa kuitenkin niitä aikoja, kun tein paljon yövuoroja ja työpäivät tosiaan olivat sen 12-12,5h. Olin todella huonolla tuulella aamut ja illat väsymyksen vuoksi sekä yksittäiset vapaapäivät menivät aika lailla palautuessa töistä. Jos otetaan malliesimerkki työpäivästä ja yhdistetään se vauva-/taaperoarkeen näyttäisi se aika pitkälti todennäköisesti tältä:

Herätyskello soi klo 6:00. Syön aamiaisen, laitan itseni ja työrepun valmiiksi sekä käyn pussaamassa Saagan ollessa unessa vielä heipat hänelle ja Markukselle. Markuskin alkaa heräilemään ja hoitaisi Saagan päiväkotiin ennen klo 8:00, kun hän aloittelee etätöitä kotona. Mulla menee työmatkaan tunti ja joudun lähtemään töihin n. klo 6:45. Mä otan heti 8:00 aamulla raporttia yöltä jääneistä päivystysseurantapotilaista ja samaan aikaan alkaa päivystyksen ovista tulemaan lisää sairaita lapsukaisia. Lisäksi kuulun traumatiimiin ja vastaava hoitaja ilmoittaa ambulanssin tulevan 15 minuutin kuluttua. Äkkiä siis omat potilaat hoitoon ripoteltuna muille hoitajille, joilla heilläkin on jo omia potilaita. Ensihoitohuoneessa vierähtää helposti muutama tunti ja huomaan, että on jo lounasaika. Aamutauko on taas kerran jäänyt pitämättä. Lounas venyy, koska siellä on tällä hetkellä jo muita hoitajia syömässä, jotka eivät olleet kiinni ensihoitohuoneessa. Huomaan klo 14 olevani ruokalassa hakemassa ruokaa ja pitämässä ensimmäistä taukoa. Sama rumba jatkuu tämän puolen tunnin ruokatauon jälkeen ja klo 16 jälkeen kiire vaan kasvaa. Terveyskeskuspäivystys aukeaa ja uusia ambulansseja puskee ovista sisään. Huomaan päässeeni iltatauolle klo 18:30, joka sisältää nopean proteiinipatukan syömisen ja pullollisen vettä. Huomaan, että en ole käynyt vessassa koko päivänä ja päätän ekaa kertaa käydä pissalla. Illalla huomaan, että mulla on seitsemän omaa potilasta, joilla on yli puolilla hoito vielä aivan kesken. Yövuoro tulee töihin klo 20:15 ja mulla on 15 minuuttia aikaa antaa nämä potilaat seuraavalle hoitajalle. Hoitajia tulee töihin vähemmän, kuin mitä päivällä on ollut, joten yksi hoitaja saa aivan kohtuuttoman määrän keskeneräisiä potilaita tai minulta kysytään voinko jäädä vielä hetkeksi ylitöihin. Olen tyly ja päätän lähteä klo 20.30. Olenhan ollut jo 12,5h töissä ja oma lapsi odottaisi kotona. Lähden julkisilla kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Otan ensimmäistä kertaa esiin puhelimen, jossa on hyvän yön toivotuksen kuva Saagasta Markukselta. Kaivan kotiavaimia ovella esiin klo 21.30 ja Markus on jo suuntaamassa sänkyä kohti. Saagan nukkuu jo. Markus on tehnyt iltapalat valmiiksi ja mä pääsen suihkuun ja syömään. Siitä suoraan sitten nukkumaan ja asetan herätyksen taas klo 6:00. Huomenna on samanlainen päivä ja omaa lasta en ole nähnyt hereillä ollenkaan.

Tämä esimerkki on hyvin tavallinen päivä lasten päivystyksessä varsinkin näin infektiokautena eikä esimerkki ole edes kärjistetty tai huonoimmasta mahdollisesta päivästä. Omaa lasta ei työpäivinä ehtisi nähdä ollenkaan. Muiden lapsia kyllä senkin edestä. Työ on palkitsevaa, kun joku muistaa välillä kiittää. Varjopuoli tässä on myös se, että pitkien päivien ja kolmivuorotyön ohella, kun pyörittää perhearkea ei aikaa jää enää somelle ja blogille sekä oma parisuhde on aika lailla myös pausella. Palkkaa tästä jää käteen verojen jälkeen hieman yli 2000 €/kk. Lisäksi taitaa isän seura alkaa enemmän kiinnostaa, kun äitiä ei näe kuin n. kolmena päivänä viikossa.

Somesta työ

Some ja bloggaaminen on edelleen tänä päivänä ilmeitä herättävä aihe, jos kertoo sitä tekevänsä työkseen. Ihmisten on edelleen vaikea nähdä tätä “oikeana työnä”. Onneksi tämä on muutaman vuoden sisällä jo hieman muuttunut positiivisempaan suuntaan. Aika pitkälti tämä on sisällön tuotantoa ja markkinointia. Päivät täyttyvät helposti näillä hommilla, eikä tarvitse miettiä mitä luppoajalla tekee. Näen tällä alalla ihan hurjasti mahdollisuuksia ja avoimia ovia.

No millaisena sitten näkisin bloggaajana työskentelyn? Tämä on vain ja ainoastaan kuvitelmaa, koska en ole tehnyt ikinä täysipäiväisesti bloggaajana töitä. Voi siis mennä ihan puskiin, mutta tältä se mun päässä näyttää!

Herätyskello soi klo 7:30. Saaga herää myös ja otan hetkeksi hänet vielä viereeni köllimään. Keitän aamukahvit ja vien kahvin Markuksellekin, joka on jo aloitellut töitä Saagan huoneessa työpisteellä. Pussaan hyvät työpäivät ja kyselen mihin aikaan teen ruokaa. Saaga leikkii olohuoneen lattialla hetken itsekseen ja minä saan avattua tietokoneen ja vastattua sähköpostitulvaan ja Instagramin viesteihin sekä kommentteihin samalla syödessäni aamupalaa. Päivittelen muutamat tarinat meidän aamusta ja alan suunnittelemaan tulevaa yhteistyötä. Otan yhteistyön kuvat, tulevat blogitekstien kuvat sekä nyt kun on vielä valoisaa, niin Saagastakin samalla muutaman räpsyn. Laitan Saagan päiväunille ja aloitan ruuan tekoa. Jotakin helppoa ja itsekseen uunissa valmistuvaa, jonka laittamiseen ei mene kuin se 10 minuuttia. Klo on jo 12, kun päästään aloittamaan ruokailua. Saadaan syödä Markuksen kanssa yhdessä ja jutella ihan aikuisten kesken. Klo 12:30 aloitan blogitekstien tekoa. Kirjoitan muutaman valmiiksi, jotka ajastan tuleville päiville. Saaga alkaa heräilemään päiväunilta ja otan tytön hetkeksi syliin ja rinnalle. Isovanhemmat ovat tulossa hakemaan tyttöä ja Tediä ulos ja minä jään vastailemaan taas sähköposteihin ja luon yhteistyön sisältöjä. Keitän iltapäiväkahvit ja kysyn pitääkö Markuskin taukoa. Pidetään lyhyt kahvitteluhetki ja kerron lyhyesti miten Saagalla on päivä mennyt oven tällä puolella. Lähetän yhteistyön luonnokset yritykselle tarkistukseen ja odotan vastausta onko työn laatu ja sisältö miellyttävää. Sähköpostiviestejä lähetellään puolin ja toisin. Laskutan yrityksiä yhteistöistä ja yritän samalla muistaa ottaa Instagramiinkin tarinoita ja taas vastailla viesteihin. Ennen kuin huomaankaan on jo klo 16. Markus pääsee töistä ja isovanhemmat tuovat Saagan takaisin kotiin. Pikkuinen nukkuu vielä vaunuissa hetken ja minä saan päivän blogipostauksen julkaistua ja laitettua myös Facebookiin ja Instagramiin esille. Laitan päivän IG postauksen, joka on jo aikaisempina päivinä tehty valmiiksi. Kello on jo 17 ennen kuin huomaankaan ja Saaga on herännyt jo unilta. Otan taas muutaman tarinan meidän illasta ja iltapalasta. Vastailen vielä muutamiin viesteihin. Vietän loppuillan Saagan ja Markuksen kanssa. Laitetaan yhdessä Saaga unille klo 20 ja loppuilta on pyhitetty vierekkäin sohvalla istuskeluun hyvän iltapalan ja tv-sarjan kera. Avaan IG:n vielä sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja vastailen muutamiin viesteihin ja kommentteihin. Muokkaan myös päivällä otetut kuvat ja siirrän ne pilveen huomista varten. Laitan herätyksen taas klo 7:30. Saaga tuhisee jo vieressä pinnasängyssä. Huomenna saan taas aamulla tytön syliin.

Stressi tässä on silti yhtä kova kuin hoitotyössäkin, vaikka ei olekaan ihmishengistä kyse. Deadlinet painaa päälle ja kaikki pitäisi ehtiä päivän aikana tekemään. Saagan kanssakin pitäisi ehtiä viettämään aikaa, jos ei hoitoon häntä meinata heti laittaa. Varjopuolena näen vapaa-ajan ja työajan sekoittumisen ja helposti burn outin saamisen tämän takia. Stressi myös muuttuvista tuloista olisi suuri. Kun kuukausipalkka ei tulekaan tasaisesti kuun viimeinen päivä tilille. Jos sitä oppisi pitämään työajoista kiinni ja saamaan tulot tasaiseksi, olisi tämä niin paljon mielekkäämpää Saagan ollessa pieni kuin hoitotyö.

Onneksi nämä ovat tosiaan vasta ajatuksia mitä heittelen ilmoille eikä päätöksiä täydy vielä tehdä. Toiveena kuitenkin olisi pitää Saaga mahdollisimman pitkään kotona. Äitiysloma mulla loppuu vasta heinäkuun alussa, joten onhan tässä vielä aikaa. On kuitenkin hyvä alkaa miettimään jo pikku hiljaa tulevaa sekä myös omaa taloudellista tilannetta. Täytyykö heti palata jo kesällä tekemään keikkavuoroja, kun asuntolainan lyhennykset ja muut kulut painaa päälle? Vai riittäisikö tulot somen kautta kattamaan menoja niin paljon, ettei Saagan hoitoa tarvitsisi vielä miettiä? Näihin tunnelmiin ja miljooniin kysymyksiin lopettelen tämän! ? Haluaisin ehdottomasti kuulla, että kiinnostaako teitä jatkossakin kuulla joko entisistä töistä tai näistä tulevista? Kivaa päivää sinne. ☀

Lue myös:

Mun  synnytyskertomus

Vauvan rytmi 4kk

<3 Salla