Tänään alkoi rv 38, joka tarkoittaa sitä, että sikiö lasketaan nyt täysiaikaiseksi. Aika jännää! Tuo meidän Papunen olisi nyt valmis tulemaan tänne masun ulkopuolelle meidän halittavaksi.
Rv 38
raskauden loppuaika ja rv 38
Miten tämä loppuaika on nyt sitten sujunut? Katkonaiset yöt alkoi viikko sitten. Heräilen 1-2 kertaa yössä yleensä hikoiluun tai pissalla käymiseen. Vatsan kanssa ei ole epämukavaa nukkua, mutta muuten kyllä täytyy heräillä. Tämä hikoilu on aivan kamalaa ja kestänyt jo kesän alusta asti. Olen ollut myös paljon normaalia väsyneempi ja alaselkää särkee jatkuvasti. Osteopaatista on ollut suuri hyöty selkäkipujen kanssa. Ihan paras ostos oli myös jumppapallo kotiin. Siinä on niin hyvä istua hyvässä ryhdissä ja helpottaa selkäkipuja. Ostettiin samalla myös fasciapallo jalkapohjien jatkuvaan kipuiluun, joka tuntuu aivan taivaalliselta käytössä. ?
Raskausarviltakaan en ole välttynyt. Ylemmässä kuvassa vähän pilkottaakin se kuinka kyljet ovat “revenneet”. Arpia on tullut myös tisseihin ja reisiin. Vatsa on vielä muuten kuin kylkien osalta säästynyt. Napakaan ei ole pulpahtanut ulos vielä. Linea negraa en myöskään ole saanut. Kiloja on kertynyt aivan valtava määrä ja sen huomaa myös jalkojen turvotuksista. Varpaita myöden jalat ovat hyvin turvonneet. Oikeastaan vain yhdet sandaalit tuntuvat enää hyvältä eivätkä purista. Eilen juoduin myös luopumaan sormuksesta ja se siirtyi kaulakoruun.
Labrakokeissa ferritiini oli matalalla, joka tarkoittaa raudan puutetta. Aloin siis syömään nestemäistä rautaa vielä muiden vitamiinien lisäksi. Olen kiinnittänyt vielä enemmän huomiota syömiini ruokiin ja lisännyt erityisesti paljon vihreää ruokavalioon raudanpuutteen takia. Kunnon poltteleva närästys on alkanut myös vasta nyt.
Saatiin toissapäivänä muuten otettua odotusajan kuvat, jotka laitan myöhemmin Instagramin puolelle! En malta odottaa, että näen millaiset niistä tuli ?.
Ajatuksia synnytyksestä
Entäs se meidän tuleva synnytys sitten? Ollaan Markuksen kanssa puhuttu paljon siitä, kuinka synnytys on nykyään hyvin laitosmaista. Odottava äiti istutetaan pyörätuoliin heti sairaalaan päästyään ja lääkärit ja hoitajat tarjoavat ensimmäisenä lääkkeellistä kivunlievitystä. Ei varmasti aina näin ole, mutta tältä meistä siis tuntuu. Itse ajattelen, että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja olisi aivan ihanaa myös kokea se ilman, että siihen lääkkeellisesti puututaan. Niin kuin ihana doulani sanoi: “Sun oma keho ei tuota sulle sellaista kipua, joka vahingoittaisi sua jotenkin”. Uskon, että synnyttäminen sattuu ihan *itusti, mutta haluan myös kovasti uskoa siihen, että sen kivun kestää. Se ei ole pysyvää ja jokainen tuntee sen eri tavalla. En sitä tietenkään vielä voi tietää miten sen kivun kestän, mutta kovasti haluan ainakin yrittää pystyä ilman lääkkeellistä puuttumista synnyttämään tämän lapsen tähän maailmaan.
toiveena luonnollinen synnytys
Kovasti toivoisin siis luonnollisesti ja itsestään käynnistyvää synnytystä. Toiveena olisi pystyä olemaan kotona mahdollisimman pitkään TENS-laitteen, jumppapallon, suihkun ja tuen avulla. Kun on aika lähteä sairaalaan toivon kovasti mahdollisuutta synnyttää ammeeseen mahdollisimman luonnollisesti ilman, että synnytykseen puututaan. Millekään en halua sanoa ei, en edes kipulääkitykselle, mutta en haluaisi sen olevan ensimmäinen asia jota huudan sairaalaan päästyäni. Uskon, että jos synnytys syystä tai toisesta pitkittyy vaikka muutaman vuorokauden mittaiseksi urakaksi, niin oman jaksamisen ja lepäämisen kannalta on varmasti parasta jo ottaa sairaalan tuki vastaan. Haluan kuitenkin kovasti uskoa siihen, että mieheni ja doulani toimivat mun epiduraalina <3 . Katsotaan miten meidän käy. Sairaalakassi on pakattu täyteen suklaata, suklaakeksejä sekä salmiakkia. Korkeat oksitosiinitasot on siis jo taattu. <3 Joka päivä yritän tsempata itseäni tulevaan ja olen kyllä super tyytyväinen siihen tukeen jota olen myös Markukselta saanut. ?
Mun täytyy kuitenkin yrittää muistaa se, ettei kaikki ole aina musta kiinni. Asiat ei välttämättä mene niin kuin haluaisin tai toivoisin. Täytyy sitten vain hyväksyä asiat niin kuin ne menevät. Varmasti eniten harmittaa, jos vauva täytyykin saattaa sektion turvin maailmaan. Pääasia kuitenkin on se, että tuo Papunen saadaan mahdollisimman turvallisesti ja terveenä tuolta masusta meidän syliin. <3
Rv 38 ja masu alkaa olla jo todella tukala
En malta odottaa, että me nähdään millainen tyyppi tuolta oikein putkahtaa. <3 Ja hei, jos sulla on nyt myös loppuraskaus menossa haluan toivottaa enemmän kuin suurimmat mahdolliset tsempit sinne ruudun toisellekin puolelle. Me pystytään tähän kyllä! ?
Lue myös:
<3 Salla