Mä tajusin eilen, että mietin päivittäin monta kertaa sitä, miten pienet asiat tekee mut onnelliseksi tässä vauva-arjessa. Välillä sitä unohtaa olla kiitollinen tästä äitiydestä ja tästä omasta suloisesta lapsesta. Kuinka vähän se vaatii, että sydän sulaa ja tuijottaa vain hymyillen tuota pikkuista. Olen niin kiitollinen isoista asioista, kuten imetyksen onnistumisesta, katosta pään päällä, terveestä lapsesta, hyvästä tukiverkosta, ihanista kummeista, arjen helppoudesta ja monesta muustakin asiasta. Nyt kuitenkin puhun niistä arjen pienistä asioista, jotka tuntuvat päivä päivältä ihanammilta.
Vauva-arjen kultahetket
- Posket ovat kipeänä leikkihetkien päätteeksi kaikesta hymyilystä
- Lastenlaulut osataan ulkoa ja selvät lempparilaulut ovat löytyneet
- Uuden oppimiseen kannustaminen on ihanaa ja niin palkitsevaa
- Ensimmäinen nauru. Ikinä en unohda sitä <3
- Isän ja tyttären leikkihetket sivusta katsottuna
- Kun Tedi tekee hellästi tuttavuutta Saagan kanssa (yleensä nuolaisemalla letin ojennukseen)?
- Se näky, kun vaunuverhon takaa päiväunilla pilkottavat pelkät sukkahousut ja mini jalat
- Aamulla herätessä leveä hymy ja kiljaisu tutut kasvot nähtyään
- Se tunne, kun syli ja läheisyys auttaa ja yhdessä rauhoitutaan
- Käsien ja jalkojen ihmettely
- Pienet suloiset äännähdykset, kun nähdään uutta ja mielenkiintoista katsottavaa
- Kun vaipanvaihdossa päästään nakupelleksi ja kiljutaan ilosta
- Hikka ja aivastukset!
- Jokainen röyhtäys, pieru ja pulautus – se tunne kun tietää, että toisella on nyt parempi olla
- Puhelimen rulla on täynnä Saagan kuvia. Täytyi ostaa uusi puhelin, jossa on isompi muisti 😀
- Ja viimeisenä tähän äidin kasvojen tunnistus ja niille leveästi hymyily <3
Olen haljeta onnesta, että saan olla tälle pienelle tytölle se tuki ja turva. Se tuttu ja läheisin ihminen, johon turvautua. Kun näen lapsestani sen, että hän haluaa äidin. Ei ketään muuta. Se on aika ihana tunne. <3
Lue myös: mun positiivinen synnytyskertomus & meidän arkirytmi – 4kk
<3 Salla