Kirsikankukat ovat taas loistossaan ja tämä kaunis muutaman päivän kestävä pinkki hetki kannattaa käydä katomassa NYT. Roihuvuoren kirsikkapuistossa tämä näky on kauneimmillaan ja me käytiin eilen Saagan kummitädin kanssa katsomassa näitä yli kahtasataa kaunista pinkkiä puuta vauvojen kanssa. Reissu herätti aika paljon muistoja sillä me oltiin tasan vuosi sitten täällä samassa paikassa fiilistelemässä mun juuri ollutta rakenneultraa, jossa selvisi, että meille tulee tyttö. Myös Saagan kummitäti odotteli pikkuistaan!
muistoja vuoden takaa
Vuosi sitten me oltiin Saagan kummitädin kanssa piknikillä täällä samaisessa kirsikkapuistossa, jossa eilen käveltiin katuja rattaiden kanssa. Mulla oli juuri ollut rakenneultra jota olin jännittänyt ihan kamalasti. Muutama kyynel siinä vierähti, kun kuulin, että kaikki on hyvin ja terve tyttö on tulossa. Kaikki se jännitys ja stressi purkautui ja vieläkin tuota viime vuoden kuvaa katsellessa muistan sen kevyen tunteen. ❤ Stressi ja pelko sairaasta lapsesta oli kadonnut ja ajatukset vaihtuneet toisenlaisiin mietteisiin. Muistan ne fiilikset joita pyörittelin päässäni läpi. Onko musta äidiksi? Millaista se lapsiperheen arki sitten on? Miten parisuhteelle tulee käymään? Entä jos lapsi vain itkee ja itkee, miten minä sitten jaksan? No Saagahan on yllättänyt meidät helppoudellaan, iloisuudellaan ja kaikin puolin vauva-arki on ollut ihanaa. Kyllähän niitä hetkiä on ollut, kun tekee mieli huutaa ja mielessään vaan pohtii mikä ihme tuolla pikkutyypillä taas on, mutta onneksi ne ajat ovat ainakin hetkeksi takanapäin. Arki ja itkut ovat helpottuneet kummasti Saagan kasvaessa.
Muistan, kun mielestäni mulla oli jo tuolloin ihan tosi iso vatsa tuossa alemmassa kuvassa, kun olin raskausviikolla 18. Ihmettelin, että mikä juttu tämä on, kun bussissakaan ihmiset eivät päästä istumaan. Onko ihmiset sokeita, kun eivät näe, että olen raskaana? No eihän tuo vatsa kyllä vielä kovin iso ollut. ? Raskausviikolla 18 tunsin myös ensimmäistä kertaa Saagan pienet potkut, joita luulin alkuun ilmavaivoiksi. Äidiksi tuleminen alkoi tuntumaan koko ajan enemmän ja enemmän todelliselta. Vatsan kasvua ja Papusen koko ajan voimistuvia liikkeitä oli aivan ihanaa seurailla. ☀ Mun on välillä vieläkin vaikea käsittää, että tämä on nyt se tyyppi joka kasvoi tuolla mun masussa ja että juuri me ollaan tämän maailman ihanimman tytön vanhemmat.
Vuosi sitten rv 18 ❤
Tänä vuonna vauva kainalossa ❤ Saaga 7,5kk
kirsikankukkien juhlaa korona-aikana
Aika ihanaa, että meidän uudesta kodista on ihan kävelymatka tänne Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Kun käveltiin puistoa kohti nähtiin jo pitkältä kuinka paljon ihmisiä oli kasaantunut ihastelemaan näitä kauniita puita. Puihin oli kiinnitetty kylttejä, joissa kehotettiin pitämään riittävää turvaväliä ja pitämään puut rauhassa. Paikalta sai ostaa myös jäätelöä. Kieltämättä tuntui siltä, että nyt ei olla enää Suomessa. Väkeä oli paljon. Oli koiria, lapsiperheitä, pariskuntia, raskauskuvia ottavia tulevia äitejä, kimonoihin pukeutuneita naisia sekä kaveriporukoita. Todella hyvin ihmiset tajusivat pitää aika isojakin turvavälejä sekä moni piti myös maskia.
Roihuvuoren Hanami-juhla on tänä vuonna peruttu koronarajoitusten takia. Vaikka nyt puistossa ei ollutkaan mitään varsinaista ohjelmaa, oli siellä ihanaa kävellä vaunujen kanssa ja piknikillekin olisi ollut kiva jäädä. Päätettiin kuitenkin tällä kertaa vain kävellä paikan läpi eikä jääty tungokseen oleskelemaan. Toivottavasti ensi vuonna päästään näkemään tämäkin juhla paljon isommin!
Kirsikankukkien juhlaa
Muita raskausajan mietteitä ja muistoja:
Nähdään myös Instassa! ?
<3 Salla