Huono Itsetunto, sen kanssa on tullut kamppailtua.
Itsetunto on vaihdellut tässä elämäni aikana ääripäästä ääripäähän. Oon onnellinen siitä, että tänä päivänä se on siellä paremman puolella. Ikääntyminen, itsensä hyväksyminen, kunnioittaminen ja jopa rakastaminen ovat olleet isoja juttuja ja oivalluksia tässä viime aikoina. Yksi isoin tekijä oman itsetunnon nostattamisessa on ollut oma kumppanini sekä äidiksi tuleminen. ❤️
Kumppanin tuki ja suhteen alun kaNkeus
Mulle oli onnen potku löytää Markus mun elämääni. Kirjoitin aikaisemmin meidän rakkaustarinan ja löydät sen täältä. ❤️
Palataan kuitenkin aikaan ennen Markusta. Olin 19-vuotias eli ihan teini vielä. Osittain huono itsetunto johtui iästä, osittain kasvatuksesta ja siitä ettei kehuja kotona kuulunut. Osittain se johtui siitä, että oma silloinen kumppani tuputti salitreenejä ovista ja ikkunoista eikä muuta yhteistä tekemistä ollut. Tuntui etten kelpaa tällaisena makkaramasuna. Treenasin viisi kertaa viikossa ja laskin kaloreita joita söin. Tein tätä vielä tavattuani Markuksenkin ja muistan kuinka hän sanoi ettei koskaan voisi elää näin treenihullun naisen kanssa. Treenaaminen oli mulle pakonomaista itsetunnon nostattamista. En tykännyt treenata ja usein olisin halunnut tehdä jotain aivan muuta. Oli pakko treenata, että kelpasin. Näin ajattelin vielä alle kaksikymppisenä.
Kun Markuksen kanssa sitten päästiin yhteen muuttamaan aloin kuulemaan kehuja päivittäin: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Sanoja joita en ollut ennen näin usein kuullut, sanoja joita en ollut välttämättä kuullut koskaan. Alkusuhteen kuljin käsi vatsan päällä ja häpesin omaa vartaloani. Käytös oli super tyhmää ja kesti vuosia päästä elämään normaalia elämää jossa omaa itseä ei tarvitse hävetä ja peitellä. Silti tuo mies on jollain ilveellä pysynyt tuossa vieressä ja tiedättekö mitä, kuulen edelleen yli kahdeksan vuoden jälkeen päivittäin nuo samat sanat: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Toki yksi asia on muuttunut. En enää peittele enkä häpeile itseäni.
Äitiys, seksi, raskausarvet ja itsensä arvostaminen!
Äitiys muutti kaiken. Kaikista ihanin kehu silti koko mun elämässäni on ollu se kuinka Markus ylisti mun suoritusta synnytyksessä. Kuinka ihanasti hän puhuu siitä miten ylpeä musta on ja kuinka äärettömän kovan työn mä olen tehnyt. Tiedän sen hyvin itsekin, mutta erityisen hyvältä se tuntuu, kun oma rakas on sen myös huomannut. Myös omat positiiviset ajatukset itseä kohtaan ovat ihan parhaita. Se, että itsestä voi oikeasti olla ylpeä. Ehkä jollekin se on ollut aina mahdollista ja normaalia, mutta mulle nämä ovat isoja juttuja.
Ennen synnytystä me puhuttiin paljon mun muuttuvasta vartalosta ja mun peloista, jos mun vartalo muuttuukin kamalasti. Pelkäsin raskausarpia, roikkuvia tissejä ja sitä miltä seksi sitten synnytyksen jälkeen tuntuu. Mitä jos mailaa heilutetaankin sitten ladossa? Mitä jos tissit saa heitettyä olalle? Mitä jos raskausarvet peittävät koko vatsan ja vatsa jää roikkumaan kuin tyhjä reppu? Kaikki nämä pelot omasta muuttuvasta kehosta lähti, kun vauva saapui maailmaan. Se ei tarkoita sitä, että kiinnostus omaan ulkonäköön olisi kadonnut vaan itseä vaan oppi rakastamaan ihan uudella tavalla.
Tissejä en saa olan yli, raskausarvet eivät peitä koko vatsaa ja reisiä, seksi on edelleen ihanaa ja ihan saman tuntuista! Bonuksena myös teini-iästä lähtöisin oleva oman vartalon halveksunta katosi.
Onneksi osaan nyt suhtautua muuttuneeseen vartalooni lempeydellä ja arvostuksella. Huono itsetunto on poissa. Kun katson peiliin, katsoo sieltä ihan älyttömän upea nainen ja äiti, joka on tehnyt ihan älyttömän työn. Kelpaan tällaisena. Kelpaan todella hyvin tällaisena!
Ikä, some ja vaa’an lukemat
Ikä on tuonut myös omat hyvät puolensa nimittäin ajan kanssa olen oppinut, että ihmiskehot ovat erilaisia. En tule koskaan näyttämään 175cm hoikalta pitkäsääriseltä naiselta, eikä se ole tarkoituskaan. Tavoitevartalohan on sellainen, jossa itsellä on hyvä olla eikä näytä kaikilla samalta.
Some luo omat paineensa ihanteellisiin vartaloihin. Uskon, että tämä johtuu osittain siitä, että vatsamakkaroita ei haluta esitellä ja vain yhden näköisiä vartaloita nähdään. Eihän vatsamakkarat ole mediaseksikkäitä. Vatsamakkaroista usein puhutaan negatiiviseen sävyyn, vaikka totuus on, että kaikilla meillä on vatsamakkaroita, isoja tai pieniä. Elämä muuttuu aika paljon, kun oppii hyväksymään tämän tosiasian. ❤️
En ole käynyt itse vaa’alla sitten synnytyksen jälkitarkastuksen. Silloin raskauskiloja oli jäljellä vielä neljä kiloa. Nyt en tiedä paljonko kiloja on enkä edes välitä. Vaa’an lukema on lakannut kiinnostamasta. Mulla on hyvä olla!
Olen ihan super ylpeä itsestäni ja siitä kuinka paljon olen päässyt eteenpäin itseni kanssa! Toivon, että erilaiset vartalot nähtäisiin normaalina ja kauniina. Ei ole vain yhtä vartalotyyppiä, joka kaikilla täytyisi olla vaan jokaisella on se oma, jossa on hyvä ja ihana olla!
Jos jotain Saagalle saan opetettua haluaisin ehdottomasti, että jo nuorena arvostus omaa vartaloa kohtaan olisi kohdallaan. Teini-ikä tekee tietysti osansa, mutta toivon, ettei oma peilikuva inhota missään elämän vaiheessa. ❤️
Kunpa teini-Sallakin olisi tämän lukenut.
Lue myös:
Nähdään myös Instassa! ??
<3 Salla