Mulla on tänään ihka ensimmäinen äitienpäivä. Heräsin siis aamulla itkien, vaikka ajattelin etukäteen, että tämä päivä ei ole yhtään sen erityisempi kuin muutkaan päivät. Olen sitä mieltä, että joka päivä on äitienpäivä sekä myös isänpäivä. Aamulla kun heräsin nostin Saagan meidän väliin jatkamaan vielä hetkeksi köllimistä niin kuin joka aamu. Markus toivotti heti hyvää äitienpäivää ja jotenkin se vaan tuntui heti tuolla jossakin. Ei mulle ole ikinä toivotettu hyvää äitienpäivää. Mähän olen äiti nyt! No siinä hetkeksi liikutuin ja halin Saagaa, kunnes vinkkailemalla sain miehen hakemaan aamupalaa keittiöstä meille tänne sänkyyn. ?
Äitienpäivän kuulumisia
Oltiin tilattu Espresso Housesta meille jo lauantaina illalla aamupalat valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Kuljetukset alkaa Woltilla sekä Foodoralla niin myöhään, että tällä tavalla saatiin syödä jo aikaisemmin aamulla aamubrunssi sängyssä. Syötiin aamiainen ja vieteltiin ihanaa äitienpäivän aamua kotosalla. Leivoin nopean marenkikakun, jota myös vähän maisteltiin. Lähdettiin iltapäivällä käymään vielä mun vanhempieni luona jossa oma äitini vietti ensimmäistä äitienpäivää mummina. Äiti oli leiponut myös kakun! ❤
Ihan parasta oli myös löytää mun itse tekemiä vanhoja äitienpäiväkortteja. Näitä oli kyllä niin ihanaa lukea! Löysin myös vanhoja joulupukille tehtyjä listoja ja isänpäiväkortteja. Laitoin näitä näkyville Instan storyjen puolelle. Mun on aivan pakko kyllä säästää Saagankin tekemät kortit niin Saagakin voi joskus sitten nauraa vedet silmissä näille symppiksille luomuksille. ❤
Valkovuokot on aina ollut mulle merkki äitienpäivästä. Poimittiin niitä mun siskon ja veljeni kanssa joka ikinen äitienpäivä äidille. Mä en ikinä muistanut äitienpäivän päivämäärää, mutta valkovuokoista aina tunnistin päivän olevan lähellä. Tänään näkyi taas paljon valkovuokkoja, kun käveltiin siirtolapuutarhoilla lenkkiä koko porukalla. Tuli taas sellainen herkistymisfiilis, kun äitini työnteli Saagan vaunuja ja valkovuokot reunusti tien varsia.
Äitiys
Äitinä oleminen merkitsee mulle ihan kaikkea. Se on niin iso osa mua nyt. Jos se multa vietäisiin pois en enää tiedä kuka olisin. Saaga on tärkeintä ja rakkainta mitä mulla on ja mitä mulla on koskaan ollut. Mun jatkuva huoli ja hösäys Saagasta kertoo kyllä sen kuinka tärkeä se pikku veitikka mulle on. Edelleen me joka päivä täällä mietitään Markuksen kanssa miten ihmeessä me ollaan oltu näin onnekkaita, että meille on tullut tämä maailman suloisin ja kaikin puolin vain paras tyttö! Toki luulen, että jokainen vanhempi ajattelee lapsestaan näin. ?
Parasta äitiydessä on ollut seurata tuon oman naperonsa kasvamista sekä ihmetellä meidän omia piirteitä Saagassa. Saaga näytti vastasyntyneenä ihan Markukselta, mutta tänä päivänä mua katsoo silmiin pikku-Salla. ? En oikein osannut raskausaikana ajatella millaista äitinä sitten tulee olemaan, mutta muistan sen, että pohdin sitä silloin paljon. Pohdittiin myös Markuksen kanssa yhdessä todella paljon sitä miten me onnistutaan Saaga hyvin kasvattamaan. Oli helpottavaa silloin kuulla, että Markus miettii isänä täysin samoja juttuja kuin minä äitinä. Raskausaikana musta ei vielä tuntunut äidiltä ja vielä Saagan syntymänkin jälkeen siinä meni hetki. Pikku hiljaa, kun Saagalle on tullut höpistyä: “äiti tässä, äiti tulee, äiti auttaa, sano äiti”, niin musta on alkanut oikeasti tuntumaan jo äidiltä. Sana äiti merkitsee niin paljon ja suurella kiitollisuudella ja kunnialla kannan tätä titteliä.
Toivottavasti sielläkin oli ihana äitienpäivä! ❤
Lue myös:
Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?
Lisää äitienpäivän tunnelmia Instassa! ?
<3 Salla