31 Jan Isän rooli vauva-arjessa
Meillä on synkannut vauvan hoito Markuksen kanssa hyvin ja tasaisesti alusta asti. Jo raskauden aikana me keskusteltiin aiheesta paljon. Mulla oli ihan kirkkaana mielessä se, että haluan isän osallistuvan samalla tavalla lapsen hoitoon, kun minäkin äitinä osallistun. Samassa veneessähän tässä ollaan ja yhdessä me ollaan päätetty lapsi hankkia. Omasta mielestäni se on todella vanhanaikainen ajattelutapa, että äidin tehtävä on huolehtia lapsesta. Toki äitiyslomalla olen sitä varten, mutta yhdessä vanhempina me tätä lasta kasvatetaan ja hoidetaan. Ainoa asia mihin mun mielestäni isän ei tarvitse osallistua on ruokinta. Imetys on mulle itselleni tosi tärkeää ja se on mun ja Saagan välistä ainakin vielä hetken aikaa. Tällä tarkoitan sitä, etten pumppaa varta vasten maitoa pulloon, jotta isäkin voi ruokkia. Eri asia on, jos itselleni tulee pakottava meno.
Markus piti isyyslomastaan ensimmäiset kaksi viikkoa heti Saagan synnyttyä ja säästi vielä viikon myöhemmälle. Heti alussa Markus hoiti tosi hienosti melkein kaikki vaipan vaihdot ja siitä tuli parempi vaipan vaihtaja kuin minusta! Yöllä me herättiin molemmat, minä ruokkimaan ja sen jälkeen Markus vaihtamaan vaipan. Ei siis sen takia, että tasan piti hoitaa, vaan se oli kahdestaan paljon nopeampaa ja päästiin molemmat nopeammin takaisin nukkumaan (Saaga oli alussa super tiheä kakkailija).
Tuoreesta äidistä huolehtiminen
Markuksella oli myös ihan valtava rooli mun jaksamisen tukemisessa ja synnytyksestä palautumisessa. Hän oli se mun tukipilari, joka kertoi ettei Saagalla ole hätää, rauhoitteli, halasi ja pussasi, kun sitä eniten hormoonimyrkyissä tarvitsin. Kantoi mulle koko ajan vettä, toi ruokaa, hoiti koiran ulkoilutukset, kävi kaupassa ostamassa juuri oikeanlaisia pikkuhousun siteitä ja ihmetteli vauva-osastolla erilaisia rintakumeja. En tiedä miten ihmeessä olisin selvinnyt ilman Markusta ne ensimmäiset viikot.
Isän rooli on mun mielestä koko perheestä huolen pitäminen, ei vain lapsesta. Tuoreena äitinä olin sellaisen baby bluesin kourissa, että oksat pois. Liikkuminen oli myös hyvin hankalaa alapään ompeleiden takia ja imetys sattui aluksi PALJON. Oli ihanaa huomata, että mulla on siinä vierellä tukipilari, joka jaksaa hyyssätä ja hoivata.
Lapsen ja äidin välille syntyy heti ihan erityinen side, koska onhan nainen kantanut sitä pientä yli yhdeksän kuukautta vatsassaan ja tuntenut kaikki hikat, potkut ja mylvimiset. Mulle oli kuitenkin ihan raskausaikana jo selvää, että otan Markuksen mahdollisimman paljon mukaan vauvaan liittyviin asioihin ja vauvan synnyttyä lapsi vietti hyvin paljon aikaa myös Markuksen sylissä. Alussa toki ihokontakti on tärkeää äidin ja vauvan välillä, jotta maito saadaan nousemaan ja imetys kunnolla käyntiin. Isä voi kuitenkin tuntea helposti itsensä vähän ulkopuoliseksi, jos äiti omii yhteisen lapsen kokonaan itselleen.
Etätyöt on plussaa
Meidän arki on aika pitkälti sitä, että Markus tekee etätöitä keittiön pöydän ääressä. Mulle on ollut alusta asti selvää, että vaikka Markus on koko päivän kotona ja vielä samassa tilassakin, on hän silti töissä. En voi pyytää Markusta hoitamaan Saagaa kesken työpäivän tai olettaa hänen pääsevän aina avuksi, jos toisia käsiä kaipaan. Etätyöt kuitenkin auttavat meidän arkea paljon. Työmatka häviää työpäivän molemmista päistä, joka on yhteensä kaksi tuntia enemmän aikaa meidän kanssa. Myöskin tauoilla ja ruoka-aikaan Markus tykkää käydä pussailemassa ja leikittämässä Saagaa. Välillä onnistuu myös nopea vauvavahtina toimiminen, jos Tedi näyttää siltä, että pikapissalle olisi hyvä päästä tai kaupasta pitäisi nopeasti hakea joku puuttuva tavara. Välillä on kova homma saada pidettyä Saaga mahdollisimman hiljaa, jotta isi saa rauhassa tehdä töitä. Onneksi tämäkin muuttuu, kun päästään kohta muuttamaan ja saadaan työpöytä laitettua Saagan tulevaan huoneeseen.
Markus on aivan super ihana ja hyvä isä, vaikka ei olekaan sellainen ihminen, joka aina olisi tiennyt haluavansa isäksi. Rakastuttiin molemmat tuohon meidän pikkuiseen heti ja yhdessä vietetty aika Saagan kanssa vain vahvistaa meidän tunteita tätä meidän pientä kohtaan. Jokaisessa perheessä on omat tavat toimia. Näin meidän perheessä on toimittu ja toimitaan. Tämä on toiminut juuri meillä super hyvin ja riidoilta on ainakin vielä säästytty! Juuri tällä viikolla puhuttiin yhdessä sitä, että tämä vauva-aika on sujunut kyllä tosi kivassa yhteisymmärryksessä. Varmastikaan kumpaakaan meistä ei tule tulevaisuudessa harmittamaan se, ettäkö jompi kumpi meistä olisi jäänyt paitsi jostakin tämän vauva-ajan aikana. Kivaa viikonloppua sinne.
Lue myös: ensimmäinen isänpäivä & isyyspakkaus
<3 Salla
