Search

07 Apr

Posted at 15:48h in Lifestyle, Ruoka, Terveys & hyvinvointi, Yleinen

Sokerikoukussa on elelty jo riittävän pitkään. Viime aikoina eli siis synnytyksen jälkeen nämä viimeiset reilu kuusi kuukautta on tullut herkuteltua todella paljon! Voin valehtelematta kertoa, että meidän kaapeista löytyy AINA herkkuja. Yleensä meidän kaapeista löytyy jäätelöä tai suklaata. Jos kumpaakaan edellä mainituista ei löydy, päätän yleensä alkaa leipomaan. Alkaa kuulostamaan aika sokeririippuvuudelta eikö?

Joka päivä tulee syötyä jotain herkkuja. Nyt pääsiäisen jäljiltä on kaappiin jäänyt vielä suklaamunia ja niitähän sieltä tulee päivittäin syötyä. Sokerikoukku on aika kamala asia. Kun joka päivä tekee mieli herkkuja ja on vaikka valmis kauppaan menemään, että saa sen päivän suklaa-annoksen. Tämä huolestuttaa mua enemmän kuin paino tai vyötärön ympärysmitta. Se miksi haluan alkaa nyt irtautumaan sokerista on yleinen nuutuneisuus. Kun sokeria ei tule syötyä ihan joka ikinen päivä, on paljon energisempi olo. Mun on vaikeaa edes muistaa miltä super energinen olo tuntui.

Imetys laihduttaa

Tuudittauduin synnytyksen jälkeen siihen ajatukseen, että imetys laihduttaa. Imetys kuluttaa n. 400-600 kaloria päivässä, joka on aika jäätävä määrä! Tämä on toki aika yksilöllistä, mutta omalla kohdallani se on toiminut. Toki jos en olisi sokerikoukussa, olisi paino oikeasti tippunut. Olen päässyt takaisin synnytystä edeltäviin mittoihin ja lukuihin, mutta siitä paino ei ole enää tippunut. Jos toteuttaisin totaalikieltäytymisen herkuista, paino varmasti tippuisi lisää. Mulle silti paino lukuna ei ikinä ole ollut mikään mittari. Juuri tällä hetkellä en tiedä paljonko edes painan. Me ei omisteta vaakaa kotona ja neuvolan jälkitarkastuksestakin on jo aikaa. Tärkeämpää on se miten itse voi omassa kehossaan.

Jos mietin tarkemmin mun herkuttelua, on se usein palkitsemista tai seuraavaksi mainitusta “pyhien pakosta”. Aina on joku hyvä tekosyy herkutella ja jos tämä sama meno jatkuu vielä pitkäänkin, ei se imetyskään enää tulevaisuudessa pelasta mua ylimääräisiltä kiloilta.

Pyhien Pakko

Pääsiäinen oli taas hyvä syy ostaa kaapit täyteen suklaamunia ja muita herkkuja. Pyhiä tulee pyhän perään ja sehän tarkoittaa sitä, että aina on syy herkutella. Jos ei juuri mitään pyhää satu olemaan, johon kuuluisi perinteisesti jokin tietty leivos tai karkki voi aina juhlia viikonloppua, nimppareita, synttäreitä, hääpäivää, muuttoa tai lapsen merkkipaaluja. AINA löytyy jokin syy ja niitä meidän taloudessa on taas viime aikoina ollut enemmän kuin tarpeeksi.

EN koe huonoa omatuntoa herkkujen syönnistä

Kaiken tämän edellä mainitsemani jälkeen en silti koe huonoa omatuntoa syödä herkkuja. Me syödään joka päivä kotitekoista terveellistä ruokaa, syödään kasviksia, hedelmiä ja suositaan pieniä terveellisiä välipaloja. Huomaan, että herkkuja tulee syötyä vähemmän, kun jääkaapissa on valmiiksi terveellisiä vaihtoehtoja, eikä tarvitse alkaa laittamaan mitään erityistä. Tykkään tehdä esimerkiksi itse raakapatukoita jääkaappiin. Tällöin suklaalevyn avaamisen sijasta tuleekin otettua jotain täyttävämpää ja omalle keholle parempaa.

Muutama suklaamuna kahvin kanssa tai vaikka Subin keksi, ei mua hetkauta ollenkaan. Eikös se ole pääasia, että itsellä on hyvä olla? Nautin niistä hetkistä ihan suunnattomasti, kun saan lämpimän iltapäiväkahvin ja pienen nautinnon siihen nenäni eteen, joka yleensä mulle on se suklaa. Toivon samaan aikaan, että saan syödä sen rauhassa, ennen kuin Saaga herää päikkäreiltä ja vaatii taas viihdytystä. Voinkin sanoa, että herkuttelusta on tullut osa mun omaa aikaa sekä myös meidän parisuhteen aikaa. Hyvä ruoka, ruuanlaitto, leipominen ja pienet herkkuhetket ovat meille vähän kuin harrastus.

sokerikoukusta pois

Kun mietin omaa päivää taaksepäin huomaan, että herkkuja on tullut syötyä nimenomaan nälkäisenä. Kun vatsan saa täyteen ruokaa, ei herkkuja tee enää mieli. Nytkin tätä tekstiä kirjoitan täydellä vatsalla lounaan jälkeen ja hyvin pystyn katsomaan avattua Geishan suklaalevyä ruokapöydällä ilman, että tulee houkutusta syödä sitä.

Viikon ruokien suunnittelu on myös tehokas tapa vähentää herkkujen syöntiä. Kirjoitan usein paperille ylös mitä viikon aikana syödään sekä olen tosissani harkinnut kauppakassin tilaamista ja hakemista Prisman automaatista niin, että kaupassa ei tarvitse käydä ollenkaan.

Hedelmät, hedelmät ja hedelmät. Mulla ainakin banaani vie makean himon tehokkaasti sekä nyt kevään ja kohta kesän koittaessa marjoja tulee syötyä PALJON. Tykkään usein tehdä meille iltapalaksi hedelmäsalaatit, jotka korvaa meidän iltaiset herkutteluhetket.

Valmistan myös usein aamupalan ja iltapalan valmiiksi niin, että ei tarvitse alkaa nälkäisenä heti aamusta jotakin laittamaan. Rakastan tehdä mangotuorepuuroa tai chiapuuroa illalla jo valmiiksi niin, että aamulla voi sängystä kävellä suoraan jääkaapille ottamaan valmiin aamupalan. Tämä on mulla estänyt sen, että en heti aamusta nälkäisenä ala etsimään herkkuja kaapista.

Herkut syö raHaa sokerikoukussa

Eniten mua huolestuttaa rahan meno, koska keho ja mieli voi kuitenkin hyvin. Kuinka paljon herkkuihin menee rahaa? No ihan tuhottomasti! Mä olen jo jonkin aikaa miettinyt sitä, pitäisikö ruokaostokset tehdä aina viikoksi kerrallaan ja välttää kaupassakäyntiä kokonaan. Jos kaikki heräteostokset ja herkkutarjoukset jäisi kaupan hyllyihin, säästyisi meiltä pitkä penni. Ihan liian helposti sitä tulee kaupassa tartuttua tarjouksiin. Monesti olen sanonut Markuksellekin kaupassa: ” No nyt otetaan, kun toi maksaa vaan euron!” tai ” Mutta kun ne oli tarjouksessa”. Kuukauden ruokakustannuksista häviäisi iso lohko, jos herkkujen ostoa rajoittaisi. Totaalikieltäytyminen ei ole mun juttu, mutta voisin hieman rajata herkkujen määrää ja suunnitella sitä etukäteen.

Nälkäisenä ei ikinä kannata mennä kauppaan tai kori on täynnä herkkuja. Kaupassa pystyn helposti kiertämään hyllyt joissa on notkuen valmiskakkuja ja leivonnaisia. Mulle ei ikinä ole uponnut kaupan valmiskakut, mutta karkkihylly onkin sitten eri asia. Karkkihyllyltä tulee otettua usein sitä suklaata. Usein Fezerin suklaalevy tai sesongin mukaan uutuuksia. Sipsihylly tai keksihyllykään ei yleensä saa mua avaamaan lompakon nyörejä. Pakastealtaasta mun herkkuhoukutukset ovat mutakakku, croissantit ja Ben & Jerry’s jäätelöt.

Jos kauppakassi olisikin jo valmiiksi kotona suunniteltu sekä ostettu ja sen kävisi vain hakemassa Prisman noutokaapista säästyisi varmasti rahaa. Jo pelkästään viime viikolla meidän herkkuostoksiin meni 22,60€, jos se kerrotaan neljällä eli puhutaan siitä kuinka paljon menee rahaa kuukaudessa herkkuihin, olisi tuo summa jo yli 90€. Ruokakassin tilaus Prisman automaattiin maksaa 3,90€. Jos ajatellaan, että jättäisin yhden kauppareissun herkut ostamatta, tulisi tällä jo maksettua valmiiksi tehty viikon ruokatilaus ja rahaa vielä jäisikin.

Tähän lopuksi haluankin vielä sanoa, että herkkujen syönti on täysin ok! Jos aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi syö pelkkää suklaata, voi olla, että on aika miettiä ruokavaliota vähän uudelleen. Tämä muutama suklaamuna päivässä tai puoli purkillista Ben & Jerry’s jäätelöä Temppareita katsoessa ei ole ollut itselleni ongelma, eikä sen pitäisikään olla. Sokerikoukussa oleminen on kuitenkin asia johon haluan muutoksen. En muista milloin olisin juonut iltapäiväkahvin ihan vain sellaisenaan ilman, että siinä samalla tulee naposteltua suklaata tai leivonnaisia.

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää? Oletko tietoinen kuinka paljon rahaa menee pelkkiin herkkuihin?

Lue myös:

Millainen on täydellinen aamu?

Parhaat Netflix-sarjat

Meidän rakkaustarina

Nähdään myös Instagramissa! ?

<3 Salla

06 Apr

Posted at 10:53h in Perhe & suhteet, Yleinen

Me otettiin vaunujen ratasosa käyttöön viime viikonloppuna. Mua vähän stressasi etukäteen se miten vaihto vaikuttaa päiväuniin. Saaga on nukkunut päiväunet ihan pienestä pitäen vaunun kopassa. Kun tuttu ja turvallinen koppa vaihdettiin ratasosaan, tuli pieni huoli siitä miten unien nyt käy. Koppa on ollut ihan täydellinen suoja tälle pienelle ja pitänyt suojassa tuulelta, sateelta ja kaikelta mitä ulkoilma vaan tahtoo tarjoilla. Saaga alkaa kuitenkin nyt olemaan siinä iässä, että vaunuissa tahdotaan helposti turhautua selällään köllien ja haluttaisiin nähdä muutakin, kuin taivas tai katto.

vaunujen ratasosa käyttöön

Saaga on kasvanut ihan valtavasti taas kerran lyhyessä ajassa ja haluttiin ottaa vaunujen ratasosa käyttöön. Vaunujen istuinosaan ei tulisi vaihtaa liian aikaisin ja suositus on, että kun lapsi osaa istua ilman tukea, voi istuinosaan vaihtaa. No Saagahan ei vielä osaa istua ilman tukea, joten ei pidetä istuinosaa ylimmässä asennossa vielä ollenkaan. Pidetään Saagaa joko ihan makuuasennossa tai toiseksi matalimmassa, joka vastaa samaa asentoa, kuin sitterissä tai turvakaukalossa. Tässä asennossa Saaga on tykännyt olla ja rauhoittuu heti, jos makuuasento alkaa tympimään.

No miten niiden päiväunien nyt sitten kävi? Vaihto on sujunut todella hyvin ja helposti! Turhaa taas huolestuin tästäkin. Ainakin näissä Britax Smile 3 vaunuissa selkänojan saa ihan makuuasentoon asti, joka vastaa täysin samaa asentoa, kuin kopassakin. Saaga ei ole edes huomannut eroa ja nukahtaa jo ulkovaatteita pukiessa. ? Turvavöitä ei olla vielä juurikaan käytetty, koska Saaga ei pääse itse nousemaan makuuasennosta pystyyn.

Meillä on ratasosaan myös lämpöpussi saatuna, mutta näillä keleillä se on super kuuma. Ollaan siis menty samanlaisella vilttivirityksellä, kuin vaunukopassakin. Saaga on varsinainen kuumakalle ja hikoilee helposti. Ainakin tähän mennessä tämä on riittänyt hyvin, eikä ratasosaan vaihdettaessa ole tarvinnut vaihtaa ulkovaatetusta.

Jos tosi kovat myrskymyräkät vielä iskee, niin pidetään kuitenkin koppa vielä lähettyvillä ja otetaan tarvittaessa käyttöön. Se mikä on hieman hankalampaa nyt ratasosassa on vaunuverhon kiinnitys. Enää kun ei ole vaunukopan magneetteja joiden väliin voi verhon tunkea liehuu vaunuverho tuulessa aika rajustikin. Täytyy käydäkin hankkimassa jokin kiinnityssysteemi vaunuverhon alaosaan. Onko sulla hyvää kikkakolmosta, jolla vaunuverhon saa pysymään paikallaan? Kivaa viikkoa sinne! ☀

Lue myös:

Britax Smile 3 vaunuarvio

Saagan päivärytmi 6kk

Vauva-ajan pelastavat tuotteet

<3 Salla

04 Apr

Posted at 18:00h in Perhe & suhteet, Yleinen

Ajattelin kertoa meidän hääpäivän kunniaksi millainen on meidän rakkaustarina ja kuinka se sai alkunsa. Ollaan oltu Markuksen kanssa yhdessä tänään kahdeksan vuotta ja niistä naimisissa nyt yhden vuoden ajan. Meidän suhde eteni alkuun tosi nopeasti ja suhde tuntui heti hyvälle.

Suhteen alku

Meidän suhteen alkutarina ei ole mitenkään erityinen. Seurusteltiin vielä molemmat edellisten kumppaneidemme kanssa, kun tavattiin ja molemmilla oli melkein neljän vuoden suhteet alla. Kummallakin meni suhteissa huonosti ja olin ollut useamman kerran silloisesta suhteesta ”tauolla”. Itse olin alkanut seurustelemaan 15-vuotiaana ja kasvanut jo erilleen silloisesta poikaystävästä.

Olin 19-vuotias, kun tapasin Markuksen ensimmäistä kertaa Anttilan TopTen:issa. Tulin merkonomi opinnoissa puolen vuoden työharjoitteluun. Markus tuntui heti tosi kivalta tyypiltä ja meillä oli ihan mahtavia ja hauskoja keskusteluja. Töihin oli muutenkin kiva aina tulla, mutta Markus vaan jotenkin erottautui sieltä joukosta. Tosi vaikeaa selittää, että miten. Saatiin myös toisiltamme tosi paljon vertaistukea omiin silloisiin parisuhteisiin. Vuoden venkoilun ja taukoilun jälkeen päätin itsekin lopettaa silloisen suhteen. Siinä ei ollut pitkään aikaan ollut mitään järkeä eikä kummallakaan hyvä olla. Oltiin Markuksen kanssa monta kuukautta tosi hyviä kavereita. Lähdin ulkomaille reissuun ja pääsin ajattelemaan tuoretta eroa. Huomattiin mun Suomeen paluun jälkeen salamannopeasti, että on tässä muutakin kuin ystävyyttä. Oon loppupeleissä enemmän kuin onnellinen, että kaikki meni näin kuin meni, koska kaikki tämä johti tähän missä ollaan nyt. ?

Täyttä höyryä eteenpäin

Me annettiin molemmat heti tähän suhteeseen 110%. Molemmat oltiin varmoja ja toistemme seurassa oli hyvä olla. Alettiin seurustelemaan 4.4.2013. Kyllä! Meillä on ihan virallinen päivämäärä tälle suhteen solmimiselle. ? Tulin juuri parhaiksi reissusta takaisin Suomeen tänä päivänä. Vietin Markuksen luona aikaa enemmän kuin kotona ja Markus makseli vuokraa yksin, joten päätettiin muuttaa aika nopealla aikataululla yhteen.

Seuraavana kesänä muutin jo Markuksen luokse asumaan ja samalla muutin ekaa kertaa pois kotoa. Oltiin seurusteltu noin kolme kuukautta, kun raahasin mun yhden jätesäkin ja kolme muuttolaatikkoa Markuksen eteiseen. Oli muuten varsin helppo muutto. ? Seuraavana talvena me päätettiin ottaa koira. Tähän varmasti pitäisi sanoa, että minä päätin ottaa, koska Markuksessa oli aika paljon ympäripuhuttavaa. Tedi muutti meille asumaan 02/2014.

2016 kesällä me muutettiin ensimmäiseen omaan kotiin. Ostettiin yhdessä asunto ja pääsin vihdoinkin laittamaan kotia niin, että se tuntui omalta. ❤ Seuraavat vuodet kuluivat matkustellessa. Käytiin omatoimimatkoilla Vietnamissa, Balilla, Singaporessa, Italiassa, Kroatiassa, Englannissa, Malediiveilla, Ranskassa ja Mauritiuksella. Elettiin täysillä ja elämä oli ihanaa!

Täydellinen kosinta

Olin vihjaillut jo useamman vuoden Markukselle kosinnasta ja aina vastaus oli sama: ”katotaan sitten parin vuoden päästä” ?‍♂️. Oltiin varattu matka Malediiveille ja Markus oli päättänyt jo matkaa varatessa, että tämä on nyt se paikka, missä polvistuu eteeni. Oltiin ehditty jo melkein viikon verran Malediiveilla snorklailemaan ja katselemaan pikkuruisia rapuja, kun Markus päätti kosia. Saman päivän aamuna lähdettiin kiertämään paria paikallista saarta ja illemmalla takaisin tullessa en edes tajunnut ihmetellä miksi Markus tiesi auringonlaskun ajan niin tarkasti.

Oltiin sovittu, että mennään katsomaan läheiselle vesikeinulle auringonlaskua. Minä temperamenttisena ihmisenä jo suutuin Markukselle, kun Markus yritti tunkea mulle vaatteita päälle ja minä yritin järkeillä, että uikkari päällä olisi parempi olla vedessä. Markus nappasi kuitenkin mun vaatteet mukaan ja nokka pystyssä lähdin taivaltamaan kohti rantaa. Vasta kun päästiin rannemmaksi katsoin, että mikä hienosti katettu pöytä drinkeillä tuolla hiekkarannalla on katettuna. Pari paikallista miestä katteli kummissaan, kun uikkari päällä kävelen heitä kohti ja Markus kysyi taka-alalta, että josko jo haluisin nämä vaatteet ja puin ne naama punaisena päälle. Ajattelin, että tässä on nyt joku tapahtuma menossa. Markus kuitenkin kääntyi pöytää kohti ja tajusin vasta siinä vaiheessa, että tämähän on meille. Tämän jälkeen mulla ei olekaan mitään muistikuvaa koko tapahtumasta, koska olin niin sokissa, enkä osannut odottaa koko kosintaa enää. En tainnut edes vastata mitään Markuksen kosintaan, vaan otin vaan sormuksen rasiasta. ?

häät

Mentiin naimisiin 4.4.2020. Pääset lukemaan tarkemmin meidän häistä täältä. Santorinilla naimisiin karkaaminen vaihtui Suomen pienimuotoisiksi koronahäiksi, kun haluttiin pitää 4.4 päivämäärästä kiinni. Sormuksetkin oli jo kaiverrettu valmiiksi. Sää suosi ja saatiin nauttia ihan täydellisestä ja lämpimästä aurinkoisesta hääpäivästä. Katsottiin myöhemmin säätiedotusta ja Santorinilla oli satanut vettä koko päivän. Ihan kuin tämän olisi tarkoitettukin menevän näin.

Häät eivät olleet meille kummallekaan missään vaiheessa asia, johon oltaisiin haluttu käyttää rahaa tai kutsua tuhottomasti vieraita. Pienet ja intiimit häät olivat juuri sellaiset, jotka haluttiinkin. Hääyötä mentiin viettämään ihan kotiin. Korona oli juuri puhjennut ja liikkumista tuli välttää. Hotellit olivat kiinni ja raskaus toi omat pelkonsa liikkumisesta.

pariskunnasta vanhemmiksi

Rakkautta ei ole tarvinnut etsiä tai miettiä onko sitä tässä suhteessa. Markus lakkasi mun varpaiden kynsiä, kun en itse raskaana enää ylettänyt. Laittoi myös mulle kenkiä ja tuli mun eritteisiin ammeeseen lillumaan synnytyksessä. Jaksaa kuunnella mun nälkäkiukkua eikä ikinä ole kieltäytynyt, kun kysyn saisinko hartiahierontaa. Sitä se rakkaus on, toisen tukemista ja hyvänä pitämistä.

Olin meidän häissä jo raskaana ja Saaga syntyi 09/2020. Pelkäsin kyllä raskauden aikana meidän parisuhteen puolesta. Mitä jos se muuttuu huonompaan suuntaan ja ollaan molemmat ihan väsyneitä koko ajan? Sovittiin jo, että sitten ei vauvavuoden aikana saa väsyneenä tehdä hutiloituja päätöksiä ja erota. Toisin kävi, kun meille syntyi pieni aurinko! Parisuhde on vahvempi ja parempi kuin koskaan ja niin innolla odotan kyllä tulevia vuosia tämän miehen kanssa. On ollut ihan parasta seurata sitä millainen isämies tuosta mun miekkosesta on kuoriutunut. Vaikka elämä olikin ihanaa silloin, kun matkusteltiin ja tutkittiin maailmaa, on se sata kertaa parempaa tänä päivänä.

Lue myös:

Synnytyskertomus

Meidän häät

<3 Salla

 

03 Apr

Posted at 11:03h in Ruoka, Yleinen

Harvemmin tulee jaettua niitä epäonnistuneita leipomuksia ja kuvia. Ajattelin kuitenkin tänään sellaisenkin jakaa ihan vain muistutuksena siitä, ettei kaikki täälläkään mene aina suunnitelmien mukaan. Mun päässä tämä idea näytti paljon paremmalta, kuin mitä lopputulos sitte olikaan. Minkä takia kukaan muu ei ole koskaan leikannut mokkapaloja pyöreiksi? No vasta leipomisen jälkeen tajusin miksi.

Mun tarkoitus oli tehdä meille mokkapaloja kinuskikuorrutteella ja koristella ne pääsiäisteemaisiksi. Halusin tehdä jotain nopeaa ja helppoa ja sitä tämä kyllä olikin. Lopputulos ei vain silmää kovinkaan hivele. Mausta en näitä moiti! Lopputuloksena piti olla hienot kinuskikuorrutteiset mokkapalat, mutta sainkin aikaan juustokuorrutteiset jauhelihapihvit. Ensi kerralla tajuan olla leikkaamatta näitä pyöreiksi.

Somen paine

Some luo mulle jonkin verran paineita onnistua aina täydellisesti. Tämähän ei missään nimessä ole realistista, koska aina ei vain voi onnistua. Tietysti tämä työ luo myös omat paineensa ymmärrettävästi, koska työni on jakaa mielekästä, kiinnostavaa sekä myös hyvän näköistä sisältöä. Itsehän meinasin jättää tällä kertaa julkaisematta nämä leivokset, mutta hetken tuumailtuani päätin, että ehkä tämä antaa lohdutusta jollekin, joka ei myöskään ole onnistunut tänä pääsiäisenä leipomuksissa ja kokee turhaa painetta onnistumisesta.

Instagram on täyttynyt taas kerran upeista pääsiäisleipomuksista ja kuola valuen olen katsonut ihania kinderpiirakoita ja -kakkuja. Tänä vuonna mä en kuulu tähän joukkoon, mutta kuulun ainoana vaikuttajana pääsiäisjauhelihapihvien joukkoon. Eiköhän tänne someen yksi tällainenkin kuva mahdu muistuttamaan siitä, että kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa myös välillä nauraakin itselleen. Tässäpä siis tarjoilen teille fäänssyjä kuvia näistä mun super fäänssyistä ”mokkapaloista”.

Aina ei voi onnistua ja se on täysin OK! Nämä leipomukset eivät päätyneet tällä kertaa mihinkään tarjolle ja oman perheen kesken näitä syötiin. Ei sillä siis ole edes väliä miltä nämä näyttivät. Ensi kerralla sitten taas paremmat leipomukset!

Toivottavasti siellä on onnistunut pääsiäisen leipomukset hyvin ja vaikka ei olisikaan, niin ei se haittaa! Aurinkoista pääsiäistä!

Jos haluat katsoa onnistuneempia reseptejä pääsiäispöytään katso:

Sitruunajuustokakku

Marjajuustokakku

<3 Salla

02 Apr

Posted at 09:50h in Perhe & suhteet, Yleinen

Saagan 6kk neuvola oli maanantaina. Lupasin kertoa siitä vähän tarkemmin, mutta muuttokiireissä neuvolakuulumisten kertominen on vähän venähtänyt.

Meillä oli muuton myötä nyt ensimmäinen kerta ihan uudessa neuvolassa ja uudella terkkarilla. Viime neuvolassa terkkari oli huolissaan Saagan liikkumisesta tai oikeastaan siitä, ettei Saagalla ole ollut motivaatiota opetella kääntymistä. Kiinteiden aloituksesta haluttiin myös kovasti jutella, vaikka se ei meillä silloin ollut vielä ajankohtaista.

Viime neuvolakerran jälkeen Saaga on oppinut hienosti kääntymään vasemman kyljen kautta selältä mahalleen sekä aloitettiin kiinteät. Myös molemmat alahampaat ovat puhjenneet sekä Saaga ylettää laittamaan jo molemmat jalat suuhun. Paljon on siis tapahtunut ja oli iloista kerrottavaa heti uuteen neuvolaan.

6kk neuvola

Maanantaina lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti uutta neuvolaa. Hetken harhailtua ja tyylikkäästi myöhässä löydettiin perille. Meidän uusi neuvolaterkkari on jo kokeneempi nainen, joka oli selvästi tehnyt tätä jo pidemmän aikaa. Neuvolakäynti oli kokonaisuudessaan tosi rento. Hän kyseli ensin raskaudesta sekä synnytyksestä. Sen jälkeen käytiin läpi yleisesti sitä millainen tyttö Saaga on ja käytiin läpi kysymyksiä joita meillä oli herännyt.

Tällä neuvolakäynnillä ei ollut huolta liikkumisesta, istumavalmiudesta tai yhtään mistään! Terkkari kehui Saagaa kovasti ja vastaili vain meidän kysymyksiin. Paras vastaus jonka sain oli: ”asiat tapahtuvat perheestä lähtöisin eikä siksi, että neuvolasta niin sanotaan”. Tämä oli super hyvin sanottu. Lisäksi kuulin tällä kertaa monesti sen, kuinka Saagalla ei ole kiire, ei liikkumiseen tai yhtään mihinkään. Oma ajatusmaailmani siis kohtasi paljon paremmin tämän uuden neuvolanterkkarin kanssa.

Saaga hymyili minkä jaksoi taas koko käynnin ajan. Painoa oli 7620 g ja pituutta 65,2 cm. Viime neuvolaan verraten painoa oli tullut melkein 600g lisää sekää pituutta 1 cm. Pituudessa ollaan menty miinuskäyrillä koko ajan, mutta sehän ei kenellekään yllätyksenä tule, että tästä jää pieni tyttö niin kuin äitinsäkin. Meidän suvussa kun ei yli 155 cm naisia ole.

Kysyin neuvolasta yöimetyksen lopettamisesta. Tultiin Markuksen kanssa neuvolan jälkeen siihen tulokseen, että aletaan sitä lopettelemaan kesällä, jos ei Saaga ennen sitä ole päättänyt itse sitä lopettaa. Ohjeena oli, että kun Saaga syö neljä ateriaa päivässä (koon Saaga päättää itse), voi yöimetyksen lopettaa. Me ollaan nyt jo saatu nauttia hajanaisista kokonaisista öistä, joten toivon sormet ristissä, että Saaga päättää itse lopettaa yöllä syömisen niin, ettei meidän tarvitse siihen puuttua.

Kaiken kaikkiaan mulla jäi tosi hyvä ja helpottunut fiilis tästä neuvolakäynnistä! Neuvola vaikuttaa vanhempien huoleen tosi paljon ja voi herkästi luoda turhia paineita lapsen kehityksestä varsinkin esikoisten vanhemmille. Jos ei taulukoiden ja käyrien mukaan kasveta, niin pitäisi kuitenkin muistaa se, että jokainen lapsi on yksilö. Tällä kertaa oli ihanaa kuulla se, kuinka kiirettä mihinkään ei ole eikä todellakaan ehdoteltu fyssarilähetteitä tai muita lisäaktiviteetteja kotiin. Tuli olo, että mä riitän vanhempana ja osaan kasvattaa lapseni. Lisäksi terkkari oli samaa mieltä siitä, että Saaga on selvästi enemmän sosiaalinen ja paikaltaan tarkkaileva yksilö. Seuraava neuvola onkin vasta 8kk ikäisenä, eli nyt käynnit alkavat harveta.

Lue myös muut neuvolakuulumiset:

3kk neuvola

5kk neuvola

Tämän hetkinen päivärytmi

<3 Salla

31 Mar

Posted at 14:09h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen



Meillä oli maanantaina muuttopäivä, vaikka viime yö nukuttiinkin vasta ekaa kertaa täällä uudella asunnolla. Nämä kaksi päivää ollaan huhkittu ihan toden teolla kahden asunnon väliä ja monta kertaa ollaan jo toivottu, että koko muutto olisi ollut sormia napauttamalla ohi. Päivän päätteeksi ei halua muuta tehdä, kun saada itsensä vaaka-asentoon pois jalkojen päältä.

Muuttopäivä nro 1 – maanantai

Maanantaina meillä soi herätyskello seitsemältä. Meillä oli Saagan ensimmäinen neuvola täällä uusilla kotiseuduilla. Kerron neuvolasta tarkemmin myöhemmin! Tämän jälkeen lähdettiin viemään kierrätykseen ser, paristot, tekstiilit, vanhat lääkkeet ja haettiin samalla meille aamupalaa Espresso Housesta. Aamupala syötiin tyylikkäästi osittain autossa ja lähdettiin ajamaan uudestaan kohti uutta kotia ja avainten luovutusta.


Saatiin avaimet vähän ennen puolta päivää ja lähdettiin ekaa kertaa katsastamaan uutta kotia valmiina. Kaikki meidän listaamat viat oli korjattu. Syötiin hotkimalla loput aamupalasta ja alettiin laittamaan voimapaperia suojaksi lattioille. Oltiin aiemmin jo sovittu, että otetaan ammattilaiset laittamaan Saagan huoneen tapetti sekä maalaamaan meidän olohuoneen seinä tehostemaalilla. Kauaa ei kerettykään laittamaan paikkoja valmiiksi, kun maalari saapui jo. Purettiin autosta ensimmäinen kuorma tavaraa ja lähdettiin vanhalle asunnolle hakemaan ja pakkaamaan lisää tavaraa.

Saaga ekaa kertaa uudessa kodissa.

Maanantai meni aika pitkälti kokonaan vielä pakatessa ja viedessä tavaraa vanhalta asunnolta. Saaga nukkui tyytyväisenä parvekkeella pitkät päikkärit ja saatiin paljon sillä välin aikaiseksi. Tedi pyöri tapansa mukaan jaloissa etsien leikkiseuraa. Ravattiin kahden asunnon väliä ja samalla pyyhittiin kaappeja, kun saatiin niitä tyhjäksi. Illalla tilattiin vielä pizzat uudelle asunnolle ja jalat oli ihan poikki! Kello oli jo yli kymmenen, kun lopeteltiin pizzojen syöntiä ja Saaga jaksoi edelleen jollain taikaenergialla valvoa ja hymyillä. Seuraavana aamuna Saaga nukkuikin super pitkään! Uusi koti jäi täydeksi kaaokseksi ja jatkettiin seuraavana päivänä muuttoa.

Muuttopäivä nro 2 – tiistai

Tiistaina me heräiltiin vielä vanhasta asunnosta ja herätys soi jo ennen kello kahdeksaa. Saaga nukkui vielä sikeästi herätyskellon soidessa, jota ihmeteltiin molemmat! Pakattiin kaikki meidän loput tavarat yhteen isoon kasaan olohuoneen lattialle ja veli tuli pakettiauton kanssa ottamaan tavarat kyytiin. Saatiin myös aamun aikana Torin kautta meidän vanha sänky kierrätettyä. Loppu päivä menikin uudella asunnolla, kun odotettiin sänkyä ja sohvaa toimitettavaksi sekä purettiin iltaa varten laatikoita, joita heti tarvittiin.

Kun tultiin päivällä uudelle asunnolle oli heti pakko käydä katsomassa onko Saagan huoneen tapetti jo seinässä ja olihan se! En meinannut pysyä housuissa, kun tuo Newbien Magic Forest Mural -tapetti näytti niin ihanalle. Saaga tuijotteli päikkäreiltä herättyään pitkään kaikkia niitä eläimiä ja käsi ojossa halusi päästä eläimiä jo koskemaan. Alettiin vaan Markuksen kanssa jälkikäteen miettimään, että missä vaiheessa Saaga joskus keksii, että osalta eläimistä puuttuu väri ja alkaa itse värittämään mustavalkoisia eläimiä.

Olohuoneen seinä oli myös saanut uuden värin ja maalausjälki oli aivan täydellinen! Valittiin väriksi olkkariin Tikkurilan Mulperi, joka oli selvä valinta ollut jo pitkään. Meidän valkoinen Lundian kaappi tulee näyttämään tosi hyvältä eri väristä seinää vasten! Lisäksi omasta mielestäni viherkasvit sopii aivan ihanasti tämän sävyn kanssa. Tykkään kyllä, kun kaikki seinät eivät ole täysin valkoisia ja tämä sävy oli ihanan hempeä eikä liian räikeä.

Sänkytoimitus meni aivan plörinäksi. Soiteltiin Ikean asiakaspalveluun n. klo 17 aikaan, kun sänkyä ei ollut vieläkään kuulunut. Kävi ilmi, ettei kukaan nyt tiedä missä sängyn runko on ja jäätiin roikkumaan vähän tyhjän päälle. Saattaa siis tulla lähipäivinä tai sitten ei. Pääsiäispyhät nyt hankaloittaa kuljetuksia vielä entisestään. Onneksi tilattiin pelkkä sängynrunko ja runkopatjat ja petauspatja meillä oli jo valmiina. Nukuttiin siis patjalla lattialla ensimmäinen yö.

Sohva saapui kymmenen aikaan illalla ja Hakosen asentajat laittoi heti sohvan käyttökuntoon. Siinä se meidän haaveissa ollut bonded-nahkainen konjakin värinen sohva nyt on! Mielenkiinnolla odotetaan minkälainen sohva se on käytössä. Ensituntuma on kiva eikä sohvaan juurikaan jää koiran karvat kiinni.

Hommaa riittää täällä vielä koko viikoksi. Kyllä me mahdollisimman nopeasti halutaan tämä jo kuntoon, jotta täällä pystyy vihdoinkin alkaa elämään normaalisti. Päivittelen Instan puolelle muutosta lisää sen edetessä. Kivaa viikkoa sinne!

Lue myös:

Meidän asunnot kahdeksan vuoden takaa

Vuosi 2020 – kertaus

Asunnon myynti

Muuton muistilista

<3 Salla

 

29 Mar

Posted at 15:48h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Tämä koti ei tunnu kodilta. Ei tuntunut silloin, kun tänne muutettiin, eikä nyt vaikka ollaan muuttamassa tänään jo pois. Tämä Aurinkolahden asunto on ollut koko ajan meille väliaikainen ratkaisu. Asunnossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta meidän päässä koti on koko ajan ollut se valmistuva asunto, jota ollaan yli vuoden ajan jo odotettu ja sen valmistumista seurailtu.

Tulevan asunnon kylpyhuone. Ihanaa päästä uuteen kotiin!

Asunnon sisustus ja oman näköiseksi laittaminen on niin tärkeätä ja se tekeekin kodista kodin. Myös se, ettei tämä missään vaiheessa ollut meidän koti, vaan Markuksen sukulaisen asunto, teki tähän sen fiiliksen, että ollaan vaan kyläilemässä hetki täällä. Päätettiin jo muuttopäivänä 10kk sitten, että ei ripusteta seinille tauluja tai hyllyjä, eikä tehdä muutenkaan pysyviä sisustusratkaisuja tähän asuntoon. Päätettiin myös, että hankitaan uusia huonekaluja vasta tulevaan asuntoon.

Tämä on meille nyt Markuksen kanssa yhdessä kolmas muutto ja niin se on Tedillekin. Alkaa siis olemaan jo rutiini tähän touhuun ja vanhat muuttolaatikotkin pääsi taas käyttöön.

Meidän ensimmäinen koti

Muutin Markuksen luokse, kun olin 19-vuotta. Asuttiin asumisoikeusasunnossa Malmilla. Meillä oli hulppea ylimmän kerroksen kulmahuoneisto! No ei se kyllä hulppea millään tavalla ollut. ? Neliöitä oli silloin 62,5, vaikka kyseessä olikin kaksio. Asunnosta sai pulittaa yli 800€/kk, vaikka kyseessä olikin asumisoikeusasunto. Meillä oli ihanat muovimatot koko asunnossa sekä pientä pintaremonttia vaativa asunto muutenkin. Tämä oli myös Tedin ensimmäinen asunto. ? Kyllä se kodilta tuntui, mutta edellisen tyttöystävän sisustus ja heidän yhdessä ostamat tavarat ei saaneet mulle ikinä niin kodikasta tunnelmaa.

Malmi oli asuinalueena ihan kiva. Plussaa oli muutaman minuutin päässä oleva aktiivinen koirapuisto, lähikauppana Prisma ja hemmetin hyvät kulkuyhteydet mihin vaan. Lisäksi meillä ei ole ikinä ollut niin ihania naapureita, kuin täällä meillä oli. Malmi ei kuitenkaan loppupeleissä ollut ikinä sellainen paikka, jossa olisin pitkään halunnut asustella. Kerettiin asua Malmilla muutama vuosi, ennen kuin ostettiin valmistuva uudiskohde Mellunkylästä, jossa olen koko lapsuuteni asunut.

ensimmäinen omistusasunto

Muutettiin ensimmäiseen ihka omaan kotiin vuonna 2016, kun ostettiin Mellunkylästä pieni 48 neliöinen kaksio. Tässä asunnossa oli avoin keittiö ja olohuone, oma sauna, lasitettu parveke ja autokatospaikka. Tämä todella tuntui kodilta. Ulkoilumaastot oli mitä ihanimmat ja mun vanhemmille sekä lapsuuden maisemiin meillä oli puolen tunnin kävelymatka. Oman kodin tuntu tähän tuli todella helposti sillä, että saatiin jo rakennusaikana päättää itse saumojen väristä lähtien mitä materiaaleja halutaan asuntoon. Kämpästä tuli siis hyvinkin meidän näköinen.

Kerettiin asua täällä kolme vuotta, kunnes meitä molempia alkoi jo ärsyttämään pitkä työmatka, pitkä kauppamatka ja ylipäätänsä pitkät kaikki matkat. Meillä ei ole ollut Markuksen kanssa autoa, joten hyvät julkiset kulkuyhteydet ovat olleet super tärkeät meille.

Ostettiin tammikuussa 2020 uusi uudiskohde Laajasalosta ja alettiin etsimään vuokrakämppää talon rakentamisen ajaksi. Onneksi Markuksen suvun puolelta järjestyi tämä nykyinen asunto Aurinkolahdesta. Tässä asunnossa koettiin ilot, surut, positiiviset raskaustestit ja valmistumiset. Pääset lukemaan tämän asunnon myynnistä täältä.

Väliaikainen koti

Muutettiin toukokuussa 2020 Aurinkolahteen, josta tänään muutettiin pois. Pääset melkein vuoden takaisiin muuttotunnelmiin täältä. Niin kuin aiemmin mainitsinkin, oli tämä koko ajan meille molemmille väliaikainen ratkaisu odottamaan sitä oikeaa kotia, joten tämä koti ei tunnu kodilta. Välillä tämä ajatus häiritsee mua itseäni, koska tämä kuitenkin oli Saagan ensimmäinen koti. Täällä on opittu ensimmäisen puolen vuoden taidot, mutta tulevassa kodissa opitaan ne ensi askeleet.

Tämä Aurinkolahden asunto oli meille kuin lottovoitto. Älkää ymmärtäkö väärin, ollaan tästä kyllä itsemme ihan kipeiksi maksettu joka kuukausi. Täällä on hulppea asunnon levyinen parveke, jossa on voinut vaunujen kanssakin suhata edes takas nukuttaen Saagaa, 60 neliötä, oma sauna ja parkkihallipaikka. On siis kelvannut paremmin kuin hyvin täällä asustella tämä tovi.

Laajasaloon matka käypi

Nyt on siis jo kolmas muutto menossa ja Tedi osaa melkein pakata jo omat tavaransa muuttolaatikkoon. Taas vaihtuu koti, mutta nyt ollaan siitä kyllä enemmän kuin innoissaan! On niin hyvä olo päästä rakentamaan omaa uutta pesää meidän perheelle ja katsomaan, kun Saaga oppii uusia asioita uudessa kotona.

Meidän kämppää pääset kattomaan tarkemmin täältä. Uudessa asunnossa on 69,5 neliötä, oma sauna, avoin olohuone ja keittiö sekä Saagallekin oma huone. Lisäksi löytyy lasitettu parveke.

Täällä me jatketaan nyt laatikoiden kantamista ja kaappien pyyhkimistä. Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella. Uutta kotia pääset parhaiten fiilistelemään meidän kanssa Instagramin puolella. Nähdään siis siellä!

Aivan ihanaa alkanutta viikkoa sinne!

Lue myös:

Muuton muistilista

Vuosi 2020! HUH mikä vuosi!

<3 Salla

 

27 Mar

Posted at 14:37h in Perhe & suhteet, Yleinen

Koira ja vaunut on yhdistelmä josta en tykkää yhtään. Puhuin tästä aiheesta jo aiemmin tällä viikolla Instan storyjen puolella ja aihe herätti paljon keskustelua ja kiinnostusta. Hyvin moni pystyi samaistumaan tähän tilanteeseen, mutta moni myös koki, että koira kulkee vaunujen kanssa paremmin, kuin aiemmin! Oon kyllä vähän kateellinen tästä! ?

Meiltä löytyy kotona pitkäkarvainen labbis nimeltä Ted. Tedin esittelyn voit käydä lukemassa täältä. Tedi on yli 7-vuotias ja painaa ihanat 34 kiloa. Ulkoilua on harjoiteltu vaunujen kanssa nyt 6kk ja edelleen se on yhtä tuskaa niin mulle, kuin varmasti Tedillekin. Onneksi Markus pystyy auttamaan todella paljon Tedin ulkoilutuksessa töiden ohella, mutta välillä täytyy selvitä yksinkin. No miten meiltä sitten onnistuu ulkoilu, kun välillä täytyy lähteä ilman apuvoimiakin liikenteeseen?

UlkoiluTusvälineet

Tedi on aina ollut kova poika vetämään ja ollaan siirrytty jo n. viisi vuotta sitten vedonestopantaan/kuonopantaan (alla kuva). Tiedän, että tätä ei tulisi käyttää, kun lyhytaikaisesti harjoitellessa vierellä kävelyä, mutta meillä tämä jäi käyttöön sen takia, että tämän avulla on Tedin nenä helppo saada pois syömästä kakkaa sekä ruuan tähteitä. Jep! Tedi syö kaiken eikä se todellakaan ole toivottavaa. Me ollaan kokeiltu myös vedonestovaljaita, jotka tulevat rinnasta edestä kiinni, mutta niissä veto onnistui kahta kauheammin.

Raskaana ollessa sekä talvella, kun on super jäistä on tämä panta ollut myös ihan pelastus. Ollaan kuitenkin huomattu, että ihmiset sekoittavat tämän todella usein kuonokoppaan ja ajattelevat, että Tedin aggressiivinen koira. Tätä Tedi ei todellakaan ole, eikä tehnyt kenellekään mitään pahaa koskaan.

Meillä on käytössä myös melko lyhyt nahkahihna, koska flexi tai pidempi hihna olisi ihan tuhoon tuomittu ajatus. Hihna on kestänyt meillä vuosia ja sillä on helppo pitää Tedi lähellä, kun käsi ei luista hihnaa pidellessä. Ainoa ongelma tässä on se, että Tedi haluaa lähteä aina tarpeilleen pitkälle pusikkoon. Vaunuja ei voi jättää kadulle vahtimatta, joten pidempi hihna olisi tässä tilanteessa parempi. Olen myös välillä päästänyt Tedin metsän reunassa vapaaksi, jotta voi käydä tarpeillaan pusikossa ja sen jälkeen tulee takaisin hihnaan. Toimii se näinkin, mutta asutusalueen keskellä tätä ei oikein voi tehdä.

Koira ja vaunut

Vaikka me ollaankin harjoiteltu vaunujen kanssa kävelyä jo 6 kuukautta, ei me silti sitä edelleenkään osata. Kyllä hihnan pitelijässä on se vika ja namit jää turhan usein kotiin. Tediä en missään vaiheessa syytä, vaikka se saattaa siltä lenkeillä näyttääkin. Turhan usein menetän nämä lyhyet hermoni tuolla ulkona ja Tedi saa valitettavasti siitä osansa. Tedin vetäminen on nyt keväisin vielä kahta kauheampaa, kun lumet sulavat ja uusia tuoksuja paljastuu lumen alta.

Ainoa hetki, kun Tedi kävelee vaunujen kanssa nätisti on kotipiha. Kun pihalta päästään pois täytyy vetää kuono pitkänä heti ensimmäiseen puskaan, lampputolppaan tai puun juurelle merkkaamaan. Vaunut lähtee herkästi kääntymään toiseen suuntaan, kun Tedi vetää toiseen suuntaan eikä ole aikaakaan, kun mä itse olen X:nä keskellä katua. Pidän vaunujen eturenkaita aina auki, koska muuten vaunut lähtevät kippaamaan sivulle Tedin vetäessä. Onneksi koskaan ei ole vaunut vielä kaatuneet! KOPKOP!

No miten vaunujen kanssa ollaan nyt harjoiteltu kulkemista? Nyt kun namipussin on taas muistanut ottaa mukaan lenkeille annan namin aina, kun Tedi ohittaa toisen koiran nätisti. Palkkaaminen siitä, että jättää vetämättä jokaiselle lampputolpalle onkin sitten eri juttu. Tedi osaa nyt jo hienosti käskyt odota ja kierrä, joista on todella paljon apua vaunujen kanssa! Tediin on myös helppo saada kontakti. Namit ovat olleet ihan avainasemassa meillä koulutuksissa, kun tuo poika on tuollainen possu. Kaiken muun voi unohtaa, jos vain on ruokaa tarjolla. Vierellä kulkeminen olisi täydellistä, mutta sitä tuo vanha herra ei oikein ole ikinä osannut. Tedi on hyvin oppinut jo varomaan vaunuja eikä yritä enää mennä vaunujen eteen kävelemään.

tedin ulkoilut päivän aikana

No millainen rytmi me ollaan löydetty Tedin ulkoiluihin? Tedihän on sellainen laiska lössykkä, joka ei missään vaiheessa päivää pyydä päästä ulos. Ei hypi seinille tai tule herättämään meitä. Super helppo koira toisin sanoen. Ollaan saatu aina nauttia pitkistä aamuista ja Tedi on korkeinaan tullut meidän viereen makuuhuoneen lattialle jatkamaan unia, kun huomaa, että me aletaan heräilemään.

Tavallisena arkipäivänä Markus käy viemässä Tedin nopealle vartin lenkille ennen kuin aloittaa työt keittiön pöydän ääressä. Mulla ei tässä vaiheessa ole kiire lähteä ulos, vaan hoidan ensin Saagan aamutoimet ja syön itsekin aamupalan. Lähdetään yleensä 1-1,5h lenkille Saagan ekojen päikkäreiden aikaan klo 9. Käydään yleensä koirapuistossa, koska se on vaan niin paljon helpompaa yksin käydä siellä, kun tehdä yli tunnin lenkki tämän vetävän koiran kanssa. On myös ihanaa, jos Tedi saa aina välillä koiraseuraa sekä pääsee juoksemaan vapaana. Päivälenkin käyn joko Saagan kanssa tai jätän Saagan päikkäreille parvekkeelle ja käyn Tedin kanssa lyhyen lenkin kahdestaan. Tedi kulkee kuin unelma, kun mulla on kaksi kättä vapaana eikä tarvitse huolehtia vaunuista ollenkaan! Ilman hihnaa kävely olisi vielä ihanampaa. Tedi ei karkaa, vaikka mikä olisi ja pysyy aina kahden metrin etäisyydellä meistä. Markus pääsee yleensä klo 16-17 välissä töistä, jonka jälkeen lähdetään koko porukalla ulos pidemmälle lenkille. Ennen nukkumaan menoa jompi kumpi meistä käy vielä pikapissattamassa Tedin.

Mitä ajatuksia koira ja vaunut aihe sussa herättää? Miten teillä onnistuu vaunujen ja koiran kanssa yhdessä ulkoilu? Jos haluat lukea koira + lapsi yhtälöstä enemmän jatkossakin, niin painaa tykkää nappia! Ihanaa viikonloppua sinne! ☀

Lue myös:

Tedin esittely

Britax Smile 3 – vaunuarvio

Vauvan kanssa liikkeellä

<3 Salla

 

25 Mar

Posted at 16:20h in Perhe & suhteet, Yleinen

Meille käytännölliset vauvan vaatteet ovat olleet aika lailla se avain, minkä perusteella ollaan ostettu vaatteita Saagalle. Toki tykkään, että vaatteet ovat myös kivan näköisiä. Millaiset vauvan vaatteet sitten ovat meidän perheessä olleet hyviä ja kovalla käytöllä? Ajattelin päästää teidät kurkistamaan Saagan vaatekaappiin, tai oikeastaan vaatekoriin. Saaga saa oman vaatekaapin vasta ensi viikolla, kun muutetaan uuteen kotiin!

käytännölliset vauvan vaatteet

Saaga oli viimeksi kuukausi sitten neuvolassa 64,2cm pitkä tyttö ja nyt viikon päästä meillä on taas uusi neuvola. Edelleen kuitenkin pieni osa koon 56 vaatteista mahtuu päälle. Kaikki koon 62 vaatteet on myös käytössä. Zaran vaatteet ovat ainoat joista käytetään kokoa 68, koska vaatteet vastaavat kokoa pienempää.

Meidän lemppari merkit vauvan vaatteissa on Newbie, Lindex, Zara ja HM. Zaran vaatteet ovat super ihanan näköisiä ja silmää kyllä kovastikin miellyttäviä, mutta ne ovat super epäkäytännöllisiä. Lindexiltä ja Newbieltä meiltä löytyy kaikista eniten vaatteita. HM:ltä löytyy parhaimmat sukkahousut meidän lyhyelle tytsykälle.

Sukkisten rakastajat!

Jos seuraat mua jo Instagramin puolella, niin oletkin varmaan huomannut, että tykätään pitää Saagalla bodyä ja sukkiksia. Se on enemmän kuin ärsyttävää olla koko ajan ettimässä niitä yksinäisiä sukkia ja laittaa takaisin. Saaga on nyt n. kuukauden päivät harrastanut omien sukkien pois ottamista ja omissa sukissa ollaan kiinni siis lähes taukoamatta. Sukkikset ovat super kätevät, kun niitä ei tarvitse kerätä lattioilta ja toimii myös hyvin housujen korvaajina.

HM:n sukkikset ovat menneet meillä pisimpään. Saagalle sopii vaatteet jotka ovat lyhyitä, mutta vyötärön kohdalta löysiä. ❤️ Newbien sukkikset ovat meille siis vielä liian pitkät seuraavassa koossa, mutta nuo HM:n ovat edelleen sopvat, vaikka ovat kokoa 50/56! Jos sulla siis on pitkä lapsi, niin Newbien ovat paremmat. Jos taas lyhyemmän puoleinen, niin valitse HM.

Kuvassa Newbien sukkikset

Bodyt

Bodyissä parhaita ovat ehdottomasti *Lindexin ribbineulotut kietaisubodyt! Nämä bodyt ovat ainoat, jotka meni meillä vielä koossa 56, vaikka muissa vaatteissa ollaan siirrytty jo kokoon 62. Pituutta pystyy kätevästi säätämään. Laitoin alle kuvaa meidän käytetyimmistä bodyistä. Lisäksi vaatekorista löytyi vielä merinovillaista NameIt:in bodyä ja äitiyspakkauksen valkoisia kietaisubodyjä, jota ovat olleet ihan supereita.

VINKKI! Lindexillä on tällä viikolla kaikki normaalihintaiset vaatteet -20%! Käy kattomassa koko valikoima *täältä.

Kietaisumalliset bodyt ovat ollut ihan must meillä. Saaga on ollut ihan vastasyntyneestä asti kova tyttö kakkimaan ja niskakakat eivät enää edes yllätä. Kuvittele siis vetäväsi siinä tilanteessa pään yli vedettävä body pois. ✌. Vaikka sen saisikin alakautta vedettyä, niin on silti kietaisumalli paljon kätevämpi. Saaga ei myöskään juurikaan tykkää pukemisesta, jonka takia myöskin kietaisumallisten bodyjen kanssa tulee vähemmän itkua. Rakastan esimerkiksi tätä KappAhlin bodyä, johon usein tulee yhdistettyä henkselihaalarit!

Bodyt vasemmalta oikealle: *Lindex, Lil’ Atelier, KappAhl, *Lindex

*Lindexin ribbineulotut kietaisubodyt ovat ehdottomasti parhaat bodyt mitä meidän kaapista löytyy.

Housut

Meillä housut on aika vähällä käytöllä. En juurikaan tykkää käyttää Saagalla housuja, kun sukkikset on niin kätevä ja helppo vaihtoehto korvaamaan sukat ja housut. Koska housut ovat niin vähällä käytöllä, niin esittelen nämä kaksi eniten käytettyä kuvan muodossa. Kaikista suloisimmat ja samalla myös käytännölliset housut ovat Newbien henkselihaalari, josta pääsee myös alakautta vaihtamaan kätevästi vaipan.

Newbien nallehousut ja pinkki henkselihaalari

Kuolalaput

Kuolalaput oli meidän perheessä muutama kuukausi sitten paljon kovemmalla käytöllä. Nyt täytyy tunnustaa, että en ole käyttänyt kuolalappuja hetkeen. Toki ei ole ollut tarvekaan! Hampaita tulee, mutta kuolaa ei? ? En tiennyt, että tämmöinenkin on mahdollista. Kun ensimmäinen alahammas puski läpi, tuli kuolaa ihan valtavasti. Tällöin nämä *Hemtexin viralliselta nimeltään ruokalaput, mutta meillä enemmänkin kuolalappuina ovat toimineet parhaiten. Kangas on pyyhemäistä kangasta ja siksi paksumpaa kuin muilla merkeillä. Newbien kuolalaput ovat myös olleet hyviä käytössä!

Kuolalaput vasemmalta oikealle: Newbie, Konges Sløjd, *Hemtex

*Hemtexin ruokalaput ovat toimineet parhaina kuolaliinoina meidän perheessä.

Ihanat unet ihanissa yökkäreissä

Parhaat yökkärit ollaan ostettu Newbieltä, jossa vetoketju oli molempiin suuntiin. Vastasyntyneen kanssa tämä oli super kätevä, kun vaippaa vaihdettiin öisinkin. Nyt kun Saaga on jo kohta 6kk, niin ollaan käytetty paljon tätä KappAhalin nalleyökkäriä. Tämä on super suloinen ja vielä aika väljä päällä. Tämä on kokoa 62/68, mutta samaa kokoa oleva Polarn O. Pyretin yökkäri (joka odottaa vielä käyttöön ottoa kaapissa) on paljon isompi. Meiltä ei löydy montaa yökkäriä, mutta se ei ole meitä oikeastaan haitannut. Varsinkin nyt kun ollaan aloitettu kiinteät ruuat, niin kakkavahinkojakaan ei enää tule. ?

Odotan niin innolla jo kesää, kun pääsen ostamaan Saagalle kesävaatteita! ?

Lue myös:

Vauva-arjen pelastavat tuotteet

Mitä hankkia vauvalle?

<3 Salla

24 Mar

Posted at 17:29h in Ruoka, Yleinen

Tämä helppo marjapaistos on ihan nimensä veroinen. Tein tänään aamupalaksi pitkästä aikaa tätä marjapaistosta, joka on tehty myslistä! Rakastan tehdä syksyisin omenapaistosta, mutta kaura, sokeri ja voi kerros ei ole se kaikista terveellisin vaihtoehto heti aamulla. Myöskin näin keväisin ja kesäisin on ihanaa syödä marjoja ja tehdä värikästä ruokaa!

Mua alkaa välillä tympiä samat aamupalat ja on ihanaa keksiä välillä uusia reseptejä ja kokeilla erilaisia ideoita! Nyt kun kevät on alkanut vihdoinkin näyttämään meille vähän merkkejä tulostaan, niin päätin tehdä jotain vähän marjaisempaa aamupalaa. Tuun kyllä syömään tätä kesälläkin ihan varmasti tuoreista mansikoista tehtynä! Toivottavasti ruokainspiraatio levittyy sinne ruudun toisellekin puolelle. ❤

Mä tein eilen illalla tämän marjapaistoksen jo valmiiksi ja syötiin tätä jo iltapalaksikin maustamattoman jugurtin kanssa. Oli kyllä super hyvää uunituoreena. ? Syötiin loppu aamupalaksi ja söin tätä ihan sellaisenaan kiposta ilman mitään lisukkeita. Toimi tosi hyvin niinkin ja piti kyllä pitkään täytenä. Mysleistä tuli uunissa ihanan paahtuneen makuisia ja mansikat toi kivaa kosteutta paistokseen.

Helppo marjapaistos

Tarvikkeet:

  • 200 g haluamaasi granolaa
  • Vaahterasiirappia
  • Hunajaa
  • 500 g pakastemansikoita
  • 2 dl kaurahiutaleita

Ohje:

  1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kaada pakastemansikat uunivuokaan ja peitä 
  2. Peitä mansikat kaurahiutaleilla ja granolalla. Kaada vaahterasiirappia ja hunajaa granolan päälle.
  3. Laita 200 asteeseen uuniin paistumaan 20 minuutiksi.
  4. Syö jugurtin kanssa tai sellaisenaan!

Tämän voi halutessaan tehdä myös helposti omenoista, päärynöistä tai vaikka marjasekoituksesta. Pakastemansikoiden sulaessa vuoan pohjalle tuli iso määrä nestettä, jonka takia tästä ei tullut yhtään kuivaa. Käytän itse usein Fazerin Alku-sarjan kauramyslejä tai Paulúnsin supermyslejä. Oma lempparini on kaneli, manteli ja omena granola Paulúnsilta.

Lue myös:

Suklainen leipävanukas

Karpalo-kookosvälipalapatukat

Granola ja marjaparfait

<3 Salla

 

SALLA SALMELA
Ota yhteyttä
Tästä klikkaamalla

Taika Creative Oy | Y-tunnus 3240586-2

Sähköposti

  • sallasalmela@outlook.com

Design © 2023 Pinja Mitrovitch | Intohimo Creates