Niin moni teistä on nyt toivonut isompaa näkyvyyttä ja pidempää sepustusta koko tästä some”lääkärien” toiminnasta, että päätin jakaa nyt oman tunnepurkaukseni aiheesta. Työskenneltyäni lasten päivystyksessä sairaanhoitajana voin kertoa, että omien diagnoosien latelu aloitetaan jo triagekopissa hoitajalle, kun lääkärille ollaan vasta ilmoittautumassa. Yleensä oireita jopa liioitellaan, jotta varmasti päästään sille erikoislääkärille.

Some”lääkäreillä” en tarkoita lääkäreitä joilla on sometili, vaan nimenomaan näitä Pirkkoja jotka odottavan sormet syyhyten eri vauvaryhmissä valmiina kertomaan oman diagnoosinsa muiden lasten sairauksiin. Ei ole ok! Ei myöskään ole ok tukea tätä ja kysellä näitä kysymyksiä siellä vauvaryhmissä.

Vauvapalstat, some, epämääräinen googlettelu ja puskaradio eivät ole oikeita paikkoja hakea apua lapsen vaivoihin (eikä omiinkaan). Hoidollisia kysymyksiä varten löytyy terveysasemat, puhelinpalvelut, yksityiset lääkäriasemat, sairaanhoitaja-chat, neuvola ja viime kädessä päivystys. Myös Terveyskylän lasten talo -nettisivut ovat oiva paikka hakea sitä kaivattua tietoa.

Meidän lapsella on tällaista kummallisen näköistä ihottumaa. Onko teidän lapsilla ollut vastaavan näköistä?” Joka kerta lause kuitenkin seivataan sanoihin: ”Ollaan kyllä menossa lääkäriin, mutta ajattelin tulla kysymään täältä ensin.” Tässä kohtaa yleensä mun oma pinnani katkeaa ja on parempi painaa sitä ruksia ja laittaa kännykkä kädestä pois ettei tule sanottua mitään harkitsematonta.

Ihmisillä on nykypäivänä tarve mennä lääkäriin oman diagnoosin kanssa ja parhaimmillaan kertoa lääkärille myös lääkitys jolla haluaa lastaan hoidettavan. Jos lääkärin kanssa ollaan eri mieltä, ei hoitoon olla tyytyväisiä ja lääkärin maine kärsii. Tämän blogipostauksen tarkoituksena on herättää ihmisiä ajattelemaan mitä somessa on ok jakaa ja mitä todellakaan ei.

lapsi sairastuu

Terveyskylän Lastentalon sivuilta löytyy kattavasti tietoa erilaisista sairauksista ja tietoa milloin kannattaa hakeutua hoitoon.

Vanhemman huoli

Vanhemman huoli on ihan todellinen juttu. Huolta halutaan helpottaa etsimällä nopeasti vastauksia lapsen vaivaan ja yleensä nopein apu tulee erilaisista vauvaryhmistä. Koska jokainen saatu kommentti on äitien keskeistä jossittelua on tämä täysin turhaa ja oikeastaan vain pahentaa sitä huolta.

Ei tarkkaa diagnoosia tai hoitoa voida antaa potilaalle jota ei päästä tutkimaan ja kysymään erilaisia diagnoosia tukevia kysymyksiä. Se, että jonkun toisen lapsella on ollut vähän samantapaista ihottumaa ei tarkoita, että nyt omalla lapsellasi on sama tauti.

Ymmärrän, että se on turhauttavaa odottaa sitä lääkärin aikaa, diagnoosia ja hoitoa tai olet ehkä aikaisemmin pettynyt lääkäriltä saamaasi hoitoon. Haluat tietysti mahdollisimman nopean avun pienellesi! Muista kuitenkin, että somesta et saa tieteellisesti tutkittua ja ammattimaista tietoa lapsesi sairaudesta. Lääkärit ja hoitajat eivät ole käyneet tutkintojaan turhaan vaan nimenomaan siksi, että osaavat antaa sinulle tiedon ja avun paremmin ja luotettavammin kuin vauvaryhmien Pirkot (joiden ei edes pitäisi sinua neuvoa).

Jos mietit parhaita vinkkejä ja mahdollisesti uusia markkinoille tulleita hoitotuotteita joita voisit kokeilla, käy kysymässä näitä apteekista. Farmaseutit ovat paras taho kysyä erilaisista lääke- ja hoitotuotteista ja ohjaavat kyllä tarvittaessa myös hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.

lapsi sairastuu

Lastentalo sivuilta löytyy tietoa eri sairauksista myös esimerkki kuvien kanssa.

Muistutus kaikille

Kirjoitin jo aikaisemmin viime keväänä Instan puolelle tällaisen listan:

??Lääkeohjeistukset, määrät, ottotekniikat ja KAIKKI lääkkeisiin liittyvä kuuluu hoitotyön ammattilaisille.
?? Käytäthän vain omalle lapsellesi määrättyjä lääkkeitä. Et lainaa kaverilta tai käytä sisaruksille määrättyjä lääkkeitä.
?? Lapsen voinnin arviointi kuuluu vanhemmille sekä hoitotyön ammattilaisille, ei vauvaryhmien chattipalstoille.
?? Hoito-ohjeet antaa hoitotyön ammattilainen, ei naapuri tai kaverin kaima. Hoito-ohjeesi voivat poiketa suurestikin kaverin lapsen saamiin verrattuna.
?? Jos sinulla on huoli lapsesta ja tuntuu, että et pärjää lapsen kanssa kotona, hakeudu lääkärin vastaanotolle. Älä arvo somessa: mennäkkö vai eikö mennä. Turha käynti on aina parempi kuin mennä liian myöhään.
?? ÄLÄ levitä huhupuheita ja kerro tietoa joka ei ole tutkitusti todistettu. Jos tietosi perustuu jostain olen kuullut -pohjaan, jätä se kertomatta. Ole sinä se joka lopettaa rikkinäisen puhelimen. Tieto muuttuu aina matkalla.
?? Älä vertaile sairauksia. Jokaisen vanhemman hätä on aito.
?? Sinä olet vastuussa omasta lapsestasi, et muiden lapsista. Älä siis kerro miten muiden tulisi toimia.
?? Jos et itse tiedä, KYSY! Mutta vain niiltä hoitotyön ammattilaisilta.
?? Jos et ymmärtänyt saamiasi hoito-ohjeita tai ohjeistus oli puutteellinen, kysy tarkennusta toiselta hoitotyön ammattilaiselta. Älä somesta!

Mihin vedetään raja?

No jos ajatellaan, että flunssaisen lapsen hoidosta on ok jakaa muille hoito-ohjeita, niin mihin vedetään raja ja kuka sen päättää? Olen myös törmännyt aivotärähdyksen hoito-ohjeisiin ja paljon hurjempiinkin joita vauvaryhmissä jaellaan ventovieraille ilman minkäänlaista hoitoalan koulutusta ja perehtymistä potilaaseen ja tästä johtuen myös ilman vastuuta mahdollisista jälkiseuraamuksista. Ei ole sinun tehtäväsi antaa hoito-ohjeita kenellekään, ellet ole juuri ottamassa tätä potilasta vastaan sairaalassa tai lääkäriasemalla hoitajana tai lääkärinä. Todennäköisesti vain pahennat neuvoillasi tilannetta, joita vauvaryhmissä huutelet.

Vastuu lapsen hoidosta on vanhemmilla sekä hoidosta vastaavilla lääkäreillä ja hoitajilla.

Mitä sitten on ok jakaa?

Toivon, että jokainen joka jatkossa aikoo kirjoittaa hoito-ohjeita jonkun toisen lapselle jakaa seuraavalla kerralla esimerkiksi linkin Terveyskylän sivuille tai Terveysportin artikkeliin, joka on tieteellisesti tutkittu ja ammattilaisten kirjoittama lähde.

Jos erilaisista sairauksista haluaa keskustella, kannattaa se tehdä yleisesti ja viitaten tutkittuihin lähteisiin, jotta rikkinäinen puhelin ja kummin kaimojen ohjeet saataisiin pois. Älä käy henkilökohtaisesti antamassa hoito-ohjeita.

Loppuun todettakoon, että mielestäni on hienoa, että ihmisiltä löytyy halua auttaa! Muista kuitenkin, että ohjaaminen tutkitun ja ammatillisen tiedon äärelle on suurempi apu kuin jatkuva jossittelu ja omat kokemukset. ❤️

Lue myös:

Sairaanhoitaja jäätelöbonuksilla

Mitä äitiysloman jälkeen?

Äidin huoli ei lopu koskaan

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Meille iski alkuviikosta flunssa ja tehtiin ekaa kertaa korona kotitesti (mielenkiinnosta haluttiin kokeilla). Edelleen välillä ihmettelen sitä, että miten tähän pisteeseen on tultu, kun jokaisen flunssan yhteydessä ravataan testeissä ja perus flunssaakin pitää ensin ajatella koronaksi? Hyvä, että testataan ja hyvä, että on keksitty myös keinoja helpottaa jonoja koronatestauspisteillä ja tuotu kauppoihin kotitestit. Jos tästä maailmantilanteesta joskus vielä päästäisiin lähelle normaalia! Eniten ihmettelen silti ihmisten todella hyvää ja varovaista suhtautumista kaikkeen sairasteluun, muistetaan käyttää kasvomaskeja, pitää huolta käsihygieniasta, pysyä kotona sairaana ja käydä koronatesteissä. Vielä vuosi sitten monen asenne sairastelua kohtaan oli eri, mutta näin tämä aika on kaikkia meitä opettanut varovaisemmaksi.

Saagan pyjama Polarn O. Pyret. Mun mekko KappAhal. *saatu

Syysflunssa iski

Kyllähän tämä turhauttaa! Viime viikolla peruuntui neljät mammatreffit. Tällä viikolla olen itse joutunut jo perumaan kahdet. Ihmisiä ei paljon olla siis nähty. Nyt on selvästi syysflunssaa liikkeellä. Tuntuu, että koko meidän tuttavapiiri on flunssassa ja ollaan voitu saada tämä tauti mistä vaan. Olen itse ollut kunnolla flunssassa viimeksi raskausaikana, joten siitä onkin hetki aikaa! ? Viime sunnuntaina saatiin todennäköisesti tämä flunssatartunta, sillä oltiin lähikontaktissa lapsen kanssa joka oli parantumassa jo flunssasta (ei koronaa, vaan syysflunssaa). Tiistaina illalla alkoi itselläni kurkkukipu ja Saaga oli illalla oudon itkuinen.

Saaga on ollut aika reppana tässä flunssan aikana, sillä Saagalla on myös puhjennut muutama hammas tässä muutaman päivän sisään. Lisäksi nenä on tukossa ja valuu. Muuten Saaga on onneksi selvinnyt todella vähällä, jaksaa nauraa ja syödä hyvin! ❤ Itselläni on puolestaan tänään ollut hieman huonompi olo. Näitä perus flunssan oireita: lievää kurkkukipua, kuiva kurkku, yskä, nuha, nenän tukkoisuus, korvien paine, pään humina ja särky. Lisäksi silmät tuntuu väsyneiltä ja kuivilta.

Korona kotitesti

Kotitesti ei kuitenkaan korvaa terveydenhuollon tekemää koronatestiä, joka tarkoittaa sitä, että negatiivinen tulos ei vapauta karanteenista ja positiivinen tulos vaatii vielä terveydenhuollon tekemän varmistustestin sekä karanteenipäätöksen. No kenelle testi sitten on tarkoitettu? Itse näen, että testi on tarkoitettu käytettäväksi omaan mielenrauhaan, jos on esimerkiksi juhlat tulossa ja halutaan varmistaa, että koronatartuntaa ei ole. Thl:n sivuilla on hyvä info paketti kotitestistä.

Koska selvää altistusta meillä ei koronaan ollut ja meillä oli aika selvä altistuminen perus flunssalle, päätettiin testata korona kotitestillä ja kokeilla kepillä jäätä. Lisäksi mua tietysti sairaanhoitajana kiinnosti millainen tämä kotitesti nyt sitten oikein on. Testi näytti negatiivista ja hetken jo elättelin toiveita, ettei negatiivisen kotitestin ja koronan ensimmäisen rokotteen jälkeen (toinen on tulossa ensi kuussa) tarvitsisi lähteä jonoihin seisomaan, mutta turhaan. Tein samana päivänä vielä Omaolo oirearvion ja kävin kuin kävinkin koronatesteissä. Oirekyselyssä ei kysytty kotitestistä, eikä sillä ole siis painoarvoa. Tulokset tulevat todennäköisesti huomenna.

Testi oli helppo ja nopea tehdä. Tikkua ei työnnetä syvälle nenään, vaan kotitestissä nenän etuosa riittää (syvyys noin 2,5cm). Testi näytti omalla kohdallani jo heti viivan muodostuessa negatiivista, eikä viiva muuttunut 15-20 minuutin odottelun aikana. Kieltämättä hieman tuli olo, että tässä ollaan raskaustestiä tekemässä, kun odotellaan montako viivaa tikkuun tulee. ? Korona kotitesti nimittäin toimi samalla periaatteella, kuin raskaustesti: kaksi viivaa (myös haaleat haamut lasketaan) on positiivinen ja yksi on negatiivinen.

korona kotitesti

Testi maksaa n. 5-9 euroa riippuen mistä testin ostaa. Kuvassa korona kotitesti Boson sisältö.

korona kotitesti

Testi näytti negatiivista jo heti ensimmäisen minuutin aikana, eikä muuttunut 15-20 minuutin aikaikkunan sisällä.

Onneksi ulkona on jo muutaman päivän satanut ja tuullut niin paljon, ettei mun olisi edes tehnyt mieli käydä ulkona, joten sinänsä aika täydellisiä sairastelupäiviä. ?

Lue myös:

Sadepäivä sairaspäivä

Ensimmäinen nuha – vauva 2 vko

Sairaanhoitaja jäätelöbonuksilla

Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta?

Väsymys johon uni ei auta

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Mua väsyttää. Tätä olen hokenut jo kuukausia. Olen pitkään jo miettinyt erilaisia syitä siihen, mutta en voi syyttää vauva-arkea tai huonosti nukuttuja öitä väsymyksestä. Meillä nimittäin nukutaan ihan hyvin! Erilaisia vaiheita lukuunottamatta me nukutaan erinomaisesti. Tänään on ehkä väärä päivä puhua aiheesta, kun on hieman huonompi yö takana, mutta puhun nyt kuitenkin.

Synnytyksen jälkeinen väsymys

Väsymys on jatkunut oikeastaan koko vauvavuoden. Synnytyksen jälkeen väsymys oli pahinta, mutta siitä syytin uutta vauva-arkea ja täysin arjen ja omien rutiinien muuttumista. Elämä muuttui täysin.

Keväällä en voinut syyttää enää uuden oppimista ja vauva-arkeen sopeutumista. Edelleen väsytti. Päivisin tuntui, että silmät ei pysy auki ja arki tuntui raskaalle. Tuntui, että enemmän on niitä päiviä, kun mitään ei saa aikaiseksi, kun niitä joina jaksaa tehdä ja touhuta. Jos tiedätte miltä tuntuu, kun yrität väkisin pitää silmiä auki, mutta tuntuu, että sammut siihen paikkaan, tiedät miltä musta on jo pitkään tuntunut. Sitä nämä päivät ovat olleet.

Kahvi ei auta väsymykseen eikä se piristä, mutta siitä on tullut tapa.

Tein sen mitä ei pitäisi

Söin rautakuurin. Jep. En ollut käynyt tutkituttamassa hemoglobiinia enkä ferritiini arvoja. Silti kävin apteekista hakemassa rautakuurin ja söin sen. Siitähän ei ole kauaa, kun paasasin tästä muille, että näin ei voi tehdä. Kun rauta-arvoja lähdetään omin päin korjaamaan, raudan puutteen syy jää yleensä selvittämättä.

Otin yhteyttä keväällä ennen rautakuurin aloitusta terveysasemaan, josta oltiin oitis sitä mieltä, että mun kannattaisi nukkua päiväunia ja mennä iltaisin aikaisemmin nukkumaan. Rauta-arvot olisi kuulemma korjaantuneet jo tässä ajassa, kun lapsikin on jo niin vanha. Apua ei siis terveysasemalta herunut, mutta en tiedä miksi moista oletinkaan. Pääset lukemaan raskauden aikaisesta sairasloman hakemisesta täältä. Lääkärille aikaa ei tarjottu eikä lähetettä myöskään laboratoriokokeisiin.

Se oli kuitenkin oma vikani, että luovutin heti. Jos terveysasema ei ole huolissaan, ei kai minunkaan pitäisi olla? Jos vain nukkuisin vielä enemmän ja jatkaisin punaisen lihan ja papujen syömistä? Se miksi raudan puutetta lähdin yli päätänsä miettimään oli se, että raskausaikana mun ferritiiniarvot olivat alhaiset (3). Söin nestemäistä rautaa loppuraskaudesta meidän kätilödoulan suosituksesta ja synnytyksen jälkeen se jäi. Siihen ei ikinä palattu ja luotettiin, että se sieltä normaalilla ruokavaliolla korjaantuu ja niinhän se on saattanut tehdäkin! Muitakin syitä jatkuvalle väsymykselle on kuin alhaiset rauta-arvot jonka takia onkin tärkeää käydä ammattilaisen tutkittavana.

Rautakuurin jälkeen olo oli hieman virkeämpi. Noin kuukauden ajan en meinannut päivisin nukahdella, mutta nyt väsymys on taas alkanut nostamaan päätään. Olen ollut myös niin keskittynyt Saagaan hyvinvointiin, että omasta itsestä huolehtiminen on vähän jäänyt. Nyt onkin korkea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä yksityiselle puolelle tarkastamaan, että kaikki on kunnossa, oli kyse mistä tahansa tai ei mistään. Täytyy palailla teille sitten myöhemmin miten asiat etenevät. ❤️

Synnytyksen jälkeinen väsymys on jatkunut jo kohta vuoden.

Tämän päivän väsymyksestä syytän kyllä huonosti nukuttua yötä ja poikkeuksellisen aikaista herätystä meille. Ehkä ensi yönä paremmin! ??

Lue myös:

Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Meidän imetysmatka

Vauva-arki 10kk vauvan kanssa

Äidin huoli ei lopu koskaan

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Huono Itsetunto, sen kanssa on tullut kamppailtua.

Itsetunto on vaihdellut tässä elämäni aikana ääripäästä ääripäähän. Oon onnellinen siitä, että tänä päivänä se on siellä paremman puolella. Ikääntyminen, itsensä hyväksyminen, kunnioittaminen ja jopa rakastaminen ovat olleet isoja juttuja ja oivalluksia tässä viime aikoina. Yksi isoin tekijä oman itsetunnon nostattamisessa on ollut oma kumppanini sekä äidiksi tuleminen. ❤️

Kumppanin tuki ja suhteen alun kaNkeus

Mulle oli onnen potku löytää Markus mun elämääni. Kirjoitin aikaisemmin meidän rakkaustarinan ja löydät sen täältä. ❤️

Palataan kuitenkin aikaan ennen Markusta. Olin 19-vuotias eli ihan teini vielä. Osittain huono itsetunto johtui iästä, osittain kasvatuksesta ja siitä ettei kehuja kotona kuulunut. Osittain se johtui siitä, että oma silloinen kumppani tuputti salitreenejä ovista ja ikkunoista eikä muuta yhteistä tekemistä ollut. Tuntui etten kelpaa tällaisena makkaramasuna. Treenasin viisi kertaa viikossa ja laskin kaloreita joita söin. Tein tätä vielä tavattuani Markuksenkin ja muistan kuinka hän sanoi ettei koskaan voisi elää näin treenihullun naisen kanssa. Treenaaminen oli mulle pakonomaista itsetunnon nostattamista. En tykännyt treenata ja usein olisin halunnut tehdä jotain aivan muuta. Oli pakko treenata, että kelpasin. Näin ajattelin vielä alle kaksikymppisenä.

Kun Markuksen kanssa sitten päästiin yhteen muuttamaan aloin kuulemaan kehuja päivittäin: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Sanoja joita en ollut ennen näin usein kuullut, sanoja joita en ollut välttämättä kuullut koskaan. Alkusuhteen kuljin käsi vatsan päällä ja häpesin omaa vartaloani. Käytös oli super tyhmää ja kesti vuosia päästä elämään normaalia elämää jossa omaa itseä ei tarvitse hävetä ja peitellä. Silti tuo mies on jollain ilveellä pysynyt tuossa vieressä ja tiedättekö mitä, kuulen edelleen yli kahdeksan vuoden jälkeen päivittäin nuo samat sanat: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Toki yksi asia on muuttunut. En enää peittele enkä häpeile itseäni.

Äitiys, seksi, raskausarvet ja itsensä arvostaminen!

Äitiys muutti kaiken. Kaikista ihanin kehu silti koko mun elämässäni on ollu se kuinka Markus ylisti mun suoritusta synnytyksessä. Kuinka ihanasti hän puhuu siitä miten ylpeä musta on ja kuinka äärettömän kovan työn mä olen tehnyt. Tiedän sen hyvin itsekin, mutta erityisen hyvältä se tuntuu, kun oma rakas on sen myös huomannut. Myös omat positiiviset ajatukset itseä kohtaan ovat ihan parhaita. Se, että itsestä voi oikeasti olla ylpeä. Ehkä jollekin se on ollut aina mahdollista ja normaalia, mutta mulle nämä ovat isoja juttuja.

Ennen synnytystä me puhuttiin paljon mun muuttuvasta vartalosta ja mun peloista, jos mun vartalo muuttuukin kamalasti. Pelkäsin raskausarpia, roikkuvia tissejä ja sitä miltä seksi sitten synnytyksen jälkeen tuntuu. Mitä jos mailaa heilutetaankin sitten ladossa? Mitä jos tissit saa heitettyä olalle? Mitä jos raskausarvet peittävät koko vatsan ja vatsa jää roikkumaan kuin tyhjä reppu? Kaikki nämä pelot omasta muuttuvasta kehosta lähti, kun vauva saapui maailmaan. Se ei tarkoita sitä, että kiinnostus omaan ulkonäköön olisi kadonnut vaan itseä vaan oppi rakastamaan ihan uudella tavalla.

Tissejä en saa olan yli, raskausarvet eivät peitä koko vatsaa ja reisiä, seksi on edelleen ihanaa ja ihan saman tuntuista! Bonuksena myös teini-iästä lähtöisin oleva oman vartalon halveksunta katosi.

Onneksi osaan nyt suhtautua muuttuneeseen vartalooni lempeydellä ja arvostuksella. Huono itsetunto on poissa. Kun katson peiliin, katsoo sieltä ihan älyttömän upea nainen ja äiti, joka on tehnyt ihan älyttömän työn. Kelpaan tällaisena. Kelpaan todella hyvin tällaisena!

Ikä, some ja vaa’an lukemat

Ikä on tuonut myös omat hyvät puolensa nimittäin ajan kanssa olen oppinut, että ihmiskehot ovat erilaisia. En tule koskaan näyttämään 175cm hoikalta pitkäsääriseltä naiselta, eikä se ole tarkoituskaan. Tavoitevartalohan on sellainen, jossa itsellä on hyvä olla eikä näytä kaikilla samalta.

Some luo omat paineensa ihanteellisiin vartaloihin. Uskon, että tämä johtuu osittain siitä, että vatsamakkaroita ei haluta esitellä ja vain yhden näköisiä vartaloita nähdään. Eihän vatsamakkarat ole mediaseksikkäitä. Vatsamakkaroista usein puhutaan negatiiviseen sävyyn, vaikka totuus on, että kaikilla meillä on vatsamakkaroita, isoja tai pieniä. Elämä muuttuu aika paljon, kun oppii hyväksymään tämän tosiasian. ❤️

En ole käynyt itse vaa’alla sitten synnytyksen jälkitarkastuksen. Silloin raskauskiloja oli jäljellä vielä neljä kiloa. Nyt en tiedä paljonko kiloja on enkä edes välitä. Vaa’an lukema on lakannut kiinnostamasta. Mulla on hyvä olla!

Olen ihan super ylpeä itsestäni ja siitä kuinka paljon olen päässyt eteenpäin itseni kanssa! Toivon, että erilaiset vartalot nähtäisiin normaalina ja kauniina. Ei ole vain yhtä vartalotyyppiä, joka kaikilla täytyisi olla vaan jokaisella on se oma, jossa on hyvä ja ihana olla!

Jos jotain Saagalle saan opetettua haluaisin ehdottomasti, että jo nuorena arvostus omaa vartaloa kohtaan olisi kohdallaan. Teini-ikä tekee tietysti osansa, mutta toivon, ettei oma peilikuva inhota missään elämän vaiheessa. ❤️

Kunpa teini-Sallakin olisi tämän lukenut.

Lue myös:

Meidän rakkaustarina

Yhteinen loma

Positiivinen synnytyskertomus

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Vedin tänään vanhat työkengät jalkaan ja avainnauhan kaulaan. Päältä puuttui vain hoitajan pyjama, taskuista puuttui kaksi puhelinta, virve, spider-hälytin ja erilaisia pieniä hoitotarvikkeita, kuten sakset, pihdit ja teippiä. Olo oli kuin vuosi sitten, kun viimeksi sairaanhoitajan nimikylttiä olen kaulassa kantanut. Päällimmäisenä ajatuksena oli: “Miten täältä pääsee pois?”.

Eiliset Instan storyt herätti tunteita siellä ruudun toisella puolella enkä yhtään ihmettele, että miksi. Hoitotyö on alipalkattua ja kuormittavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt korona on tuonut lisää kuormitusta ihan koko hoitoalalle (toki ihan kaikille aloille, mutta tämä juttu koskee nyt hoitoalaa ja sairaanhoitajia).

Sairaanhoitajan palkka

Aloitetaas ihan alusta! Markus sai työnantajaltaan postitse suklaalevyn, jossa luki isolla “Kiitos Markus”. Takapuolelle oli kirjoitettu: “Kiitos, että olet meillä töissä ja teet arvokasta työtä”. Viime vuoden lopussa nautittiin Markuksen 500€ koronabonuksesta sekä viime viikolla valittiin listalta kesälahjaa, joka haluttaisiin. Arvo oli tänä vuonna 100€. Joululahjaa odotellessa! Viime syksynä työpaikka muisti meidän tuoretta vauvaa yli 100€ arvoisella paketilla täynnä vauvan tarvikkeita (nyt en puhu kivoista ja ihanista työkavereista jotka muistavat vauvan saanutta, vaan oikeasti työnantajaa, joka muistaa) sekä hieman hankalamman työpäivän päätteeksi on luvassa Woltin lahjakortit. Sivusta on ollut aika tuskallista seurata kuinka jollain on asiat näin hyvin, kun omassa työpaikassa ja hoitoalalla kiitos ei näy mitenkään.

Onneksi oma työpaikkani on nyt entinen. Hyviä työkavereita tulee kyllä ikävä. Itsehän pohdin vuosia lähtemistä, mutta uskallusta siihen ei löytynyt. Äitiysloma oli oma pääsyni ulos. Kun kerran on jo lähtenyt on helppo olla palaamatta. Lähteminen oli se vaikein osuus. Itse työhän oli ihanaa, jos arvostus olisi ollut suurempaa hoitajien tekemää työtä kohtaan, työvuorojen miehitykset suuremmat ja työolot kaikin puolin paremmat. Onneksi oli edes ne hyvät työkaverit.

puhutaan palkasta – sairaanhoitajan palkka

Jos hetki puhutaan numeroista niin voin kertoa, että itselläni kuun viimeisenä päivänä verojen jälkeen käteen jäi noin 2 200€ ja tämä muodostuu pitkistä vuoroista (12,5h), pyhäpäivistä, viikonlopuista sekä yövuoroista. Jos olisin tehnyt jossain muualla töitä esimerkiksi päivätyötä arkisin klo 8-16, olisi palkkani noin 1 800€ verojen jälkeen. Näin siis HUS:illa. Jos kaikki joulupyhät paiski yövuoroja ja otti vielä yötöitä päälle sai joulukuussa tienattua helposti yli 3000€. Tämä toki tarkoittaa sitä, että elit pelkälle työlle ja luovuit perhejoulusta. Viikkotunteja kertyi helposti yli 60h/vko ja koko seuraava viikko meni palautuessa raskaasta viikosta. Nyt jos joku siellä ajattelee, että tämähän on hyvin, niin valotetaan sen verran asiaa, että palkan pitäisi vastata työn vaativuutta ja raskautta.

Otan esimerkiksi päivystyksen, jossa itse työskentelin melkein 4 vuotta. Ensimmäisen työvuoden aikana hoidetaan potilaita aloittaen siitä normaalista päivystystyöstä. Vuoden lopussa saadaan traumatiimin avustavan hoitajan koulutus. Seuraavan vuoden aikana saadaan jo traumatiimin anestesiahoitajan koulutus. Kolmantena vuonna hoitaja koulutetaan triage-osaajaksi (luokittelemaan potilaat vastaanotossa kiireellisyysjärjestykseen ja oikeille lääkäreille) sekä hoitaja saa myös traumatiimin akuuttihoitajan perehdytyksen (hoitaja joka vastaa traumatiimin lääkärin kanssa hoitotilanteesta). Neljäntenä vuotena hoitaja saa vastaavan hoitajan perehdytyksen ja vastaa koko päivystyksen toiminnasta yhdessä vastaavan lääkärin kanssa. Yleensä tässä vaiheessa hoitajalla on myös muutama oma vastuualue, esimerkiksi lääkehoito tai kivunhoito ja kaikella luppoajalla (jota ei ole kuin hyvällä tuurilla yövuoron viimeisillä tunneilla) edistää hoitaja yksikön ohjeistuksia ja toteuttaa vastuualueiden muita tehtäviä.

Muistutan tässä vaiheessa, että palkka ei nouse missään vaiheessa, vaan hoitaja tekee tämän kaiken samalla palkalla, kuin hoitaja joka on juuri koulun penkiltä valmistunut ja samalla perehdytät häntä näihin työtehtäviin. Tämän ohella hoitaja on myös opiskelijaohjaaja josta ei myöskään makseta erillistä korvausta. Lisäksi yksikköön siirretään toimintaa muista yksiköistä ja hups keikkaa samalla palkalla hoitaja antaa nyt myös ilokaasua, käyttää röntgenlaitteita ja ihan vaan montaa muutakin “pikku juttua”. Jos hoitajalla käy tosi hyvä tuuri, voi hän päästä keskustelemaan monien vuosien jälkeen palkastaan osastonhoitajan kanssa ja nostaa sitä muutamilla kympeillä.

Yksityisellä asiat voivat olla paremmin tai vielä huonommin. Riippuu siitä minkä firman alla työskentelee.

lisät, mitkä lisät?

Työhön ei myöskään kuulu likaisen työn lisä, haastavan työn lisä, vaarallisen työn lisä tai mikään muukaan lisä. En halua väheksyä yhdenkään hoitajan ja yksikön työtä, mutta on se silti minusta aika koomista, että kaikilla hoitajilla on sama palkka pois lukien tehohoitajat, joilla on 100€/kk lisää vaativan työn lisää (mutta tämäkään ei ole kaikilla tehoilla). Saisin tämän saman palkan (pois lukien kolmivuorotyön tuomat lisät) tekemällä työtä esimerkiksi polilla, jossa antaisin ohjeistuksia leikkauksiin tuleville ja olisin lääkärin kanssa yhdessä ottamassa leikkauksen jälkeen potilaita vastaanotolle ja keskustelisimme jatkohoidoista (tätäkin olen tehnyt täysin samalla koulutuksella ja palkalla, vaikka vastuuta, stressiä, työn kuormittavuutta ja riskejä tuli saavista kaatamalla lisää päivystykseen siirryttäessä).

Hoitaja hoitaa siis räyhääviä ja vaarallisia huumeiden ja alkoholin käyttäjiä, erilaisia mielenterveyspotilaita sekä tyytymättömiä aggressiivisia potilaita tai heidän vanhempiaan samalla rahalla puhumattakaan kaikista ihmisestä lähtevistä eritteistä työvaatteilla ja iholla. Hoitaja altistaa itsensä myös vaarallisille taudeille joita on muitakin olemassa kuin korona.

Sairaanhoitajan palkka

Puhutaan kiitoksesta

“Kiitos jälleen teille hyvin tehdystä työstä tänäkin vuonna. Jos voisin antaa teille bonuksen, antaisin sen teille avosylin. Jatkakaa samaan malliin.” Näin sähköpostissa lukee usein erityisten tilanteiden jälkeen.

Sanallisia kiitoksia esimiehiltä kuulee aina silloin tällöin. Potilailta myös, kunhan muistavat kiittää. Bonuksien ja erilaisten joulu- ja kesälahjojen muodossa kiitos ei kuitenkaan näy. Miksikö jauhan nyt näistä bonuksista? Ylhäällä lukemasi oli se perus työ, joka kuuluu hoitajalle. Viime vuonna koko hoitoalaa ravisteli todella kovaa tauti nimeltä korona. Hoitajat ylläpitivät (ja ylläpitävät edelleen) myös korona drive-in näytteenottopistettä ja tekivät myös sihteerien ajanvaraustyötä koronapotilaille. Ja ei, tästäkään ei saanut lisäpalkkaa eikä tämä näkynyt myöskään aina päivittäisessä miehityksessä. Viime kesänä iski myös lomakiellot päälle sekä yksiköistä siirrettiin hoitajia esimerkiksi koronateholle.

Viime keväänä ja kesällä raskaana ollessani minulla ei ollut oikeutta kieltäytyä koronapotilaiden hoidosta, vaikka tutkimustietoa ei vielä koronasta ja raskaudesta ollut. Työterveyden kautta ei järjestynyt sairaslomaa tarvittaessa ja kahdeskymmenes määräaikainen sopimuskin päättyi vuoden loppuun äitiysloman aikana. Kiitoksia ei siis herunut. Bonuksia ei tullut, pikkujouluja ei voinut pitää, mutta onneksi edes erilaiset yrityksen pitivät meistä hoitajista pahimmalla hetkellä huolta. Esimerkiksi Fat Lizard lähetti kaksi kertaa viikossa pizzoja ja Jungle Juice Bar lähetti meille smoothieita. Energiajuomia oli myös lahjoitettu jääkaappiin. Kun oma työpaikka ei ole omiensa puolella, on onneksi olemassa lahjoituksia ja kultaakin kalliimpia yrityksiä.

Mistäkö otsikko tulee? Kesälahjaksi vanhat kollegani saivat tänä vuonna jäätelöt. Kyllä, luit aivan oikein. Kiitokseksi koronavuoden kakasta kiitoksena oli jädetuutti. Mainittakoon vielä, että jäätelö oli vain keskiviikon päivävuoron työntekijöille. Jos satuit olemaan yövuorossa tai viikon ainoalla vapaallasi, sait sanoa tälle “kiitos-eleelle” heipat. ? Koronabonuksia ei siis hoitoalalla tai ainakaan HUS:in sisällä ole kuulunut vieläkään, vaikka 1,5 vuotta ollaan tätä uutta elämää jo opeteltu ja koronapotilaita hoidettu.

muutoksen tuulia

Ensi syksynä saadaan uusi SOTE-sopimus ja toivotaan, että se tuo hieman lisää kolikoita hoitajien tileille! Hoitajiahan tarvitaan ja olen itse enemmän kuin kiitollinen tilanteesta, että apua on saatavilla, jos ja kun sitä tarvitaan. Jos kaikki hoitajat ajattelisivat yhtä itsekkäästi kuin minä, ei meillä olisi yhtään hoitajaa. Silti sanan “kutsumusammatti” voi vetää pöntöstä alas. Tässä elämässä työtä tehdään rahan takia, jotta jokaisella on varaa asua ja syödä. Eri lauseessa voidaan puhua työn kiinnostavuudesta ja viihtyisyydestä, vaikka vaakakupissa ne painavatkin yhtä paljon kuin palkka. Kyllä minä ainakin tässä elämässä haluan tehdä työtä, joka tekee mut onnelliseksi ja iloiseksi. Jossa voin hyvin ja pystyn kulkemaan työpäivien päätteeksi hymyssä suin.

Faktahan on se, että kokeneita hoitajia tarvitaan. Kun kokeneet lähtevät, joudutaan liian nopeasti kouluttamaan uusia hoitajia työhön, joihin eivät ole vielä valmiita ja pahimmillaan esimerkiksi traumatiimissä on liian kokemattomia hoitajia. Kun työnantaja ei ole sitoutunut työntekijään on vaihtuvuus suurta. Hoitajiahan tulee ovista ja ikkunoista, eikö vain? Liian nopeasti vastuuta saavat uudet hoitajat taas ovat hetkessä loppuun palaneita ja harkitsevat jo alan vaihtoa. Hoitajien perehdyttäminen maksaa työnantajalle myös. Silti olen itsekin kuullut enemmän kuin yhden kerran lauseen: “Kyllä nyt Salla kannattaa hakea vakituista paikkaa ja osoittaa sitoutuneisuutta tähän työpaikkaan”. Osoitin sitoutuneisuutta melkein neljän vuoden työn teolla, joustavuudella, ja vinolla pinolla määräaikaisia työsopimuksia, joista lyhin oli viisi päivää. Kun lopulta hain työpaikkaani, otettiin ohitseni toiselta osastolta sairaanhoitaja yksikkööni töihin. Ilman hyviä kollegoita en olisi jaksanut työtä näinkään pitkälle.

Mitä opin hoitoalalta? Palkkaa saa helpommallakin, kuin itseään hitaasti tappamalla.

Mietitkö hoitajaksi ryhtymistä? Mieti vielä uudelleen. Jos tämän koko tekstin jälkeen olet vielä sitä mieltä, että hoitotyö on sun juttusi, niin nostan isosti hattua ja osoitan kaiken kunnioitukseni sinulle!

Lue myös:

Raskaus ja sairasloma- häpeää vai viisautta?

Mitä äitiysloman jälkeen?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

SISÄLTÄÄ ALEKOODIN! Mä olen ihan tahallani jättänyt synnytyksen palautumisesta kertomisen näin myöhään. Synnytyksestä palautuminen ei tapahdu hetkessä eikä olisi ollut järkevää kertoa miten olen palautunut muutama kuukausi synnytyksestä. Olen kuullut sanottavan, että synnytyksestä palautumisessa kestää yhtä kauan kuin raskaudessakin, ellei kauemminkin. Kaikkihan on yksilöllistä niin kuin synnytyksestä palautuminenkin on.

synnytyksen jälkeen

Jos et ole vielä käynyt lukemassa, niin mun synnytyskertomuksen voit käydä lukemassa täältä. Saaga syntyi luomuna kyljelleen sängyllä ja vältyin pahemmilta repeämiltä. En osannut rentouttaa mun lantionpohjan lihaksia, joten ponnistusvaihe kesti 1h 37min. Tähän olisi voinut auttaa raskauden aikainen lantionpohjan fysioterapia, mutta mä en raskausaikana tajunnut sellaisella käydä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa söin kipulääkkeitä päivittäin ja yritin käydä mahdollisimman lyhyillä vaunulenkeillä. Pissaaminen onnistui vain suihkun kanssa ja vatsa muistutti täydellistä pullataikinaa. Olo ei ollut mitenkään hehkeä, mutta niin vain se kroppa on fiksu ja korjaa itse itsensä. Kaikkea se keho ei kuitenkaan itse tee vaan itsekin täytyy hieman nähdä vaivaa. Mun omat ajatukset palautumisesta oli synnytyksen jälkeen, että minähän olen palautunut tosi hyvin. En pissaa housuun ja nauraessakin pissa pysyy rakossa. Lantionpohjan lihakset on siis hyvässä kunnossa. No oli siinä sitten muutakin.

synnytyksestä palautuminen – neuvolan jälkitarkastus

Neuvolan jälkitarkastus oli mulle itselleni pettymys, jonka jälkeen halusin ehdottomasti ammattilaisen mielipiteen mun palautumisesta. Neuvolan jälkitarkastus kesti mun kohdallani seitsemän minuuttia. Käynnillä paineltiin nopeasti vatsa ja katsottiin verenpaine ja paino. Sain jälkitarkastustodistuksen, mutta muuta käynnistä ei jäänytkään käteen. Todennäköisesti mulla kävi vain huono tuuri ja neuvolan jälkitarkastus on yleisesti ottaen parempi kuin oma kokemukseni siitä. Nyt korona-aikana kaikkialla ei kuitenkaan tarjota enää jälkitarkastusta, joten tuore äiti on melko yksin synnytyksen jälkeen. Onkin tärkeää hakeutua äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutille, jossa saa kokonaisvaltaisen tiedon päästä varpaisiin miten kroppa on palautunut synnytyksestä. Suosittelen myös gynekologilla käyntiä, jossa ammattilainen pääsee tarkistamaan, että kaikki on varmasti kuin pitääkin.

Synnytyksestä palautuminen

päätin käydä äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutilla

Otin yhteyttä Fysiojannaan neuvolan jälkitarkastuksen jälkeen ja olen tästä päätöksestä enemmän kuin onnellinen! Kävin Jannan luona kolme kertaa ja jokaisen käynnin jälkeen huomasin saaneeni tuloksia aikaan. Äitiysfysioterapian tarkoituksena on hoitaa kehon kiputiloja ja toimintahäiriöitä ja tällä tavoin edistää myös synnytyksestä palautumista. Mukaan saa harjoitteita, jotka käydään yhdessä käynnillä läpi, jotta kotona harjoittelu sujuu mutkitta. Äitiysfysioterapeutilla voi käydä joko kertakäyntinä tai sarjana niin kuin minä tein. Sarjakäyntien avulla pystyy kuitenkin paremmin seuraamaan kehitystä ja omaa palautumista. Harjoittelussa nousujohteisuus on tärkeää, ettei harjoitteet ole nopeasti liian rankkoja. Kehon hallinta on kaiken harjoittelun a ja o. Fysioterapiajakso kuitenkin suunnitellaan aina asiakkaan toiveiden, tavoitteiden, voimavarojen ja elämäntilanteen mukaisesti.

ensimmäinen käynti fysiojannan luona

Niin kuin aikaisemmin tuli mainittua, lähdin ensimmäiselle käynnille sillä asenteella, että minähän olen palautunut hyvin, koska en pissaa housuun. Todellisuus oli vähän toinen. Mun lähtötilanteeni oli seuraavanlainen: niskan ja pään asento vaikutti lantion hallintaan vasemmalla puolella, erkaumaa ei juurikaan ollut, pinnalliset vatsalihakset olivat yliaktiiviset, pallea oli arka ja jännittynyt molemmin puolin, häpyliitos oli arka ja epätasapainossa, lantionpohjan toiminnassa rentoutus jäi vähän vajaaksi sekä vasemmalla puolella suoran vatsalihaksen yläosassa ja rintalastassa oli runsaasti triggerpisteitä. Tämän vuoksi kannattaa käydä ammattilaisella. En osannut itse ajatellakaan, että synnytyksestä palautuminen on muutakin kuin housuun pissaamattomuutta ja erkauman palautumista.

Käynti aloitettiin niinkin perusasialla, kuin seisoma-asennon läpikäymisellä. Janna tutki mun koko kropan päästä varpaisiin ja mulle jäi jopa vähän epäselväksi mitä kaikkia taikoja siinä huoneessa tehtiin. Mun tasapaino parani ensimmäisen käynnin jälkeen ja moni kipu katosi kuin tuhka tuuleen. Janna löysi myös paljon kipupisteitä, joita en edes tiennyt olevan olemassa, mutta olo keveni välittömästi. Katsottiin myös ultran kanssa vatsalihasten erkauman tilanne poikittaisten vatsalihasten toiminta sekä harjoiteltiin lantionpohjan lihasten löytämistä. Kävi ilmi, että olin koko ajan treenannut lantionpohjan lihaksia väärin. Olin ottanut pakarat ja reidet mukaan harjoitteluun ja puristin lantionpohjan lihakasia niin kovaa yhteen kuin jaksoin. ? Toisin sanoin, mulla ei ollut harmainta aavistustakaan miten niitä treenataan. Ultran avulla oli todella helppoa hahmottaa miten lantionpohjan lihaksia kuuluu treenata. Myös poikittaisen vatsalihasten oikeaoppinen aktivointi oli yllättävän vaikeaa, liike on super pieni, joten se, että liikkeen näkee itse silmillä ultran näytöltä helpottaa huomattavasti treeniä. Käytiin myös läpi miten kotona lantionpohjaa voi tutkia sormitestin avulla sekä tehtiin lantionpohjan tunnistamisharjoituksia käyttäen palloa ja pyyherullaa apuna. Sain myös mukaan harjoitteita, joita tein kotona seuraavaan käyntiin asti.

Ultran näytöllä ei tällä kertaa näkynytkään vauva, vaan mun vatsalihakset

sisätutkimus

Janna tekee myös käynnillä asiakkaan toiveesta ja luvalla sisätutkimuksen.

“Sisätutkimuksessa tutkin lantionpohjan lihasten toimintaa, eli miten lihakset supistuu ja rentoutuu. Tutkin supistusvoiman ja kestävyyden, tuleeko nousevaa liikettä supistuksen aikana ja miten lantionpohjan yläosan toiminta löytyy ja tuntuu. Pyydän asiakasta yskimään ja tarvittaessa tutkin myös seisoma-asennossa, riippuen asiakkaan tilanteesta. Jos lantionpohjassa on kipupisteitä, niitä voidaan käsitellä ja rentouttaa. Lantionpohjan kireydet voi vaikuttaa ympäröiviin lihaksiin lantiossa ja kehossa. Limakalvojen kunnon tarkistus on myös osa sisätutkimusta. Samalla tarkistetaan ja hoidetaan mahdolliset arpikudoksia ja ohjeistan aina hieronnan kotiin. Jos sisätutkimusta ei halua, sormitesti on hyvä tapa itse ensin tarkistaa miten lantionpohjan supistuu ja rentoutuu. Suosittelen myös aina tarkistamaan peilin avulla lantionpohjan ja näin tutustumaan siihen uudestaan.” – fysiojanna

toinen käynti organic spiritissä

Toisella käynnillä mä kävin Organic Spiritin toimipisteessä Lauttasaaressa Jannan luona. Tilat olivat kyllä super kauniit ja tuli ihan sellainen olo, että pääsen kohta hemmotteluhoitoon, vaikka varsinaisestihan fysioterapia ei sitä ole. ? Tämä kerta kyllä oli, nimittäin Janna käsitteli suurimmaksi osaksi kaikki triggerpisteet ja niitähän löytyi. Janna myös käsitteli faskiat ja rentoutti käsin palleaa ja pinnallisia vatsalihaksia. Käynnin lopuksi me harjoiteltiin myös uusia liikkeitä, joita sain lantionpohjalle sekä poikittaisille vatsalihaksille.

Tämä toinen käynti oli aivan ihana, sillä tällä käynnillä vasta huomasin sen, ettei ihmisellä kuulu olla haarniskaa päällä koko ajan. ? En siis ole ikinä käynyt kehon huollon ammattilaisilla ja joka paikan kolotuksista on tullut itselle ihan arkipäivää, mikä on aika surullista. Lähdin keijukaisena ulos ja kroppa tuntui ihanan toimivalta. Tunnetta on vaikea selittää, mutta kroppa tuntui pitkän aikaa paremmin toimivalta, liikeradat olivat laajemmat ja puristava haarniska oli poissa. Sitten tuli muutto ja koko kroppa meni taas aivan jumiin.

kolmas ja viimeinen käynti femedassa

Kävin viime viikolla mun viimeisellä äitiysfysioterapian käynnillä Femedan toimipisteessä. Oli kulunut noin kuusi viikkoa edellisestä käynnistä. Kehitystä oli taas tullut syviin tukilihaksiin ja pääsin jälleen mun haarniskasta eroon. Triggerpisteiden käsittely teki jälleen niin hyvää ja olo oli taas kuin keijukaisella. Lisäksi me katsottiin taas ultran avulla miten poikittaisten vatsalihasten ja lantionpohjan treeni sujuu. Tämä oli mun viimeinen äitiysfysioterapian käynti ja harjoiteltiinkin nyt myös vähän laajempia lihaskuntoharjoituksia johon vihdoin osaan nyt ottaa syvät tukilihakset mukaan.

vauvat tervetulleita mukaan

Vauvat ovat aina tervetulleita mukaan Jannan vastaanotoille. Saaga oli ensimmäisellä käynnillä mulla mukana, mutta seuraavilla kerroilla Saaga jäi kotiin, jotta pystyin keskittymään täysillä (kyllähän Saaga aina kaiken huomion vie ?). Organic Spiritin toimipisteeseen on helpompi saapua vaunuilla. Femedassa on muutama porras ennen hissiin pääsyä ja hissi on hyvin ahdas. Femeda sijaitsee Helsingin keskustassa Kalevankadulla hyvin vanhassa ja kauniissa rakennuksessa, mutta tämän vuoksi vaunuilla sinne kulkeminen on hieman hankalaa. Organic Spiritissä vaunut pystyy jättämään alhaalla olevaan pilates-/joogasaliin. ?

Saaga ihmetteli silmät suurina äitiysfysioterapian käyntiä vaunuista käsin.

arvonta ja alekoodi!

Instan puolella sulla on nyt mahdollisuus voittaa Fysiojannalle vapaavalintainen käynti! Janna tarjoaa mm. äitiys-, lantionpohjan- ja raskausfysioterapiaa, raskaus- ja synnytyksen jälkeistä hierontaa, Peloton synnytys valmennusta (synnytysvalmennus), synnytystä stimuloivaa vyöhyketerapiaa sekä pienokaisia unohtamatta vyöhyketerapeuttista vauvahierontaa. Käy osallistumassa arvontaan Instagramin puolella 25.4.21 klo 18 mennessä! Tätä arvontaa et halua missata! Muistetaan hemmotella meidän kehoja ja vauvoja. Me äidit ollaan se ansaittu. <3

Jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut tai haluat käydä Jannan vastaanotolla, sain nyt mahdollisuuden tarjota teille alennusta vapaavalintaisesta käynnistä! Koodilla ”Salla15” saat 15% alennusta vapaavalintaisesta käynnistä Fysiojannan luona 29.4 asti (varaathan siis aikasi ennen tätä)! Mainitse koodi käynnin yhteydessä, niin käynnin hinta lasketaan sen mukaisesti! Käy kurkkaamassa kaikki Jannan tarjoamat palvelut täältä!

Ihan huippua, että luit mun synnytyksestä palautumisen tarinan! Toivottavasti huolehdit itsestäsi myös synnytyksen jälkeen ja käyt fysioterapeutin vastaanotolla tsekkauttamassa, että kaikki on varmasti ok. Synnytys on kuitenkin melkoinen suoritus koko kropalle. <3 Aivan ihanaa päivää sinne. Muista hemmotella sun kehoasi. <3

<3 Salla

Sokerikoukussa on elelty jo riittävän pitkään. Viime aikoina eli siis synnytyksen jälkeen nämä viimeiset reilu kuusi kuukautta on tullut herkuteltua todella paljon! Voin valehtelematta kertoa, että meidän kaapeista löytyy AINA herkkuja. Yleensä meidän kaapeista löytyy jäätelöä tai suklaata. Jos kumpaakaan edellä mainituista ei löydy, päätän yleensä alkaa leipomaan. Alkaa kuulostamaan aika sokeririippuvuudelta eikö?

Joka päivä tulee syötyä jotain herkkuja. Nyt pääsiäisen jäljiltä on kaappiin jäänyt vielä suklaamunia ja niitähän sieltä tulee päivittäin syötyä. Sokerikoukku on aika kamala asia. Kun joka päivä tekee mieli herkkuja ja on vaikka valmis kauppaan menemään, että saa sen päivän suklaa-annoksen. Tämä huolestuttaa mua enemmän kuin paino tai vyötärön ympärysmitta. Se miksi haluan alkaa nyt irtautumaan sokerista on yleinen nuutuneisuus. Kun sokeria ei tule syötyä ihan joka ikinen päivä, on paljon energisempi olo. Mun on vaikeaa edes muistaa miltä super energinen olo tuntui.

Imetys laihduttaa

Tuudittauduin synnytyksen jälkeen siihen ajatukseen, että imetys laihduttaa. Imetys kuluttaa n. 400-600 kaloria päivässä, joka on aika jäätävä määrä! Tämä on toki aika yksilöllistä, mutta omalla kohdallani se on toiminut. Toki jos en olisi sokerikoukussa, olisi paino oikeasti tippunut. Olen päässyt takaisin synnytystä edeltäviin mittoihin ja lukuihin, mutta siitä paino ei ole enää tippunut. Jos toteuttaisin totaalikieltäytymisen herkuista, paino varmasti tippuisi lisää. Mulle silti paino lukuna ei ikinä ole ollut mikään mittari. Juuri tällä hetkellä en tiedä paljonko edes painan. Me ei omisteta vaakaa kotona ja neuvolan jälkitarkastuksestakin on jo aikaa. Tärkeämpää on se miten itse voi omassa kehossaan.

Jos mietin tarkemmin mun herkuttelua, on se usein palkitsemista tai seuraavaksi mainitusta “pyhien pakosta”. Aina on joku hyvä tekosyy herkutella ja jos tämä sama meno jatkuu vielä pitkäänkin, ei se imetyskään enää tulevaisuudessa pelasta mua ylimääräisiltä kiloilta.

Pyhien Pakko

Pääsiäinen oli taas hyvä syy ostaa kaapit täyteen suklaamunia ja muita herkkuja. Pyhiä tulee pyhän perään ja sehän tarkoittaa sitä, että aina on syy herkutella. Jos ei juuri mitään pyhää satu olemaan, johon kuuluisi perinteisesti jokin tietty leivos tai karkki voi aina juhlia viikonloppua, nimppareita, synttäreitä, hääpäivää, muuttoa tai lapsen merkkipaaluja. AINA löytyy jokin syy ja niitä meidän taloudessa on taas viime aikoina ollut enemmän kuin tarpeeksi.

EN koe huonoa omatuntoa herkkujen syönnistä

Kaiken tämän edellä mainitsemani jälkeen en silti koe huonoa omatuntoa syödä herkkuja. Me syödään joka päivä kotitekoista terveellistä ruokaa, syödään kasviksia, hedelmiä ja suositaan pieniä terveellisiä välipaloja. Huomaan, että herkkuja tulee syötyä vähemmän, kun jääkaapissa on valmiiksi terveellisiä vaihtoehtoja, eikä tarvitse alkaa laittamaan mitään erityistä. Tykkään tehdä esimerkiksi itse raakapatukoita jääkaappiin. Tällöin suklaalevyn avaamisen sijasta tuleekin otettua jotain täyttävämpää ja omalle keholle parempaa.

Muutama suklaamuna kahvin kanssa tai vaikka Subin keksi, ei mua hetkauta ollenkaan. Eikös se ole pääasia, että itsellä on hyvä olla? Nautin niistä hetkistä ihan suunnattomasti, kun saan lämpimän iltapäiväkahvin ja pienen nautinnon siihen nenäni eteen, joka yleensä mulle on se suklaa. Toivon samaan aikaan, että saan syödä sen rauhassa, ennen kuin Saaga herää päikkäreiltä ja vaatii taas viihdytystä. Voinkin sanoa, että herkuttelusta on tullut osa mun omaa aikaa sekä myös meidän parisuhteen aikaa. Hyvä ruoka, ruuanlaitto, leipominen ja pienet herkkuhetket ovat meille vähän kuin harrastus.

sokerikoukusta pois

Kun mietin omaa päivää taaksepäin huomaan, että herkkuja on tullut syötyä nimenomaan nälkäisenä. Kun vatsan saa täyteen ruokaa, ei herkkuja tee enää mieli. Nytkin tätä tekstiä kirjoitan täydellä vatsalla lounaan jälkeen ja hyvin pystyn katsomaan avattua Geishan suklaalevyä ruokapöydällä ilman, että tulee houkutusta syödä sitä.

Viikon ruokien suunnittelu on myös tehokas tapa vähentää herkkujen syöntiä. Kirjoitan usein paperille ylös mitä viikon aikana syödään sekä olen tosissani harkinnut kauppakassin tilaamista ja hakemista Prisman automaatista niin, että kaupassa ei tarvitse käydä ollenkaan.

Hedelmät, hedelmät ja hedelmät. Mulla ainakin banaani vie makean himon tehokkaasti sekä nyt kevään ja kohta kesän koittaessa marjoja tulee syötyä PALJON. Tykkään usein tehdä meille iltapalaksi hedelmäsalaatit, jotka korvaa meidän iltaiset herkutteluhetket.

Valmistan myös usein aamupalan ja iltapalan valmiiksi niin, että ei tarvitse alkaa nälkäisenä heti aamusta jotakin laittamaan. Rakastan tehdä mangotuorepuuroa tai chiapuuroa illalla jo valmiiksi niin, että aamulla voi sängystä kävellä suoraan jääkaapille ottamaan valmiin aamupalan. Tämä on mulla estänyt sen, että en heti aamusta nälkäisenä ala etsimään herkkuja kaapista.

Herkut syö raHaa sokerikoukussa

Eniten mua huolestuttaa rahan meno, koska keho ja mieli voi kuitenkin hyvin. Kuinka paljon herkkuihin menee rahaa? No ihan tuhottomasti! Mä olen jo jonkin aikaa miettinyt sitä, pitäisikö ruokaostokset tehdä aina viikoksi kerrallaan ja välttää kaupassakäyntiä kokonaan. Jos kaikki heräteostokset ja herkkutarjoukset jäisi kaupan hyllyihin, säästyisi meiltä pitkä penni. Ihan liian helposti sitä tulee kaupassa tartuttua tarjouksiin. Monesti olen sanonut Markuksellekin kaupassa: ” No nyt otetaan, kun toi maksaa vaan euron!” tai ” Mutta kun ne oli tarjouksessa”. Kuukauden ruokakustannuksista häviäisi iso lohko, jos herkkujen ostoa rajoittaisi. Totaalikieltäytyminen ei ole mun juttu, mutta voisin hieman rajata herkkujen määrää ja suunnitella sitä etukäteen.

Nälkäisenä ei ikinä kannata mennä kauppaan tai kori on täynnä herkkuja. Kaupassa pystyn helposti kiertämään hyllyt joissa on notkuen valmiskakkuja ja leivonnaisia. Mulle ei ikinä ole uponnut kaupan valmiskakut, mutta karkkihylly onkin sitten eri asia. Karkkihyllyltä tulee otettua usein sitä suklaata. Usein Fezerin suklaalevy tai sesongin mukaan uutuuksia. Sipsihylly tai keksihyllykään ei yleensä saa mua avaamaan lompakon nyörejä. Pakastealtaasta mun herkkuhoukutukset ovat mutakakku, croissantit ja Ben & Jerry’s jäätelöt.

Jos kauppakassi olisikin jo valmiiksi kotona suunniteltu sekä ostettu ja sen kävisi vain hakemassa Prisman noutokaapista säästyisi varmasti rahaa. Jo pelkästään viime viikolla meidän herkkuostoksiin meni 22,60€, jos se kerrotaan neljällä eli puhutaan siitä kuinka paljon menee rahaa kuukaudessa herkkuihin, olisi tuo summa jo yli 90€. Ruokakassin tilaus Prisman automaattiin maksaa 3,90€. Jos ajatellaan, että jättäisin yhden kauppareissun herkut ostamatta, tulisi tällä jo maksettua valmiiksi tehty viikon ruokatilaus ja rahaa vielä jäisikin.

Tähän lopuksi haluankin vielä sanoa, että herkkujen syönti on täysin ok! Jos aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi syö pelkkää suklaata, voi olla, että on aika miettiä ruokavaliota vähän uudelleen. Tämä muutama suklaamuna päivässä tai puoli purkillista Ben & Jerry’s jäätelöä Temppareita katsoessa ei ole ollut itselleni ongelma, eikä sen pitäisikään olla. Sokerikoukussa oleminen on kuitenkin asia johon haluan muutoksen. En muista milloin olisin juonut iltapäiväkahvin ihan vain sellaisenaan ilman, että siinä samalla tulee naposteltua suklaata tai leivonnaisia.

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää? Oletko tietoinen kuinka paljon rahaa menee pelkkiin herkkuihin?

Lue myös:

Millainen on täydellinen aamu?

Parhaat Netflix-sarjat

Meidän rakkaustarina

Nähdään myös Instagramissa! ?

<3 Salla