Saaga täyttää tänään 11kk ja viimeinen kuukausi vauvavuotta pyörähti käyntiin. ? Mua itkettää tämä jo valmiiksi! Toisaalta haluan, että Saaga kasvaa ja me päästään kokemaan kaikkea ihanaa yhdessä. Pääsen opettamaan tästä maailmasta kaiken mahdollisen mitä tiedän ja seuraamaan millainen ihminen Saagasta kasvaa. Toisaalta en haluaisi, että tämä mun pieni nyytti kasvaa. En odottanut, että vauvavuosi menee näin hirvittävän nopeasti! Tästä kaikki kyllä varoittelivat. Todella ristiriitaiset fiilikset siis. ❤️

Tässä vauvavuoden aikana on saanut kuulla yhtä ja toista väittämää, jotka eivät ole meidän kohdalla ollenkaan pitäneet paikkaansa. Jokaisen vauva ja sitä myöten myös vauva-arki on erilainen ja se kannattaa muistaa. Tuoretta äitiä ei kannata pelotella itkuisilla öillä ja imetysmaratoneilla, parisuhderiidoilla ja synnytyksen jälkeisellä masennuksella. Kaikki näitä eivät koe ja vauva-arki voi olla ihanaakin. On tärkeää puhua kaiken näköisistä vauva-arjista, joten nostetaan välillä myös sitä positiivistakin puolta esille. Meillä se on sitä totisesti ollut! Keskitytään siis nyt niihin positiivisiin asioihin.

Kirjoittelin jo aikaisemmin blogin puolelle ihanista vauva-arjista joita jaoitte mulle Instan puolella. Pääset lukemaan jutun tästä!

Helppo vauva-arki

Odotappas vaan!

  1. Kukaan ei enää nuku. Öitä kannattaa vuorotella, jos mahdollista – Saaga ei ole koskaan ollut huono nukkuja. Itse asiassa olen nukkunut Saagan synnyttyä joka yö paremmin kuin viimeisilläni raskaana. Jopa niinä huonoina öinä, kun ollaan tehty hampaita tai itketty pieniä masuvaivoja.
  2. Vauva asuu tissillä, joten muista ottaa kaikki lähelle – Saaga ei ole ikinä ollut tissitakiainen. Ei siis ole asunut tissillä. Saaga on syönyt ja lähtenyt, enkä muista erityisiä tiheän imun kausia. Meidän imetysmatkan ekat 5kk pääset lukemaan täältä.
  3. Kun vauva oppii liikkumaan ei sitä pidättele enää mikään – No itse asiassa Saaga on super rauhallinen tapaus, eikä edes nyt ryömiessä ja noustessa polvien varaan uskalla esimerkiksi ylittää kynnyksiä. Rauhallisesti siis edetään!
  4. Vauvan vaatteita saa vaihdella koko ajan – Käytetään parhaimmillaan viikkokin samoja vaatteita. Tavarat pysyvät vaipassa, Saaga ei ole ikinä ollut kova tyttö puklaamaan ja ruoat laitetaan suuhun eikä vaatteille.
  5. Kakkavahingoilta ei voi välttyä. Odota vaan niitä kainalokakkoja – Lapsi on nyt 11kk eikä koskaan ole vielä syntynyt isoja vahinkoja. En edelleenkään tiedä mitä kainalokakat ovat.
  6. Pieni vauva itkee öisin, mutta se menee ohitse – Saaga itki alle 3kk ikäisenä iltaisin puolesta tunnista tuntiin ja se oli siinä. Öisin ei itketty vaan nukuttiin. Välillä oli pientä ähinää, jonka jälkeen taas nukahdettiin. Osteopatiasta oli apua!
  7. Parisuhde on kovilla vauvavuotena – Meidän parisuhde voi itse asiassa paremmin kuin koskaan näin vauvavuotena. Lue meidän rakkaustarina täältä.
  8. Vauvavuosi voi tuntua yksinäiseltä – Olen saanut enemmän uusia ystäviä kuin moniin vuosiin! Olin yksinäisempi ennen vauvaa.
  9. Koira voi muuttua mustasukkaiseksi uutta vauvaa kohtaan – Tedi ei ole välittänyt Saagasta yhtään ja itse asiassa on tajunnut ottaa koiran paikan meidän perheessä. Lue lisää täältä.
  10. Lapsi ei viihdy yksin ja äidin on opeteltava leikkimään – Saaga hermostuu jos tulen sotkemaan hänen leikit ja yleensä leikkii mieluummin yksin. Saan siis hyvällä omalla tunnolla seurata leikkejä sohvalta käsin eikä sylissäkään tarvitse jatkuvasti ravata.
  11. Kun vauva kasvaa, alkaa uusi vauvakuume – OK, tämän allekirjoitan! ?

Helppo vauva-arki

Lue myös:

Kirje lapselleni – Saaga 10kk

9kk – raskaus, synnytys ja vauva-arki

Mitä 8kk lapseni osaa?

Ensimmäiset 7kk kuvina

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Niin moni teistä on nyt toivonut isompaa näkyvyyttä ja pidempää sepustusta koko tästä some”lääkärien” toiminnasta, että päätin jakaa nyt oman tunnepurkaukseni aiheesta. Työskenneltyäni lasten päivystyksessä sairaanhoitajana voin kertoa, että omien diagnoosien latelu aloitetaan jo triagekopissa hoitajalle, kun lääkärille ollaan vasta ilmoittautumassa. Yleensä oireita jopa liioitellaan, jotta varmasti päästään sille erikoislääkärille.

Some”lääkäreillä” en tarkoita lääkäreitä joilla on sometili, vaan nimenomaan näitä Pirkkoja jotka odottavan sormet syyhyten eri vauvaryhmissä valmiina kertomaan oman diagnoosinsa muiden lasten sairauksiin. Ei ole ok! Ei myöskään ole ok tukea tätä ja kysellä näitä kysymyksiä siellä vauvaryhmissä.

Vauvapalstat, some, epämääräinen googlettelu ja puskaradio eivät ole oikeita paikkoja hakea apua lapsen vaivoihin (eikä omiinkaan). Hoidollisia kysymyksiä varten löytyy terveysasemat, puhelinpalvelut, yksityiset lääkäriasemat, sairaanhoitaja-chat, neuvola ja viime kädessä päivystys. Myös Terveyskylän lasten talo -nettisivut ovat oiva paikka hakea sitä kaivattua tietoa.

Meidän lapsella on tällaista kummallisen näköistä ihottumaa. Onko teidän lapsilla ollut vastaavan näköistä?” Joka kerta lause kuitenkin seivataan sanoihin: ”Ollaan kyllä menossa lääkäriin, mutta ajattelin tulla kysymään täältä ensin.” Tässä kohtaa yleensä mun oma pinnani katkeaa ja on parempi painaa sitä ruksia ja laittaa kännykkä kädestä pois ettei tule sanottua mitään harkitsematonta.

Ihmisillä on nykypäivänä tarve mennä lääkäriin oman diagnoosin kanssa ja parhaimmillaan kertoa lääkärille myös lääkitys jolla haluaa lastaan hoidettavan. Jos lääkärin kanssa ollaan eri mieltä, ei hoitoon olla tyytyväisiä ja lääkärin maine kärsii. Tämän blogipostauksen tarkoituksena on herättää ihmisiä ajattelemaan mitä somessa on ok jakaa ja mitä todellakaan ei.

lapsi sairastuu

Terveyskylän Lastentalon sivuilta löytyy kattavasti tietoa erilaisista sairauksista ja tietoa milloin kannattaa hakeutua hoitoon.

Vanhemman huoli

Vanhemman huoli on ihan todellinen juttu. Huolta halutaan helpottaa etsimällä nopeasti vastauksia lapsen vaivaan ja yleensä nopein apu tulee erilaisista vauvaryhmistä. Koska jokainen saatu kommentti on äitien keskeistä jossittelua on tämä täysin turhaa ja oikeastaan vain pahentaa sitä huolta.

Ei tarkkaa diagnoosia tai hoitoa voida antaa potilaalle jota ei päästä tutkimaan ja kysymään erilaisia diagnoosia tukevia kysymyksiä. Se, että jonkun toisen lapsella on ollut vähän samantapaista ihottumaa ei tarkoita, että nyt omalla lapsellasi on sama tauti.

Ymmärrän, että se on turhauttavaa odottaa sitä lääkärin aikaa, diagnoosia ja hoitoa tai olet ehkä aikaisemmin pettynyt lääkäriltä saamaasi hoitoon. Haluat tietysti mahdollisimman nopean avun pienellesi! Muista kuitenkin, että somesta et saa tieteellisesti tutkittua ja ammattimaista tietoa lapsesi sairaudesta. Lääkärit ja hoitajat eivät ole käyneet tutkintojaan turhaan vaan nimenomaan siksi, että osaavat antaa sinulle tiedon ja avun paremmin ja luotettavammin kuin vauvaryhmien Pirkot (joiden ei edes pitäisi sinua neuvoa).

Jos mietit parhaita vinkkejä ja mahdollisesti uusia markkinoille tulleita hoitotuotteita joita voisit kokeilla, käy kysymässä näitä apteekista. Farmaseutit ovat paras taho kysyä erilaisista lääke- ja hoitotuotteista ja ohjaavat kyllä tarvittaessa myös hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.

lapsi sairastuu

Lastentalo sivuilta löytyy tietoa eri sairauksista myös esimerkki kuvien kanssa.

Muistutus kaikille

Kirjoitin jo aikaisemmin viime keväänä Instan puolelle tällaisen listan:

??Lääkeohjeistukset, määrät, ottotekniikat ja KAIKKI lääkkeisiin liittyvä kuuluu hoitotyön ammattilaisille.
?? Käytäthän vain omalle lapsellesi määrättyjä lääkkeitä. Et lainaa kaverilta tai käytä sisaruksille määrättyjä lääkkeitä.
?? Lapsen voinnin arviointi kuuluu vanhemmille sekä hoitotyön ammattilaisille, ei vauvaryhmien chattipalstoille.
?? Hoito-ohjeet antaa hoitotyön ammattilainen, ei naapuri tai kaverin kaima. Hoito-ohjeesi voivat poiketa suurestikin kaverin lapsen saamiin verrattuna.
?? Jos sinulla on huoli lapsesta ja tuntuu, että et pärjää lapsen kanssa kotona, hakeudu lääkärin vastaanotolle. Älä arvo somessa: mennäkkö vai eikö mennä. Turha käynti on aina parempi kuin mennä liian myöhään.
?? ÄLÄ levitä huhupuheita ja kerro tietoa joka ei ole tutkitusti todistettu. Jos tietosi perustuu jostain olen kuullut -pohjaan, jätä se kertomatta. Ole sinä se joka lopettaa rikkinäisen puhelimen. Tieto muuttuu aina matkalla.
?? Älä vertaile sairauksia. Jokaisen vanhemman hätä on aito.
?? Sinä olet vastuussa omasta lapsestasi, et muiden lapsista. Älä siis kerro miten muiden tulisi toimia.
?? Jos et itse tiedä, KYSY! Mutta vain niiltä hoitotyön ammattilaisilta.
?? Jos et ymmärtänyt saamiasi hoito-ohjeita tai ohjeistus oli puutteellinen, kysy tarkennusta toiselta hoitotyön ammattilaiselta. Älä somesta!

Mihin vedetään raja?

No jos ajatellaan, että flunssaisen lapsen hoidosta on ok jakaa muille hoito-ohjeita, niin mihin vedetään raja ja kuka sen päättää? Olen myös törmännyt aivotärähdyksen hoito-ohjeisiin ja paljon hurjempiinkin joita vauvaryhmissä jaellaan ventovieraille ilman minkäänlaista hoitoalan koulutusta ja perehtymistä potilaaseen ja tästä johtuen myös ilman vastuuta mahdollisista jälkiseuraamuksista. Ei ole sinun tehtäväsi antaa hoito-ohjeita kenellekään, ellet ole juuri ottamassa tätä potilasta vastaan sairaalassa tai lääkäriasemalla hoitajana tai lääkärinä. Todennäköisesti vain pahennat neuvoillasi tilannetta, joita vauvaryhmissä huutelet.

Vastuu lapsen hoidosta on vanhemmilla sekä hoidosta vastaavilla lääkäreillä ja hoitajilla.

Mitä sitten on ok jakaa?

Toivon, että jokainen joka jatkossa aikoo kirjoittaa hoito-ohjeita jonkun toisen lapselle jakaa seuraavalla kerralla esimerkiksi linkin Terveyskylän sivuille tai Terveysportin artikkeliin, joka on tieteellisesti tutkittu ja ammattilaisten kirjoittama lähde.

Jos erilaisista sairauksista haluaa keskustella, kannattaa se tehdä yleisesti ja viitaten tutkittuihin lähteisiin, jotta rikkinäinen puhelin ja kummin kaimojen ohjeet saataisiin pois. Älä käy henkilökohtaisesti antamassa hoito-ohjeita.

Loppuun todettakoon, että mielestäni on hienoa, että ihmisiltä löytyy halua auttaa! Muista kuitenkin, että ohjaaminen tutkitun ja ammatillisen tiedon äärelle on suurempi apu kuin jatkuva jossittelu ja omat kokemukset. ❤️

Lue myös:

Sairaanhoitaja jäätelöbonuksilla

Mitä äitiysloman jälkeen?

Äidin huoli ei lopu koskaan

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Meille iski alkuviikosta flunssa ja tehtiin ekaa kertaa korona kotitesti (mielenkiinnosta haluttiin kokeilla). Edelleen välillä ihmettelen sitä, että miten tähän pisteeseen on tultu, kun jokaisen flunssan yhteydessä ravataan testeissä ja perus flunssaakin pitää ensin ajatella koronaksi? Hyvä, että testataan ja hyvä, että on keksitty myös keinoja helpottaa jonoja koronatestauspisteillä ja tuotu kauppoihin kotitestit. Jos tästä maailmantilanteesta joskus vielä päästäisiin lähelle normaalia! Eniten ihmettelen silti ihmisten todella hyvää ja varovaista suhtautumista kaikkeen sairasteluun, muistetaan käyttää kasvomaskeja, pitää huolta käsihygieniasta, pysyä kotona sairaana ja käydä koronatesteissä. Vielä vuosi sitten monen asenne sairastelua kohtaan oli eri, mutta näin tämä aika on kaikkia meitä opettanut varovaisemmaksi.

Saagan pyjama Polarn O. Pyret. Mun mekko KappAhal. *saatu

Syysflunssa iski

Kyllähän tämä turhauttaa! Viime viikolla peruuntui neljät mammatreffit. Tällä viikolla olen itse joutunut jo perumaan kahdet. Ihmisiä ei paljon olla siis nähty. Nyt on selvästi syysflunssaa liikkeellä. Tuntuu, että koko meidän tuttavapiiri on flunssassa ja ollaan voitu saada tämä tauti mistä vaan. Olen itse ollut kunnolla flunssassa viimeksi raskausaikana, joten siitä onkin hetki aikaa! ? Viime sunnuntaina saatiin todennäköisesti tämä flunssatartunta, sillä oltiin lähikontaktissa lapsen kanssa joka oli parantumassa jo flunssasta (ei koronaa, vaan syysflunssaa). Tiistaina illalla alkoi itselläni kurkkukipu ja Saaga oli illalla oudon itkuinen.

Saaga on ollut aika reppana tässä flunssan aikana, sillä Saagalla on myös puhjennut muutama hammas tässä muutaman päivän sisään. Lisäksi nenä on tukossa ja valuu. Muuten Saaga on onneksi selvinnyt todella vähällä, jaksaa nauraa ja syödä hyvin! ❤ Itselläni on puolestaan tänään ollut hieman huonompi olo. Näitä perus flunssan oireita: lievää kurkkukipua, kuiva kurkku, yskä, nuha, nenän tukkoisuus, korvien paine, pään humina ja särky. Lisäksi silmät tuntuu väsyneiltä ja kuivilta.

Korona kotitesti

Kotitesti ei kuitenkaan korvaa terveydenhuollon tekemää koronatestiä, joka tarkoittaa sitä, että negatiivinen tulos ei vapauta karanteenista ja positiivinen tulos vaatii vielä terveydenhuollon tekemän varmistustestin sekä karanteenipäätöksen. No kenelle testi sitten on tarkoitettu? Itse näen, että testi on tarkoitettu käytettäväksi omaan mielenrauhaan, jos on esimerkiksi juhlat tulossa ja halutaan varmistaa, että koronatartuntaa ei ole. Thl:n sivuilla on hyvä info paketti kotitestistä.

Koska selvää altistusta meillä ei koronaan ollut ja meillä oli aika selvä altistuminen perus flunssalle, päätettiin testata korona kotitestillä ja kokeilla kepillä jäätä. Lisäksi mua tietysti sairaanhoitajana kiinnosti millainen tämä kotitesti nyt sitten oikein on. Testi näytti negatiivista ja hetken jo elättelin toiveita, ettei negatiivisen kotitestin ja koronan ensimmäisen rokotteen jälkeen (toinen on tulossa ensi kuussa) tarvitsisi lähteä jonoihin seisomaan, mutta turhaan. Tein samana päivänä vielä Omaolo oirearvion ja kävin kuin kävinkin koronatesteissä. Oirekyselyssä ei kysytty kotitestistä, eikä sillä ole siis painoarvoa. Tulokset tulevat todennäköisesti huomenna.

Testi oli helppo ja nopea tehdä. Tikkua ei työnnetä syvälle nenään, vaan kotitestissä nenän etuosa riittää (syvyys noin 2,5cm). Testi näytti omalla kohdallani jo heti viivan muodostuessa negatiivista, eikä viiva muuttunut 15-20 minuutin odottelun aikana. Kieltämättä hieman tuli olo, että tässä ollaan raskaustestiä tekemässä, kun odotellaan montako viivaa tikkuun tulee. ? Korona kotitesti nimittäin toimi samalla periaatteella, kuin raskaustesti: kaksi viivaa (myös haaleat haamut lasketaan) on positiivinen ja yksi on negatiivinen.

korona kotitesti

Testi maksaa n. 5-9 euroa riippuen mistä testin ostaa. Kuvassa korona kotitesti Boson sisältö.

korona kotitesti

Testi näytti negatiivista jo heti ensimmäisen minuutin aikana, eikä muuttunut 15-20 minuutin aikaikkunan sisällä.

Onneksi ulkona on jo muutaman päivän satanut ja tuullut niin paljon, ettei mun olisi edes tehnyt mieli käydä ulkona, joten sinänsä aika täydellisiä sairastelupäiviä. ?

Lue myös:

Sadepäivä sairaspäivä

Ensimmäinen nuha – vauva 2 vko

Sairaanhoitaja jäätelöbonuksilla

Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta?

Väsymys johon uni ei auta

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Tänä syksynä meidän perheeseen tuli ajankohtaiseksi aiheeksi 1-vuotiaan syyspukeutuminen. Kerroinkin jo Instan puolella, että turvauduttiin Polarn O. Pyretin vaatetukseen, sillä haluttiin varmasti toimivaa ja laadukasta päälle pantavaa syksyn sade- ja hiekkaleikkeihin.

1-vuotiaan syyspukeutuminen

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Tällä hetkellä meillä on syysvaatteiden osalta käytössä vain kokoa 74. Koko on Saagalle vielä hieman iso, mutta hihoja ja lahkeita käärimällä nämä menevät meillä vielä pitkään. Kesävaatteissa meillä oli käytössä koko 68 ja nyt, kun lyhythihaiset on vaihdettu pitkiin, vaihdettiin me koko myös tässä samalla. Saa nähdä miten nämä kestää kaiken ryömimisen, kun ei vielä osata kävellä.

Meille kotiutui nyt syksyksi Polarn O. Pyretin ylisöpöjä uusia syysvaatteita. Omia lemppareita ovat erityisesti merinovillaiset vaatteet sekä nuo collegehaalarit! Laatu ei yllättänyt, sillä päästiin jo viime keväänä testaamaan PO.P:in vaatteita! Tämän vuoksi haluttiin ehdottomasti pitää PO.P meidän vaatekaapissa isosti ja lähteä tekemään pitkäaikaista yhteistyötä. Testattu siis on, joten nytpä kerron mitä vaatteita meillä on Saagalle syksyksi ja mihin keleihin laitetaan mitäkin päälle. Syksyn aikana varmasti viisastutaan vielä lisää, mutta ainakin alku tuntuu hyvinkin lupaavalle! ?

PO.P:in vinkit vauvan syyspukeutumiseen pääset lukemaan täältä!

Sisävaatteet

Collegehaalarit on paras juttu! Koen ne itse niin helppoina. PO.P:in vaatteet ovat onneksi kaikki helppoja pukea nimittäin paidoissa ja bodyissä on nepparit, joilla kaula-aukkoa saa hetkellisesti kasvatettua.

Sisävaatteiden osalta valittiin syksyyn kesäasujen tilalle pitkähihaisia bodyja ja legginssejä sekä collegehousuja. Kysytyin kysymys Instan puolella on joka kerta: ”Vastaako nämä kokoa?” ja joka kerta sanon, että vastaa. Monen merkin vaatteet ovat joko liian pitkän mallisia tai sitten pitää ostaa kokoa suurempaa vaatetta. Koko 74 menee meille nyt PO.P:ilta täydellisesti. Jotkut vaatteista ovat vielä hieman isoja, mutta hihojen ja lahkeiden kääriminen riittää, jolloin jo näkee, että käyttöikää löytyy vaatteilta vielä paljon. Tykkään PO.P:in ajatuksesta, että vaatteet kiertää lapselta toiselle  ja kesävaatteet saavatkin kohta uudet omistajat.

Tämä beige collegehaalari on mun lemppari.

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Collegehaalareiden lisäksi valittiin collegepaita koira- ja kissakuviolla, pitkähihaisia bodyja sekä pitkiä housuja, joita onkin näkynyt jo aikaisemmissa postauksissa ja instakuvissa.

Syysmalliston metsäkuvioinen haalari on IHANA!

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Ulkovaatteet

Mulla oli todella epävarma olo syyspukeutumisesta vielä hetki sitten. Eihän mulla koskaan ole ollut lapsia joita pukea syksyksi ulos. Viime syksynä Saagalle riitti nallepuku ja paksut peitot tai untuvapuku vaunukoppaan. Välteltiin talvella kovia pakkasia ja pysyttiin paljon sisällä. Tänä vuonna homma on hieman eri, kun lapsi on jo siinä iässä, että viihtyy leikkipuistoissa keinuen ja hiekkaa syöden ?. Varustuksen pitää siis myös olla sen mukainen.

Olen kokenut sään nyt jo hetken aikaa tosi hankalaksi. Aurinko paistaa, mutta silti ulkona tuulee ja lämpömittari näyttää reilusti alle 20 astetta. Säät muuttuvat vain kylmemmiksi, mutta silti en haluaisi isoa kasaa eri ulkovaatteita kaappeihin. Perehdyin siis kerrospukeutumiseen, josta pääset muuten lukemaan täältä tarkemmin.

Käytiin testaamassa sateella kuorihaalarin vedenpitävyys ja nostettiin sisällä kuiva lapsi haalarin sisältä pois.

1-vuotiaan syyspukeutuminen

1-vuotiaan syyspukeutuminen näyttää meillä tältä.

Vaunulenkki ja pikastoppi Puistossa

Kuorihousut kulkee meillä aina vaunuissa mukana. Jos me lähdetään jonnekin muualle kuin pihan hiekkalaatikolle, laitan yleensä PO.P:in windfleece-haalarin Saagalle päälle. Jos vaunulenkin aikana halutaan pysähtyä kivan näköiseen puistoon tai tulee yllättävä hiekkalaatikko deittikutsu, ollaan me valmiita, kun vaan heitetään vaunuista kuorihousut windfleeceen päälle.

No itsehän mietin, että softshell vai windfleece? Makukysymys sanon minä. Windfleece tuntui jotenkin omaan makuun sopivammalta ja lämpimämmältä. Materiaaliltaan oli myös napakampi. Eli jos sulla on superliikkuvainen lapsi, suosittelen enemmän softshellin puoleen kääntymistä, jotta puku antaa enemmän joustoa liikkumiselle. Saaga tapittaa lähinnä paikallaan ja keskittyy hiekan syömiseen, kun hänet laskee istumaan, joten päädyttiin windfleece-haalariin.

Meidän valinta: Collegehaalari, merinovilla kaulahuivi, windfleece, kuorihousut, pipo, kengät, lapaset (vaunuissa)

PO.P:in kuorihousut tulevat rintakehään asti, joten suojaavat superhyvin! Nämä pitää samalla tavalla hyvin vettä, kuin kuorihaalarikin! Tällä hetkellä me mennään vielä kaikista pienimmillä säädöillä, jotka housuihin saa asetettua (koko 74).

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Windfleece-haalari suojaa tuulelta ja siinä on vettä hylkivä pinta. Huppu on irrotettavissa helposti neppareilla. Haalari on hengittävää materiaalia ja paras osuus on ehdottomasti käännettävät käden ja jalan suut, jotta Saaga ei pääse repimään sukkia jalasta ?.

Hiekkalaatikolle ja kurasäihin

Me meinataan kokeilla mennä tämä syksy ilman sadevaatteita. Kuorihaalari, kuorihanskat ja kumisaappaat ajavat nimittäin saman asian. Tiesitkö, että kuorivaatteet pitävät vettä yhtä hyvin, kuin sadevaatteet? Vaikka lapsi rymyää ulkona vesilammikoissa, saa kotona kaivaa kuivan lapsen ulkovaatteiden sisältä. Tätä me kokeiltiin jo!

Kokeiltiin myös ekaa kertaa sitten pikkuvauva-aikojen hanskoja, eikä Saaga juurikaan uusista kuorihanskoistaan välittänyt. Neiti istui hiekkalaatikolla kädet sivuillaan ja yritti suullaan haukata haarojen välistä hiekkalaatikolta hiekkaa suuhunsa. ?  Hanskojen opettelu siis vielä jatkuu, mutta kädet pysyivät sentään kuivina ja lämpiminä.

Meidän valinta: (jos on viileää, merinosetti alle lähimmäksi ihoa) collegehaalari, kuorihaalari (jossa irrotettava vuori), kuorihanskat, villasukat ja kumisaappaat

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Polarn O. Pyret kuorihaalari irrotettavalla vuorella (koko 74). Meillä ei ole nyt vielä vuorta käytössä ja tässä on siis vain pelkkä kuori ja alla collegehaalari.

Kuorihaalarin pinta hylkii vettä. Kuorihaalari kannattaa mieluummin pyyhkiä kostealla liinalla, kuin pestä jatkuvasti pesukoneessa. Kun kuorihaalarin tai kuorihousut pesee pesukoneessa, kannattaa ne ehdottomasti kuivata kuivauskaapissa tai -rummussa, jotta vedenhylkivyyskäsittely aktivoituu uudelleen.

Myös kuorihanskat pitivät hyvin vettä.

Kylmät päivät – 1-vuotiaan syyspukeutuminen ❤️ Merinovilla

Säät viilenevät koko ajan, mutta kauppaan ei tarvitse lähteä ostamaan uusia vaatteita. Kun säät lähtee kunnolla kylmenemään, me vaihdetaan kuorihaalari talvimoodiin eli lisätään neppareilla kiinnitettävä vuori haalarin sisäosaan kiinni. Haalarin alle kun laittaa tarpeeksi monta kerrosta vaatetta, niin pärjää myös pikkupakkasilla.

Meidän valinta: Merinovillakerrasto, collegehaalari, fleece kypärämyssy, merinovillaiset pipo ja kaulahuivi, kuorihanskat, villasukat ja kengät sekä kuorihaalari vuorella.

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Polarn O. Pyret merinovilla vaatteet koossa 74. Pipo, tuubihuivi, body (saatavilla myös paita) ja housut. Eri värissä saatavilla myös haalari. Tämä setti saatavilla myös vanhan roosan sävyssä.

Ainakin itse olen enemmän kuin tyytyväinen tähän settiin millä lähdetään syksyä kohti! Jännää päästä näkemään Saagan ensimmäisiä ulkoleikkejä nyt syksyllä. ?

VINKKI! 25.-29.8.21 kaikki PO.P:in tuotteet -20 %, myymälöissä ja verkkokaupassa. Etu ei koske PO.P Second Hand -tuotteita. Etua ei voi yhdistää muihin tarjouksiin.

Lue myös:

Saagan kesävaatteet

Kurkistus Saagan vaatekaappiin – viime kevät

1-v synttärit lähestyy

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Tämä viikko on ollut täynnä mitä ihanimpia asioita ja ihmisiä. Näiden lisäksi viikkoon on kuulunut myöskin väsymystä, peruuntuneita deittejä, erilaisia kiputiloja sekä avuttomuuden tunnetta. Viikko onkin nyt hyvä päättää keskittyen niihin positiivisiin asioihin, jotka antoi sitä kaivattua virtaa ja hyvää mieltä ja listata nyt ne viikon positiiviset asiat.

Viikon positiiviset

Viime torstain brunssi

Viikon positiiviset

Työasiat – Mulle tulee aina hyvä mieli työasioiden hoitamisesta. Siitä, kun saan asioita hoidettua pois alta, mielenkiintoisia projekteja ja sitä, että pääsen toteuttamaan omaa luovaa puolta kirjoituksen ja kuvauksen muodossa. Kun itse pääsen toteuttamaan projektia ja asiakas pitää lopputuloksesta. Siitä mulle tulee tosi hyvä mieli!

Vauvatreffit – Vaikka treffejä peruuntui, päästiin me silti tapaamaan ystäviä ja mä pääsin purkamaan viikkoa muiden äitien kanssa. Ah parasta! Varsinkin muutaman itkuyön jälkeen vertaistuki on jo paikallaan.

Hyvä ruoka – Tällä viikolla ollaan kyllä herkuteltu. Torstain brunssista laitoinkin kuvat! Lisäksi viikonloppuna leivoin omenapaistosta ja söin mutakakkua yksikseni kotona miehen ollessa mökillä. ?

Oma-aika – Markus lähti perjantaina joka vuotiselle poikien (voiko enää sanoa pojiksi 33-vuotiaita jätkiä? ?) mökkireissulle ja me jäätiin Saagan kanssa kahdestaan kotiin. Sain Saagan yllättävän aikaiseen nukkumaan ja pääsin nauttimaan paljon kaivatusta omasta-ajasta. Ostin itselleni kokonaisen mutakakun, marjoja, kermavaahtoa, katoin Netflixistä The Good Doctorsia kasvonaamio naamalla ties montako jaksoa ja tuli kyllä valvottua vähän liiankin pitkään.

Saaga – Ehkä oma lapsi ei kuulu juuri tämän viikon positiivisiin vaan ennemmän koko elämän positiivisiin asioihin, mutta kyllä se tälläkin viikolla toi hymyn useaan otteeseen mun huulille. Tällä viikolla keksittiin uusi hauska leikki: Saaga ottaa mua sormesta kiinni ja mä alan lujasti heiluttamaan sormea ylös ja alas. Jep! Hirmu hienon kuuloinen leikki, mutta ainakin tällä saa Saagan nauramaan. ?

Nyt kun tässä viikonloppuna sain nukuttua, tuntuu elämäkin taas paremmalta. Unella on niin iso vaikutus arkeen ja mielialaan!

Viikon positiiviset

Rauhallista sunnuntai aamua sinne! ☕️

Lue myös muut tämän viikon postaukset:

Vauvan koko hämmästyttää

1-v synttärit lähestyy

Keskeneräinen parveke

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Saagalla on ensi kuussa jo 1-v synttärit ja mun on edelleen tosi vaikeaa uskoa sitä. En vaan ymmärrä miten meillä muka nyt jo on 1-vuotias TAAPERO? Sana taaperokin tuntuu vielä vieraalta, koska Saaga ei vielä juokse, nouse seisomaan tai edes konttaa. ❤️

1-v synttärit- mites ne valmistelut?

No koska mä en usko, että meillä on jo se 1-vuotias, niin enhän mä ole ajatellut niitä synttäreitäkään! Luulen, että me mennään aika samalla teemalla kuin nimiäisissäkin. Kutsutaan siis isovanhemmat, meidän sisarukset ja kummit.

Maailmantilanne on edelleen mikä on, joten musta tuntuu itsestä vielä huonolta idealta järjestää Saagalle isoja kekkereitä, vaikka olisipa ihana sellaiset järjestää! Koko ajan mulle on kuitenkin ollut selvää, että jonkinlaiset pienet juhlat haluan Saagalle kuitenkin järjestää. Tuntuisi hassulta olla juhlimatta meidän lapsen ensimmäisiä synttäreitä. Eihän Saaga niistä mitään tule muistamaan tai ymmärrä, mutta mulle itelleni ne on tärkeä pitää. ❤️

Kakun todennäköisesti tilaan, niin kuin nimiäisiinkin. Muuta tarjoilua pitää vielä miettiä. Koristeita tuskin tulen kovinkaan paljoa laittamaan eikä lahjatoivelistaakaan ole. Eli tosi hyvällä mallilla suunnittelut etenee. ?

1-v synttärit

Hieman lahjasta

Ainoa asia jota ollaan toivottu on kävelykärry. En tiedä mitä muuta me tällä hetkellä oikeasti tarvittaisiin eikä Saagakaan vielä lahjoista ymmärrä mitään! Saaga ei tarvitse mitään muuta, kuin lisää ihmiskontakteja ja kivaa tekemistä, jotta tämä vierastamisvaihe menee äkkiä ohitse. Me ei tykätä Markuksen kanssa mistään turhista muistoesineistä esimerkiksi lusikoista, säästölippaista tai koruista ja toivotaankin ettei sellaisia saada.

En ole ikinä ymmärtänyt sitä pakottavaa tarvetta ostaa lahjaa. Jos lahjaideoita ei vanhemmat esitä tai toivovat rahaa lapsen tilille, niin musta se on enemmän kuin fine. Väkisin ei tarvitse paketteja ainakaan meille kääriä. Tylsää jos tavarat jää käyttämättä, kun niille ei sitten nähdä tarvetta. Ajatus on se tärkein. Ajatelkaa kuinka ihana idea olisi esimerkiksi saada auringonkukka, jonka korttiin olisi kirjoitettu jotain kaunista Saagan positiivisuudesta, suuresta hymystä ja aurinkoisuudesta. Siinä on ideaa! Ei turhaa rompetta ja niin kaunis lahja!

Tämä on mun käsitys lahjoista. Jos listaa ei anneta, ei väkisin tarvitse keksiä stressi päällä pakettiin sisältöä. ❤️

Yhtä asiaa silti toivon! Vaikka juhlat ovatkin pienet, olisi ne silti onnistuneet ja ainutlaatuiset. Onhan ne meidän pienen ensimmäiset synttärijuhlat. ☀️

Lue myös:

20x täydellinen lahja vauvalle ja perheelle

Mitä hankkia vauvalle?

Meidän arkirytmi – vauva 10kk

Saagan huone – sisustuskärpänen iski

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Eilen Instan puolella puhututti jälleen aihe: lapsen koko. Omasta mielestäni tämä on tosi tyhmä ja ärsyttävä aihe, mutta samalla niin hemmetin tärkeä.

Lapsen koko

Itse olen 153,5 cm

Arvostelu kulttuuri

Saaga on kasvanut koko pienen ikänsä pituuden puolesta miinus käyrillä, joka aiheuttaa joka kerta neuvolassa sekä ventovieraissa ihmisissä ihmettelyä. ”Miten teillä on noin pieni lapsi?” ”Onpas se pieni!” ”Onko millä viikoilla syntynyt?” ”Miten hän vieläkin noin pieniä vaatteita käyttää?” ”Onko asiaa tutkittu?”

Näitä kommentteja kuulee paljon. Osittain niihin on jo tottunut ja osittain sitä ajattelee, että miksi vauvan koon arviointi on ok, jos aikuisenkaan kokoa ei ole ok arvostella? Yleensähän asia menee näin: jos on pienet vanhemmat, tulee todennäköisesti aika pieni lapsi. Jos on isompi rakenteiset ja pitkät vanhemmat, tulee todennäköisesti vähän isompi ja pidempi vauva. Poikkeuksiakin löytyy! Lapsen koko ei silti ikinä pitäisi olla arvostelun aihe. Lapset ovat eri kokoisia ja niin kuuluukin olla. Ei meistä ketään ole samasta muotista veistetty.

Itseäni aina aika ajoin Saagan pieni koko on vaivannut ja nimen omaan sosiaalinen paine on ajanut omat ajatukset välillä tähän. Se, että muut lapset kasvavat ohi. Se, että kuukaudesta toiseen käytetään niitä samoja vaatteita ihan kyllästymiseen asti. Se, että Saagan pieneksi jäädyt vaatteet eivät ole enää mahtuneet kolmelle Saagan jälkeen syntyvälle eikä saada niitä kiertoon. Jos tätä äitien välistä vauvojen kokojen arviointia ei olisi, en edes miettisi meidän ”hieman eri kokoista” lasta. Kyllä mä tiedostan sen, että meillä on pieni lapsi, koska ei me vanhemmatkaan olla pitkiä tai isoja. Tykkään olla pienen tytön äiti! Vaikka olenkin enemmän kuin sujut asian kanssa, ihmetyttää nämä kommentit lapsen koosta joka kerta.

Pituus

Pituutta on helppo arvostella. Eihän se loukkaa, eihän? Kyllä se vaan silti saattaa loukata ja on mua itseäni loukannut niin paljon, että mulla itselläni oli todella kiusattu olo ala-asteella. Lapsena myös erilaisuudesta on helppo kiusata, kun erottuu massasta. Olin itse luokan lyhyemmästä päästä ja pituudesta jaksettiin aina huomautella. Myöskään koulun pituusjärjestyksessä asioihin valitseminen turhautti, kun mut valittiin aina viimeisten joukossa. Mut valittiin aina viimeisenä, koska olin lyhyt. Se tuntui rangaistukselta eikä mulle tullut sellainen olo, että on ok olla muita lyhyempi. Asia johon en itse voinut vaikuttaa. Uskon, että pidemmät ihmiset voivat samaistua vahvasti vastaavanlaisiin kommentteihin.

Mä vertaan tätä metodia samaan, kun laitettaisiin lapset painon mukaan jonoon ja sieltä valittaisiin sitten hoikimmat tai painavimmat ensin. Lapsen koon ei ikinä tulisi olla valintaperuste mihinkään katsoi lasta mistä kulmasta tahansa. Miten lapset oppivat olemaan sinut kehonsa kanssa, jos kouluissakin lyhyempiä tai pidempiä ”rankaistaan” siitä valitsemalla viimeisenä? Tätä ainakin joissakin kouluissa harrastetaan edelleen!

Neuvola

Neuvola on ollut meille myös paikka jossa arvostelua on kuulunut. ”Edelleen miinus lapsena kasvaa” ”Onpas aivan valtava pää, mutta ei tarvitse olla huolissaan” ”Voi mikä hento pieni tyttö”. Nämä ovat tuntuneet vähätteleviltä ja tökeröiltä kommenteilta, johon on ollut hurjan vaikeaa mitään vastata.

Ammattilaisen suusta näitä on vielä kurjempaa kuulla. Paikka jossa käydään nimen omaan seuraamassa sitä kasvua ja puututaan jos puututtavaa on. Jos kasvu ei huoleta, täytyykö esimerkiksi valtavaa päätä mitenkään kommentoida. Eipä sitä voi kehunakaan ottaa?

Neuvolasta saadut luvut ovat keskiarvoja ja on ok myös kasvaa niiden ulkopuolella. ❤️

Lapsen koko – KehOrauha

En usko, että kukaan pahalla tarkoittaa esimerkiksi pieneksi tai isoksi lapseksi sanomista, mutta harvoin niitä kehuina voi ottaa, joten jospa kommentti olisikin seuraavalla kerralla eri? ”Onpas teillä suloinen lapsi” ”Onpas teillä ihana lapsi!”

Itselläni on tavoite kasvattaa Saagasta sellainen ihminen, kenestä on ihan ok olla sen kokoinen kuin on! Todennäköisesti hieman muita lyhyempi, mutta olla ylpeä omasta pituudestaan ja pienuudestaan! Pienuus ei ole heikkouden merkki ja tikapuut on keksitty! ❤️

Jotkut ovat lyhyitä, jotkut pitkiä, jotkut hieman pyöreämpiä ja jotkut hoikempia. Niin me aikuisetkin ollaan erilaisia eikä näistä vauvoista samanlaisia aikuisenakaan tule! Miksi koko täytyy mainita ääneen? Annetaan se kehorauha lapsillekin! ❤️

Lue myös:

Hidas liikkeelle lähtö

Kuukausia paikallaan ja viikossa liikkeelle

Saagan 8kk neuvola

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Me ollaan puhuttu kotona paljon keskenämme siitä halutaanko me toinen lapsi sekä mitä me halutaan tältä elämältä ja perheeltä. Eihän sitä aina saa itse valita, mutta hyvä asioista on keskustella. Halutaanko me samoja asioita? Halutaanko saman kokoinen perhe? Totta kai näistä on jo aikaisemminkin puhuttu, mutta aina on hyvä välillä päivitellä näitä pohdintoja, jos vaikka toisella onkin mielipide muuttunut matkan varrella. Se me tiedetään nyt, että Saaga on parasta mitä meillä on ikinä ollut! ❤️

Toinen lapsi

Saagan vaatteet *saatu: PO.P uusi syysmallisto

Toinen lapsi

Ensimmäisen lapsen alku

Myönnän, että Markuksessa oli hieman ympäri puhumista, että Saaga saatiin aluilleen. Meidän lähipiireissä tai kavereilla ei ollut lapsia. Ei ollut ketään kenestä olisi voinut sanoa, että: “hei tuommoista elämää mekin halutaan!” Vasta, kun Markuksen sisko sai lapsen, alettiin puhua enemmän siitä tulisiko meistäkin lapsiperhe. Parisuhteessa oltiin keretty seitsemän vuotta olemaan ja kihloissa oltiin. Keväällä oli tarkoitus mennä naimisiin. Itselläni oli kirkkaana ajatus, että joskus haluan äidiksi. Tuntui, että täydellistä ajankohtaa ei ikinä perheenlisäykselle ole, joten meidän vuodesta 2020 tulikin super hektinen, mutta todellakin hyvällä tavalla.

Kyllä me molemmat lapsi lopulta haluttiin ja Saaga oli enemmän kuin toivottu jatkumo meidän hyvälle parisuhteelle. Saaga ilmoitti tulostaan tammikuussa 2020 muutama kuukausi ennen häitä. Meidän häistä pääset lukemaan lisää täältä.

Ennen raskautumista sekä raskauden alussa pelko ”Prismaperhe” arjesta ja siitä ei meidän näköisestä elämästä kuitenkin vähän kolkutteli takaraivossa. Tällä tarkoitan sitä, että lähdetään perhe tila-autolla Prismaan ostamaan viikon ruokaostoksia. Muutama lapsi kitisee väsymystä ja itkee karkkihyllyn kohdalla ja itse tiuskin Markukselle, jotta äkkiä päästään pois ihmisten ilmoilta (tämäkin me todennäköisesti joskus tullaan vielä kokemaan). Kun sitä kokemusta ei ole mitä se perhe-elämä sitten olisi, oli vain omia kauhukuvia millaista se pahimmillaan olisi. Myöskin ihmisten odotappa vaan -kommentit hieman kummitteli mielessä sekä pelko parisuhteen puolesta. Onneksi kuitenkin juteltiin taas asioista ja tultiin siihen tulokseen, että ei meidän perhe-elämä olisi samanlaista kuin muilla. Se on meidän näköistä ja muodostuu meidän tekemistä valinnoista ja lapsesta. Lapset kun eivät ole samanlaisia ei perheet eikä arki, vaikka niitä epämiellyttäviä ja ei niin hauskoja hetkiä on varmasti kaikilla, on arki silti kaikilla erilaista. ❤️ Myöskin oma suhtautuminen lapsiin ja perhearkeen on muuttunut nyt äitiyden myötä.

Toinen lapsi

Toinen lapsi?

Raskausaikana olin vielä sitä mieltä, että Saaga voi hyvin jäädä ainokaiseksi lapseksi. Me ei oltu puhuttu tarkkaan siitä minkä kokoinen perhe me haluttaisiin. Ei siis olla mietitty, että: “kyllä pari riittää” tai “ei nyt ainakaan kolmea”. Ollaan menty hetki kerrallaan ja menty elämän mukana. Saagan synnyttyä mulle tuli olo, että eihän Saaga voi jäädä ainoaksi lapseksi. Haluan ehdottomasti kokea synnytyksen vielä uudelleen! Myöskin se, että meillä on Markuksen kanssa molemmilla sisaruksia johti siihen päätökseen, että jonain päivänä Saagallekin sisarus olisi ihana.

Mun synnytyskertomuksen pääset lukemaan täältä.

Mua on kuitenkin itseäni vaivannut ”pelko” kaksosista. Olen itse kaksonen, joten hyvät mahdollisuudet kaksosiin löytyy. Iso käsi omille vanhemmille, jotka kasvatti taaperoa ja vastasyntyneitä kaksosia! ❤️ Eniten varmasti tässä ajatuksessa stressaa se taloudellinen paine sekä se, ettei me olla ikinä unelmoitu suurperhe arjesta. Tiedän, että ensin itkisin kauhusta ja miettisin miten me selvitään. Loppujen lopuksi olisin kuitenkin iloinen ja onnellinen kaksosista. Silti se hieman mietityttää edelleen.

Ikäeroakin ollaan mietitty. Eihän sitä voi täysin itse päättää millainen ikäero lapsille tulee, mutta meille oli selvää, että ei heti tässä pikkuvauva-aikana haluta toista lasta. Koettiin se meille liian rankkana eikä olla ajateltu, että mahdollisimman pienellä ikäerolla olisi mentävä. Ollaan myös aika pitkälti laittamassa Saagan pieneksi jääneitä vaatteita kiertoon. Itsestä tuntui siltä, että hyvin muutamakin vauva ehtii niitä tässä välissä käyttämään, kun muuten ne vain pölyttyisivät meillä kaapissa.

Itse tällä hetkellä ajattelen, että toinen lapsi tulee sitten, kun/jos tulee. Jos hän päättää kohta putkahtaa, niin tervetuloa vaan! Kova vauvakuume mulla ei nyt silti vielä ole. Painotan sanaa vielä, sillä tunnen itseni. ? Mieli saattaa muuttua jossain vaiheessa, kun Saaga kasvaa lisää ja tuleekin ikävä sitä pikkuvauva aikaa. ❤️

Tällaisia omia pohdintoja tänään! Kivaa sunnuntaipäivää sinne! ☀️

Lue myös:

Saaga 9kk – vauva-arki, synnytys ja raskaus

Meidän rakkaustarina

Vauvan hoito on tiimityötä

Vauvakupla puhkeaa

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Häät epidemian aikaan

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Me pidettiin eilen Markuksen kanssa treffi-ilta ja jätettiin Saaga ensimmäistä kertaa hoitoon. Aikaisemmin ollaan jätetty Saaga vain mökkisaunan ajaksi isovanhempien huomaan tai  silloin, kun tultiin rakennustyömaalle katsomaan meidän valmistuvaa asuntoa.

Mä kirjoitinkin jonkin aikaa jo siitä, että vauvakupla alkaa puhjeta ja pikku hiljaa alkaa näkemään taas muitakin juttuja tässä elämässä, kuin Saagan. Niinpä me nyt päätettiin Markuksen kanssa, että lähdetään viettämään treffi-iltaa ihan kahdestaan ja molemmista tuntui siltä, että on valmis jättämään Saagan hoitoon. Mun vanhemmat ovat ainoat, joiden huomaan voi tällä hetkellä Saagan jättää. Muita kyllä vierastaa vielä niin paljon, että ei onnistuisi.

Treffi-ilta

Treffi-ilta

Meillä oli suuria suunnitelmia ja ajateltiin, että keretään tehdä enemmän mitä lopulta sitten kuitenkaan ehdittiin. ? Mun vanhemmilla vierähti töissä ja olivat jonkin verran myöhässä. Lopulta kello oli jo kaikkien ohjeiden ja lähtemisen jälkeen niin paljon, että me juostiin Finnkinoon ja juuri kerettiin leffaan. Käytiin kattomassa Fast & Furious 9. Se siitä ulkona syömisestä tai kahvitteluista. Leffan loppumisen jälkeen kello oli jo niin paljon, että piti kiiruhtaa kotiin.

Toisaalta harmittaa, että ilta jäi kesken. Kerrankin, kun päästiin ja uskaltauduttiin ulos, olisi ollut kiva käydä pitkän kaavan mukaan ulkona. Syödä hyvin, käydä leffassa ja sen jälkeen vielä lasillisen ääressä keskutelemassa juuri nähdystä elokuvasta ja vähän muustakin. ❤️ Eihän tästäkään varmaan saisi valittaa, kun kerta ollaan edes leffaan päästy, mutta kyllä meille molemmille jäi sellainen fiilis, että ilta jäi kesken. Onneksi tämä ei ole ainoa kerta, kun Saaga tulee jäämään hoitoon.

Saagan ilta oli mennyt hyvin. Vaipat, ruokailut ja päikkärit olivat onnistuneet ja pahemmilta itkusirkuksilta oli vältytty. Itse ajattelin etukäteen, että osaankohan olla tuojottamatta puhelinta ja miettimättä miten Saaga pärjäilee, mutta se kävikin yllättävän helposti! Oli helppo nauttia ihan vain parisuhdeajasta ja keskittyä leffaan. Saaga oli jo yökkärissä ja iltapuurot syötettynä kotona odottamassa ja menikin imetyksen kautta nukkumaan. Päästiin jatkamaan siis edes vähän vielä koti-illan muodossa meidän treffi-iltaa ja sain vielä gua shausta hartioihin.

Jatkossa me aiotaan viettää entistäkin enemmän parempia treffi-iltoja ja meille molemmille kyllä jäi sellainen olo, että täytyy ottaa uusiksi. Markus jää koko lokakuuksi isyysvapaille ja meillä onkin ajatuksena, että jätettäisiin Saaga ensimmäistä kertaa yön yli hoitoon. Käytäisiin yöpymässä hotellissa ja otettaisiin irtiotto arjesta ilman Saagaa. Kyllä meille on tärkeää pitää huolta myös siitä parisuhteesta. ❤️

Lue myös:

Meidän rakkaustarina

Häät epidemian aikaan

Miten meillä kotityöt jaetaan?

Vauvan hoito on tiimityötä

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

Ajattelin tänään vilauttaa miltä mun raskausarvet näyttää nyt 10 kuukautta synnytyksen jälkeen. Arvet ovat muuttuneet todella paljon ja haalistuneet huomattavasti.

Raskausaikana vähän stressailin muuttuvaa vartaloa, tulevia arpia ja sitä jos vartalo ei palaudu ennalleen? No ei se palautunutkaan ja se on ihan fine! Synnytyksen jälkeen arvostus ja samalla armollisuus omaa vartaloa kohtaan nousi roimasti. Huonosta itsetunnosta pitkään kärsineenä voin nyt sanoa, että viihdyn mun kropassa ja siksi tulinkin kertomaan tästä ”huolesta” joka monella tulevalla äidillä on!

Itsetunto-ongelmista pääset lukemaan täältä.

Ensimmäiset raskausarvet

Mua harmittaa ettei tullut otettua yhtään kuvaa raskausarvista silloin loppuraskaudesta jolloin ne oli kaikista näkyvimmät. Ensimmäiset arvet tuli kylkiin ja reisiin. Seuraavaksi oli vuorossa tissit, kun ne alkoivat muuttua ja täyttyä maidosta. Tissien arpia en näe enää missään, vaikka ne hohtivatkin isoina ja punaisina synnytyksen jälkeen, kun rinnat pakkautuivat maidosta pinkeiksi. Synnytyksen jälkeen vatsa sai muutaman pienen arven, mutta niitä hädin tuskin enää näkee. Paino nousi raskauden aikana huimat 20 kiloa, joista suuri osa oli kesän aikaisia turvotuksia.

Synnytyksestä palautumisesta pääset lukemaan täältä.

Kaikista vahvimmat ja syvimmät arvet tuli kylkiin. Siellä ne tulee pysymään eikä mua enää voisi vähempää kiinnostaa. Nehän on tullut tuon pienen tyypin synnyttämisestä ja kantamisesta! ❤️

Reisien arvet ovat muuttuneet täysin valkoisiksi.

Kylkien arvet ovat haalistuneet huomattavasti, mutta näkyvät vielä eniten.

Miten välttyä raskausarvilta?

En itse usko henkilökohtaisesti vatsan öljyämiseen, että sillä säästyisi raskausarvilta. Uskon siihen, että se on kiva tapa tutustua pienokaiseen jo masuaikana ja helliä samalla omaa ihoa.

Itse uskon, että hyvillä vatsalihaksilla (mitä minulla ei ollut) on suuri osuus tässä asiassa. Mitä paremmin vatsalihakset tukevat, sitä vähemmän iho pääsee venymään. Jokaisella meistä on myös erilainen iho, geenit, kudostyyppi ja vartalo jotka ovat pääroolissa siinä tuleeko arpia vai ei. Tämä on siis vain oma mielipiteeni.

Jos arpia on tullakseen niitä tulee, mutta ainakaan itse en ole asialla synnytyksen jälkeen päätäni vaivannut.

Reisien arpia saa aika lailla jo etsimällä etsiä vaikka iho ei tasaisen sileä olekaan. Raskaus toi mukanaan myös suonikohjut.

Ainoa arpi joka vatsan alueelta enää löytyy.

Ja hei! Niistä omista raskausarvista ei tarvitse tykätä eikä niitä tarvitse rakastaa. Sekin on ihan ok!  Tämä oli nyt mun avautuminen raskausarvista ja siitä kuinka itselle ne olikin sitten pienempi asia mitä kuvittelin. ❤️

Raskausarvista usein ajatellaan negatiivisesti. Mitä jos rumien arpien ja kropan pilalle menemisen sijaan me mietittäisiinkin niitä taisteluarpina tai muistona elämän ihmeellisimmästä asiasta – siitä omasta rakkaasta lapsesta? ❤️

Lue myös:

Synnytyksestä palautuminen

10 yllättävää asiaa synnytyksen jälkeen

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Positiivinen synnytyskertomus

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla