Posted at 20:41h
in
Perhe & suhteet,
Yleinen
Jo otsikosta voi päätellä mitä meille tällä hetkellä kuuluu. Siinä olikin se lyhyt versio. Mennään sitten siihen pidempään. Kerroin Instan storyjen puolella eilen ja myös aikaisemmin tällä viikolla meidän huonoista öistä. Pohdin mikä voisi olla syynä, mutta musta tuntuu, että taaperon huonoille unille ja vaiheille ei ikinä löydy syytä. Nimen omaan ovat siis vaiheita. Onneksi ohi meneviä! Taaperon eroahdistus yöllä näkyy nyt paremmin, kuin päivällä.
Meillä on nyt nukuttu viimeisen viikon ajan tosi katkonaisia unia ja yöt vaan pahenee. Saaga menee kyllä nätisti nukkumaan, mutta heräily alkaa siinä klo 23 aikoihin ja sitä kestää monta tuntia. Toissa yönä lopetettiin omaan sänkyyn nukuttamisen yritykset klo 01 yöllä ja yritettiin perhepetiä. Perhepeti ei ole ikinä meillä oikein toiminut eikä toiminut nytkään. Yöheräilyt ovat kuitenkin sen verran tässä viikon mittaan muuttuneet, että enää kättä ei tarvitse käydä laittamassa selälle tai paijaamassa, vaan ihan oikeasti pelkkä tuijotus riittää ja pönötys pinnasängyn vieressä. Aika karmivaa minusta! ? Pahviukko omasta muotokuvasta olisi täydellinen ratkaisu tähän pulmaan.
Saagan ilme huonon yön jälkeen. Näin paljon häntä nämä haittaa.
Taaperon eroahdistus yöllä
Olen tullut nyt siihen tulokseen, että todennäköisesti syynä on eroahdistus. Eroahdistus ja vierastaminen ovat taas alkaneet ja mä luulin jo, että tämä vaihe meni ohitse. Niin se toki menikin, mutta tuli takaisin.
Päivisin Saaga on alkanut jälleen vierastamaan muita ihmisiä. Tuttujen kanssa on edelleen helppoa, mutta vähänkin vieraampien kanssa tulee heti itku. Tämä on näkynyt myös kotona, kun ilman vanhempia ei osatakaan yhtäkkiä enää leikkiä itse vaan kaikkeen tarvitaan kaveri.
Illalla nukkumaan mennään kyllä tosi helposti ja nätisti. Kauaa ei tarvitse kättä selällä pitää, kun tyttö on jo unessa. Heräilyt kuitenkin alkavat siinä klo 23 aikoihin, kun Saaga herää siihen, että hän onkin yksin. Heräilyt jatkuu yleensä niin pitkään, että lopulta monen tunnin jälkeen päädytään ottamaan Saaga meidän väliin. Perhepedissä nukkuminen ei kuitenkaan ole meidän juttu eikä kukaan siinä osata nukkua.
Saaga on alkanut myös heräilemään aika ajoin hysteeriseen itkuun aivan kuin olisi unessa, vetää itseään kaarelle ja kiljuu kuin viimeistä päivää. Nämä tuntuvat aivan kauhukohtauksilta, eikä mikään muu auta kuin se, että lähdetään kävelemään Saaga sylissä ympäri asuntoa. Kauhukohtaukset ovat yleisempiä isommilla lapsilla. Voihan se olla jotain muutakin, mutta kovin kauhukohtauksilta nämä vaikuttavat.
Pahintahan näissä öissä on jatkuvat selkäsäryt ja yliväsymys itsellä. Saaga jaksaa kyllä päivän hienosti, mutta itselläni on ollut nyt hieman hankalampaa. Selkä on kipeänä kaikesta pinnasänkyyn kurottelusta sekä huonoista nukkumisasennoista perhepedissä. En kyllä ole vaihtamassa asentoa, jos Saaga on vihdoin saatu nukkumaan poikittain meidän väliin. Siinä on vain itse sitten koitettava nukkua ihan mutkalla tai puoliksi sängystä jo ulkona.
Mun tämän hetkinen olotilani. Uni olisi kiva.
Liikkumisen oppiminen ja oppimattomuus
Saaga oppi konttaamaan 9kk ikäisenä ja aika nopeasti siitä nousemaan karhukävely asentoon ja nousemaan tukea vasten ylös. Ihan parissa viikossa lähdettiin jo tukea vasten kävelemään ja niin mennään edelleen. Saagaa on selvästi pikku hiljaa alkanut häiritsemään se, että hän ei vielä osaa kävellä. Tällä hetkellä ikää on kohta 1v 3kk. Mikään kiire ei ole, mutta herkästi arjessa pääsee harmitusitku, kun johonkin ei päästä kiipeämään tai kävely ei onnistu johonkin mihin hän haluaisi mennä. Nyt ollaankin tehty paljon kävelyharjoituksia ja Saaga on pikku hiljaa alkanut harjoitella seisomista ilman tukea. Vielä se ei ihan onnistu, mutta varsinkin sohvalla hän tykkää levittää kädet ylös ja hymy korvissa yrittää seistä välillä vähän nojaten sohvan selustaan.
Se miksi kerron tästä on se, että moni myös kertoi Instan puolella, että unet alkoivat taas paranemaan, kun lapsi oppi kävelemään. Ilmeisesti uusien taitojen opettelu vie yöunetkin, enkä yhtään ihmettele.
Kirjoitin aikaisemmin konttaamisen oppimisesta tänne.
Päiväkodin aloitus ja uusi arki
Meillä alkoi päiväkoti marraskuun alussa ja Saagalla on kyllä mennyt todella hyvin. Päiväkodin ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi kuitenkin itkut niin päiväkotiin vietäessä, kuin päiväkodista hakiessakin. Ilmeisesti ikävä oli ollut. ❤️ Päiväkodin jälkeiset hysteeriset itkukohtaukset ovat onneksi loppuneet, mutta nyt meistä erossa olo on lauennut niin, että yksin ei osata enää leikkiä. Saagahan on aikaisemmin ollut lapsi joka haluaa vain ja ainoastaan leikkiä yksin. Muutos on siis huomattava.
Lisäksi päiväkodissa on opittu paljon uutta. On opittu osittain jo käymään potalla, osataan syödä lusikalla ja uusia äänteitä tulee joka päivä. Uusia taitoja on siis niin paljon, että uskon myös tämän vievän yöunet. On kiire oppia lisää. ❤️
Päiväkodin aloituksesta kirjoitin aikaisemmin tänne.
Taaperon eroahdistus yöllä – Vinkkejä teiltä!
Kyselin eilen Instan storyjen puolella onko 1v unitaantuma ihan joku juttu. 69% vastanneista vastasi, että on. Sain myös ison kasan viestejä joissa kerrottiin hyvin saman kuuloisia tarinoita muidenkin yö pippaloista. Moni siis kokee tätä aivan samaa ja jaoitte myös vinkkejä jotka teillä ovat auttaneet:
- patja lattialle ja unta palloon (tämä oli ylivoimaisesti suosituin vinkki)
- sänky vanhempien makuuhuoneeseen
- nojatuolissa istuminen ja lähtö, vasta kun lapsi nukahtaa
- lisää läheisyyttä päiviin
- vuoroyöt jos kahden vanhemman välillä voi vaihdella
- AIKA! Kaikki menee ohi aikanaan. ❤️
Toivottavasti nämä yöt tästä lähtisivät helpottamaan täällä sekä siellä ruudun toisellakin puolella! On kamalaa kulkea univelassa. Ainakin viime yö meni jo vähän paremmin!
Lue myös meidän aikaisemmista vaiheista:
Ruokailun uudet tuulet
Hampaita pukkaa
Villit yöt ja tissilakko – 9kk
Meidän päivärytmi 10kk – yhdet päiväunet
Nähdään myös Instassa! ??
<3 Salla
