Miltä näyttää meidän edesmennyt viikko kuvina? Meillä oli aika hektinen viikko ja se näkyykin meissä kaikissa nyt väsymyksenä. Räpsin viikon mittaan paljon kuvia puhelimeeni ja ajattelin nyt kertoa meidän kuulumiset kännykän kuvien kautta. Ensi viikko me otetaan kyllä rennommin!

Maanantai

Maanantai me oltiin kotosalla. Hoidin aika paljon työjuttuja ja kirjoittelin blogia. Markus teki koko tämän viikon iltavuoroja, joten me saatiin koko perheellä nukkua pitkään joka päivä. Saatiin myös vihdoinkin meidän pimennysverhot makkariin, joten ollaan saatu nauttia nyt pimeästä makkarista myös klo 5 jälkeen aamulla! Tämä on parantanut meidän kaikkien yöunia ihan valtavasti. Saaga on herännyt koko viikon klo 7 aamulla ja jatkanut syömisen jälkeen meidän välissä vielä reilun tunnin verran unia.

Nämä säät on ollut kyllä jotain niin ihanaa koko viikon! Mun mieli on ollut niin paljon virkeämpi ja ollut tosi onnellinen olo. Saagan hymy kyllä pelastaa sen huonommankin päivän. Käytiin vaunuttelemassa ja löysin Netflixistä myös uuden hyvän sarjan nimittäin Uraäidit! Ihan super sarja, jota tykitin heti maanantaina neljä jaksoa putkeen.

Tiistai

Tiistaina heti aamusta vedin kesämekon päälle ja mentiin rantaan lenkille. Räpsittiin muutama kuva päivän asu -postausta varten ja kirjoittelin taas paljon blogia. Tiistaipäivän omistin myös melkein kokonaan kodin laitolle. Saatiin meidän puuttuvat ruokapöydän tuolit ja vein kaikki meidän viherkasvit suihkuun. Siivosin ja puunasin paljon, mutta mikä harmitus nyt onkaan, kun on sunnuntai ja tiistain siivoiluita ei näy enää jälkeäkään.

Ollaan käyty myös Saagan kanssa nyt muutamia kertoja keinumassa ja vitsit, että Saaga tykkää siitä. Oikea hurjapää! Keitin kotona kahvit itselleni vielä klo 19 illalla, otin sen mukaan termariin ja lähdin Saagan kanssa vaunuttelemaan puistoa kohti. Oli ihanaa viettää Saagan kanssa puistossa aikaa, kun illallakin oli vielä super lämmin. Nallepuku oli ehkä vähän liiottelua, mutta eipähän tullut kylmä. Muuten tyttö onkin vetänyt ilman ulkopukuja koko viikon! ☀

Keskiviikko

Keskiviikkona meillä oli Saagan kanssa kahdetkin eri vauvatreffit. Ensimmäisillä vaavitreffeillä me käytiin Mustikkamaalla ja Kalasatamassa kahvilla. Meillä meni tässä ihan myöhään iltapäivään asti, jonka jälkeen melko suoriltaan lähdettiin toisille treffeille Laajasalon uimarannalle. Huomattiin keskiviikkona, että Saaga vierastaa tosi paljon muita ihmisiä paitsi meitä vanhempia.

Illalla alkoi kyllä jo tulla viileä ja Saagalla oli vaikeaa nukahtaa vielä päikkäreille. Montaa kertaa Saagan elämän aikana mun ei ole tarvinnut vaunujen kanssa kävellä edes takaisin, jotta vauva nukahtaisi, mutta nyt Saagalla oli selvästi vaikeuksia rauhoittua unille. Unet meni tosi myöhäisiksi ja nukkumaan mentiinkin vasta klo 22.

Torstai

Helatorstaina Markuksella oli taas vapaapäivä ja saatiin nukkua koko perheellä pitkään. Saaga tuli taas meidän väliin aamulla köllimään ja päristelemään (päristely on ollut tämän viikon juttu!). Käytiin Tedin kanssa aamulla koirauimarannalla uimassa ja lähdettiin tämän jälkeen keskustaan kävelemään, syömään, shoppailemaan ja kahville. Saaga käyttäytyi kuin unelma ja teki meidän koko päivästä todella onnistuneen. Me käytiin syömässä La Famigliassa Antipasti-lautanen sekä super hyvä kana, artisokka, viikunapizza. Ruokia me jouduttiin odottelemaan noin 45 minuuttia, mutta me kerettiin syöttämään Saaga hyvin tässä välissä.

Käytiin syönnin jälkeen Stockmannilla lastenhoitohuoneessa vielä vaihtamassa vaippa ja Saaga nukahtikin välittömästi vaunuihin, kun lähdettiin liikkeelle. Saaga heräsi vasta kotona, joten ehdittiin Markuksen kanssa kahvitella vielä Kluuvin Fazer Cafessa ihan kaikessa rauhassa. Otin Geisha-latten joka oli täysin pinkki! Me tilattiin myös Geisha-leivos sekä Pätkiskakun pala, jotka olivat molemmat ihan 6/5. Myöhemmin illalla käytiin katselemassa vielä sorsia koiralenkillä.

Perjantai

Perjantaina me käytiin ihastelemassa kirsikankukkia ja Saagan kummitäti tuli käymään kolmekuukautisen vauvansa kanssa. Tämä aika vuodesta on kyllä niin kaunis! Lisää näihin tunnelmiin pääset täällä. Kirsikkapuisto herätti paljon muistoja vuoden takaisesta, kun Saaga oli vielä pienenä Papusena mun vatsassa. Olin raskausviikolla 18, kun me käytiin täällä samaisessa Roihuvuoden kirsikkapuistossa ottamassa raskauskuvia.

Saaga teki perjantaina myös ennätykset hereillä olossaan ja nukkui koko päivän aikana vain 1,5 tuntia. Onneksi sanonta uni ruokkii unta ei pitänyt paikkaansa ja saatiin nukkua hyvin seuraava yö!

Lauantai

Lauantaina me käytiin Itiksessä shoppailemassa sekä syömässä. Saaga pääsi taas pukeutumaan hellehattuun ja me päästiin Raxin pizza buffettiin syömään. Shoppailussa parasta oli se, että meille oli kertynyt paljon lahjakortteja ja koko shoppailureissu oli meille täysin ilmainen. ? Mukaan tarttui uudet pussilakanat ja pyyhkeet joilla saadaan vähän kesäisempää väriä tänne meidän uuteen kotiin. Me etsitään koko ajan lisää pieniä väripisteitä, joilla me saadaan tästä vielä enemmän juuri meidän kodin tuntuinen.

Itis on yksi parhaita kauppakeskuksia kyllä liikkua lapsen kanssa. Rakastan niitä lastenhoitohuoneita sekä sitä, että hissejä löytyy joka puoleltta kauppakeskusta. Kaikki lastenvaateliikkeet on myös fiksusti yhdessä tasossa.

Sunnuntai

Sunnuntai me päätettiin pyhittää kotona ololle ja laitettiin vähän kämppää kuntoon. Päädyttiin kuitenkin vastaamaan myöntävästi, kun mun vanhemmat pyysivät meidät syömään. Toki tämä oli aika ihanaa, kun saatiin syödä Markuksen kanssa kerrankin lämmintä ruokaa ja tuoreet isovanhemmat pääsivät leikittämään Saagaa. Käytiin myös ostamassa vähän parvekkeelle kukkia ja kuvattiin tulevia yhteistöitä sekä muuta materiaalia. Aivan ihanan rento päivä siis! Saaga nukkui kyllä super huonosti taas kerran päikkärit ja nukahti illalla ihan ennätysaikaan jo ennen kello kahdeksaa.

Tältä näytti meidän viikko kuvina. Kävitkö kattomassa jo mun uusimman Reelsin? Hei parin viikon päästä on jo kesäkuu. Ihan hurjaa! Kivaa alkavaa viikkoa sinne! ☀

Lue myös:

Saagan ensimmäiset 7kk kuvina

Miten meillä nukutaan?

Vauva-arkea helpottavat tuotteet

Parhaat Netflixin sarjat

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Kirsikankukat ovat taas loistossaan ja tämä kaunis muutaman päivän kestävä pinkki hetki kannattaa käydä katomassa NYT. Roihuvuoren kirsikkapuistossa tämä näky on kauneimmillaan ja me käytiin eilen Saagan kummitädin kanssa katsomassa näitä yli kahtasataa kaunista pinkkiä puuta vauvojen kanssa. Reissu herätti aika paljon muistoja sillä me oltiin tasan vuosi sitten täällä samassa paikassa fiilistelemässä mun juuri ollutta rakenneultraa, jossa selvisi, että meille tulee tyttö. Myös Saagan kummitäti odotteli pikkuistaan!

muistoja vuoden takaa

Vuosi sitten me oltiin Saagan kummitädin kanssa piknikillä täällä samaisessa kirsikkapuistossa, jossa eilen käveltiin katuja rattaiden kanssa. Mulla oli juuri ollut rakenneultra jota olin jännittänyt ihan kamalasti. Muutama kyynel siinä vierähti, kun kuulin, että kaikki on hyvin ja terve tyttö on tulossa. Kaikki se jännitys ja stressi purkautui ja vieläkin tuota viime vuoden kuvaa katsellessa muistan sen kevyen tunteen. ❤ Stressi ja pelko sairaasta lapsesta oli kadonnut ja ajatukset vaihtuneet toisenlaisiin mietteisiin. Muistan ne fiilikset joita pyörittelin päässäni läpi. Onko musta äidiksi? Millaista se lapsiperheen arki sitten on? Miten parisuhteelle tulee käymään? Entä jos lapsi vain itkee ja itkee, miten minä sitten jaksan? No Saagahan on yllättänyt meidät helppoudellaan, iloisuudellaan ja kaikin puolin vauva-arki on ollut ihanaa. Kyllähän niitä hetkiä on ollut, kun tekee mieli huutaa ja mielessään vaan pohtii mikä ihme tuolla pikkutyypillä taas on, mutta onneksi ne ajat ovat ainakin hetkeksi takanapäin. Arki ja itkut ovat helpottuneet kummasti Saagan kasvaessa.

Muistan, kun mielestäni mulla oli jo tuolloin ihan tosi iso vatsa tuossa alemmassa kuvassa, kun olin raskausviikolla 18. Ihmettelin, että mikä juttu tämä on, kun bussissakaan ihmiset eivät päästä istumaan. Onko ihmiset sokeita, kun eivät näe, että olen raskaana? No eihän tuo vatsa kyllä vielä kovin iso ollut. ? Raskausviikolla 18 tunsin myös ensimmäistä kertaa Saagan pienet potkut, joita luulin alkuun ilmavaivoiksi. Äidiksi tuleminen alkoi tuntumaan koko ajan enemmän ja enemmän todelliselta. Vatsan kasvua ja Papusen koko ajan voimistuvia liikkeitä oli aivan ihanaa seurailla. ☀ Mun on välillä vieläkin vaikea käsittää, että tämä on nyt se tyyppi joka kasvoi tuolla mun masussa ja että juuri me ollaan tämän maailman ihanimman tytön vanhemmat.

Vuosi sitten rv 18 ❤

Tänä vuonna vauva kainalossa ❤ Saaga 7,5kk

kirsikankukkien juhlaa korona-aikana

Aika ihanaa, että meidän uudesta kodista on ihan kävelymatka tänne Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Kun käveltiin puistoa kohti nähtiin jo pitkältä kuinka paljon ihmisiä oli kasaantunut ihastelemaan näitä kauniita puita. Puihin oli kiinnitetty kylttejä, joissa kehotettiin pitämään riittävää turvaväliä ja pitämään puut rauhassa. Paikalta sai ostaa myös jäätelöä. Kieltämättä tuntui siltä, että nyt ei olla enää Suomessa. Väkeä oli paljon. Oli koiria, lapsiperheitä, pariskuntia, raskauskuvia ottavia tulevia äitejä, kimonoihin pukeutuneita naisia sekä kaveriporukoita. Todella hyvin ihmiset tajusivat pitää aika isojakin turvavälejä sekä moni piti myös maskia.

Roihuvuoren Hanami-juhla on tänä vuonna peruttu koronarajoitusten takia. Vaikka nyt puistossa ei ollutkaan mitään varsinaista ohjelmaa, oli siellä ihanaa kävellä vaunujen kanssa ja piknikillekin olisi ollut kiva jäädä. Päätettiin kuitenkin tällä kertaa vain kävellä paikan läpi eikä jääty tungokseen oleskelemaan. Toivottavasti ensi vuonna päästään näkemään tämäkin juhla paljon isommin!

Kirsikankukkien juhlaa

Muita raskausajan mietteitä ja muistoja:

Asiaa äitiysvaatteista

Minustako äiti

Meille tulee tyttö

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Mulla on tänään ihka ensimmäinen äitienpäivä. Heräsin siis aamulla itkien, vaikka ajattelin etukäteen, että tämä päivä ei ole yhtään sen erityisempi kuin muutkaan päivät. Olen sitä mieltä, että joka päivä on äitienpäivä sekä myös isänpäivä. Aamulla kun heräsin nostin Saagan meidän väliin jatkamaan vielä hetkeksi köllimistä niin kuin joka aamu. Markus toivotti heti hyvää äitienpäivää ja jotenkin se vaan tuntui heti tuolla jossakin. Ei mulle ole ikinä toivotettu hyvää äitienpäivää. Mähän olen äiti nyt! No siinä hetkeksi liikutuin ja halin Saagaa, kunnes vinkkailemalla sain miehen hakemaan aamupalaa keittiöstä meille tänne sänkyyn. ?

Äitienpäivän kuulumisia

Oltiin tilattu Espresso Housesta meille jo lauantaina illalla aamupalat valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Kuljetukset alkaa Woltilla sekä Foodoralla niin myöhään, että tällä tavalla saatiin syödä jo aikaisemmin aamulla aamubrunssi sängyssä. Syötiin aamiainen ja vieteltiin ihanaa äitienpäivän aamua kotosalla. Leivoin nopean marenkikakun, jota myös vähän maisteltiin. Lähdettiin iltapäivällä käymään vielä mun vanhempieni luona jossa oma äitini vietti ensimmäistä äitienpäivää mummina. Äiti oli leiponut myös kakun! ❤

Ihan parasta oli myös löytää mun itse tekemiä vanhoja äitienpäiväkortteja. Näitä oli kyllä niin ihanaa lukea! Löysin myös vanhoja joulupukille tehtyjä listoja ja isänpäiväkortteja. Laitoin näitä näkyville Instan storyjen puolelle. Mun on aivan pakko kyllä säästää Saagankin tekemät kortit niin Saagakin voi joskus sitten nauraa vedet silmissä näille symppiksille luomuksille. ❤

Valkovuokot on aina ollut mulle merkki äitienpäivästä. Poimittiin niitä mun siskon ja veljeni kanssa joka ikinen äitienpäivä äidille. Mä en ikinä muistanut äitienpäivän päivämäärää, mutta valkovuokoista aina tunnistin päivän olevan lähellä. Tänään näkyi taas paljon valkovuokkoja, kun käveltiin siirtolapuutarhoilla lenkkiä koko porukalla. Tuli taas sellainen herkistymisfiilis, kun äitini työnteli Saagan vaunuja ja valkovuokot reunusti tien varsia.

Äitiys

Äitinä oleminen merkitsee mulle ihan kaikkea. Se on niin iso osa mua nyt. Jos se multa vietäisiin pois en enää tiedä kuka olisin. Saaga on tärkeintä ja rakkainta mitä mulla on ja mitä mulla on koskaan ollut. Mun jatkuva huoli ja hösäys Saagasta kertoo kyllä sen kuinka tärkeä se pikku veitikka mulle on. Edelleen me joka päivä täällä mietitään Markuksen kanssa miten ihmeessä me ollaan oltu näin onnekkaita, että meille on tullut tämä maailman suloisin ja kaikin puolin vain paras tyttö! Toki luulen, että jokainen vanhempi ajattelee lapsestaan näin. ?

Parasta äitiydessä on ollut seurata tuon oman naperonsa kasvamista sekä ihmetellä meidän omia piirteitä Saagassa. Saaga näytti vastasyntyneenä ihan Markukselta, mutta tänä päivänä mua katsoo silmiin pikku-Salla. ? En oikein osannut raskausaikana ajatella millaista äitinä sitten tulee olemaan, mutta muistan sen, että pohdin sitä silloin paljon. Pohdittiin myös Markuksen kanssa yhdessä todella paljon sitä miten me onnistutaan Saaga hyvin kasvattamaan. Oli helpottavaa silloin kuulla, että Markus miettii isänä täysin samoja juttuja kuin minä äitinä. Raskausaikana musta ei vielä tuntunut äidiltä ja vielä Saagan syntymänkin jälkeen siinä meni hetki. Pikku hiljaa, kun Saagalle on tullut höpistyä: “äiti tässä, äiti tulee, äiti auttaa, sano äiti”, niin musta on alkanut oikeasti tuntumaan jo äidiltä. Sana äiti merkitsee niin paljon ja suurella kiitollisuudella ja kunnialla kannan tätä titteliä.

Toivottavasti sielläkin oli ihana äitienpäivä! ❤

Lue myös:

Ensimmäinen isänpäivä

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Äitiaivot – uusi normaali

Lisää äitienpäivän tunnelmia Instassa! ?

<3 Salla

Äidin huoli ei lopu ei. Oi miksi menin lukemaan juuri ennen nukkumaanmenoa lapsesta, joka oli meinannut tukehtua sormiruokaillessaan? Huolta riittää tässä äitiydessä muutenkin ja nyt mietin, miksi vielä jatkoin lukemista kommenttienkin puolelle. Kirjoitan tätä nyt yöllä kello 01, koska yöunet meni. Voisipa tämän omasta lapsesta stressaamisen ja huolehtimisen laittaa välillä laatikkoon ja laatikko lukkoon. Yli 90% päivästä mun ajatuksissa on Saaga ja se mitä Saaga tarvitsee. Tässä äitiyden aikana olen myös oppinut Saagan lisäksi kantamaan huolta itsestäni ja omasta terveydestäni. Oudon näköiset luometkin huolestuttavat tuhat kertaa enemmän, kuin aikaisemmin. Kyllä sitä kuitenkin tulee myös mietittyä, etten halua jättää Saagaa ilman äitiä. On tämä toisaalta ihan hyväkin asia, että vaivat tulee nopeasti hoidettua!

Huolet vain vaihtuvat

Voisinpa suojella Saagaa ihan kaikelta mitä elämässä tuleekaan vastaan. Stressi alkoi siltä samalta sekunnilta, kun Saaga oli vielä kaksi viivaa tikussa. Stressasin sitä, että mitä jos raskaus onkin vain tuulimuna? Olenko edes raskaana? Mitä jos saan keskenmenon? No kun raskaudessa päästiin etenemään turvallisille viikoille alkoi stressi siitä onko lapsi terve. Tämä pelko kummitteli mulla rakenneultraan asti ja kun sieltä saatiin puhtaat paperit pelkäsin, että synnytyksessä sattuu jotakin. Mihin jäi siis raskaudesta nauttiminen? Tämä jatkuva pelko ja huoli oli isoin syy miksi me päätettiin ottaa oma kätilödoula meidän synnytykseen mukaan.

Lapsen synnyttyä ensimmäiset viikot olivat pelottavia. Huoli siitä riittäähän maito ja onhan kaikki varmasti hyvin. Tuhat ja yksi kertaa tuli kyttäiltyä kehtoon hengittäähän lapsi varmasti. Jos en ollut varma oli pakko kädellä tunnustella rinnan päältä ja samalla usein lapsi heräsikin. Myös oma tietotaito oli tipo tiessään ja hormoninäpyistä eteenpäin tuli kaikki mahdollinen googletettua.

Nyt kun olen jo oppinut luottamaan siihen, että Saaga kyllä hengittää ja kaikki on hyvin aloin pelkäämään sormiruokailua. Mitä jos Saaga tukehtuu ja itse siinä tilanteessa jäädyn? Olen aivan 100% varma, että siinä tilanteessa en osaisi toimia sokin vuoksi. Tähän väliin täytyy sanoa, että vaikka lasten sairaanhoitaja olenkin ja päivystyksessä kriittisissä tilanteissakin olleena, en pystyisi toimimaan oikein saatikka mitenkään, jos Saagalle jotakin kävisi. Uskon, että olisin aivan yhtä kykenemätön auttamaan, jos Markukselle kävisi jotakin. Tiedän sen tunteen, kun veri pakenee raajoista ja sokki valtaa koko kropan. Yritän huutaa, mutta suusta tulee vain kuiskaus. Yritän miettiä miten tulee toimia, mutta aivot ovat ihan sumussa eikä ajatus kulje. Se on kamala tunne ja toivon ettei sitä tarvitse Saagan kanssa kokea. HUH, nyt menee aika synkäksi.

Suojelen siNua kaikelta

Me ollaan nyt kuitenkin Markuksen kanssa päätetty, että Saaga kääritään kuplamuoviin ja saatetaan se kouluunkin (miksi ei vaikka lukioon asti) kädestä pitäen. Toinen vaihtoehto on kotiin lukitseminen ja seinien pehmustaminen, mutta sekään ei pelasta sormiruokailulta. No jos nyt ihan ilman huonoa huumoria hetki puhutaan niin Saagahan syö super hienosti syötettynä, joten varsinaisesti sormiruokailulle ei ole tarvetta. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin opettelemaan, kunhan ikää tulee vähän lisää ja taidot harjaantuvat. Saaga on oppinut vasta vähän aikaa sitten syömään karkeampia soseita, joten rauhassa nyt edetään.

ensiapu

Vaikka aihe on ihan tyhmä kaikin puolin, koska ei mitään pahaa halua lapselleen ajatella käyvän, kannattaa siitä huolimatta käydä kertaamassa omat ensiaputaidot, jotta mahdollisesti osaisi toimia tilanteessa jossa lapsi on hengenvaarassa.

Muista myös ladata 112 appi, jonka avulla apu löytää varmasti perille. Esimerkiksi sokki tilanteessa tai vaikeasti löydettävällä kesämökkipaikalla tämä appi on ihan ehdoton.

Entäs oletko laittanut omat hätätiedot (omat terveystiedot + hätäyhteystiedot) kännykkään näkyville, jotta ensihoitajat pääsevät siihen käsiksi näppäinlukosta huolimatta? Nämä kannattaa olla kunnossa ja muistaa vuosittain päivittää!

Tällaisia mietteitä tänä yönä! HUH. Taitaa olla tänään päikkäreiden paikka.

Lue myös:

Kiinteiden aloitus

Kuukausi kiinteitä takana

Mitä olen oppinut vuodessa äitiydestä?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Päiväkodin aloitus on ollut aiheena meidän huulilla viimeiset viikot. Saaga on nyt vasta 7kk ikäinen enkä todellakaan ole aikeissa vielä laittaa Saagaa päiväkotiin. Se ei kuitenkaan poista sitä, ettenkö aktiivisesti ajattelisi päiväkotia ja sitä missä vaiheessa se tuntuisi hyvältä ajatukselta aloittaa Saagan kanssa. Takaraivossa koko ajan kolkuttelee loppuva vanhempainvapaa ja me tiputaan kesällä kotihoidon tuelle. No sillä rahalla ei paljon lainoja lyhennellä, ruokaa osteta pöytään saatikka maksella vielä laskujakin päälle.

Ajatuksia päiväkodin aloituksesta

Haluaisin pitää Saagan mahdollisimman pitkään kotona ja pelkkä ajatuskin päiväkodista ahdistaa vielä. No ei ihmekään, koska Saaga on vielä niin pieni. Äitiyslomalla musta ei ole kertaakaan tuntunut vielä siltä, että mulla olisi kiire takaisin töihin. Tiedän kuitenkin, että taloudellinen tilanne pakottaa laittamaan lapsen päiväkotiin, jotta saan tienattua sitä rahaa, jolla voidaan elää ja maksella niitä laskuja ja lyhennellä niitä lainoja. Meillä ei kuitenkaan ihan niin ihanteellinen tilanne ole, että miehen palkka riittäisi kattamaan koko perheen kulut ja meidän molempien lainojen lyhennykset. Vaikka somea teenkin nyt äitiyslomalla työkseni olen huomannut, että en pysty täysillä keskittymään tähänkään ja tunnit loppuvat kesken päivässä, kun Saaga hoitaessa ja leikittäessä menee suuri osa päivästä.

Päiväkodissa lapsi oppii ryhmässä toimimisen taitoja, saa uutta sisältöä päivään ja saa kavereita. Mulle on ollut alusta asti selvää, että haluan kuitenkin laittaa Saagan päiväkotiin. Se, että missä vaiheessa ja mihin päiväkotiin on kuitenkin eri asia.

Milloin päiväkotiin?

Tähän meillä ei vielä ole yksiselitteistä vastausta. Ollaan mietitty, että ennen kuin Saaga osaa esimerkiksi kävellä, ei haluta laittaa Saagaa päiväkotiin. Ihanteellisinta olisi, jos pystyttäisiin pitämään ainakin ensi vuoden alkuun Saaga kotona. Haluaisin myös ensin päästä testaamaan Saagan hoitoon jättämistä sukulaisille ja katsoa miten siinä käy. Jep! Ei olla jätetty Saagaa vielä edes isovanhemmille pidemmäksi aikaa hoitoon. Toki imetys on suurin syy siihen miksi Saaga ei vielä ole ollut hoidossa ja sama mua mietityttää päiväkodin aloituksenkin kanssa tulevaisuudessa.

Enemmän stressaan omasta puolestani päiväkodin aloitusta, kuin Saagan. ? Miten ihmeessä kestän sen näyn, kun Saaga itkee päiväkodin lattialla äitiä ja lähden itse pois? Tai sen fiiliksen, kun päiväkodin aloitus on ihan nurkan takana ja ahdistus jättää Saaga hoitoon valtaa mut kokonaan? Mun täytyy päästä ajatusteni kanssa siihen mielentilaan, että päiväkodin aloitus ei ole kamala asia, vaan nimen omaan kiva ja uusi asia Saagan elämässä. Lisää välittäviä aikuisia ja lisää saman ikäisiä kavereita. Ennen kuin sisäistän tämän on varmasti turha ajatella päiväkodin aloitusta. ?

Omatunto ja balanssi

Mulla on todella ristiriitaisia tuntemuksia tällä hetkellä. Onko se oikein, että haluan pitää Saagan mahdollisimman kauan kotona, vaikka samaan aikaan stressaan kertyvää työpinoa, jota en kerkeä hoitamaan? Ajatukset osittain leijailevat työasioissa ja samaan aikaan haluaisin keskittyä täysillä tähän pieneen vauveliin, joka ei kohta enää ole vauveli. Nämä on niitä elämän valintoja. Musta kuitenkin tuntuu, että ajan kanssa me löydetään oikea tapa toimia. Töitä kuitenkin on pakko tehdä.

Luulen, että meidän perheelle oikea ratkaisu olisi se, että Saaga olisi alkuun muutaman päivän viikossa hoidossa. Kuka sanoo, että päiväkodin kun aloittaa, on heti pakko olla viisi kertaa viikossa hoidossa ja vielä kahdeksan tuntia päivässä? Uskon, että näiden mun sometöiden kanssa voisi hyvin toimia se, että Saaga olisi esimerkiksi maanantain ja tiistain hoidossa ja loppu viikon kotona. Kun arki lähtisi rullaamaan nähtäisiin me myös miten tämä lähtisi toimimaan. Tätähän se vauva-arki pitkälti on, uuden opettelua ja uusia rytmejä. Kokeilemalla se sitten selviää mikä meillä toimii!

kunnan vai yksityinen päiväkoti?

Tämä on myös ollut meidän mietteissä. Mihin päiväkotiin joskus Saaga halutaan? Halutaanko me laittaa lyhyen matkan päähän kunnan päiväkotiin, joka maksaisia kuukaudessa n. 100€, vai halutaanko me laittaa Saaga yksityiseen päiväkotiin? Mua itseäni jotenkin puistattaa ajatus isoista ryhmistä, joissa on paljon pieniä lapsia. Miten kaikkia ehditään katsomaan? Meidän lähin päiväkoti on melko uuden näköinen ja piha on viihtyisä. Piha on kuitenkin aivan täynnä lapsia ja valehtelematta ainakin 20 lasta näkyy aina pihalla. Aikuisia näkyy yleensä noin kolme. Yleensä lapset tekevät omia juttujaan ja päiväkodin tädit seisovat ringissä pihalla juttelemassa. En sano, että näin on kaikkialla, mutta itselleni tulee tästä meidän lähipäiväkodista sellainen fiilis, että en Saagaa juuri tähän päiväkotiin haluaisi laittaa. Lisäksi olen kuullut paljon tutuilta juttua siitä mitä päiväkodeissa on käynyt, kun hoitajat eivät yksinkertaisesti ehdi katsomaan kaikkia lapsia. Nämä ovat tietysti vain pienen ihmisryhmän puheita, mutta oma mielikuvani kunnan päivähoidosta luonnollisesti osittain perustuu kuulemistani asioista.

Olen jonkin verran googlettanut yksityisiä päiväkoteja ja huomasin, että näissähän on aivan valtavia hintaeroja! Meidän lähin yksityinen päiväkoti, jossa teemana on luonnonläheisyys ja kodinomainen ympäristö maksaa kuussa yli 1000€. En todellakaan ole valmis laittamaan Saagan päiväkotimaksuihin per kuukausi 1000€. Oltiin muutama päivä sitten vaunulenkillä hieman kauempana meiltä kotoa ja käveltiin Pilke nimisen yksityisen päiväkodin ohi. Päiväkoti oli musiikkipainotteinen ja vieressä oli liikuntapainotteinen päiväkoti. Munhan oli ihan pakko taas googlettaa, että mitä tämä päiväkoti sitten maksaisi. No ilokseni huomasin, että maksu oli vain n. 320€/kk, joka on vielä ihan siedettävä meidän perheen taloudelle. Lisäksi tähän ilmeisesti saa kunnalta yksityisenhoidon tukea, joka hieman vielä helpottaa kuukausimaksua.

En sano, että yksityinen päiväkoti olisi aina parempi kuin kunnan, mutta tämä tietty Pilke päiväkoti näytti hieman pienemmältä ja jotenkin itselle siitä tuli hyvä fiilis. Eikö se olekin pääasia? Tämä oli kuitenkin vain ikkunan takaa tehty arvio päiväkodista ja lopullisen päätöshän me tehdään vasta tutustumiskäynnin jälkeen. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että vielä meillä ei ole kiire laittaa Saagaa hoitoon, vaan ihan rauhassa saadaan vielä näitä asioita pohtia. Ilmeisesti kuitenkin päiväkotipaikkoja saa alkaa varailemaan jo monta kuukautta ennakkoon, sillä paikat täyttyvät nopeasti.

Tällaisia ajatuksia tänään! Herääkö siellä ruudun toisella puolella ajatuksia aiheesta päiväkodin aloitus? ☀ Kivaa päivää sinne!

Lue myös:

Mitä äitiysloman jälkeen?

Miten meillä nukutaan?

Vauvan rytmi 6kk

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Huhtikuu on mennyt ihan hujauksessa ja päätin kirjoittaa auki meidän huhtikuun parhaat jutut! Jos muistatte, niin mehän muutettiin maaliskuun viimeinen päivä tänne uuteen asuntoon ja koko huhtikuu on aika lailla pyörinyt muuton ja sisustuksen ympärillä. Mahtuu siihen toki muutakin, mutta suurimmaksi jutuksi nostaisin kodin laittamisen.

uusi koti

Ollaan saatu tässä kuukauden aikana ihan hurjan paljon aikaan ja oikeastaan meiltä puuttuu enää olohuoneen matto, baarijakkarat, saarekkeen valaisin ja pimentävät rullaverhot. Seiniltä myös puuttuu vielä hyllyjä ja muita pieniä juttuja vielä uupuu, mutta niitä ehtii laitella kyllä, kun kaikki muu on paikallaan. Uudessa keittiössä oli myös ihanaa päästä kokkailemaan ja huhtikuussa tulikin tehtyä monia erilaisia kakkuja sekä muita herkkuja!

Parvekkeelle ei olla tehty vielä mitään. Sinne on tulossa vielä parvekelaatat ja muutenkin vähän uutta ilmettä kesää varten. Saagan huoneesta myös puuttuu vielä koko sisutus, vain verhot on saatu ja tapetti on seinässä. Makkari on nyt muuten valmis, kun saatiin vihdoinkin verhotkin ikkunaan, mutta pimentävät rullaverhot puuttuu vielä sieltäkin. Taulut ja viherkasvit toivat kyllä niin paljon kodikkuutta ja eloa tänne meidän uuteen kotiin!

Meillä on mennyt myös iso osa huhtikuusta tutkien uutta asuinaluetta. Ollaan löydetty aivan ihania vaunuttelumaastoja ja Tedillekin on löytynyt koirapuisto, koirauimaranta sekä kivasti metsää! Vähän tuli etukäteen stressailtua sitä löytyykö täältä uudelta asuinalueelta kivoja ulkoilumaastoja, mutta niitä onneksi löytyi ja vielä riittää paikkoja joissa ei olla käyty.

ensimmäinen hääpäivä

Toinen meille iso juttu oli mun ja Markuksen ensimmäinen hääpäivä. Vietettiin hääpäivää syömällä aamiainen sängyssä, kilisteltiin skumppaa ja käytiin päiväretkellä läheisellä huvilalla. Ei meillä siis mitään järin isoja suunnitelmia ollut, mutta päivä oli kyllä ihana ja juuri meidän näköinen. Oli niin hassua ajatella, että hääpäivänä Saaga oli vielä masussa eikä oltu hänestä vielä muille kerrottu ja tänä vuonna Saaga kölli meidän välissä ja vaihteli meidän kanssa kuulumisia. ❤? Lisää meidän häistä pääset lukemaan täältä.

Saagan vaatekaapin uudistus ja isompi vaatekoko

Saagan kasvua on ihanaa seurailla joka ikinen kuukausi, mutta tässä kuussa erityisen jännittävää oli se, että päästiin siirtymään taas seuraavaan vaatekokoon. Musta tuntuu, että ollaan hypätty koon 62 ohi kokonaan vaikka sitäkin kokoa ehdittiin ehkä kuukauden päivät käyttämään. Kokoa 56 käytettiin puoli vuotta, joten 1kk yhtä vaatekokoa tuntuu erityisen lyhyeltä ajalta. ? Kyllä ne 62 kokoiset vaatteet menee vielä päälle, mutta 68 tuntuu hieman kivemmalta laittaa, kun Saaga ei näytä ihan makkarankuoreen pukeutuneelta.

Saaga sai myös super ihania uusia kesävaatteita, joita päästiin jo fiilistelemään ja päästiin hetkeksi jo kesätunnelmiin. Shoppailtiin isompaa vaatekokoa neidille ja nyt kaapista löytyy 68 ja 74 kokoa aika kivasti. Toivon todella, että tyttö ei kasva ihan heti ensi viikon aikana näistäkin ohi. Nyt on nimittäin selvästi jokin kasvupyrähdys menossa. Näytän uusia vaatteita täällä bloginkin puolella vielä myöhemmin!

Muut ihanat asiat

Siis päällimmäisenä voisin nostaa tähän kampaajalla käynnin. Kyllä, Saaga oli mukana, koska muuten en varmaan olisi saanut aikaiseksi mennä. Saatiin käytettyä jouluksi lahjaksi saadut hiusten leikkauksen lahjakortit pois ja tukka lyhenikin n. 10 cm. Hiukset pysyivät siis melko saman näköisinä eikä suurta muutosta tullut, mutta oli aivan ihanaa hetkeksi päästä hemmoteltavaksi kampaajalle ja päähierontaan siihen pesupenkkiin. Pääsin viisihaaraisista eroon ja sain terveen näköiset hiukset.

Pääsin myös uuden asuinalueen myötä tutustumaan uusiin aivan ihaniin ihmisiin ja toisiin äiteihin. Saaga on saanut uusia kavereita ja asuinalue tuntuu jo ihan kodilta! On ollut ihanaa saada aikuista seuraa muulloinkin, kun Markuksen työaikojen ulkopuolella ja muutakin seuraa kuin Markus. ? Kiitos korona, tämä äitiysloma ei ole ollut ihan sitä mitä odotin. Vappua oli myös pitkästä aikaa ihanaa juhlia ison brunssin merkeissä (toki tässäkin seura oli se pääasia)! Koronan takia ei juurikaan ole muita ihmisiä pitkään aikaan nähnyt tai sitten treffit ovat peruuntuneet pienen nenän vuotamisen takia. Kovasti siis jo odotellaan, että maailma palautuisi normaaliksi ja innon sekä kauhun sekaisin tuntein odotellaan mitä kesä tuo tullessaan!

Aivan ihanaa toukokuun alkua sinne! Toivottavasti säät suosii ja päästään kunnolla jo fiilistelemään kesää! ☀

Huhtikuun TOP 3 luetuimmat postaukset:

Meidän rakkaustarina

Vaunujen ratasosa käyttöön

Sokerikoukussa – paljonko rahaa menee herkkuihin?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Meidän vappu oli aika poikkeuksellinen tänä vuonna ja vapun kohokohtana meillä oli vappubrunssi Saagan kummivanhempien kanssa. Oikeastaan vappu ei ole ikinä ollut meille mikään iso juhla. Me ei olla oikein koskaan juhlittu vappua lakit päässä Kaivarissa skumppaa juoden. Mullahan ei edes ole lakkia! Lukiota en ole käynyt eikä merkonomi- ja sairaanhoitajan tutkinnoista tullut hankittua ikinä lakkia. Eipä tuo mieskään mennyt hakemaan lakkia häkkivarastosta, vaan se jatkaa pölyyntymistä siellä varaston hyllyllä.

vappuaatto

Vappuaaton suunnitelmat peruuntui omalta osaltani ja Markuskin oli koko päivän töissä. Koko päivä meni siis löhötessä sohvalla ja pääsin katsomaan Ginny & Georgia -sarjan loppuun Netflixistä. Tuli siis aika monta jaksoa tykitettyä telkkarista. ? Aluksi mua harmitti ihan hirveästi se, että suunnitelmat peruuntuivat, mutta päivän päätteeksi olin kuitenkin onnellinen siitä, että vietin ihan vaan löhöilypäivän sohvalla ilman mitään ihmeellisempää tekemistä. Täytän nimittäin päiväni aika aktiivisesti töillä Saagan ollessa päiväunilla. Välillä otan paineita juhlapyhien aikaan siitä, että pitäisi olla jotakin ihmeellistä tekemistä suunniteltuna, mutta nyt vapun jälkeen olen oikeastaan aika onnellinen siitä, että tuli rentouduttua kunnolla ja vietettyä perheellä aikaa.

Saaga jokelteli mun kanssa vierekkäin sohvalla ja katseli pupuhelistintä tunnin putkeen! Välillä käytniin leikkimatolla itsekseen leikkimässä ja pyörimässä ympyrää ja välillä taas tultiin syliin istumaan. Tästä vaiheesta mä kyllä tykkään, että Saaga viihtyy tosi paljon itsekseenkin ja voin hyvällä omalla tunnolla katsoa jakson jotain hyvää sarjaa silloinkin, kun Saaga on hereillä. Päristelyt ja juttelut omille leluilleen vaan hymyilyttää siinä sivussa. Markus pääsi klo 17 irtautumaan tuolta kotitoimistostaan ja käytiin vielä kattelemassa saapunutta kevättä pitkällä vaunulenkillä ja alettiin yhdessä leipomaan tulevaa huomista brunssia varten.

vappuaatto

Vappuaaton aamu meni siivotessa koko asunto. Juuri tänään totesin Markukselle, että pitäisi varmaan kutua useammin vieraita käymään, niin tulisi näitä peilejä ja hanojakin välillä kiilloteltua. ? Siivoilujen jälkeen me valmisteltiin vielä brunssia. Tehtiin mm. kasvivpiirkakka, paisteltiin croissantteja, pilkottiin maloneita ja katettiin pöytää. Saaga nukkui pitkät päikkärit, joten saatiin hyvin kaikki hoidettua. Seuraksi meille saapui Saagan kummivanhemmat, jotka toivat mukanaan vielä lisää herkkuja brunssipöytään!

Saaga ei saanut tänä vuonna vappupalloa. Käytiin niitä katsomassa vappupäivän aamuna, mutta vain ns. huonot olivat enää jäljellä, joten nämä tavalliset saivat nyt kelvata. Ainakin Saaga näytti tykkäävän ihan tällaisesta peruspallostakin. Ensi vuonna katsotaan sitten hienompi pallo, jonka osaakin jo itse kaupasta valita. ❤

vappubrunssi

Vappubrunssi oli aivan ihana! Tuli pitkästä aikaa syötyä ihan kunnolla vatsa ihan pinkeäksi ja nauttia aikuisesta seurasta (muustakin  kuin Markuksen ?). Meidän vappubrunssi koostui sitruunajuustokakusta, croisanteista (+ appelsiini marmeladia), kasvispiirakasta ( sis. fetaa, tomaattia ja parsakaalia), marjoja, maloneita, ananasta, itse tehtyjä munkkeja (+ nutella kermavaahtoa) ja valkosuklaakeksejä sekä tomaatti-mozzarellatikkuja. Juotavana meillä oli perinteistä simaa sekä tuorepuritettua veriappelsiinimehua ja kesävettä mintulla ja mansikoilla.

Tällaisen brunssin voisi ottaa ihan tavaksi. Oli nimittäin ihanaa istua ja syödä pitkän kaavan mukaan hyvässä seurassa. Toki mukana tässä brunssissa oli 3kk ja 7kk vauvat, joten brunssi oli melko vauvapainotteinen. ? Välillä syötettiin, leikittiin, vaihdeltiin vaippaa, nukutettiin ja kierräteltiin lapsia sylistä toiseen.

SItruunajuustokakkuun löydät reseptin täältä.

Toivottavasti sullakin oli juuri sellainen vappu jonka halusitkin! ☀ Ihanaa viikonloppua sinne.

Lue myös:

Ystävänpäivän brunssi

Helsingin paras brunssipaikka

Paljonko meillä menee rahaa herkkuihin?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Kaivoin mun vanhan neuvolakortin esille ja mielenkiinnosta päätin vähän verrata miten Saaga on kasvanut vs miten minä kasvoin saman ikäisenä. En tykkää vertailla lapsia toisiinsa, koska kaikkihan me ollaan yksiköitä. Oli kuitenkin mielenkiintoista lähteä vertaamaan Saagan neuvolakorttia mun omaani ja katsoa kasvaako tyttö samalla tavalla kuin äitinsä.

Mun vanha neuvolakorttini ja Saagan neuvolakortti

Mun äiti ei ikinä kirjoittanut mulle vauvakirjaa mistä näkisin mun omia kehitysaskeliani, joten tämä neuvolakortti on ainoa, josta sitä pystyn seuraamaan. Ymmärrän kyllä äitiäni paremmin kuin hyvin, sillä me oltiin veljeni kanssa kaksoset sekä isosisko pyöri vielä parin vuoden ikäerolla taaperona vanhempien jaloissa. Ei ihme, että ei ehditty vauvakirjoja siis täytellä!

Itse synnytyin mitoin: 2780g, 47cm, py 34cm. Olin toki kaksonen ja se pienempi meistä, joten tiesin jo raskausaikana, että mun omista syntymämitoista ei voi päätellä tulevan vauvan mittoja. Saaga syntyi mitoin 3275g, 49cm, py 35,5cm. Mitat olivat meillä siis syntyessä aivan eri maata.

Mun oma neuvolakorttini vuodelta -94 on vähän aikaa nähnyt.

sosiaaliset taidot edellä

Vaikka me lähdettiin ihan eri mitoista Saagan kanssa liikkeelle otin mä aikoinani näköjään nopeasti Saagan mitat kiinni. 1kk neuvolassa olin jo pidempi ja samassa painossa, kuin Saaga. Siitä eteenpäin neuvolakortit meneekin painon kohdalta ihan muutamien kymmenien grammojen erolla, vaikka pituutta mulla itselläni olikin silloin enemmän (huom. n. yhden hurjan sentin verran ?).

Neuvolakorttiani selatessa selvisi se, että lähdin liikkeelle kunnolla vasta 10kk ikäisenä (konttaamaan), mutta tapailin jo aktiivisesti sanoja 1-vuotiaana. Olin siis sosiaalisesti enemmän kehittynyt mitä motorisesti. 1v 3kk ikäisenä puhuin hyvin jo sanoilla. Jännää nähdä miten Saagan puhe edistyy. <3  Saagan jokaisessa neuvolan arviossa lukee iloinen ja virkeä tyttö. Sitä Saaga on kyllä ollutkin. Bongasin samat sanat myös omasta neuvolakortistani. Huomasin myös, että omassa neuvolakortissani luki 5kk kohdalla: kääntyy vatsalleen. Saaga oppi kääntymään myös 5kk ikäisenä vatsalleen. Huomaan joka päivä meissä Saagan kanssa enemmän ja enemmän samaa.

Mun oma 1v neuvolakäyntini arvio

Saagan 6kk neuvolakäynti

Nyt kun Saaga on 7kk ikäinen on hän aika lailla saman kokoinen mitä mä olen ollut saman ikäisenä. Mun 7kk mitat: 7415g, 65,5cm, py 43,8cm. Saagan 7kk mitat: 7620g, 65,2cm, py 45cm. Muuten mennään siis aika lailla samoissa mitoissa, mutta Saaga on perinyt isänsä ison pään. Mun omassa neuvolakortissani lukee: Hyvin kehittynyt, hyväntuulinen tyttö. Aloittelee ryömimistä. Lähdin siis liikkeelle hieman ennen Saagaa, mutta hitaasti minäkin. Veljeni jo konttasti. Voisin siis tässä lopuksi todeta, että ollaan oltu Saagan kanssa hyvin samanlaisia vauvoja. Iloisia, hitaasti liikkeelle lähteviä ja pieniä. <3

Onko teillä omat vanhat neuvolakorttinne tallessa?

Lue myös:

Saagan 3kk neuvola ja ensimmäiset rokotteet

Saagan 5kk neuvola

Saagan 6kk neuvola

Mitä viikossa on opittu?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

Äidin pikkunen murunen täyttää tänään 7kk ja aloin selailemaan puhelimesta kuvia joita on tässä matkan varrella tullut räpsittyä. Olipas ihanaa nähdä kuinka vastasyntyneestä asti Saaga on näyttänyt niin itseltään. Ulkonäkö muuttuu, mutta silti on aivan eri näköinen tyttö, tiedättekö mitä tarkoitan? ? Vastasyntyneestä pienestä kirpusta on kasvanut ihana pyöreä poskinen hymyilijä!

Näitä ensimmäisiä vauvakuvia oli niin hassua katsoa! Onko Saaga joskus oikeasti ollut näin pieni? Herran jestas sentään! Nämä kuvat ovat otettu Saagan ensimmäiseltä viikolta ja mun ihan oma lemppari on tämä kummitädin nappaama unessa tullut vahinkohymy. ❤ Saaga onkin ollut yhtä aurinkoa sen jälkeen, kun oppi hymyilemään.

Näissä kuvissa Saaga oli jo parin kuukauden ikäinen ja näyttää musta jo ihan samalta, kuin nytkin. Vaatteet vaan on vaihtuneet, mutta ihan samoja ilmeitä eleitä ja katseita näkyy. Tämä tyttö on kyllä ihan tuhannen ilmeen tyllerö.

Näissä Saaga oli jo melkein 6kk ikäinen tyllerö ja stressailin kovasti kiinteiden aloitusta. Se tuntui jotenkin niin haikealta, kun en ollutkaan enää Saagan ainoa ravinnon lähde. Samoihin aikoihin oli muuttorumba edessä ja kämppä oli hyrskyn myrskyn. Onneksi Saagan kanssa oli super helppoa muuttaa.

Nämä viimeiset 7kk ovat olleet kyllä parhaat kuukaudet mun omassakin elämässä. Vaikka aika ennen Saagaa, kun matkusteltiin ympäri maailmaa oli ihana, en silti vaihtaisi näitä hetkiä nyt mihinkään. On ihanaa olla äiti. ☀

Lue myös:

Synnytyskertomus

Meidän ensimmäiset viikot

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Saagan 6kk neuvolakuulumiset

Kiinteiden aloitus

Mitä äitiysloman jälkeen?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla ja Saaga

Uusia taitoja nyt viikossa on opittu hurjasti. Olen jo aikaisemminkin sanonut, että Saaga kasvaa ihan hurjaa vauhtia, oppii koko ajan uusia juttuja ja lisää persoonaa tulee esille. Niin kuin varmasti muidenkin vauvoilla! ? Ensimmäinen kunnolla nukuttu pitkä yö nukuttiin viime yönä ja olen niin ONNELLINEN! Teki hyvää nukkua seitsemän tuntia putkeen ja herätä vasta klo 7 aamulla. Jos meillä olisi pimennysverhot jo, nukuttaisiin me varmasti vielä pidempäänkin. Onneksi ne on nyt jo tilattu ja tulossa,  vaikka me joudutaankin niitä odottelemaan vielä muutaman viikon ajan. Saaga tekee tällä hetkellä hampaita ja tällä viikolla illat ovat olleet hieman itkuisempia. Lisää hampaiden tulosta pääset lukemaan täältä.

vauvan taidot 6kk

Mitä viikossa on opittu?

Saaga on oppinut päristelemään ihan kunnolla. Tämä päristely on meille ihan uusi juttu ja vitsit miten suloista se voikaan olla. ? Välillä musta tuntuu, että tahallaan yritetään päristellä niin lujaa, kuin suinkin osataan ja katsoa kuinka pitkälle se räkä lentää. Tämä meidän yhteinen pieruhuumori on siis aika kova sana nyt niin äidillä kuin tytölläkin. Onhan se ihan hurjan kivaa nähdä, kun Saaga hymyilee ja nauraa, joten pakkohan se on päristellä mukana.

Saaga on myös oppinut kääntymään vatsalta selälleen (toki tämä onnistuu vain välillä). Muutaman kerran olen nyt huomannut sen, että mun ei olekaan tarvinnut mennä kääntämään itkevää lasta vatsalta selälleen, vaan hän on itse kierähtänyt. Saaga ei siis ole ollut mikään liikkumisen edelläkävijä, mutta sosiaalisia taitoja on löytynyt senkin edestä. Edelleen toki tulee niitä hetkiä, kun itketään vatsaltaan lattialla, eikä takaisin selälleen päästä.

Alkuviikosta huomasin myös, että suorille käsille osataan jo varata. Aikaisemmin vatsallaan olo tuotti haasteita ja neuvolassa tuli sanomista siitä, että Saaga ei varaa käsille juurikaan painoa, vaan pitää niitä sivuilla tai suorana eteenpäin. No kyynärnojassa ollaan osattu jo hienosti hetki olla, mutta nyt ollaan tällä viikolla uutena taitona opittu suoristamaan kädet ja varaamaan hetkellisesti niille painoa.

Peruuttaminen! Jep! Nyt kun me ollaan pidetty enemmän Saagaa ihan vaan lattialla ilman leikkimattoa, on tyttö oppinut peruuttamaan. Eteenpäin ei siis vielä osata mennä eikä siis ryömiä, mutta takaperin liikutaan jo melko lujaa. ? Aikaisemmin Saaga on liikkunut vain akselinsa ympäri, mutta nyt käsillä työnnetään vauhtia kylläkin väärään suuntaan. Ollaan myös oltu nyt ilman sukkahousuja tai sukkia. Kuultiin, että se myös helpottaa lasta liikkumaan paremmin.

Saaga on oppinut myös tunkemaan hänen kädet meidän vanhempien suuhun. Se on nyt hurjan kiva leikki ja sille nauretaan vatsa kippurassa. Ei tämä mikään taito varsinaisesti ole, mutta on ihanaa ollut huomata, kuinka Saaga itse jo tekee omasta mielestään hauskoja juttuja eikä meidän vanhempien tarvitse aina saada hauskoja asioita aikaiseksi. On ollut ihanaa huomata kuinka Saaga itse naurattaa itseään!

vauvan taidot 6kk

Saaga täyttää ensi viikolla jo 7kk! En voi uskoa, että meillä on jo niin vanha tyttö (niin kuin en mikään muukaan kuukausi sitä usko) ?. Nyt meillä ei olekaan neuvolaa ja seuraava neuvola on vasta 8kk iässä! Eli nyt tuli ensimmäisen kerran kahden kuukauden tauko. 8kk neuvolan jälkeen se vasta jännää onkin, kun seuraava neuvola siitä onkin vasta yksi vuotiaana. Saagan 6kk neuvolakuulumisia pääsette lukemaan täältä.

Lue myös:

Meidän 6kk rutiinit, onko niitä?

Kiinteitä syöty nyt kuukausi

Miten meillä nukutaan?

Mitä olen oppinut äitiydestä puolessa vuodessa?

Saagan vaatekaappi

Nähdään myös Instassa!

<3 Salla