Search

09 Aug

Posted at 12:24h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Terveys & hyvinvointi, Yleinen

Mua väsyttää. Tätä olen hokenut jo kuukausia. Olen pitkään jo miettinyt erilaisia syitä siihen, mutta en voi syyttää vauva-arkea tai huonosti nukuttuja öitä väsymyksestä. Meillä nimittäin nukutaan ihan hyvin! Erilaisia vaiheita lukuunottamatta me nukutaan erinomaisesti. Tänään on ehkä väärä päivä puhua aiheesta, kun on hieman huonompi yö takana, mutta puhun nyt kuitenkin.

Synnytyksen jälkeinen väsymys

Väsymys on jatkunut oikeastaan koko vauvavuoden. Synnytyksen jälkeen väsymys oli pahinta, mutta siitä syytin uutta vauva-arkea ja täysin arjen ja omien rutiinien muuttumista. Elämä muuttui täysin.

Keväällä en voinut syyttää enää uuden oppimista ja vauva-arkeen sopeutumista. Edelleen väsytti. Päivisin tuntui, että silmät ei pysy auki ja arki tuntui raskaalle. Tuntui, että enemmän on niitä päiviä, kun mitään ei saa aikaiseksi, kun niitä joina jaksaa tehdä ja touhuta. Jos tiedätte miltä tuntuu, kun yrität väkisin pitää silmiä auki, mutta tuntuu, että sammut siihen paikkaan, tiedät miltä musta on jo pitkään tuntunut. Sitä nämä päivät ovat olleet.

Kahvi ei auta väsymykseen eikä se piristä, mutta siitä on tullut tapa.

Tein sen mitä ei pitäisi

Söin rautakuurin. Jep. En ollut käynyt tutkituttamassa hemoglobiinia enkä ferritiini arvoja. Silti kävin apteekista hakemassa rautakuurin ja söin sen. Siitähän ei ole kauaa, kun paasasin tästä muille, että näin ei voi tehdä. Kun rauta-arvoja lähdetään omin päin korjaamaan, raudan puutteen syy jää yleensä selvittämättä.

Otin yhteyttä keväällä ennen rautakuurin aloitusta terveysasemaan, josta oltiin oitis sitä mieltä, että mun kannattaisi nukkua päiväunia ja mennä iltaisin aikaisemmin nukkumaan. Rauta-arvot olisi kuulemma korjaantuneet jo tässä ajassa, kun lapsikin on jo niin vanha. Apua ei siis terveysasemalta herunut, mutta en tiedä miksi moista oletinkaan. Pääset lukemaan raskauden aikaisesta sairasloman hakemisesta täältä. Lääkärille aikaa ei tarjottu eikä lähetettä myöskään laboratoriokokeisiin.

Se oli kuitenkin oma vikani, että luovutin heti. Jos terveysasema ei ole huolissaan, ei kai minunkaan pitäisi olla? Jos vain nukkuisin vielä enemmän ja jatkaisin punaisen lihan ja papujen syömistä? Se miksi raudan puutetta lähdin yli päätänsä miettimään oli se, että raskausaikana mun ferritiiniarvot olivat alhaiset (3). Söin nestemäistä rautaa loppuraskaudesta meidän kätilödoulan suosituksesta ja synnytyksen jälkeen se jäi. Siihen ei ikinä palattu ja luotettiin, että se sieltä normaalilla ruokavaliolla korjaantuu ja niinhän se on saattanut tehdäkin! Muitakin syitä jatkuvalle väsymykselle on kuin alhaiset rauta-arvot jonka takia onkin tärkeää käydä ammattilaisen tutkittavana.

Rautakuurin jälkeen olo oli hieman virkeämpi. Noin kuukauden ajan en meinannut päivisin nukahdella, mutta nyt väsymys on taas alkanut nostamaan päätään. Olen ollut myös niin keskittynyt Saagaan hyvinvointiin, että omasta itsestä huolehtiminen on vähän jäänyt. Nyt onkin korkea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä yksityiselle puolelle tarkastamaan, että kaikki on kunnossa, oli kyse mistä tahansa tai ei mistään. Täytyy palailla teille sitten myöhemmin miten asiat etenevät. ❤️

Synnytyksen jälkeinen väsymys on jatkunut jo kohta vuoden.

Tämän päivän väsymyksestä syytän kyllä huonosti nukuttua yötä ja poikkeuksellisen aikaista herätystä meille. Ehkä ensi yönä paremmin! ??

Lue myös:

Raskaus ja sairasloma – häpeää vai viisautta

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Meidän imetysmatka

Vauva-arki 10kk vauvan kanssa

Äidin huoli ei lopu koskaan

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

05 Aug

Posted at 18:23h in Perhe & suhteet, Yleinen

Nyt kesällä me ollaan elelty vähän miten sattuu ja kelloajoista on luisuttu. Nyt ollaan myös viime aikoina huomattu, että Saagan kasvaessa ollaan taas viihdytty pidempään hereillä ja iltapäikkärit siirtyvät usein hyvin myöhään ja tätä myöten nukkumaanmeno viivästyy. Näinpä me ollaankin nyt siirrytty yksiin päiväuniin ja rytmi alkaa vihdoinkin löytymään. Koko kesä ollaan siis kukuttu yli kymmeneen asti, mutta nyt aletaan löytämään sitä rytmiä, että uniaika alkaa kello kahdeksan aikoihin.

Helle ja valo ovat tuoneet omat vaikeutensa tähän kesään ja koetellut koko meidän perhettä. Milloin Tedi on ripuloinut lattialle ja milloin Saaga on herännyt kymmenesti yössä huutamaan hikeä. Ilmastointilaitteen saapuessa meidän tuska hieman hellitti, mutta silti Saaga herää 1-2 kertaa yössä huutamaan ja huomaan tukan olevan vähän märkä. Yöimetykset palasivatkin toivottavasti vain hetkellisesti takaisin kuvioihin reilu viikko sitten.

Aamulla viereen

07:30 Pinnasängystä alkaa kuulumaan kitinää ja nostan Saagan viereeni syömään. Yöllä ollaan pariin kertaan heräilty. Toisella kerralla piti hetki pitää kättä selän päällä ja toisella kerralla syöttää. Saaga tuntuu taas vähän hikiselle. Maha täynnä maitoa Saaga jää vielä hetkeksi tuhisemaan meidän väliin eikä meillä ole kiire minnekään.

9:00 Saaga tökkii sormella mua korvaan ja vetää hiuksista. Aika siis nousta ylös! Me lähdetään vaipan vaihtoon. Tehdään pienet aamupesut lavuaarissa ja ja puetaan päivävaatteet päälle. Nyt kesällä ollaan pukeuduttu paljon mekkoihin. Saagan kesävaatteita pääset katsomaan täältä.

9:30 Saaga rummuttaa käsillä keittiön pöytää ja odottaa aamupuuroa. Lämmitän puuroa mikrossa ja aletaan syömään. Syöminen onnistuu edelleen todella siististi ja ruokalappu säilyy puhtaana. Suihkaistaan vielä D-vitamiini, juodaan vettä pillipullosta ja pestään hampaat. Hampaiden pesu oli joskus paras juttu ikinä, mutta nykyään sitä vihataan. Hetken aikaa meillä toimi kikka (pestään hampaat peilin edessä), mutta nyt sekään ei enää toimi. Hampaiden harjauksessa yleensä tarvitaankin kaksi aikuista. Lopuksi Saaga saa taputukset, kehut ja itse vielä harjata hampaitaan harjalla.

10:00 Saaga leikkii lattialla ja ryömii eteisen peilin luokse ilveilemään. Kahvikuppi höyryää nenän edessä ja samalla kiellän Saagaa syömästä varjoviikunan lehtiä eteisessä. Kun aamupala on syöty, lähdetään me Tedin kanssa ulos.

11:00 Päristellään ja naksutellaan vaunuissa. Potkitaan jaloilla vaunujen mukitelinettä ja imeskellään turvavöitä. Usein Saagalla on välipala vaunuissa mukana. Saaga nukkui aikaisemmin tähän aikaan päiväunet, mutta nykyään ne ovat siirtyneet muutamaa tuntia myöhemmäksi ja jääneetkin päivän ainoiksi päiväuniksi.

Nykyään leikkimatto ei juurikaan ole enää lattialla sillä Saaga mieluummin ryömii ympäri asuntoa.

Yhdet unet

12:30 Aletaan syömään ennen päiväunia. Lisää Saagan ruokailuista pääset lukemaan täältä. Syömisissä meillä menee usein korkeintaan 10 minuuttia. Saaga on nopea ja siisti syömäri ja tästä me ollaan aika todella onnellisia. ?

13:00 Saaga alkaa hinkkailemaan ensimmäistä kertaa silmiään ja haukottelemaan. On siis päiväunien aika. Ulkona on kuuma, joten sisäpäikkäreitä ollaan nyt harrastettu. Kannan Saagan pinnasänkyyn, laitetaan pimennysverhot alas, tutti suuhun ja kohina soimaan. Saaga ähisee pinnasängyssä usein 10-15 minuuttia ja nukahtaa.

14:30 Kuuluu Saagan ähinä makuuhuoneesta ja äidin lepotauko (eli töiden teko tauko) on ohitse. Käyn nostamassa Saagan ylös ja tästä hetkestä alkaakin ajan tappaminen siihen asti, kunnes illalla taas nukahdetaan. Saagan heräämisen jälkeen imetän Saagan ja vaihdetaan myös vaippa. Vihdoin Saaga saa tehdä mitä haluaa ja pääsee lattialle leikkimään ja tutkimaan taas paikkoja. Tällä hetkellä hittinä on neuvolasta saadut lorukortit ja niiden taitteleminen. Jos olisin ollut fiksu, olisin laminoinut ne. ?

16:00 Saaga alkaa kitisemään eli on nälkä. Saaga syö kaksi kertaa päivässä usein samaa ruokaa. Joko itse tehtyä tai sitten kaupan valmisruoan toisen puolikkaan. Tässä vaiheessa teen myös usein meille ruoan ja Saaga saa syöttötuolissaan ihmetellä sitä jonkin aikaa samalla, kun syö vielä naksuja.

17:00 lähdetään puistoon. Keinuminen on Saagasta parasta. Tai ainakin näistä ilmeistä niin voi päätellä ?. Tedi otetaan totta kai mukaan, vaikka hermo meinaakin usein lenkillä mennä yksin vaunujen ja koiran kanssa. Usein Markus on tähän aikaan jo päässyt töistä ja lähdetään koko perheellä ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Saagalla on smoothiepussi vaunuissa taas mukana.

Yön kitinät

19:00 aloitetaan iltatoimet. Vaihdetaan vaippa, tehdään pienet iltapesut, imetän ja annetaan iltapuuro. Pestään viimeisenä taas hampaat, josta syttyy taas huuto. Kunnon pesut me tehdään 1-2 kertaa viikossa eli otetaan Saaga joko ammeeseen tai sitten suihkun alle mukaan. Kädet ja peppu pestään päivittäin sekä kaulataipeet, jos niihin on tullut sotkua.

20:00 Vien Saagan nukkumaan. Suljetaan sälekaihtimet, lasketaan pimennysverho yhdessä nappia painamalla, laitetaan kohinapuhelin (minun vanha puhelin, johon on tallennettu musiikkitiedostoksi kohina toistamaan repeatilla) päälle ja tutti suuhun. Lasken Saagan pinnikseen ja heittäydyn itse meidän sängylle ja tungen käden pinniksen pinnojen välistä Saagan luokse. On mennyt 10 minuuttia ja Saaga alkaa näyttämään siltä, että uni tulee kohta. 15 minuutin kuluttua verhojen kiinni laitosta voin kävellä ulos huoneesta.

21:00 Saaga inahtaa kerran, juuri kun olen puraisemassa iltapalaleivästä. Markus käy katsomassa mikä on hätänä ja pelkkä käden laitto selän päälle taas riitti rauhoittamaan Saagan. Ollaankin puhuttu kotona paljon siitä, että Saaga ei tykkää olla yksin (paitsi leikkeihin ei saada mennä mukaan). Usein iltaisin herätään kerran siihen tajuamiseen, että: “hei täällähän ei olekaan ketään” ja itkulla saadaan toinen vanhemmista hetkeksi viereen.

01:30 Pinniksestä kuuluu taas kitinää. Herään silmät sikkurasta ja kurkistan pinnojen välistä. Saaga tuijottaa vatsallaan ylöspäin ja odottaa, että joku nostaisi ylös. Laitan käden selän päälle ja usein hetken kuluttua Saaga rauhoittuu ja jatkaa taas unia.

04:30 Kolmen tunnin takainen alkaa taas toistamaan itseään, mutta tällä kertaa imetän. Usein Saaga rauhoittuu vielä hyvin omaan sänkyyn unille, mutta jos riehuminen vain yltyy, jää Saaga meidän väliin loppu yöksi nukkumaan.

Vauva kasvaa, rytmit muuttuu

Rytmi on muuttunut aika paljon tässä kuukausien saatossa ja tulee vielä muuttumaankin. Toki nämä kellon ajat ovat viitteellisiä ja tämä oli vain yksi esimerkki miten normaali päivä meillä sujuu. Päiväunien siirtyminen kaksista yksiin oli meille iso juttu, joka itse asiassa tapahtui itsekseen. Yöheräämiset olivat alkukesästä poissa, mutta nyt ne ovat taas alkaneet uudelleen. Yöimetykset jäivät alkukesästä myös pois ja niitäkin on nyt taas jatkettu. Tuntuu siis, että ollaan otettu vähän takapakkia, mutta todennäköisesti taas jotakin vaihetta pukkaa.

Miten siellä on kesä pärjäilty? Ihanaa loppu viikkoa sinne! ☀️

Lue myös:

8kk vauvan imetys – missä mennään?

Arkirytmi 7kk

Päivärytmi 6kk

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Mitä meillä syödään? – vauvan ruokailu 10kk

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

03 Aug

Posted at 09:55h in Perhe & suhteet, Ruoka, Yleinen

Toivepostauksena tänään olisi vuorossa vauvan ruokailu. Olette kovasti toivoneet, että kirjoittelen teille Saagan ruokailusta, joten saamanne pitää! Nyt 10kk lapsen kanssa ruokailu on kieltämättä hieman monipuolisempaa, kuin silloin 6kk ikäisenä ja imetys on jäänyt kiinteiden varjoon. Kiinteiden aloituksesta voit lukea täältä.

Mulle ei ole väliä onko ruoka ostettu kaupasta vai teenkö itse. Joskus Saaga syö kaupan ruokia ja joskus kotitekoisia. Miten nyt päivään vaan ruokailu saadaan sopimaan. Jos me päädytään tilaamaan ruokaa tai syömään ulkona, syö Saaga kaupan ruokia. Jos taas tehdään kotona ruokaa, otetaan me yleensä siitä Saagalle sivuun ja huristetaan se sauvasekoittimella mössöksi. Kaikkea en silti kaupastakaan osta, vaan katson aika tarkkaan pakkausten luettelot läpi mitä korin pohjalle kolahtaa.

Laukussa kulkee myös paljon eväitä. Yleensä mahdollisimman täyttäviä sellaisia. Nämä samat eväät ovat meillä välillä myös puuron korvikkeena.

Imetys sujuu tällä hetkellä ihan hyvin. Siinäkin oli hetken aikaa ongelmia, mutta nykyisin syödään noin 4-5 kertaa päivässä tissiä, yleensä ennen muita ruokia. Myös yöheräilyt ja sitä myöten yösyömiset palasivat takaisin meidän arkeen, mikä taas nosti hieman näitä imetyskertoja.

PSST. Green Planet Astronautsin sivuilta voit käydä tilaamassa 5€ maistelulaatikon, josta pääset testaamaan kaikkia heidän terveellisiä ja maukkaita välipaloja! ? Löydät näitä myös K- ja S-kaupoista.

Saagan lemppari taitaa olla tämä omena-mango-luomukaurasmoothie

Aamu alkaa puurolla

Yleensä aamupala me syödään siinä klo 9-10 välissä. Jep! Me herätään aika myöhään nykyisin.

En ole ottanut enää hetkeen stressiä puurosta. Jos olet seurannut meitä Instan puolella, niin tiedätkin jo, että puuron syönti on ollut aikamoista taistelua meillä. Saaga ei siis syö mun tekemää puuroa. Olen kokeillut vaikka ja mitä eri yhdistelmiä, mutta äidin tekemät saa äiti ihan itse joka kerta syödä. Jos välttämättä vielä jaksat eri kikka kolmosia kokeilla niin kokosin ohjeita tänne, joita itse sain puurotaistelua käydessäni.

Aikaisemmin läträilin kaupan puurovalmisteiden kanssa ja lisäilin niihin itse kaurajauhoa, jotta annoksesta tulisi ravitsevampi. Tiesitkö, että moni kaupan puurojauhe sisältää vehnäjauhoa? Jos et jaksa syynätä pikku pränttejä kaupassa, niin voin kertoa vinkkinä, että tässä Green Planet Astronautsin kauravälipalassa on enemmän kauraa, kuin kaupan puuro-nimikkeellä kulkevissa puuroissa. Olenkin itse nimennyt tämän meillä space-puuroksi! ? Jos en jaksa alkaa läträilemään heti aamusta eri pussukoiden kanssa, niin Saaga saa aamusta heti puuron korvikkeena tällaisen luomukauravälipalan aka space-puuron.

Aika usein meidän päivä näyttää tältä. Kauravälipaloja menee aika paljon varsinkin, jos ollaan jossain liikkeellä. Nämä ihan oikeasti pitää lapsen kylläisenä (ja vanhemmat myös).

lounas ja Päivällinen

Päivällisen aika on siinä klo 13 aikoihin ja uudemman kerran sitten klo 16-17 aikoihin. Yleensä Saaga syö välipalaksi Green Planets Astronautsin kauravälipalan aamupalan ja lounaan välissä sekä päivällisen ja iltapalan välissä. Välillä pusseja menee enemmänkin kuin kaksi päivässä. Lisäksi tarjoan Saagalle juomaksi vettä.

Eilen väsäsin meille ruoaksi omena-kanapastaa ja ennen suolan ja kanafondin heittämistä sekaan otin Saagalle annoksen sivuun, josta riitti nyt kahdeksi päiväksi ruokaa. Odotan kyllä sitä, että nämä voi jättää soseuttamatta, mutta vielä me ainakin ollaan siinä tilanteessa, että ruoka pitää soseuttaa. Omatekoiset ruoat maistuvat Saagalle hyvin, mutta joku siinä on etten osaa lapselleni puuroa tehdä. ?

Klo 16 aikoihin Saaga syö toisen samanlaisen annoksen ruokaa ja pienen leikkihetken jälkeen syödään vielä kauravälipala, jotta jaksetaan iltapuuroon asti.

Omena-kanapastaa mulle sekä soseutettuna Saagalle.

Sormiruokailu

Sormiruokailu on ollut meillä vähän tauolla, mutta ollaan nyt 10kk etapin saavutettua alettu taas varovasti sitä koittamaan. Meillä kävi muutama kuukausi sitten hieman pelottava tilanne vesimelonin palan kanssa, joka johti siihen, että Saaga haukkoi punaisena henkeä ja samalla taoin selkää. Tämän jälkeen en ole pystynyt sormiruokailua juurikaan harrastamaan paitsi naksuilla, jotka sulavat suuhun. Kuukausi sitten kokeiltiin myös vadelmia ja nehän upposi myös tosi helposti eikä niiden kanssa ollut ongelmaa.

Nyt kun saatiin 10kk ikäisenä alkaa kokeilemaan hapanmaitotuotteita, niin kokeiltiin ensimmäistä kertaa raejuustoa. Niitä Saaga kyllä söi tosi hienosti ja edistystä on siis havaittavissa. Me ei kuitenkaan lähdetä sille linjalle, että kaikki ruoka syödään käsin. Smoothiepussit ovatkin super käteviä ja siisti tapa lapsen itse syödä. Tämä sopii meille paremmin kuin hyvin!

Nyt ollaan varovaisesti aloitettu raejuuston syönti, joka on onnistunut hienosti!

Iltapalalle me ruvetaan klo 19 jälkeen. Me syödään taas kaupan puuroa joko läträämällä kaurajauhon kanssa tai sitten päädytään helppoon kauravälipala ratkaisuun suoraan smoothiepussista.

Toivottavasti sait vinkkejä tai ihan vain vertaistukea oman lapsen ruokailuihin! Kieltämättä jo odotan sitä, että Saagalle ei enää tarvitse kaikkea soseuttaa, vaan päästään myös käyttämään hampaita. ✌

Ja hei vinkki! Jos Green Planets Astronauts ei ole sulle vielä tuttu, niin käy ehdottomasti tutustumassa näihin tuotteisiin! Voit myös tilata kuukausitilauksella avaruuspostia lapsesi nimellä kotiin, jolloin pakkaus sisältää sun vapaasti valitsemat 24 tuotetta sekä kivaa tekemistä. Käy tutustumassa avaruuspostiin täältä. Jokaisesta tilauksesta istutetaan Pohjois-Savon metsään puu. ?

Ihanaa viikkoa sinne, kiitos kun luit! ☀

Lue myös:

Kiinteiden aloitus

Kuukausi kiinteitä takana

Puurotaistelu ja tyhjät tissit

Voihan puuro

8kk vauvan imetys – missä mennään?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

02 Aug

Posted at 11:00h in Perhe & suhteet, Yleinen

Näin me sanottiin toisillemme raskausaikana. Kaikki menee puoliksi (paitsi imetys). Isä on osa vauva-arkea siinä missä äitikin on. Jotenkin tyhmää, että tätä joutuu edes selittämään näin vuonna 2021.

Isä ei hoida lasta

Yksi kommentti särähti mulla Saagan ekoina viikkoina pahasti korvaan: ”Oletko uskaltanut jättää lasta vielä isälle hoitoon?”

Isälle hoitoon?! Uskaltanut?!

Ei, en ole jättänyt lasta isälle hoitoon, vaan isä hoitaa omaa lastaan siinä missä minäkin. Jos lapsia hankitaan perheeseen, niistä huolehditaan yhdessä. Jokainen toki tekee tavallaan ja perheissä on eroja mitkä sopii mihinkin, mutta toinen ei voi kieltäytyä tai jättää ottamatta vastuuta vanhemman roolista. Isä on ihan yhtä pätevä vanhempi kuin äitikin. Itse asiassa Markus osaa vaihtaa vaipan paremmin sekä saa Saagan nauramaan helpommin. Minä osaan sitten syöttää paremmin. Molemmilla on siis vahvuutensa ja samalla viivalla seistään.

Markus ei ollut ikinä pitänyt kunnolla vauvaa edes sylissä, kun Saaga syntyi. Pääsi heti laittamaan vaipan synnärillä ja piti ihanasti kenguruhoidossa Saagaa. Mulle ei tullut mieleenkään, etten uskaltaisi Saagaa jättää Markuksen hoiviin. Sehän on meidän yhteinen lapsi, jota Markus rakastaa ja josta pitää huolta niin kuin minäkin.

No tämä kommentti juolahti mieleeni, kun eilen illalla katsoin Markuksen nukuttavan Saagaa. Aloin ajattelemaan sitä, että onneksi sellaista tilannetta ei vielä ole tullut eteen, että vain toinen vanhempi kelpaisi. Oli sitten kyse syöttämisestä, nukuttamisesta tai ihan vain leikkimisestä, niin molempien meidän kanssa homma sujuu mutkitta. Molemmat ollaan näitä juttuja tehty ja tullaan jatkossakin tekemään. Uskon, että uhmaikä tuo sitten omat haasteensa arkeen, mutta sitä en mieti vielä.

Neuvolassa on kuullut kommentteja myös. Ensin valitettiin siitä, että isä ei ole paikalla neuvolakäynneillä (koronan vuoksi luultiin, että neuvolaan ei saa tulla kuin raskaana oleva äiti) ja lapsen synnyttyä alkoi kuulumaan: ”äiti voi nyt pukea, äiti voi nostaa lapsen, jos äiti nyt ottaisi syliin”. Isä oli vieressä myös koko ajan. Onneksi nämä ovat olleet vain harvoja tökeröjä sanavalintoja ja neuvolassa on hyvin kyselty molempien jaksamista ja isän työtilannetta. Etätöihin on suhtauduttu hymy huulilla ja monesti jääty juttelemaan siitä kuinka vauvan kehitystä pystyy niin paljon paremmin seuraamaan sivusta.

Parisuhde ja vauva on combo joista molemmista pidetään huolta.

Etätyöt helpottaa

Me tehtiin raskausaikana päätös, että minä olen se, joka jää kotiin. Kolmivuorotyössä ja pitkiä 12,5 tunnin työpäiviä tekemällä ei vauva-arjessa juurikaan voi olla läsnä. Markuksen etätyöt ja tavalliset kahdeksan tunnin työpäivät olivat helpompi sulauttaa uuteen arkeen.

Meidän perheessä iso plussa onkin Markuksen etätyö. Isä ei poistu töihin kahdeksaksi tunniksi ja palaa iltapäivällä vasta kotiin. Tämä on yksi ihan valtava plussa! Etätyöt ovat sopineet meille hyvin. Monesti kuulee, että: ”eikö se toisen naama ala jo pikku hiljaa kyllästyttämään?” Voin kertoa, että ei, ei se ala. Me nautitaan siitä, että Markus saa olla niin vahvasti läsnä Saagan arjessa ja minä puolestani helpotan arkea laittamalla ruoat tiettyyn aikaan valmiiksi, että Markus voi vain kävellä ruokatauolla pöytään. Homma sujuu ja me ollaan opittu tämä aika hyvin. Jos lähden johonkin päiväksi, niin huolehditaan, että Markuksella on jotain mitä syödä kotona.

Tukipilari – parisuhde ja vauva

Vanhemmuus on ollut meille uutta. Saagahan on meidän esikoinen eikä lähisuvussakaan juuri ole lapsia. Vaikka meillä onkin aurinkoinen lapsi, jonka kanssa vauva-arki on koettu ihanana ja helppona on niitä vaikeitakin hetkiä ollut. Silloin on ollut enemmän kuin tärkeää, että se oma kumppani on ollut kädet ojossa ottamassa lasta hetkeksi ja itse on saanut puhallella rauhassa toisessa huoneessa. Sitten on taas vaihdettu, kun toisella on alkanut jo hermoja kiristää. Jos toinen on tarvinnut paussia, on se myös järjestynyt.

Höpötinkin Instan storyjen puolella viime viikolla meidän treffi-illasta. Siitä on hetki, kun viimeksi ollaan sylikkäin maattu sohvalla ja katsottu leffa alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Sitä ennen tehtiin itse pizzaa Saagan ihmetellessä basilikan lehtiä. Saagan nukkuessa saatiin aikaa ihan vain toisillemme ja oikeasti katsottua yli kahden tunnin elokuva keskeytyksettä. Harvoin on tällaisia iltoja, kun pinnasängyn reunalla ei tarvitse käydä välillä roikkumassa. Ihan kuin Saagakin olisi tajunnut, että nyt me halutaan iskän kanssa vähän kaksinkeskeistä aikaa. Tällaisia iltoja ja päiviä me aletaan kyllä viettämään taas enemmän. Ollaan paljon parempi tiimi, kun pidetään myös toisistamme huolta. ❤️

Lue myös:

Meidän rakkaustarina

Äitiysloma ohi – mitäs nyt?

Kun koira jää kakkoseksi

Saagan 8kk neuvola

Positiivinen synnytyskertomus

10 yllättävää asiaa synnytyksen jälkeen

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

01 Aug

Posted at 12:19h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Mitäs niille heinäkuun kaikille suunnitelmille kävikään? No tehtiin me niistä ehkä puolet. Tekemistä vauvan kanssa on keksitty kuitenkin, eikä sen tarvitse olla ihmeellistä. Markus vietti nyt viimeistä lomaviikkoaan ja palaa sorvin ääreen huomenna. Lomalle oli suuria suunnitelmia, mutta toteutus jäi vähän puolitiehen. Tykättiin sittenkin olla paljon vain kotona.

Tekemistä vauvan kanssa keksii kyllä! Suunnitelmilla ei ole väliä, kunhan aika vietetään yhdessä

Vauva ei vaadi suuria suunnitelmia

Tekemistä vauvan kanssa keksii onneksi kotonakin. Kyllä me käytiin viettämässä mökkilomaa, pyörähdettiin Linnanmäellä ja päästiin me eilen vierailemaan vielä Haltialan tilallakin (tästä kirjoitan myöhemmin teille). Lisäksi ollaan käyty paljon ulkona syömässä ja Suomenlinnassa piknikillä. Asuntomessuilla käyminen jäi sekä Hangon reissu on edelleen kesän to do -listalla.

Parasta tässä lomassa oli kuitenkin se, että me vietettiin ihan hirveästi aikaa perheenä ja ollaan nähty myös enemmän nyt sukulaisia. Eihän Saaga vielä ymmärrä sitä onko meillä suunnitelmia päiväksi vai ei, eikä olla otettu stressiä siitä mitä meidän ”pitäisi” tehdä. Lisäksi ainakin omasta mielestäni on super rankkaa, jos joka ikiselle päivälle on jotakin menoa. Vaikka se meno olisikin mielekästä, on kuitenkin rentouttavaa välillä viettää kotonakin päiviä.

Vauvan kanssa ei kannata stressata tekemisestä! Kyllä mekin keretään kaikki huvipuistot ja lasten tapahtumat kiertämään myöhempinä vuosina, vaikka varmasti tullaan opettamaan, että kotonakin on kiva olla eikä koko ajan tarvitse olla menossa.

Kesän rento rYtmi

Me ollaan saatu tähän kesään myös aika ihana uusi rytmi, nimittäin ollaan nukuttu koko perhe aina yhdeksään asti ja jääty vielä sänkyyn senkin jälkeen pyörimään. Aika lailla tämän johdosta ollaan nyt tällä viikolla siirrytty yksiin päiväuniin Saagan kanssa ja alettu saamaan Saaga nukkumaan jo ennen kello yhdeksää, yleensä jo kahdeksalta. Nukkumaan menot ovat myös nopeutuneet, vaikka hieman mietityttää unien riittävyys päivällä. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi päivitellyt meidän päivärytmiä tänne blogin puolelle, joten ajattelin sitäkin tänne taas piakkoin availla! ?

Toivottavasti siellä oli rentouttava ja ihana heinäkuu! Nyt nautitaan vielä elokuun lämmöstä ennen syksyn sateita. ☀️ Ihanaa sunnuntaita sinne!

Heinäkuun luetuimmat postaukset:

Kun koira jää kakkoseksi

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Heippa äitiysloma – mitäs nyt tehdään?

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

30 Jul

Posted at 15:41h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Yleinen

Ei varmaan yllätä ketään, että luen itsekin perheblogeja. Se ehkä jota kuta saattaa yllättääkin, että en ole lukenut blogeja kovinkaan kauaa! En siis ole se joka on seurannut jotakin tiettyä blogia useita vuosia, mutta omat lempparit ovat kyllä löytyneet. Tykkään rennosta tavasta kirjoittaa, omaperäisyydestä, erilaisuudesta, avoimuudesta ja samaistuttavuudesta. Muutama blogi onkin sellainen josta aina odotan uutta luettavaa.

Ajattelin tänään listata teille sellaisia blogeja joita huomaan klikkailevani kaikista eniten. Menen aika fiilis pohjalta ja luen jos otsikko tai alku kuulostaa lupaavalta. Tykkään lukea rentoja juttuja, mutta myös hyvin paljon sellaisia tekstejä joissa ollaan oikeasti pistetty itsensä likoon ja puhutaan niistäkin aiheista joista muut eivät uskalla tai halua puhua. Löydän aika usein blogitekstejä suoraan IG:n kautta tai sitten blogit.fi sivustolta. Käydään siis suoraan asiaan, tässä mun mielestä parhaat perheblogit! Mainittakoon vielä, että blogit eivät ole missään suosikki järjestyksessä, vaan ihan sattumanvaraisessa. <3

Parhaat perheblogit – oma top-listani

  • Desire Nymark – Tämä blogi on sellainen jossa oikeasti puhutaan miten asiat ovat. Ensimmäisenä sanana mulla tulee mieleen rohkea. Puhutan miten asiat ovat eikä jokaisessa pikku asiassa mietitä saattaako joku loukkaantua. Ainahan ihminen keksii loukkaantumisen syitä kirjoitti sitten ihan mistä vain ja mun on pakko vain ihailla Desiren kykyä kirjoittaa näin! ❤ Huomaan jääväni aina selailemaan pitkäksikin aikaa blogipostauksia ja huomaan välillä lukevani useaan kertaan jonkun saman postauksen. Viimeisin mieleenpainuva kirjoitus oli: Meillä mies ei auta kotitöissä eikä lasten hoidossa. Jaan kyllä erittäin samoja ajatuksia ja ärsytyksen tunteita aiheesta!
  • Mutsis on – Emilian blogi on ihana. Tykkään lempeästä ja rennosta tavasta kirjoittaa. Nyt mua jopa vähän harmittaa, ettei blogiin ole hetkeen tullut uutta luettavaa, mutta sehän on ihan ymmärrettävää pienen vauvan kanssa. <3 Viimeisimpiä vauvakuulumisia oli ihana lukea ja tämän postauksen kuvat ovat mitä kauneimpia. Tykkään myös ettei luettava ihan heti lopu ja yleensä postaukset ovat pitkiä. ? Emilian tili onkin nyt Instan puolella erittäin suuren kiikarin alla itselläni. ?
  • Mungolife – Annan blogi on ollut yksi jota tulee paljon klikkailtua, vaikka uutta postausta ei välttämättä olisikaan. Annan tekstejä on vain niin helppo ja miellyttävä lukea! Perus arkikuulumiset saadaan kuulostamaan super mielenkiintoiselta. Kun työ ja vapaa-aika on naimisissa teksti oli itselleni hyvin samaistuttava. Aiheesta huolimatta se oli ihanan kevyttä luettavaa. Annan blogissa miellyttää suuresti myös visuaalisuus ja teksteistä huokuu se kuinka paljon vaivaa ja aikaa niihin on käytetty.
  • Ihan mamina – Tämä blogi on mulle itselleni melko uusi ja aloin seurailemaan aktiivisemmin blogia vasta Pipsun synnyttyä. <3 Vauva-arki ja suloinen vauva on tietysti se miksi uusia tekstejä aina niin innolla odottelen! ? Erityisesti Väsymysaalto teksti on viimeaikoina ollut sellainen, josta koin pientä helpotusta – “ai muillakin on tällaista! No hyvä, en ole ainoa”. ?
  • Mami go go – Rentoa luettavaa ja toivoisin, että nämä tekstit voisi kuunnella äänikirjana! ? Visuaalinen ja ihan oman tyylinen blogi, jossa viihtyy pitkään tekstistä toiseen. Varsinkin uusin Stoppi puurolle postaus upposi aika hyvin tähän lukijaan. ?
  • Big mamas home – Vaikka nyt ei ole kyse vauva-arjesta, niin tykkään silti lukea tätä blogia! Blogissa puhutaan usein aroistakin aiheista, aiheista joista muut eivät ehkä uskalla puhua. Erittäin hyvä aihe oli esimerkiksi puhetta seksistä. Suosittelen lukemaan!
  • But I´m a human not a sandwich – Ketään ei varmastikaan yllätä, että Iinan blogi löytyy tältä listalta. Rakastan tällä hetkellä seurata Iinan koti- ja raskauspäivityksiä. Saan tästä ihanasta lapsiperheen kodista sisustusinspiraatiota ja tuli himo maalata, kun näin tämän seinään maalatun sängynpäädyn. Tällaiset tilithän ovat parhaita, jotka inspiroi itseäkin!

Toivottavasti näistä löysit luettavaa tähänkin sadepäivään! Super ihanaa viikonloppua just sulle. ?

Lue myös:

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Kun koira jää kakkoseksi – vauva talossa

Meidän rakkaustarina

Mitä äitiysloman jälkeen?

Nähdään myös Instassa! ?

<3 Salla

28 Jul

Posted at 09:40h in Perhe & suhteet, Yleinen

Hei Papunen ❤️

Miten joku voi olla niin mahdottoman rakas? Miten me saatiin näin ihana lapsi? Miten joku voi ylipäätään olla näin ihana? Näihin kysymyksiin me isäsi kanssa pohdimme vastauksia joka ikinen päivä.

Muutit meidän elämämme päälaelleen 10 kuukautta sitten. Meille isäsi kanssa sanottiin useasti, että vauva-aika kuluu siivillä, mutta huomasimme sen vasta nyt itse. Välillä tuntuu, ettemme haluaisi sinun kasvavan enää lainkaan. Toisaalta jo odotamme, että pääsemme näyttämään sinulle maailmaa ja opettamaan sinulle elämän ihmeellisyyksiä.

Olet ollut koko vauva-ajan iloinen pieni aurinko, joka on piristänyt ihmisten päivää enemmän kuin arvaatkaan. Eniten olet rasittanut isäsi ja minun poskia, jotka ovatkin olleet kovilla kaikesta hymyilystä. Olet osoittanut, että vauva-arki voi olla helppoa ja itkua kuulua vain vähän. Olet sulattanut myös täysin kaikkien isovanhempiesi sydämet.

Olet viime aikoina oppinut olemaan aikamoinen marakatti. Vaunujen pulloteline täytyy aina olla ylösalaisin. Isän aurinkolaseja on kiva yrittää varpailla napsia hoitolaukun taskusta. Vaunuverhoa ei pidetä enää paikallaan ja magneetit kiinnostavat siinäkin kovasti. Kylpyammeessa on mukavampi seistä ja hoitotasolla haluat leikkiä mittarimatoa selällään.

Elämä tulee vielä olemaan täynnä kauhun hetkiä, pelkoa ja huolta, mutta vastapainona tälle tuot iloa, naurua ja rakkautta meidän elämään. Teet meistä parempia ihmisiä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Enää kahdeksan viikkoa vauvavuotta jäljellä ja se tuntuu todella lyhyeltä ajalta. Osaat vilkuttaa heipat viisikymmentä kertaa peräkkäin, matkia pusuja kultakalan lailla, taputtaa keskittyneesti leveä kahden hampaan hymy kasvoilla, naksuttaa aina jos äidin sanomien sanojen toistaminen ei kiinnosta, päristellä autolle lisää vauhtia, kikattaa isosti ja sulattaa isäsi ja minun sydämet.

Taaperovaihe ei meitä jännitä tai pelota. Sehän olet kuitenkin sinä. Meidän pieni aurinko. Lupaan osallistua jokaisille teekutsuillesi ja nauttia muovikakkupalat kanssasi vierekkäin lattialla.

Olet parasta mitä meillä on ikinä ollut.

❤️ Äitisi

Lue myös:

Synnytyskertomus

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Saaga 9kk – raskaus, synnytys ja vauva-arki

Saaga 8kk – mitä meidän 8kk vauva osaa?

Saagan ensimmäiset 7kk kuvina

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

27 Jul

Posted at 09:00h in Perhe & suhteet, Yleinen

Tedi oli vielä 10 kuukautta sitten ihan rakkainta tässä maailmassa. Laskettiin raskauden aikana Markuksen kanssa jopa leikkiä, että jos tuleva vauva ja koira eivät mahdu saman katon alle niin lapsi lähtee. Toisin kävi.

Tämä on aihe josta olen ollut aika hiljaa. Aihe josta en pysty puhumaan tosissani ilman kyyneleitä. Aihe joka oikeasti meitä vaivaa. Miksi meidän on pakko tuntea näin? Koska tämä loppuu?

Koirasta tuli koira ja vauvasta vauva

Mulle tuli täysin puskista ja yllätyksenä, että voisin ikinä tuntea näin mitä viimeiset 10 kuukautta olen tuntenut.

Tedi ärsyttää. Se ärsyttää joka päivä.

Tunteet ovat heittäneet härän pyllyä ja haluaisin keskittyä 100% Saagaan. Minä joka olen ollut se koirahullu. Se joka keskeyttää ihmisten lauseet, kun näen koiran kadulla. Se joka haluaa paijata kaikkia vastaan tulevia koiria. Se joka aina ensimmäisenä oli aikaisemmin ottamassa kaikkialle sitä omaa koiraa mukaan. Se joku ajattelee tänä päivänä, että onko sitä koiraa pakko ottaa mukaan. Onko sitä ihan pakko juuri nyt heti viedä ulos? Voisiko se jäädä mökille mun vanhempieni kanssa? Voitaisiinko käydä vähän lyhyempi lenkki?

Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että koira löytää koiran paikan, kun vauva muuttaa taloon. Koira joka on aikaisemmin ollut lapsen korvike, muuttuu nyt lemmikiksi. Tämä oli mulle sokki, enkä osannut tähän valmistautua.

Mikä ärsyttää?

Eniten meitä ärsyttää se sotku (toki sotkua on ollut aikaisemminkin, mutta ennen lasta se ei ärsyttänyt niin paljon). Nyt kun Saaga on oppinut liikkumaan, niin bodyn väriä ei edes näe, kun Saagan nostaa lattialta (aivan täynnä mustaa karvaa). Imuri surraa joka päivä tai vähintään joka toinen päivä. Outoja tippoja on pitkin lattioita. Tedin raparoiskeita, kuolaa ja hiekkaa löytyy kaikkialta. Lisäksi vaunujen kanssa kävely tuottaa edelleen hankaluuksia (ja kyllä tiedostan, että tämä on mun oma vikani ja ongelmani). Kirjoitin tästä jo aikaisemmin ja jutun voit lukea täältä. Pitkiä reissuja ei voi lapsenkaan kanssa tehdä, ellei Tedille löydy ulkoiluttajaa. Automatkoilla ei voi pysähtyä syömään vaan ruoka haetaan autoon (koiraa ei voi jättää kuumaan autoon). Lisäksi on paljon selittämättömiä ärsytyksen aiheuttajia joita en edes osaa selittää.

Sain lohtua edes vähän, kun kuulin ettei tämä ole tavatonta ja muutama muukin oli kokenut samalla tavalla tunteiden muuttuneen koiraa kohtaan. Joillakin se oli jo helpottanut ja koira alkoi taas tuntua kivalta ja rakkaalta. Joillakin oli edelleen sama tilanne kuin minulla on nyt. Muutama osasi kertoa, että koira alkoi tuntumaan taas ihanalta, kun lapsi alkoi luoda kontaktia koiraan.

Maailman paras koira

Tedi muutti meille, kun oltiin seurusteltu Markuksen kanssa noin 9kk. Tedi on ollut meidän parisuhteen kulmakivi jo 7,5 vuotta ja ollut kaikissa meidän elämän tärkeissä päivissä mukana. Tedi on syönyt paremmin kuin me itse, päässyt harrastamaan ja hemmoteltu muutenkin ihan piloille.

En missään nimessä halua haukkua Tediä. Tedi on maailman paras koira. Ei oikeastaan Tedi ärsytä vaan ihan kaikki koirat ja lemmikit tällä hetkellä (toki muut eivät ole meidän vastuulla, joten valitettavasti Tedi on yleensä ärsytyksen kohteena).

Nyt Tedillä on hieman terveyshuolia (hoidossa kylläkin ja Tedi voi hyvin) ja ekaa kertaa pitkästä aikaa itken siitä, että Tedi ei ole meidän kanssa elämämme loppuun asti enkä sitä, että se ärsyttää. Tekee mieli rapsutella sitä ja kyllähän se vaan edelleen niin rakas koira on. Tunteet siis eivät ole kadonneet mihinkään, vaan ne ovat vain olleet jossakin piilossa.

Koira ja vauva

Ymmärtäisin näitä mun omia negatiivisia fiiliksiäni paremmin, jos Tedi olisi tehnyt jotakin pahaa Saagalle. Jos Tedi herättäisi haukunnallaan Saagan. Jos Tedi tekisi jotakin väärin, mutta ei! Se on ihan täydellinen lapsiperheen koira, joten eihän mulla ole mitään oikeutta tuntea näin miten tunnen. Silti se ärsyttää ja tämä noidan kehä sitten itkettää.

Tedi on löytänyt ihan hurjan hienosti oman uuden paikkansa ja antanut meille tilaa vauvan kanssa niin paljon kuin sitä tarvitaan. Tedi on antanut myös Saagan olla rauhassa (paitsi silloin, kun Saaga on syömässä on vahti ja kerjuu päällä). Tedi ja Saaga eivät juurikaan vielä toisistaan välitä eivätkä aktiivisesti hakeudu toistensa seuraan. Jos Saaga uskaltautuu tutkimaan Tediä antaa Tedi märän pusun leuasta hiuksiin asti.

Mulla on täysi luotto Tediin. Se ei ikinä vahingoittaisi ketään.

Vaikka nyt Saagan eliniän aikana Tedi on jäänyt vähemmälle huomiolle, on se silti ollut oma itsensä. Ei ole vaikuttanut masentuneelta tai alakuloiselta (vaikka siltä aina roikkuhuuliensa kanssa näyttääkin) eikä ole käyttäytynyt mustasukkaisesti.

Tunteet Tediä kohtaan ovat muuttuneet eivätkä todennäköisesti koskaan palaa entiselleen. Osa tunteista on saatu kaivettua takaisin esiin tässä 10kk aikana. On helpottavaa, että taakan tuntemisen sijasta nyt viime päivinä koira on alkanut tuntumaan taas vähän enemmän siltä rakkaalta koiralta. Askel sekin on eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

On tämä kaikesta huolimatta meidän perheen koira. ❤️

Lue myös:

Ted – pitkäkarvainen labradorinnoutaja

Vaunut ja koira = kaaos

Odotuskuvaus (Tedi oli mukana)

Meidän häät (Tedi oli mukana)

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

24 Jul

Posted at 14:35h in Matkustus, Perhe & suhteet, Yleinen

Meillä on ollut tällä kerralla hieman erilainen mökkiloma. Ollaan päästy maistamaan sitä miltä tuntuisi jos Saagalla olisi vähän reilu vuoden ikäerolla sisarus. Ollaan nimittäin nyt tämä loppu viikko mökkeilty Saagan serkun ja kummivanhempien kanssa.

Perinteeksi muodostunut

Kerroinkin jo Instan tarinoiden puolella, että meillä on jo perinteeksi muodostunut mökkiloma joka kesä Saagan kummivanhempien kanssa. Ollaan täällä heidän mökillä kerran kesässä ja tällä kerralla Saaga pääsi ensimmäistä kertaa mukaan.

Aikaisemmin mökkireissut olivat koirien kesän kohokohta ja sitä ne toki ovat vieläkin, mutta nyt lapset ovat tulleet mukaan kuvioihin. Aikaisemmin pelattiin Rappakaljaa, juotiin, saunottiin ja paljuiltiin. Pari vuotta sitten Saagan kummitäti oli raskaana, viime vuonna Saagan serkku syntyikin ja itse olin raskaana. Tänä kesänä lapset pääsivät ensimmäistä kertaa yhdessä mökkeilemään. Saaga täyttää ensi viikolla 10kk ja Saagan serkku on 2-vuotias.

Onhan näissä ollut vahtimista ja mökkeily on muuttanut muotoaan aika paljon. Enää ei kierrellä luonnonpuistoja koirien kanssa vaan käydään esimerkiksi vohveleilla läheisillä kylillä. ❤️ En kyllä valita tästäkään!

Elämä muuttuu lapsien myötä ja niin kuuluukin. ❤️

Vauvan kanssa mökillä

Me ollaan nyt ensimmäistä kertaa myös sellaisella mäkillä Saagan kanssa johon ei tule lämmintä vettä. Ollaan siis pidetty joko saunan padassa lämmintä vettä valmiina, jos ruskea hälytys sattuu tulemaan tai sitten ollaan vedenkeittimellä lämmitetty vettä ja sekoitettu hanasta tulevaan kylmään veteen. Kuuppapesut sitten lavuaarissa tai saunassa. Hyvin ollaan kyllä pärjätty, vaikka ei se kakkavaipan vaihto onnistu ihan niin nopeasti kuin kotona lämpimän juoksevan veden alla.

Sähköt tulee kyllä ja ruokia on ollut helppo lämmittää. Vesihauteita ei siis ole tarvinnut miettiä. Meillä on ollut mukana pelkkää valmisruokaa eikä me itse täällä mökillä Saagalle ruokia tehdä. Aamuin illoin on tarjolla puuroa ja päivisin menee yksi iso Piltti purkki. Lisäksi päivässä menee vettä noin yksi pillipullollinen sekä monta pussia smoothieta imetyksen lisäksi. Juotavia menee siis paljon enemmän mitä yleensä kotona. Tästä olen kyllä ihan hurjan tyytyväinen! ?

Mä en osannut yhtään varautua kylmiin ilmoihin enkä pakannut Saagalle mukaan kuin yhden pitkähihaisen bodyn ja yhdet housut. En ottanut ulkovaatteita tai peittoja mukaan. Torstai ja perjantai olivat aika kylmiäkin päiviä ja hieman jopa satoi. Nämä vaatteet pääsivätkin heti käyttöön ja vasta nyt lauantaina me päästiin pukemaan hellevaatteet päälle. Onneksi Saagan serkku lainasi meille villapaitaa ja villasukkia (ylempi kuva) ja Saaga näytti aivan syötävän söpöltä yli-isoissa vaatteissaan.

Nukkuminen onnistui hyvin niin kuin aina. Saaga ei onneksi kuku huonommin vieraassa paikassa ja tuttu matkasänky kelpasi jälleen hyvin nukkumapaikaksi.

Oli ihanaa mökkeillä ensimmäistä kertaa toisen lapsiperheen kanssa ja vaihdella kuulumisia sekä vähän jutella miten toinen perhe hoitaa asioita: millaiset nukkumarutiinit ovat ja miten mökkeily isomman lapsen kanssa sujuu mutkitta. Ollaan sitten jo fiksuja vuoden päästä, kun nyt jo päästään imemään parhaat vinkkivitoset taskuun! ?

Nyt lähdetään ajelemaan toiselle mökille, mutta valitettavasti eläinlääkärin kautta, nimittäin Tedi loukkasi todennäköisesti uidessa tassunsa ja takajalan kynsi halkesi kokonaan. Toivottavasti loppu kesä sujuu ilman haavereita ja saadaan kynsi Tedilläkin hyvin hoidettua. ?

Super ihanaa ja aurinkoista viikonloppua sinne! ☀️

Lue myös:

Mitä pakata vauvalle mökille mukaan?

Mökkiloma vauvan kanssa

Viikonlopun mökkikuulumiset

Kesän suunnitelmat 2021

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

22 Jul

Posted at 17:02h in Lifestyle, Perhe & suhteet, Terveys & hyvinvointi, Yleinen

Huono Itsetunto, sen kanssa on tullut kamppailtua.

Itsetunto on vaihdellut tässä elämäni aikana ääripäästä ääripäähän. Oon onnellinen siitä, että tänä päivänä se on siellä paremman puolella. Ikääntyminen, itsensä hyväksyminen, kunnioittaminen ja jopa rakastaminen ovat olleet isoja juttuja ja oivalluksia tässä viime aikoina. Yksi isoin tekijä oman itsetunnon nostattamisessa on ollut oma kumppanini sekä äidiksi tuleminen. ❤️

Kumppanin tuki ja suhteen alun kaNkeus

Mulle oli onnen potku löytää Markus mun elämääni. Kirjoitin aikaisemmin meidän rakkaustarinan ja löydät sen täältä. ❤️

Palataan kuitenkin aikaan ennen Markusta. Olin 19-vuotias eli ihan teini vielä. Osittain huono itsetunto johtui iästä, osittain kasvatuksesta ja siitä ettei kehuja kotona kuulunut. Osittain se johtui siitä, että oma silloinen kumppani tuputti salitreenejä ovista ja ikkunoista eikä muuta yhteistä tekemistä ollut. Tuntui etten kelpaa tällaisena makkaramasuna. Treenasin viisi kertaa viikossa ja laskin kaloreita joita söin. Tein tätä vielä tavattuani Markuksenkin ja muistan kuinka hän sanoi ettei koskaan voisi elää näin treenihullun naisen kanssa. Treenaaminen oli mulle pakonomaista itsetunnon nostattamista. En tykännyt treenata ja usein olisin halunnut tehdä jotain aivan muuta. Oli pakko treenata, että kelpasin. Näin ajattelin vielä alle kaksikymppisenä.

Kun Markuksen kanssa sitten päästiin yhteen muuttamaan aloin kuulemaan kehuja päivittäin: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Sanoja joita en ollut ennen näin usein kuullut, sanoja joita en ollut välttämättä kuullut koskaan. Alkusuhteen kuljin käsi vatsan päällä ja häpesin omaa vartaloani. Käytös oli super tyhmää ja kesti vuosia päästä elämään normaalia elämää jossa omaa itseä ei tarvitse hävetä ja peitellä. Silti tuo mies on jollain ilveellä pysynyt tuossa vieressä ja tiedättekö mitä, kuulen edelleen yli kahdeksan vuoden jälkeen päivittäin nuo samat sanat: olet kaunis, olet seksikäs, olet ihana, olet rakas. Toki yksi asia on muuttunut. En enää peittele enkä häpeile itseäni.

Äitiys, seksi, raskausarvet ja itsensä arvostaminen!

Äitiys muutti kaiken. Kaikista ihanin kehu silti koko mun elämässäni on ollu se kuinka Markus ylisti mun suoritusta synnytyksessä. Kuinka ihanasti hän puhuu siitä miten ylpeä musta on ja kuinka äärettömän kovan työn mä olen tehnyt. Tiedän sen hyvin itsekin, mutta erityisen hyvältä se tuntuu, kun oma rakas on sen myös huomannut. Myös omat positiiviset ajatukset itseä kohtaan ovat ihan parhaita. Se, että itsestä voi oikeasti olla ylpeä. Ehkä jollekin se on ollut aina mahdollista ja normaalia, mutta mulle nämä ovat isoja juttuja.

Ennen synnytystä me puhuttiin paljon mun muuttuvasta vartalosta ja mun peloista, jos mun vartalo muuttuukin kamalasti. Pelkäsin raskausarpia, roikkuvia tissejä ja sitä miltä seksi sitten synnytyksen jälkeen tuntuu. Mitä jos mailaa heilutetaankin sitten ladossa? Mitä jos tissit saa heitettyä olalle? Mitä jos raskausarvet peittävät koko vatsan ja vatsa jää roikkumaan kuin tyhjä reppu? Kaikki nämä pelot omasta muuttuvasta kehosta lähti, kun vauva saapui maailmaan. Se ei tarkoita sitä, että kiinnostus omaan ulkonäköön olisi kadonnut vaan itseä vaan oppi rakastamaan ihan uudella tavalla.

Tissejä en saa olan yli, raskausarvet eivät peitä koko vatsaa ja reisiä, seksi on edelleen ihanaa ja ihan saman tuntuista! Bonuksena myös teini-iästä lähtöisin oleva oman vartalon halveksunta katosi.

Onneksi osaan nyt suhtautua muuttuneeseen vartalooni lempeydellä ja arvostuksella. Huono itsetunto on poissa. Kun katson peiliin, katsoo sieltä ihan älyttömän upea nainen ja äiti, joka on tehnyt ihan älyttömän työn. Kelpaan tällaisena. Kelpaan todella hyvin tällaisena!

Ikä, some ja vaa’an lukemat

Ikä on tuonut myös omat hyvät puolensa nimittäin ajan kanssa olen oppinut, että ihmiskehot ovat erilaisia. En tule koskaan näyttämään 175cm hoikalta pitkäsääriseltä naiselta, eikä se ole tarkoituskaan. Tavoitevartalohan on sellainen, jossa itsellä on hyvä olla eikä näytä kaikilla samalta.

Some luo omat paineensa ihanteellisiin vartaloihin. Uskon, että tämä johtuu osittain siitä, että vatsamakkaroita ei haluta esitellä ja vain yhden näköisiä vartaloita nähdään. Eihän vatsamakkarat ole mediaseksikkäitä. Vatsamakkaroista usein puhutaan negatiiviseen sävyyn, vaikka totuus on, että kaikilla meillä on vatsamakkaroita, isoja tai pieniä. Elämä muuttuu aika paljon, kun oppii hyväksymään tämän tosiasian. ❤️

En ole käynyt itse vaa’alla sitten synnytyksen jälkitarkastuksen. Silloin raskauskiloja oli jäljellä vielä neljä kiloa. Nyt en tiedä paljonko kiloja on enkä edes välitä. Vaa’an lukema on lakannut kiinnostamasta. Mulla on hyvä olla!

Olen ihan super ylpeä itsestäni ja siitä kuinka paljon olen päässyt eteenpäin itseni kanssa! Toivon, että erilaiset vartalot nähtäisiin normaalina ja kauniina. Ei ole vain yhtä vartalotyyppiä, joka kaikilla täytyisi olla vaan jokaisella on se oma, jossa on hyvä ja ihana olla!

Jos jotain Saagalle saan opetettua haluaisin ehdottomasti, että jo nuorena arvostus omaa vartaloa kohtaan olisi kohdallaan. Teini-ikä tekee tietysti osansa, mutta toivon, ettei oma peilikuva inhota missään elämän vaiheessa. ❤️

Kunpa teini-Sallakin olisi tämän lukenut.

Lue myös:

Meidän rakkaustarina

Yhteinen loma

Positiivinen synnytyskertomus

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla

SALLA SALMELA
Ota yhteyttä
Tästä klikkaamalla

Taika Creative Oy | Y-tunnus 3240586-2

Sähköposti

  • sallasalmela@outlook.com

Design © 2023 Pinja Mitrovitch | Intohimo Creates