21 Jan Itsensä näköinen äitiys ja äidiksi kasvaminen

Taas on viikonloppu ja tiedän, että se menee siivotessa. Ensin oma huone ja sen jälkeen päätetään kuka lapsista hoitaa minkäkin kerroksen imuroimisen ja kuka pesee minkäkin vessan. Joka viikonloppu siivoamisesta syntyy riita ja enemmän kiinnostaisi tehdä jotain muuta kuin siivota. Tätä oli teini Sallan elämä.

Muistan, kun jo lapsena oma ja äitini siivoustasot erosivat toisistaan. Imuroidessa matot otettiin ensin pois, tuolit nostettiin ylös ja imuroitiin tuolien jalat, kaikki jalkalistat, portaat ja tämän jälkeen mopattiin tämä kaikki perässä. Joka viikko. Lisäksi pyyhittiin pölyt ja pesuvesi tuli vaihtaa aina tietyin ajoin. Vessan, altaan ja peilien pesua ei kannattanut unohtaa sekä pyykkiä riitti viiden hengen taloudessa silitettäväksi. Lopuksi äiti tuli tarkastamaan onko oikeasti siivottu vai täytyykö siivota uudelleen. Siisteys on äidille tärkeää edelleen.

Jotain lapsuudesta on silti tarttunut mukaan, nimittäin siisteyden arvostaminen ja samalla myös viikonloppujen vihaaminen. Kaikella on aina kaksi puolta, mutta onneksi nyt itse aikuisena on voinut päättää mihin viikonloppunsa kuluttaa. Ei siis ihme, että me viikonloppuisin juodaan kahvit perheenä sängyssä ja järjestetään herkku brunsseja.

Tunnetaitojen opettaminen on itselleni yksi tärkeimmistä Saagan kasvatuksessa. Tunteita saa ja pitääkin näyttää ja vanhemmille täytyy voida puhua mistä vaan. Rakkautta myös näytetään joka päivä.

Äidiksi kasvaminen

Jokainen äiti tekee ne omat päätökset lasten kasvatuksessa eikä kukaan ole oikea henkilö sanomaan tekikö oikein vai väärin. En edes minä oman äitini päätöksistä. Äitini on tehnyt niin kuin hän on parhaaksi nähnyt ja priorisoinut asiat jotka hänelle ovat kasvatuksessa tärkeitä, kuten siisteys ja se, että me lapset opittiin tietynlainen siisteystaso. Äiti on myös halunnut opettaa rahan käyttöä ja sisarus suhteista huolta pitämistä. On saatu ja pitänytkin harrastaa ja taloudellista tukea on saanut aina, kun sitä on tarvinnut. Ruoka on aina ollut lämpimänä pöydässä ja mitään valmista ei ole tarjottu. Äiti teki kaiken itse. Nämä olivat omalle äidilleni tärkeitä asioita.

Nyt olen siinä asemassa, että mun oma tehtäväni on priorisoida ja päättää miten me halutaan Markuksen kanssa meidän lapset kasvattaa. Mitä oppeja ja tapoja halutaan meidän omasta kasvatuksesta poimia ja mitä neuvoja ja rajoja käyttää. Me ollaan kuitenkin ne jotka päätökset Saagan suhteen tekevät.

Itse olen sitä mieltä, että rajat ovat rakkautta ja osataan tarpeen tullen myös niitä rajoja asettaa. Ne tulevat kuitenkin olemaan löyhemmät mitä itselläni on ollut. Katsotaan kuinka pitkälle tämä tie kantaa.

On asioita joita omassa lapsuudessani arvostin suuresti ja arvostan edelleen. On myös niitä asioita joihin olisin toivonut parempaa suhtautumista vanhemmiltani, kuten murrosikään liittyvät asiat ja e-pillereiden aloitus.  Olen myös aina kaivannut parempaa keskusteluyhteyttä ja avoimuutta vanhempieni kanssa sekä parempaa tunnetaitojen opettelua (ihan molemmin puolin). Olen myös kaivannut sitä, että äiti olisi joskus ollut se kaveri. Edelleen tänä päivänä kadehdin heitä kenellä on lämpimät ja rakkauden täyteiset välit omaan äitiinsä. Kadehdin heitä jotka ovat joskus kuulleet äidiltään rakkauden osoituksia ja saaneet pusuja.

Huumorilla ja heittäytymisellä pääsee jo tosi pitkälle.

Mihin itse haluan äitinä panostaa?

Niinhän se menee, että tein niin tai näin, tulee Saaga ajattelemaan aikuisena samalla tavalla. Ehkä juuri hän olisi toivonut lapsuudessaan tai kasvatuksessaan jotain toisin? Tietenkin ne asiat jotka itseltä on lapsuudessa puuttunut eli avoin keskustelu vanhempien kanssa, rentous ja tunnetaitojen opettelu ovat asioita joihin itse nyt haluan panostaa. En myöskään tule opettamaan siivous viikonloppua ja meidän siisteystaso ei tule olemaan samaa luokkaa kuin omassa lapsuudessani. Haluan silti opettaa, että siistissä kodissa on mukavampi kaikkien elää ja olla, metodi tulee vain olemaan eri. Eiköhän mekin päästää siivouksesta jonain päivänä riitelemään, siltä tuskin vältytään.

Tulen varmasti Saagan kasvun aikana monesti tekemään virheitä ja oppimaan taas niistä. Tulen varmasti myös ymmärtämään oman äitini päätöksiä paremmin Saagan kasvaessa. Niinhän me kaikki. Täydellisen äidin tittelin havittelu on aika raskasta, eikä kenenkään psyyke sitä kestä. Me ollaan kaikki erilaisia ja lapset myös. Lapset myös kasvatetaan eri lailla.

Jokainen me halutaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia hyväkäytöksisiä ihmisiä näistä pienistä, mutta sinne pääsee aika montaa erilaista tietä. Se yksi ainoa ei ole se oikea ja se on myös hyvä muistaa muiden äitiyttä ja kasvatustapoja katsoessa.

Mun äitini on hyvä äiti ja minä olen hyvä äiti. Kasvatustavat eroaa kyllä toisistaan, mutta niinhän kaikilla. ❤️

Tällaisia äitiyden mietteitä tänään. ?

Lue myös:

Lapsen koko ihmetyttää – väärän kokoinen lapsi?

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Isän rooli vauva-arjessa

Mitä haluan tulevaisuudelta?

Nähdään myös Instassa! ??

<3 Salla