Äidin huoli ei lopu ei. Oi miksi menin lukemaan juuri ennen nukkumaanmenoa lapsesta, joka oli meinannut tukehtua sormiruokaillessaan? Huolta riittää tässä äitiydessä muutenkin ja nyt mietin, miksi vielä jatkoin lukemista kommenttienkin puolelle. Kirjoitan tätä nyt yöllä kello 01, koska yöunet meni. Voisipa tämän omasta lapsesta stressaamisen ja huolehtimisen laittaa välillä laatikkoon ja laatikko lukkoon. Yli 90% päivästä mun ajatuksissa on Saaga ja se mitä Saaga tarvitsee. Tässä äitiyden aikana olen myös oppinut Saagan lisäksi kantamaan huolta itsestäni ja omasta terveydestäni. Oudon näköiset luometkin huolestuttavat tuhat kertaa enemmän, kuin aikaisemmin. Kyllä sitä kuitenkin tulee myös mietittyä, etten halua jättää Saagaa ilman äitiä. On tämä toisaalta ihan hyväkin asia, että vaivat tulee nopeasti hoidettua!
Huolet vain vaihtuvat
Voisinpa suojella Saagaa ihan kaikelta mitä elämässä tuleekaan vastaan. Stressi alkoi siltä samalta sekunnilta, kun Saaga oli vielä kaksi viivaa tikussa. Stressasin sitä, että mitä jos raskaus onkin vain tuulimuna? Olenko edes raskaana? Mitä jos saan keskenmenon? No kun raskaudessa päästiin etenemään turvallisille viikoille alkoi stressi siitä onko lapsi terve. Tämä pelko kummitteli mulla rakenneultraan asti ja kun sieltä saatiin puhtaat paperit pelkäsin, että synnytyksessä sattuu jotakin. Mihin jäi siis raskaudesta nauttiminen? Tämä jatkuva pelko ja huoli oli isoin syy miksi me päätettiin ottaa oma kätilödoula meidän synnytykseen mukaan.
Lapsen synnyttyä ensimmäiset viikot olivat pelottavia. Huoli siitä riittäähän maito ja onhan kaikki varmasti hyvin. Tuhat ja yksi kertaa tuli kyttäiltyä kehtoon hengittäähän lapsi varmasti. Jos en ollut varma oli pakko kädellä tunnustella rinnan päältä ja samalla usein lapsi heräsikin. Myös oma tietotaito oli tipo tiessään ja hormoninäpyistä eteenpäin tuli kaikki mahdollinen googletettua.
Nyt kun olen jo oppinut luottamaan siihen, että Saaga kyllä hengittää ja kaikki on hyvin aloin pelkäämään sormiruokailua. Mitä jos Saaga tukehtuu ja itse siinä tilanteessa jäädyn? Olen aivan 100% varma, että siinä tilanteessa en osaisi toimia sokin vuoksi. Tähän väliin täytyy sanoa, että vaikka lasten sairaanhoitaja olenkin ja päivystyksessä kriittisissä tilanteissakin olleena, en pystyisi toimimaan oikein saatikka mitenkään, jos Saagalle jotakin kävisi. Uskon, että olisin aivan yhtä kykenemätön auttamaan, jos Markukselle kävisi jotakin. Tiedän sen tunteen, kun veri pakenee raajoista ja sokki valtaa koko kropan. Yritän huutaa, mutta suusta tulee vain kuiskaus. Yritän miettiä miten tulee toimia, mutta aivot ovat ihan sumussa eikä ajatus kulje. Se on kamala tunne ja toivon ettei sitä tarvitse Saagan kanssa kokea. HUH, nyt menee aika synkäksi.
Suojelen siNua kaikelta
Me ollaan nyt kuitenkin Markuksen kanssa päätetty, että Saaga kääritään kuplamuoviin ja saatetaan se kouluunkin (miksi ei vaikka lukioon asti) kädestä pitäen. Toinen vaihtoehto on kotiin lukitseminen ja seinien pehmustaminen, mutta sekään ei pelasta sormiruokailulta. No jos nyt ihan ilman huonoa huumoria hetki puhutaan niin Saagahan syö super hienosti syötettynä, joten varsinaisesti sormiruokailulle ei ole tarvetta. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin opettelemaan, kunhan ikää tulee vähän lisää ja taidot harjaantuvat. Saaga on oppinut vasta vähän aikaa sitten syömään karkeampia soseita, joten rauhassa nyt edetään.
ensiapu
Vaikka aihe on ihan tyhmä kaikin puolin, koska ei mitään pahaa halua lapselleen ajatella käyvän, kannattaa siitä huolimatta käydä kertaamassa omat ensiaputaidot, jotta mahdollisesti osaisi toimia tilanteessa jossa lapsi on hengenvaarassa.
Muista myös ladata 112 appi, jonka avulla apu löytää varmasti perille. Esimerkiksi sokki tilanteessa tai vaikeasti löydettävällä kesämökkipaikalla tämä appi on ihan ehdoton.
Entäs oletko laittanut omat hätätiedot (omat terveystiedot + hätäyhteystiedot) kännykkään näkyville, jotta ensihoitajat pääsevät siihen käsiksi näppäinlukosta huolimatta? Nämä kannattaa olla kunnossa ja muistaa vuosittain päivittää!
Tällaisia mietteitä tänä yönä! HUH. Taitaa olla tänään päikkäreiden paikka.
Lue myös:
Mitä olen oppinut vuodessa äitiydestä?
Nähdään myös Instassa! ?
<3 Salla