Saaga on nyt 6,5kk ja aloin miettimään mitä olen oppinut äitiydestä tässä puolen vuoden aikana. Voin nyt alkuun jo sanoa, että PALJON. Olen yllättänyt kyllä itsenikin miten näin alkuun kontrolli friikistä mutsista on muovautunut vähän lepsumpi tapaus. Raskausaikana mietin paljon onko minusta äidiksi. Hormonit toki heittelivät ja mieli oli aina välillä maassa. Epävarmuus siitä osaanko kasvattaa lapsen ja kestääkö hermot vaikeinakin aikoina oli päällimmäisenä silloin mielessä. Onneksi mulla oli Markus silloinkin tukena ja yhdessä joka ilta tulevasta vanhemmuudesta keskusteltiin.
kontrollifriikki googlettaja
Saagan synnyttyä baby blues aikaa kesti muutamia viikkoja. Mut yllätti myös se kuinka vahva suojeluvaisto mulle silloin heräsi Saagaa kohtaan. Kukaan muu kuin minä ja Markus ei saanut edes pitää Saagaa sylissä. En haaveillut kertaakaan siitä, että jättäisin Saagan hoitoon, vaan enemmän koko ajatus kauhistutti. Päästiin myös Markuksen kanssa ensimmäisiä kertoja ihmettelemään sitä, että tämä lapsihan on helpompi mitä hän oli meidän mielikuvissa ollut. Meidän odotukset itkevästä ja koko ajan huutavasta lapsesta olikin vain peloteltua mielikuvaa. Ei kukaan ollut kertonut, että vauva voi olla tyytyväinen ja hyvin vähäitkuinen söpöläinenkin.
Vatsavaivojen jälkeen (eli Saagan ollessa n.3kk ikäinen) lopetin jatkuvan googlettelun ja päätin alkaa luottamaan taas omaan tietotaitoon ja äitinä olemiseen. Varmuus alkoi ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen puskemaan taas päätään ja googlessa ei sen jälkeen ole tullut vietettyä enää aikaa.
vaiheet ja vaiheiden vaiheet
Samoihin aikoihin vatsavaivojen loputtua opin sen, että vauvat elävät vaiheita. Kaikilla ei toki ole samoja vaiheita, mutta aika samalla kaavalla kaikki vauvat toimii. Tällä tarkoitan esimerkiksi vatsavaivoja, hampaiden tuloa, tiheän imun kausia, hulinoita ja katkonaisempia unen vaiheita. Vatsavaivat olivat meillä lievästä päästä, vaikka iltaiset tunnin itkurupeamat ei silloin siltä tuntunutkaan. Tiheänimun kausia en ole ikinä tunnistanut. Saaga on aina syönyt samalla tavalla, enkä ole huomannut tiheämpiä ajanjaksoja tai elänyt elämää jossa lapsi roikkuu koko ajan tississä kiinni. Rytmi on vaihtunut moneen otteeseen ja aina uuteen siirryttäessä on hetken aikaa Saagalla ollut siihen hakemista. Meidän rytmistä olen kirjoittanut Saagan ensimmäisten viikkojen, 4kk ja 6kk iässä sekä kertonut erikseen myös meidän iltarutiineista.
vihdoin opin hölläämään
Tässä kuluvan kevään aikana olen huomannut nyt ensimmäistä kertaa sen kuinka iso tyttö Saaga jo on. Olen myös huomannut kuinka nopeasti Saaga kehittyy ja kasvaa. Imetys on muuttunut hankalammaksi, koska Saaga haluaisi tehdä kaikkea muuta samalla. Saaga tykkää olla koko ajan vatsallaan, vaikka koko pienen elämänsä on viihtynyt tähän asti vain meritähtenä selällään. Alussa olin jatkuvasti huolissani siitä kehittyykö ja kasvaako Saaga muiden lasten kanssa samaa tahtia, mutta sehän nyt oli ihan hölmöä! Eihän lapset kehity samaan aikaan, koska kaikki ovat yksilöitä. Mulla vain kesti hetki tajuta tämä sekä se, että netistä löytyvät arviot lasten kehityksestä (esimerkiksi kääntymisen ja ryömimisen oppimisesta) ovat nimenomaan vain arvioita. Saagahan oppi kääntymään juuri vähän ennen 6kk päiväänsä ja edelleen käännytään vain vasemman kyljen kautta. Enää en jaksa olla huolissani, koska etenemistä on tapahtunut ihan valtavasti ihan muutaman viikon sisään.
Suurimman oivalluksen tein kuitenkin eilen, kun jätin omasta aloitteestani Saagan pariksi tunniksi hoitoon isovanhempien luokse. No tyttöhän nukkui koko sen ajan, kun oltiin pois, mutta oli se silti mulle iso ja outo juttu liikkua ilman Saagaa ja vaunuja. Vielä en ole silti valmis jättämään Saagaa yön yli hoitoon tai edes koko päiväksi. Imetys on yksi syy miksi en halua Saagaa jättää vielä hoitoon, mutta myönnän, että olen myös super riippuvainen Saagasta sekä suojeluvaisto on edelleen kova. Se toki tulee olemaan koko Saagan elämän ajan, mutta uskon, että se tulee Saagan kasvaessa helpottamaan. ❤
Lue myös:
Nähdään myös Instassa! ?
<3 Salla