Viikonloppuna oli super hyvää keskustelua Instagramin puolella vauva-arjesta. Siitä kuinka positiivisesta arjesta ei juurikaan puhuta. Musta itsestäni tuntuu siltä, että väsynyt, itkun täyteinen ja riitaisa vauva-arki, jossa jaksaminen on koetuksella on se ”normaali”. Jos se ei tätä ole ja erehdyt kertomaan kuinka ihania öitä teillä vietetään, kun koko perhe nukkuu levollisesti, tulee joku kertomaan kuinka se ei kauaa kestä ja kuinka kannattaa jo varautua pahimpaan. Odota vaan -kommentit ovat meille kaikille varmasti tuttuja. Odota vaan, kun vauva syntyy, tulee 1kk hulinat, 2kk hulinat, hulinoiden hulinat, tiheänimunkausi 1-89, hampaat, vatsavaivat, vaihe tai vaiheen vaihe. Tai kuulet, että teillä on nyt menossa vaihe. Totuushan on se, että kaikki vauva-arjet ovat täynnä ylä- ja alamäkiä. Joillakin ne on loivempia ja toisilla jyrkempiä. Negatiivisia asioita, pelottelua, kauhukuvia ja stressiä viljellään netissä, mammaryhmissä sekä somessa liikaa. Itse olisin halunnut raskauden aikana kuulla enemmän siitä positiivisesta vauva-arjesta. Eihän kaikilla voi olla niin kurjaa eihän?
Itse voin nyt kohta kuuden kuukauden jälkeen sanoa, että kuulun tähän porukkaan, joilla pääasiassa vauva-arki on hyvin helppoa, vaivatonta ja kaikin puolin ihanaa. Pyysin teitä Instagramin puolella viikonloppuna jakamaan teidän ihania vauva-arkia, jotta edes yksi odottava äiti saa stressin ja pelon tilalle innon ja rauhan tulevaan vauva-arkeen. Nyt mulla onkin ilo ja kunnia jakaa kymmenen ihanan äidin tarinat heidän omin sanoin vauva-arjesta!
vauva-arki 10 äidin suusta
- Tyttäreni on vajaan 4 kk ikäinen ja nää on ollut kyllä parhaimmat kuukaudet mitä oon elänyt! Aika avoimin ja luottavaisin mielin olen alusta asti ollut, mutta tämä on ollut vielä parempaa, kuin pystyin ikinä kuvittelemaan. Rauhalliset aamut yhdessä, imetyshetket, vaunulenkit ja sen ilon seuraaminen mitä mm. Isovanhemmat lapsenlapsestaan saa. Voi tätä rakkauden määrää! Meitä on toki siunattu hyvin tyytyväiseltä vauvalla, jolla ei ole vatsavaivoja ja nukkuu hyvin ym, mutta tätäpä just, vauva-aika ei ole yhtä kuin valvomista ja itkua. Vauvoja on niin erilaisia. ❤ Pienenä miinuksena se, että kämppä ei ole enää niin siisti, kun kädet ei ole koko ajan vapaana, mutta toisaalta se on kasvattanut, ettei kaikki tarvitse aina olla tip top ja silti voi olla hyvin onnellinen. Myös meidän avioliittoon koen vanhemmuuden vaikuttaneen vain positiivisesti. Yhteistä aikaa arvostaa enemmän.
- Mä olen rummuttanut tätä positiivisista asioista puhumista ja niihin keskittymistä jo 7v esikoisen vauva-ajoista saakka, ja täytyy sanoa, että jo se ekan lapsen vauva-aika oli mulle ihanaa ja parasta, mutta myös jatko on niin parasta ja ihanaa. Se kun lapsi oppii puhumaan ja ekat puhumisvuodet on täynnä niitä maailman suloisimpia ja hassuimpia lausahduksia. Ja sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa pohtia ja ajatella ja ymmärtää maailmaa ja asioita. Ja miten ihanaa on viettää aikaa sen maailman ihanimman tyypin kanssa ja ihailla sen fiksuutta ja empatiataitoja ja ihmetellä että onko tämä todella se sama tyyppi joka ihan just putkahti masusta ? Äitinä oleminen on maailman ihaninta, ja jotenkin nyt tästä kolmannesta vauva-ajasta nauttii vielä aivan uudella tavalla kun kaikki turha stressi on poissa ja voi vaan keskittyä nauttimaan naperosta. ? Tästä mun syyskuisesta taitaa tulla aika mammanpoika ❤, kun hän hengaa sylissä pusuteltavana about koko ajan ?❤
ihana suuri muutos
- Mä ihmettelin raskausaikana sitä negatiivissävytteistä puhetta vauva-arjesta, kun tuntui että suurin osa vanhemmuutta käsittelevien lehtijuttujenkin aiheista oli äitien uupumuksesta ja vauvavuoden rankkuudesta. Tuntui että mistään ei saanut lukea siitä mikä on ihanaa vauva-arjessa! En silloin vielä somessakaan seurannut perhepainotteisia tilejä, löysin ne vasta vauvan syntymän jälkeen. Nyt vauvavuoden puolessa välissä voin sanoa, että tosi moni asia on yllättänyt – en osannut oikeastaan yhtään varautua siihen millaista vauvan kanssa eläminen todella on ja kuinka suuri muutos tää onkaan ollut. Vaikka totta kai tiesin elämän muuttuvan, en vaan osannut etukäteen ymmärtää, kuinka kokonaisvaltainen muutos on ja miten paljon minä itse muuttuisin. On ollut paljon rankempaa kuin odotin, mulle väsymys ja mielialamuutokset on olleet tosi rankkoja, joinain päivinä suorastaan lamaannuttavia kokemuksia. En silti vaihtaisi tätä elämää pienen kanssa mihinkään, vaikka välillä sitä omaa aikaa kaipaakin. Ja syy on siinä, että tuo pieni on nyt mun maailman keskipiste, tärkein asia elämässäni. On ihanaa pitää pientä sylissä ja nähdä kuinka hän hymyilee ja reagoi innostuneesti koko kehollaan kun näkee minut aamulla. Tunne siitä, että on jollekulle niin korvaamaton, on tosi ainutlaatuinen. On myös hulvatonta ja niin suloista seurata isovanhempien ylitsevuotavaa onnea ensimmäisestä lapsenlapsesta. Pieni ihme on tuonut hurjasti valoa korona-ajan keskelle ja auttanut tuomaan lohtua ja toivoa elämän jatkumisesta isäni kuoleman jälkeen. On tosi tärkeää, että vanhemmuuteen liittyvistä haasteista ja vaikeistakin tunteista saa puhua. Mutta yhtä tärkeää on muistuttaa sekä tulevia että vauvavuotta parhaillaan eläviä vanhempia siitä, miksi on ihanaa ja erityistä, että perheessä on vauva ❤ Itseltäkin se joskus väsymyksen keskellä saattaa unohtua ja tekee vain hyvää lukea positiivisia juttuja äitiydestä.
vauva-arki on parasta mitä tiedän
- Vauva-arki ja äitiys on parasta mitä tiedän! Huonosti nukutun yön jälkeen aamulla olo saattaa olla kuin olisi jyrän alle jäänyt mutta kun kurkkaan pienen kultani kehtoon ja näen hänen koko naaman levyisen hymynsä. Ei sitä tunneta voi oikein kuvailla, se on niin suurta onnea ja rakkautta. ❤ Esikoisen kanssa oivaltamiset ja onnistumiset vanhempana tuo varmuutta ja hyvää oloa. Vauvan myötä olen vihdoin oppinut olemaan itselleni armollinen ja pyytämään apua. Lapseni opettaa minulle vähintään yhtä paljon kuin minä hänelle! Meidän vauva-arjessa “kamalinta” on tajuta tämän ajan rajallisuus sekä huomata, että meidän pieni ei olekaan enää ihan niin pieni. ❤ Vaate- ja vaippakoon vaihtumiseen liittyy vahvasti äidin haikeita kyyneleitä ?
- Itselläni oli todella helppo raskaus ja olin todella hyväntuulinen, mutta koko aika ihmiset ympärillä yritti pelotella kaikesta. Odotappa vain loppuraskauden kipuja, odotappa vain, kun et pysty öisin nukkumaan, odotappa vain, kun vauva potkii vatsassa niin lujaa, että koskee. Mitään näistä ei ollut. Odotin vain kauhulla koska kamaluudet alkavat mistä muut puhuvat koko aika. Vauvan synnyttyä alkoi pelottelu vatsavaivoista yms. En ole todellisuudessa nukkunut ikinä näin hyvin kuin nyt vauvan kanssa (vauva nyt 6kk). Arki on todella ihanaa ja helppoa. Odottelen edelleen sitä mistä muut pelottelevat. Muut varoittelivat etten pääsisi enää koskaan reissaamaan tai mihinkään, koska vauva. Itse taas en tiedä tällä hetkellä parempaa kuin ottaa bebe mukaan kaikkialle, koska miksi en näin tekisi. Olen jättäytynyt tarkoituksella pois kaikista mammaryhmistä, koska tuntuu, että meillä on arki liian helppoa ja mukavaa etten osaa aina samaistua. ?
ihanaakin ihanempi vauva-aika
- Rakastan tätä aikaa! Mulla on siis kaksoset. Molemmat lapset ovat olleet aivan IHANIA ja helppoja. Toki, kun toinen itkee niin toinenkin itkee, mutta onneksi eivät ole kovin itkevää sorttia. ? Imetys onnistuu enkä kärsi unettomuudesta. Elämä on parasta juuri nyt. Omien lasten kasvua on ihmeellistä ja ihanaa seurata, vaikka en alun perin tuntenut suurta kutsumusta äitiyteen, niin nyt en kyllä voisi kuvitellakaan elämää ilman näitä 20 pientä varvasta!.
- Hei meilläkään ei pitänyt yksikään odotappas vaan -kommentti paikkaansa! Vauva-arki on ollut yhtä luksusta, mutta pelottaa puhua siitä julkisesti. Kyllä meilläkin välillä huonosti nukutaan, mutta mua se ei edes kovasti haittaa! ? Parasta mitä tämä uusi vauva-arki on tuonut meille (tietysti lapsen lisäksi) on se, että parisuhde vahvistui entisestään ja toi meitä miehen kanssa enemmän yhteen. Pelkäsin tässä käyvän päinvastoin ja juteltiin jo siitä kuinka vauva-aikana ei sitten saa erota. ? Turhaan siis pelkäsin! Toivottavasti tämä nyt auttoi jotakin hölläämään mammaryhmien paineiden kanssa ja nauttimaan raskaudesta, vauva-arjesta ja siitä parisuhteestakin!
- Lapseni on jo koululainen, mutta muistan vauva-arjen kuin eilisen. Vauva-arki oli iisiä ja lepposaa. Naapurin kanssa kahviteltiin ja vauvat leikki keskenään. Edelleen lapset ovat parhaita kavereita ja aloittivat nyt koulun yhdessä. Ensimmäiset askeleet, sanat ja no oikeastaan kaikki mitä lapsi teki, ovat olleet parasta koko tässä elämässä.
- Mulla ei ollut mammakavereita ja olin melko yksin koko vauva-ajan. Nyt lapsi on 4v ja somesta on ollut kiva seurailla erilaisia äitejä. Vaikka ystäviä ei ollut, nautin vauva-ajasta paljon. Se oli elämäni ihmeellisintä aikaa katsoa, kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy. Nyt suru tulee siitä, kun lapsi on kasvanut jo niin isoksi, eikä mulla enää ole sitä vauvaa! ? Eniten kaipaan sitä, kun vauvani mahtui täysin syliini ja sain rutistaa häntä kunnolla. Meillä ei myöskään ole ikinä kärsitty pahemmin vatsavaivoista, refluksista, iltaitkuista, tiheänimun kausista tai mistään muustakaan.
meidän tarina
- Viimeisenä haluan kertoa mun oman tarinan. Kirjoitin jo aikaisemmin meidän vauva-arjen kultahetkistä. Kirjoitin näin: “Olen haljeta onnesta, että saan olla tälle pienelle tytölle se tuki ja turva. Se tuttu ja läheisin ihminen, johon turvautua. Kun näen lapsestani sen, että hän haluaa äidin. Ei ketään muuta. Se on aika ihana tunne. ❤” Mä olen itse super onnellinen niistä pienistä hetkistä, joita Saaga joka ikinen päivä meille tarjoaa. Jopa ne pienet ja isommatkin pierut sulattaa mun sydämen. Raskausaikana itkin Markukselle sohvalla, kun pelkäsin meidän parisuhteen puolesta ihan tosissaan. Syynä oli se peloteltu mielikuva, että vauva-arki kun on niin raskasta, väsyttävää ja täynnä riitoja, niin ei siitä kukaan pariskunta selviä. Nyt tällä samalla sohvalla nauretaan tuolle meidän pikku prinsessalle vatsa kippuralla, kun hän makaa pinnasängyssä ihan nurin päin miten hänet sinne jätettiin nukkumaan. Edelleen juodaan aamukahvit sängyssä Saaga makoillen meidän välissä ja Markus tekee mulle aamulatteihin sydämiä maitovaahdolla. ❤ Kuulin paljon odota vaan -kommentteja, kuinka ei nukuta ja kuinka lapsi vaan itkee, mutta se kuuluu vauva-aikaan. No Saaga ei ole koskaan itkenyt muusta kuin nälästä ja väsymyksestä. Pissavaippa voi tulvia vaikka yli ja asunnossa saa mekastaa niin paljon kuin sielu sietää. Tätä tyttöä ei haittaa. Olen nukkunut paremmin kuin raskausaikana ja yöllä on herätty 1-2 kertaa koko vauva-ajan. En voi moittia tätä aikaa mitenkään muuten kuin siten, että haluaisin kytkimen jolla tämän voisi hetkeksi edes pysäyttää. Tämä tyttö kasvaa ihan liian nopeasti! ?
jaetaan iloa ja positiivisuuttakin välillä!
Toivottavasti nämä tarinat sai edes yhdelle tulevalle äidille siellä rennomman olon loppuajan odotukseen. Täytyy muistaa, että jokainen vauva-arki on yhtä aito, oli se sitten täynnä huonompia vaiheita tai leppoisaa lekottelua. Vauvoja ja perheitä on erilaisia.
Jaathan tämän muistutuksena omalle läheisellesi tai ihan kenelle vaan, joka odottaa vauvaa! Muistutetaan siitä, että vauva-arki ei ole pelkkää itkua ja unettomia öitä. Levitetään sitä hyvää ja luetaan välillä iloisista asioista ilman niitä kauhukuvia! ?
Lue myös:
<3 Salla