Eilen Instan storyjen puolella kyselin teiltä teidän parisuhteista ja miten koette yhteisen ajan riittävyyden. Entäs treffeillä käymisen tai pienet hellyyden osoitukset arjen keskellä? Olin aika yllättynytkin muutamista vastausprosenteista. Toki nämä kyllä ja ei vastaukset avaavat vain murto-osan tilanteista, eivätkä kerro mikä niihin vaikuttaa, mutta avataan silti teidän vastaukset luvuiksi.
77% vastanneista vastasi, ettei heillä ole tarpeeksi yhteistä aikaa arjessa. 49% vastasi ettei ole käynyt kumppaninsa kanssa viimeisen vuoden sisällä treffeillä tai esimerkiksi hotellissa kahdestaan yötä. 80% vastanneista kertoi, että lapsiarki on jossain kohtaa koetellut parisuhdetta. 63% vastasi, etteivät aina muista pieniä huomion osoituksia toiselle arjen keskellä.
parisuhde lapsen syntymän jälkeen oli hetken aikaa hukassa, mutta löytyi kyllä, kun molemmat jaksoivat panostaa.
Olen parisuhde riippuvainen
Olen aika parisuhde riippuvainen ihminen. En osaa olla yksin, enkä ole ollut yksin. Olen seurustellut 15-vuotiaasta asti. Ensin 4-vuotta yhdessä suhteessa ja sitten 19-vuotiaana tutustuin Markukseen. En ole myöskään asunut yksin. Muistan, kun minullekin on monta kertaa sanottu, että kyllä hetken aikaa kannattaa olla yksinkin, jotta osaa olla ilman sitä toistakin. Tällä hetkellä en kuitenkaan kadu mitään. Näin on hyvä ja meillä on ihana perhe.
Muutin heti kotoa Markuksen luokse ja tässä tilanteessa ollaan edelleen yhdeksän vuotta myöhemmin, toki vain yhteisessä asunnossa. Näistä vuosista pari vuotta ollaan oltu naimisissa ja yksi lapsi on tullut perheeseen lisää. Voin vain kuvitella mitä arki sitten on, jos jossain vaiheessa tupsahtaa toinen pieni meidän perheeseen, joka vaatii hänkin omat kädet. Jos tuntuu, että yhteistä aikaa ei nyt ole, niin kahden tai useamman lapsen kanssa se on varmasti vielä enemmän kortilla.
Meidän rakkaustarinan pääsee lukemaan täältä. ❤️
Mistä taikoa yhteistä aikaa?
Olen huomannut, että parisuhteeseen pitää nähdä vaivaa. Nyt kun on lapsi, ei sitä kaksin keskeistä aikaa tulla tarjottimella ojentamaan, vaan sitä pitää järjestää. Tähän tietysti apuna on hyvä tukiverkko. Jos tukiverkkoa ei ole, on onneksi apuna erilaisia lastenhoitopalveluja, kuten MLL. Toki ymmärrän ettei nämäkään ole kaikkia varten.
Eräs ystäväni on alkanut tänä vuonna pitämään miehensä kanssa parisuhde vartteja. Molemmat ovat yrittäjiä ja aikaa toiselle ei kolmen lapsen kanssa juurikaan ole. He ovatkin tänä vuonna nyt alkaneet ottamaan joka ilta toisilleen 15 minuuttia, laittavat kännykät pois ja vaihtavat kunnolla kuulumiset.
Jos multa kysyttäisiin tehokkainta tapaa jolla se rakkauden tunne halutaan kumpuamaan ilman kunnollista yhteistä aikaa vastaisin harjoitteen, joka me tehtiin synnytysvalmennuksessa. Istu puolisosi kanssa sohvalla vastakkain ja katso toista silmiin. Älkää puhuko, vaan tuijottakaa vain toisianne silmiin. Ensin se naurattaa, mutta lopulta se itkettää. Yhdessä tässä arjessa ollaan ja lasta kasvatetaan. ❤️
Vauva-arki vs taaperoarki ja yhteinen aika
Vauva-arjessa kahdenkeskeistä aikaa en edes kokenut tarvitsevani. Vauva oli se kaikista tärkein ja vauvakuplassa ketään muuta ei halunnutkaan nähdä. Vasta vauvakuplan puhjettua viime kesänä aloin miettimään Saagan hoitoon jättämistä edes muutamaksi tunniksi, jotta päästiin yhdessä leffaan tai syömään ulos. Alku talvesta oltiin ensimmäistä kertaa hotellissa yötä ihan kahdestaan ja Saaga oli ensimmäistä kertaa yötä isovanhemmilla. Saaga oli tällöin 1v 2kk ikäinen.
Vauva-arki oli mulle henkisesti rankempaa ja olin todella takertuva äiti. Miehelle ei siinä tilaa jäänyt ja olen onnellinen, että Markus ymmärsi, että nyt eletään vauva-vaihetta. Itselläni oli vaihe etten halunnut jakaa Saagaa kenenkään kanssa (oltiinhan me häntä 9kk tänne odotettu) ja Markus puolestaan halusi näyttää Saagan jo kaikille ja kiertää kaikki sukulaiset ja ystävät. Hän oli sellainen ylpeä isä ja on toki edelleenkin. ?
Kesällä kaikki muuttui ja se oma parisuhdekin alkoi taas kiinnostaa. Huomasin, että Saagan on hyvä olla myös muiden kuin meidän kanssa ja saa erilaista seuraa ja aktiviteettia muiden kanssa. Olisihan se aika kurjaa, jos oltaisiin Saagan elämän ainoat aikuiset.
Vauvakupla puhkeaa tekstin pääset lukemaan täältä.
Meidän perisuhde
Me ollaan molemmat sellaisia ihmisiä jotka tarvitsevat ja haluavatkin antaa paljon läheisyyttä ja ottaa toinen huomioon. Oli huomio sitten arkista toiselle kahvin keittämistä tai hammasharjan valmiiksi illalla laittamista, vesilasin täyttämistä toisen yöpöydälle tai välillä jos kaupasta muistaa ottaa sitä puolison lempi kahvia on meidän suhteessa ainakin kaikki hyvin. Välillä kuitenkin kaivataan sitä irtiottoa arjesta, vaikka arjesta muuten molemmat tykätäänkin. Siksi ensi viikonloppuna me lähdetäänkin nauttimaan siitä puuttuvasta parisuhdeajasta ja nukkumaan yksi yö hyvin ilman perhepetiä ja pieniä potkuja. Saaga pääsee nauttimaan isovanhempien jatkuvasta huomiosta.
Rakkauden osoitukset eivät tarkoita kukkien ja suklaan ostamista vaan pieniä arkisia tekoja, joissa ajatellaan sitä toista ensin.
Meille on tärkeää myös nukahtaa toisen viereen iltaisin ja on hassua jos toinen on esimerkiksi yötä pois ja nukunkin yksin. Toisille taas omat makuuhuoneet sopii paremmin, kun molemmat saavat vuorotellen nukkua hyvin ja ovat paremmalla tuulella päivisin. Ehkä jopa siihen parisuhteeseen jaksaa silloin panostaa eri tavalla. On tosi mielenkiintoista kuulla mikä toimii milläkin pariskunnalla, mutta tärkeintähän on löytää se oma työkalu millä saa oman parisuhteen toimimaan parhaiten.
Meidän parisuhde lapsen syntymän jälkeen on tarvinnut luottamusta, toisen läsnäoloa ja pieniä rakkauden osoituksia.
Ihanaa ja rakkauden täyteistä loppu viikkoa sinne! ❤️ Maanantainahan on jo ystävänpäivä!
Lue myös:
Epidemia häät
Isän rooli vauva-arjessa
Raha, rakkaus, palkka ja säästäminen – Meidän perheen talous
Miten meillä kotityöt jaetaan
Nähdään myös Instan puolella ihanat! ?
<3 Salla
